Demariristeily27.-20.8.2016

Urheilukolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Riskialtis pugilistiammatti

Välähtävä, summittainen swingi heilahtaa nyrkkineliössä, missä hartsin tuoksu on jo taakse jäänyttä elämää. Sillä heijarilla saattaa olla tuhoisa vaikutus. Osuessaan vastustaja kenties tipahtaa kanveesiin tyrmättynä. Kukaties terveydelle koituu vakavia seurauksia. Ura voi kokea päätöksensä maailman huipultakin hetkessä. Vieläkin vakavampaakin voi sattua. Silloin rahatukoilla ei enää ole mitään merkitystä. Paitsi perillisille.

Tällaisia vaaroja piilee lajissa, josta englantilaiset käyttävät nimeä itsepuolustuksen jalo taito. ”The noble art of the self-defence”.

Nyrkkeily on yksi niitä urheilulajeja, joissa voittoon pyritään vastustajan vahingoittamisella. Ei tietenkään urheiluaatteen perimmäistä sisältöä. Onhan niitä kyllä muitakin terveydelle vaarallisia riskilajeja maailmassa.

Kuten esimerkiksi potkunyrkkeily, formulat, syöksylasku.

***

Suomessa ammattinyrkkeily on ”verta janoavan” katsojan suosiossa. Aivan kuten härkätaistelut muualla maailmassa. Myös lajin promoottereita eli tilaisuuksien järjestäjiä riittää. 1930­-luvulla promoottori oli Suomessa lajin ainoa yrittäjä.

Euroopan mestari Elis Askin talli tähti oli toinen Euroopan mestari Olli Mäki. Vuonna 1962 käytiin olympiastadionillamme MM-­ottelu Mäen ja Yhdysvaltojen Davey Mooren kesken. Tittelitaisto päättyi Ollin tyrmäystappioon toisessa erässä.

Mäki siirtyi ammattilaiseksi sen jälkeen, kun Suomen Olympiakomitea oli vuonna 1960 estänyt tämän TUL:ään kuuluneen mestarinyrkkeilijän pääsyn Rooman olympialaisiin edustamaan Suomea. Syystä että Olli kuului vain TUL:ään.

Tästä tempusta Suomen urheilun porvarijohtajat saivat ankarat moitteet, myllykirjeen. Tasavallan presidentti Kekkosen protesti oli myös se, että hän ryhtyi TUL:n kunniajäseneksi TUL:n puheenjohtajan tarjouksesta.

***

Pekka Kokkonen oli viime vuodet niin eläkeläispuutarhuri, Hakaniemen torin kukkakauppias ja Suomen Ammattinyrkkeilyliiton puheenjohtaja. Hän menehtyi pari viikkoa sitten aivoinfarktiin.

Vaikka Pekka olikin kehässä armoton tyrmääjä, niin kehän ulkopuolella hän oli aina lempeä, hymyilevä ja kaikille ystävällinen herrasmies. Hän oli Helsingin Työväen Nyrkkeilijöiden kasvatti, valoisa ja kaikkien rakastama valloittava persoona.

Nykyään Olli Mäen poika Pekka Mäki on johdatellut suomalaisia pugilisteja maailman rankingeissa korkeammille sijoille kuin kukaan edeltäjistään. Pekan P3­Boxing­tallin tuotteita ovat muun muassa Euroopan mestari Amin Asikainen ja Euroopan mestari, kosovolainen maahanmuuttaja Edis Tatli.

Sarjojen sarjassa otteleva Robert Helenius kulkee Sauerland­-tallin kokemusten jälkeen isänsä ohjauksessa.

Pekka Mäen uurastavan työn innoittamana on maahamme syntynyt useampia promoottoriyrittäjiä. Ammattinyrkkeilyiltoja nähdäänkin nykyisin usein Helsingin ulkopuolellakin.

***

Maailmalla on useita ammattinyrkkeilyliittoja toinen toistaan komeampine sarjojen mestarivöineen. Promoottorit valitsevat kuka kohtaa kenetkin. Rahalla on painoa.

