Julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja voisivat jatkossa tarjota asiakkaalle julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat, kuten järjestöt ja säätiöt. Asiakas valitsisi, mistä palvelunsa hankkii.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne toteaa, ettei hallituksen esityksessä näy sellaisia olennaisia muutoksia, jotka vaikuttaisivat siihen, miten hän arvioi hallituksen sote-mallia.

– Edelleenkin on voimassa se, että hallituksen malli tulee nostamaan kustannuksia, mikä tarkoittaa sitä, että pitkässä juoksussa palvelut tulevat vähentymään ja verovaroilla rahoitetut palvelut, jotka jäävät jäljelle, ovat kalliimpia kansalaisille.

– Ne pitäisi olla kansanedustajilla tiedossa, ennen kuin laki tuodaan eduskuntaan. Meillä ei muun muassa ole minkäänlaisia selvityksiä siitä, kuinka paljon tämä kokonaisuudessaan tulee maksamaan. Meillä ei ole valtion kehyksissä varattu tähän rahoitusta. Ainoastaan (valinnanvapauden) kokeiluihin on varattu rahoitusta ja 58 miljoonaa euroa käynnistämiseen, mikä on täysin riittämätön raha. Pelkästään Uudellemaalle tarvitaan 60 miljoonaa, Kiljunen sanoo.

Kiljunen summaa, että valinnanvapauslainsäädäntö on valmisteltu puutteellisesti ilman riittävää faktatietoa.

– Tämä on poliittisten kompromissien yhteenliittymä. Meistä ei kukaan vastusta valinnanvapauden lisäämistä, mutta se pitää tehdä hallitusti, vaikuttavasti ja kustannustehokkaasti ja siten, että se kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt kaikki tällaiset elementit puuttuvat.

Hallitus on rukannut esitystään siten, että soten rahoituksessa huomioidaan nyt entistä enemmän sairastavuutta ja sosioekonomista asemaa sen ohella, kuinka paljon asiakkaita kullakin tuottajalla on.

Antti Rinteen mukaan hallituksen sote-uudistuksen rahoitusmallissa on yhä kermankuorinnan riski eli potilaiden valinta tapahtuu väärillä perusteilla.  Anneli Kiljunen on samoilla linjoilla.

– Sitten tästä puuttuu integraatio, joka on oleellinen osa kokonaiskustannuksia. Integraatio tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistä toimintaa tai perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiivistä yhdessätekemistä ja hoitoketjuja. Hallinnollisia rajoja pitäisi pikemminkin poistaa, kun tässä tulee nyt entistä enemmän erilaisia hallintorajoja, Kiljunen toteaa.

Vaikka hallitus on pyrkinyt kiinnittämään ihmisten neuvontaan lisää huomiota, Kiljunen on edelleen huolissaan myös siitä, että kaikilla ei ole riittävää kykyä käyttää valinnanvapautta.

– Jos et pysty hyödyntämään ja käyttämään sitä, vääjämättä jää osin palveluitten ulkopuolelle.

Esimerkiksi Etelä-Karjalan osalta Kiljunen suree myös sitä, että siellä kunnat, maakunta, varhaiskasvatus, koulu ja sote-palvelut pelaavat nyt hyvin yhteen. Kaavaillun valinnanvapausmallin myötä järjestelmä pikemminkin purkaantuu ja byrokraattiset toimintamallit uhkaavat tulla tilalle.