SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne peilasi tänään näitä sanoja, kun hän piti oman puheenvuoronsa SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa seminaarissa eduskunnassa.

Rinne muistutti, miten moni piti aikanaan esimerkiksi 8 tunnin työpäivää utopistisena. Se kuitenkin toteutui, kun oli tahtoa viedä asioita eteenpäin.

– Vähän samassa tilanteessa olemme tällä hetkellä maailmanpolitiikassa, että pitää löytää se tahto, Rinne totesi.

Rinne myönsi olevansa huolissaan myös sosialidemokratian tilasta. Niin Euroopan sosialidemokraattinen puolue PES kuin Sosialistinen Internationaali kärsivät tällä hetkellä tietynlaisesta hajaannuksesta.

Rinne totesikin, ettei sosialidemokraattisen liikkeen sisältäkään löydy tällä hetkellä yhteistä käsitystä siitä, miten maailmaa pitää muuttaa. Myös Euroopassa pohjoisessa ja idässä sosialidemokraatit ovat eri mieltä linjoista, joilla kehittää Euroopan unionia.

– Meillä on unionin sisällä tällä hetkellä oikeusvaltio- ja demokratiakriisi, ja siellä on meidän veljes- ja sisarpuolueita mukana kriisiä synnyttämässä tietyissä maissa. Ei tällä hetkellä näytä kovin hyvältä, että sosialidemokraattinen liike voisi olla se johtava liike, joka veisi asioita eteenpäin, Rinne sanoi suoraan ja viittasi nimenomaan maailmanlaajan sosialidemokraattisen liikkeen toimintamahdollisuuksiin.

Toisaalta hääviltä ei näytä muuallakaan. Rinne muistutti, ettei muissa poliittisissa liikkeissä ole globaalissa mittakaavassa edes samanlaista yhteistyön rakennetta kuin sosialidemokratiassa.

Rinne haki omassa puheenvuorossaan monenkeskisen yhteistyön lisäämisen mahdollisuutta etenkin ilmastopolitiikasta. Sitä kautta yhteistyö voisi jälleen vahvistua.

Hän totesi Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n tuoreen raportin antavan hyvin selkeät suuntaviivat siitä, miten maailmassa on toimittava.

– Minusta on selvää, että meidän on tehtävä oma osuutemme, Rinne sanoi.

SDP:n puoluehallitus käsitteli ilmastoraportin heti tuoreeltaan sen ilmestyttyä.

– Kyllä meidän on tavoiteltava sitä, että lämpeneminen pysähtyy 1,5 asteeseen ja SDP:n on tehtävä kaikkensa siinä.

SDP on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteeksi sen, että Suomen pitää olla vuonna 2035 hiilineutraali ja siitä eteenpäin hiilinegatiivinen.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) oli kutsunut eduskuntapuolueet tänään Kesärantaan ilmastopolitiikan pyöreän pöydän keskusteluun.

Tällaista keskustelua oli esittänyt myös Rinne.

Rinne kertoi, että siellä Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen oli painottanut, että ei ole heti syytä lyödä esimerkiksi metsien hakkuumääriä kiinni, vaan on tärkeä saada asiasta tutkittua tietoa, jonka mukaan toimintaa on sen jälkeen suunnattava.

Rinne totesi, että liikenteen päästöihin ja energian kulutukseen pystytään vaikuttamaan. Isoja ongelmia voi tulla, kun pitää lähteä ihmisten kulutustottumuksia ohjaamaan. Sen vuoksi on tärkeää, että kansalaisyhteiskunta osallistetaan keskusteluun. Ilmastosta puhuttaessa huomioon ja rinnalle on otettava myös sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Rinne muistutti, että ilmastonmuutokseen vastaaminen voi tarkoittaa myös mahdollisuutta taloudelliseen kasvuun, koska se tarjoaa mahdollisuuden kehittää erilaisia innovaatioita. Suomeen tarvitaankin iso kestävän kehityksen kasvustrategia.

Demokraatille Antti Rinne toteaa pitävänsä hyvänä, että pääministeri Sipilä kutsui tänään puolueen puheenjohtajat koolle keskustelemaan ilmastopolitiikasta.

– Toistin siellä sen, että minun mielestäni ei riitä, että poliitikot istuvat pyöreän pöydän ympärille, vaan tarvitaan kansalaisyhteiskunta ja asiantuntijat samaan keskusteluun. Järkevä tapa on osallistaa kansalaisyhteiskuntaa, Rinne sanoo.

Hän varoittaa sellaisesta keskustelusta, joka saisi ihmiset kokemaan, että ilmastomuutokseen vaikuttaminen olisi iso uhka toimeentulolle tai työpaikalle.