Lajin olemukseen kuuluu myös ennakkouho. Läppä lentää. Oma kehu tuoksuu. Vastustajaa pilkataan. Myös pehmoherrasmies Robbe Helenius on tässä hänelle täysin vieraassa roolissa.

Ensi viikolla Espoossa (19.3.) ja 2.4. Helsingissä ovat ammattilaisillat. Tasokkaat sitä paitsi. Eva Wahlström ja Edis Tatli Espoossa ja Robert Helenius Helsingissä ottelevat titteleistä.

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti. Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

”Yksi yleispiirre ei voinut jäädä keneltäkään huomioimatta” — Pentti Salmi: Yksi Markkanen ei vain riittänyt

Koriksen 20-vuotisten EM-kisoissa Helsingin jäähallissa Suomen 211-senttinen ja 19-vuotias Lauri Markkanen oli valloittavan hyvä. Tosiasia kuitenkin on, ettei yksi pääsky kesää tee. Niinpä Markkasen panoskaan ei riittänyt koko joukkueen menestykseen, jota alkulohko vielä lupaili.

Suomalaisnuorille jäi kyllä kisoista ainoana joukkueena mestari-Espanjan päänahka, mutta pudotuspeleissä bensa loppui.

Markkasen panos oli koko turnauksen ajan huikaiseva. 192 pelaajan joukosta hän oli paras korintekijä (keskiarvo 24,9), hänen tehoindeksinsä oli niin ikään turnauksen paras, riistoissa hän oli kolmas (2,3), vaparitarkkuudessa viides (83,3 %), pelitilanneheitoissa kuudes (50,4 %) kuten torjunnoissakin (1,3).

Ei siis ihme, että Markkanen valittiin kisojen tähtiviisikkoon.

Markkaseen ei siis Suomen peli missään nimessä kariutunut, mutta miksi näin valovoimaisen pelaajan ympärillä eivät muut pystyneet parempaan?

Lauri Markkanen oli kisojen tähtipelaajia.

Lauri Markkanen oli kisojen tähtipelaajia.

On muistettava, että joukkueessa oli vain kaksi miesten korisliigan vakiopelaajaa, Tuomas Hirvonen ja Okko Järvi. Kumpikin on saanut sarjapeleistä mairitteleviakin lausuntoja, mutta nyt molempien panos oli heikko odotuksiin nähden. Tosinhan Hirvosta Kouvoissa vain penkkilämmitettiin kevätkaudella, joten lähtökohtakin oli huono.

Muu pelaajisto oli divaritasolta, joten rutiinitaso ei voi olla kovin korkea.

Yksi yleispiirre ei voinut jäädä keneltäkään huomioimatta. Näiden pelaajien tekniset taidot pallon kanssa ovat puutteelliset. Vaatimaton heittotaito ja löysät syötöt korostuivat etenkin pudotuspeleissä.

Esimerkiksi Liettuaa vastaan suomalaisten pelitilanneheittojen tarkkuus oli masentavasti vain 22,4 prosenttia.

Vastustajan hyvä puolustus luonnollisesti pudottaa hyökkääjän tehoja, mutta juuri tässä pelissä tuli karmaisevan hyvin esille se, mikä kuuluu heittopaikan luomiseen eli irtaantumiseen puolustavasta pelaajasta. Se homma on pelkkää taitoa, joka syntyy harjoittelemalla.

Pallon käsittely ja liimanäppisyys kuuluvat myös tekniikkaharjoitteluun, joka palkitsee siten, että peliväline on halussa tiukoissakin tilanteissa.

Pelattiin ajoittain kuin toista sisäpeliä, käsipalloa.

Joukkueen valmennusjohto saa ottaa osavastuun peleistä. Taktiset vaihtelut olivat vähissä ja hyökkäyspelin variaatiot olemattomat. Pelattiin ajoittain kuin toista sisäpeliä, käsipalloa. Eli palloteltiin puuduttavasti vaaraa tuottamatta

kolmosrajan ulkopuolella.

Jo aikanaan suomalaiseen koripalloiluun uudet tuulet tuoneen Robert ”Petteri” Petersenin teeseihin kuului, että kun sinulla on pallo, niin silloin pitää olla kyseessä kolmoisuhka: ajo, syöttö tai heitto. Nyt esimerkiksi sisään syöttöjen puute oli silmiinpistävä, vaikka sisään-ulos –peli on se tapa, jolla puolustusta pahiten pilkotaan.

Näissä kisoissa nähtiin harvinaisen paljon myös paikkapuolustusta, joka suomalaisessa koriksessa on melkoinen kirosana. Ties mistä syystä, koska silläkin tavalla voidaan tehdä taktisia siirtoja. Ennen kaikkea pystytään särkemään vastustajan pelirytmiä.

Uuden arvokisakaavion mukaan, jossa alkusarjan voittojen hyöty on minimoitunut, panos on pudotuspeleissä. Siksi Suomen kolme voittoa ja neljä tappiota eivät riittäneet A-divisioonassa säilymiseen.

Kisat olivat kuitenkin yleisöystävälliset ja Suomen seitsemää ottelua seurasi yli 27 000 katsojaa. Se on nuorten matseiksi aikamoinen väkimäärä.

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija. Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

KOK jakaa urheilijoita vuohiin ja lampaisiin

Urheilun liekki sekä lepattaa että roihuaa. Molempi parempi. Kuin suomenhevoset tai lämminveriset. Molemmilla on viehätyksensä ja mielenkiintonsa.

Suomen urheilu on hiillokseen puhaltamista. Asennekysymys. Yleisurheilun Kalevan kisat ja eliittikisat on kaikin puolin eri asia kuin vaikkapa MM, EM, olympialaiset tai timanttiliiga. Tunnelmalla ja tuloksilla eri häly ja eri arvostukset. Molempia kaivataan.

Kalevan kisoissa vallitsi paitsi kauniin sään myös urheilun perimmäisen kilvoittelun ilmapiiri. Olipa kiinnostava kisa vaikkapa naisten keihäs. Rion karkeloihin valittu edustajamme ei yltänyt edes bodiumille. Hieman samoin kuin naisten satasen aidat timanttiligassa ME-aikaan 12,20 yltänyt USA:n Harrison ei ole mukana Riossa, kun ei pärjännyt oman maansa valinnoissa.

Suomen yleisurheilua on silti kiinnostavaa tarkkailla. Kisoissa huokuu se menneen ajan amatöörihenki, yritteliäisyys. Rehtien kamppailujen kokeminen ja urheilun fair play.

Tottahan toki näitä ominaisuuksia nähdään isoimmillakin areenoilla, mutta kyllä omat kyläkisamme ovat lämpimässä arvossaan. On vain asennoiduttava siten, ettemme ole enää kullankaivajia.

Urheilumme johdon olisi myös oltava empaattisempi. Kyllä Tapio Kantaselle ja muille menneille ratsuillemme tulisi edelleenkin lähettää vapaaliput maaotteluihin. Tulisi paneutua kultamitalimies Pekka Vasalan kysymykseen, miksi Suomen urheilijat leireilevät pitkään ulkomailla kun tulokset eivät parane. Tai tupla-EM Juha Väätäisen tarjoaman valmennustietouden vastaanottamiseen ja analysointiin.

***

Jalkapallossa Suomi rankataan maailmalla sijaluvulle 90. Ei kovin hääppöistä. Pikkuriikkinen Islantikin on aivan huippua Euroopassa.

Miksi Suomi taapertaa hiekkalaatikossa vaikka temppuja toisensa jälkeen yhä yritetäänkin? Kapuamista osaavien joukkoon haikaillaan.
Mikä meillä mättää? 104 vuotta sitten Suomi oli Tukholman olympiakisojen nelonen. Oiva lähtökohta tulevaisuuteen.

Maailman huiput ovat enemmän kuin 24 tuntia vuorokaudessa alan ammattilaisia. Pallon hallinta, kaksinkamppailujen voittaminen timanttisella ja nopealla jonglööritekniikalla, kestävyys, sprinttikiito pallonkanssa ja sen lähettäminen millimetrin tarkkuudella, laukauksien tulisuus läheltä ja kaukaa sekä peliäly ja kokonaisuuden hallinta ovat tekijöitä, mitkä iskostuvat vain sitkeällä ja yhä toistuvalla harjoittelulla. Rakkaudella ja antaumuksella.