– Pystynkö ostamaan koskaan sähköautoa, koska olen pienituloinen köyhä ihminen? Rinne sanoo esimerkkinä.

Päinvastoin pitäisi pystyä näkemään ne mahdollisuudet ja hyvät asiat, joita ilmastonmuutoksen hillinnässä on.

– Jos tämä keskustelu lähtee väärin päin liikkeelle, olemme vaikeuksissa tehdä niitä poliittisia päätöksiä, jotka pitää pystyä tekemään. Siitä syystä on äärettömän tärkeätä, että alusta lähtien osallistetaan kansalaisyhteiskunta tähän tekemiseen, Rinne painottaa toistamiseen.

SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän seminaarin avasi kansanedustaja Jutta Urpilainen. Hän on työryhmän toinen puheenjohtaja.

– Vielä kolme vuotta sitten juhlimme monenkeskisen järjestelmän saavutuksia. Kestävän kehityksen tavoitteita ja Pariisin ilmastosopimusta, jotka hyväksyttiin vuonna 2015. Tänä päivänä voi oikeutetusti kysyä, kykenisimmekö saavuttamaan moisia tuloksia tänä päivänä. Muutos on ollut lyhyessä ajassa suuri, Urpilainen sanoi.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen…)

Jutta Urpilainen.

Hänen mukaansa retoriikassa ja kommunikaatiossa olemme siirtyneet yhä vahvemmin voimapolitiikan aikaan. Suurvaltojen keskinäinen sapelien kalistelu herättää huolta ja epäilyjä.

Monenkeskisellä agendalla on monia asioita, joista puhutaan kriiseinä. Ilmastonmuutos. Ydinaseriisunta. Lähi-itä. Afrikka. Pohjois-Korea.

– Asiat ovat haasteita, ei kriisejä. Jos monenkeskisen yhteistyön perusta on kunnossa, näihin haasteisiin voidaan etsiä ratkaisuja, Urpilainen sanoi.

Hänen mukaansa monenkeskisyydessä on kuitenkin myös todellisia kriisejä. On umpikujia, jotka on käännettävä haasteiksi ja joihin on löydettävä ratkaisuja.

Ensimmäinen on luottamuskriisi: ihmisten luottamus hallintooon horjuu. Kansainvälistä yhteistyötä väheksyvä populismi vaanii tällaisen luottamuskriisin aikana.

Toinen on Urpilaisen mukaan monenkeskisen yhteistyön kompromissihalun kriisi: valtiot vetäytyvät ratkaisuhakuisesta kansainvälisestä yhteistyöstä ja käyttävät instituutioita foorumeina kertoa kantansa.

– Kompromissikyky on avain tuloksiin.

Kolmas asia on kansainvälisen oikeuden kunnioituksen kriisi. Urpilainen luetteli tähän liittyviä asioita: Venäjä: Ukraina. Hybridivaikuttaminen. USA: Ilmastosopimus. Iran-sopimus.

– Tämä kriisi vahingoittaa yhteistyömme ennakoitavuutta. Ennakoimattomuus on kansainvälisessä yhteistyössä vakava asia.

Urpilainen totesi, että erään arvion mukaan kolmesta tärkeimmästä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvästä jäsenestä Yhdysvallat ottaa etäisyyttä monenkeskiseen yhteistyöhön, Kiina vakuuttaa kunnioittavansa sääntöperäistä järjestelmää, mutta käytännössä tekee sen omista lähtökohdistaan ja Venäjä toimii sääntöperäistä järjestelmää vastaan, mutta silti vannoen tämän nimiin.

– EU:lla olisi tuhannen taalan paikka osoittaa johtajuutta yhteisten arvojen edistämisessä ja sääntöperustaisen järjestelmän puolustamisessa. Valitettavasti kuitenkin myös EU on sisäisesti hajallaan.

Sama kansallismielinen oikeistopopulistinen poliittinen liike, joka Trumpin kautta on ottanut vallan Yhdysvalloissa, on edennyt myös monessa Euroopan valtiossa. Tämä asettaa ison haasteen perinteisille poliittisille liikkeille tulevissa EU-vaaleissa.

– Meillä on oltava omia vastauksia siihen, miten hoidamme globalisaation kielteisiä vaikutuksia ja teknologian nopean kehityksen seurauksia. Miten vastaamme kasvaneeseen eriarvoisuuteen sekä ihmisten identiteettimurrokseen. Miten puolustamme sääntöperustaista, kansainvälistä yhteistyötä, Urpilainen vaati.