Suomalainen jalkapalloilija ei ole yltänyt tälle tasolle Aulis Rytköstä, Jari Litmasta ja Sami Hyypiää lukuunottamatta. Nyt Suomella on jälleen kerran etsikkoaikansa. Eremenkot ja Hetemajt viitoittavat sen tien, millä ”lämminverisiä” maahanmuuttajia voi hyödyntää Suomen jalkapallomenestyksen hyväksi.

***

Dopingviidakko on käsittämättömän tiheä. Lääkärikuntahan tämän kaiken saa aikaan. On tohtoreita, joiden älyllä ja ymmärryksellä luodaan rohtoja ihmisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Arkiaskareihin näitä keksintöjä voi käyttää. Mutta urheilu piirtää rajoja.

Siksi keplottelijoilla on temmellyskenttänsä. Ja vaikka uskoisi lain olevan kaikille sama niin tuomiot kuitenkin vaihtelevat. Nytkin KOK jakoi urheilijoita vuohiin ja lampaisiin. Nyt se päätti, että ne venäläiset urheilijat, jotka ovat joskus kärsineet dopingrangaistuksen, suljetaan kisoista.

Siis vain venäläiset. Mukaan ovat kuitenkin tervetulleet esimerkiksi nekin jenkkisprintterit, jotka ovat kärähtäneet useammankin kerran.

On täysin varmaa, että nyt Rioon saapuu doupattuja urheilijoita, mutta osalta puhtaita urheilijoita
evätään kokonaan mukaantulo.

KOK itse ja jalkapallon FIFA rypevät korruptiosotkuissaan pahasti. Nyt vielä tämä poliittinen turmiopäätös! Usko ja luottamus on karissut pahasti. Maailman politiikkakaan ei ole läheskään aina oikeuden- eikä johdonmukainen. Nyt urheilussakin vallitsee sama linja. Korruptoitunut järjestelmä. Sitä paitsi olympiakisoissa tulee dopingtuomioita vasta kahdeksan vuoden jälkeen jopa mitalisteja koskien.

On täysin varmaa, että nyt Rioon saapuu doupattuja urheilijoita, mutta osalta puhtaita urheilijoita evätään kokonaan mukaantulo.

Valtaa käytetään usein mielivaltaisesti.

***

Tärkeintä ei ole voitto vaan osanotto. Tämän ranskalaisen paronin Pierre de Coubertinin olympialainen ajatus on varmaan ollut päällimmäisenä OK:n valitessa 54 suomalaisurheilijaa 16 eri lajiin Rion kisoihin.

Vain painija Petra Olli ja kenties joku purjehtija, Tuula Tenkanen, saattaa yltää mitalikantaan. Keihäsmiehiin en enää usko. Eipä silti, kyllä urheilu on yllätyksiä tulvillaan, joten lottorivien mukaan heittämistäkin voi perustella.

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti. Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Ei mitään rupusakkeja

Urheilua tapahtumapaikoilla seuraavan yleisön käytöstavat ovat viime aikoina muuttuneet suorastaan radikaalisti.

Nuorten huippu-urheilu on noussut aivan uuteen sfääriin. Sehän nähtiin täällä kotosuomessa jo nuorten MM-lätkäkisoissa ja nyt jatkoa on seurannut nuorten koriksen EM-parketilla.

Kukapa esimerkiksi olisi uskonut, että neljään ensimmäiseen sudenpentujen korismatsiin meneillään olevissa karkeloissa tungeksi yhteensä 21 766 katsojaa.

Ja millaisia katsojia!

He ovat osanneet ottaa urheilun riemusta esiin sen olennaisen, ilon tuoman mielihyvän. Totta kai pelin lopputuloksella on merkitystä, mutta tunnelman aitous on kyllä ollut silmiinpistävää.

Nuorten huippu-urheilu, jossa pesii muutenkin rennompi meininki kuin vanhojen partojen kamppailuissa, on lyönyt itsensä läpi. Kyseessähän ei ole mistään rupusakkien matseista vaan ihan todellisesta taitopelistä.

***

Vaikka Suomelta jääkin puuttumaan kirsikka kakun päältä Liettua-tappion myötä, voitot Espanjasta ja Ranskasta osoittivat millä tasolla suomalaisenuoret nykyisin ovat.

Kansainvälisen koripalloliitonn rankingissa kun niin Liettua, Espanja kuin Ranskakin ovat 10 parhaan joukossa maailmassa.

Suomen joukkueen kirkkain tähti on odotetusti ollut 19-vuotias ja 211-senttinen Lauri Markkanen. Isoksi miehenaluksi hän on liikkuva ja tapahtumavalpas, jonka lisäksi hänen pallonkäsittelynsä on pehmeää. Kun tuon pituinen mies heitttää kolmosetkin 42,1 prosentin tarkkuudella, ei ole ihme, että hän on tehoindeksillä mitattuna kisojen paras pelaaja.

Markkanen on neljän pelipäivän jälkeen turnauksen pisteykkönen (keskiarvo 25,0), riistotilaston kakkonen (2,8) ja levyritilaston nelonen (8,8).

Ensi kaudeksihan Lauri siirtyy jenkkeihin, Arizonan yliopistoon, jossa kyllä opinsaunaa riittää. Huomioitava on myös se, että Lauri saa pelata vielä ensi vuonnakin 20-vuotisten kisoissa.

Lauri Markkanen on neljän pelipäivän jälkeen turnauksen pisteykkönen.

***

Yksi mielenkiintoinen asia paljastuu myös kun tiirailee Suomen joukkueen kokoonpanoa. Siellä on näet neljä sellaista pelaajaa, joiden isät ovat tehneet aikanaan merkittäviä kirjauksia korishistoriaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että lapset helpolla omaksuvat urheiluriennoissaan saman lajin kuin hänen vanhempansa.

Lauri Markkasen isä Pekka oli aikanaan miesten maajoukkueen ykkössentteri ja pelasi kaikkiaan 129 miesten maaottelua kierreltyään siinä ohessa Yhdysvallat, Espanjan ja Ranskan.

Joukkueen kapteenin Joonas Tahvanaisen isä Mika-Matti, ”Mikkis”, pelasi puolestaan 54 miesten maaottelua ja EM-lopputurnauksessa Ateenassa 1995.

Remu Raitasen faija Jari on yksi Suomen kaikkien aikojen tarkimpia kaukoheittäjiä ja hänelle kertyi 72 miesten maaottelua ja juniori-ikäisenäkin Suomen kaikkien aikojen paras sijoitus EM-tasolla, neljäs.

Yhteensä näille isäpapoille kirjattiin parketilla siis 255 miesten maaottelua, joten karismaa löytyy.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Tomas Murphyn isä oli puolestaan tähti aivan siellä kaikkein kauneimmassa, siis tarunhohtoisessa NBA:ssa.

Pojilla on ollut omat esikuvansa ja hyvin he ovat omaksuneet jatkumon.

***

Kaikesta edellä olevasta huolimatta on lähdettävä siitä, etteikö olisi petrattavaa.

Esimerkiksi Liettua-ottelussa vastustajan taktisessa pelissä korostui myös ykslöllisyys, joka perustuu Liettuan vahvaan koriskulttuuriin.

Suurimmillaan ero tuli esiin syöttöpelissä, jossa suomalaisten passit olivat liian usein löysiä ja monesti myös ennalta luettavia.

Korin alustalla myös hävitään pituuden puuttuessa. Vaikka joukkueessa on peräti kahdeksan kaksimetristä pelaajaa, niin todellisia korstoja levyn alla painimiseen on vain Markkanen.

Jo tässä vaiheessa kisoja voidaan sanoa, että tapahtuma saa vahvan plusmerkinnän.

 

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija. Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kuubalaisurheilijat häpeällisellä matkalla

Jalkapallon EM-turnaus Ranskassa oli lajille riemukulku. Mestaruuden vei  yllättäen Portugali kukistettuaan Ranskan finaalin jatkopelissä 1-0.

Kuukauden ajan nähtiin 51 pelissä kovatasoisia suorituksia. Taituruus lisääntyy ja kunto kohenee vuosien vieriessä. Peliäly siinä ohessa.

Kunhan vielä palattaisiin maali-ilotteluihin, niin a vot harasoo. Nykyään pelataan liiaksi oma pää puhtaana lähtökohtaista systeemiä.

Piskuinen Islanti oli ilopilleri ja esimerkki siitä, että maasta se pienikin ponnistaa isoihin atmosfääreihin.

Oi, jospa Suomikin olisi joskus mukana näissä kekkereissä!

***

Yleisurheilun EM-kisat antoivat mukavaa urheilujatkoa. Vaikkei Suomi nykyisin yllä kovin suuriin otsikoihin maailmalla, ei edes enää keihäässäkään, niin kyllä joukossamme oli nimiä ja suorituksia, jotka jäivät pintaan.

Antti Ruuskasen keihäspronssi oli rutiinia. Oskari Mörö aitoi tehokierroksen Euroopan huipulle. Kristian Bäck loikkasi niinikään pitkälle. Tulevaisuuden uskoa valoivat myös nuoret Wilma Murto seipäillään. Reetta Hurske ja Hilla Uusimäki aitureina. Jenni Kangas kepillään. Sekä muutaama muu orastava lupaus. Tästä on hyvä jatkaa.

Suomella oli Amsterdamissa 37 urheilijaa. Paras mitalimaa oli Puola. Suomi vasta 27:s yhdellä pronssilla. Pistesijojakin tuli Ruuskasen pronssin lisäksi vain neljä. Jäätiin tavoitteesta, mikä oli kolme mitalia ja 10 pistesijaa. Kisojen lajimäärä oli 42.

Muita havaintoja:

EM-kisojen järjestäminen juuri olympiakisojen aattona ei vedä kaikkia huippuja mukaan. Numero rinnassa on korvattu yleisöpalvelun vuoksi urheilijan nimellä. Urheilun eduksi ei ole se, että dopingin vuoksi Venäjää ei päästetä kv-kentille.

Euroopan kartalla näkyvät jo ”mamut”. Varsinkin Britannian sekä Ranskan joukoissa, myös Ruotsissa. Turkki puolestaan on lähtenyt ostolinjalle. Useita Afrikan ja muiden maiden tähtiä oli mukana Turkin puolikuupaidassa.

Kyllä Suomen urheilun nimi on kuitenkin yhäkin useilla huulilla maailmassa. Ovathan meillä Kimi Räikkönen, Valtteri Bottas ja Patrik Laine kumppaneineen mannekiineinamme.

Hyvä Yle-urheilu. Jo etukäteen nautimme tulevista Rion lähetyksistäkin.

***

Ylen tarjoilu Ranskasta ja Amsterdamista oli yltäkylläinen. Kaikki tehtiin suurella huolella ja monipuolisuudella. Osaajat olivat asialla. Radiotalon muut toimitukset, eritoten uutis- ja ajankontaispuoli, voisi käydä opintomatkalla talon urheilukerroksissa.

Nyt Tapani Parmin johdolla Amsterdamiin oli viety omaa tv-kalustoa mahdollistamaan suomalaisurheilijoiden näkyvyys ja haastattelut. Tv-urheilun alalla Suomella ovat olleet Raimo Piltz, Kalevi ”Kilu” Uusivuori ja Kalevi ”Kalle” Korpela yhdessä Parmin Tapsan kanssa esikuvina ja käytettyinä ohjaajina ympäri maailmaa.

Äänipuolella kielitaitoiset naisemme yhdessä niinikään monia kieliä hallitsevien ja hyödyntävien Niki  Juuselan, Kimmo Porttilan ja Tapio Suomisen sekä yltäkylläisen tietopankin Mika Lehtimäen kanssa ylsivät tähtiloistoon.

Hyvä Yle-urheilu. Jo etukäteen nautimme tulevista Rion lähetyksistäkin.

Olen tässä elämäni varrella tehnyt sen havainnon, että urheilutoimituksista edetään useisiin yhteiskunnan vaativiin tehtäviin. Urheilun toimittaminen on ansiokas koulu.

***

Kuuban lentopalloilijat kävivät häpeällisellä matkalla Suomessa. Otteet nimenomaan kentän ulkopuolella olivat törkyiset. Joukossa tyhmyys tiivistyi epäiltynä suomalaisnaisen raiskauksena. Hävettää ja nolottaa sanat ovat teosta aivan liian lieviä.

Nyt nämä epäillyt törkytekijät istuvat jalkapuussa Tampereen poliisivankilassa. Toivottavasti tekojensa mukaan – pitkään.

Toivottavasti tie sulkeutuu myös olympiakisoista. Onhan Venäjältäkin osanotto jo evätty dopingin, jota ei voi edes verrata seksuaalirikokseen, vuoksi.

Syvemmin ajateltuna urheiluseurojen kasvastustyö kaikkialla maailmassa nousee entistä tärkeämmäksi ja opiksi otettavaksi.

 

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti. Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kolumni

”Koen liiton arvot tässä ajassa tarpeellisiksi” – TUL sai uuden pääsihteerin

Suomen työväen urheiluliitto TUL on valinnut pääsihteerikseen oikeustieteen maisteri Martta Octoberin (36). Hän siirtyy tehtävään Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n palveluksesta, jossa hän on toiminut Lapset, nuoret ja perheet -yksikön kehittämispäällikönä.

October on ollut aiemmin muun muassa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän pääsihteeri ja lainsäädäntösihteeri, ministerien erityisavustaja sekä lakimiestehtävissä. Luottamustehtäviä hänellä on muun muassa Palmia Oy:n hallituksen varapuheenjohtajuus.

Martta October on toiminut aktiivisesti ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymyksissä. Vapaa-ajallaan hän harrastaa koripalloa, beachfutista ja futsalia.

TUL:n pääsihteerinä toiminut Janne Ollikainen siirtyi toukokuussa vuorotteluvapaalta uusiin työtehtäviin. Hänen sijaisenaan toimi reilun puolen vuoden ajan Jouni Backman.

Painopiste matalan kynnyksen harrasteliikunnassa lisää monien ihmisten hyvinvointia.

Martta October sanoo olevansa erittäin innostunut, että pääsee johtamaan toimintaa ja toimistoa liikunnan kansalaisjärjestössä, joka on yksi Suomen suurimmista.

– Koen TUL:n arvot tasa-arvon ja solidaarisuuden edistämisessä itselleni hyvin läheisiksi ja tässä ajassa tarpeellisiksi. TUL:n toiminnan strateginen painopiste matalan kynnyksen harrasteliikunnan lisäämisessä on yhteiskunnallisesti merkittävä ja lisää monien ihmisten hyvinvointia, October pohtii.

– TUL saa Martta Octoberista hyvän pääsihteerin, jolla on vahva arvopohja ja osaaminen tehtävän hoitamiseen, liiton puheenjohtaja Kimmo Suomi arvioi.

Liiton uusiutunut johto on linjannut, että TUL lähtee edistämään aktiivisesti tasa-arvoista liikuntapolitiikkaa ja matalan kynnyksen harrasteliikuntaa kilpaurheilun rinnalla.

– Tämä tehdään yhdessä uuden pääsihteerin, osaavan henkilöstön ja seura-aktiivien kanssa, Suomi toteaa.

TUL on Suomen suurimpia kansalaisjärjestöjä. Siihen kuuluu yli 900 urheiluseuraa, joissa on lähes 240 000 jäsentä. TUL:n toiminnan painopiste on matalan kynnyksen harrasteliikunnan edistäminen tasa-arvoisesti kaikille kansalaisille. TUL:llä on 22 työntekijää, joista 12 alueilla ja piirijärjestöissä toimivia aluevastaavia.