Jalkapalloilija Roman Eremenkon kahden vuoden kilpailukielto pysyy voimassa.
Euroopan jalkapalloliitto Uefa hylkäsi Eremenkon tekemän valituksen.
Eremenko kärähti kokaiinista.
Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti
Palloilusarjamyllyt ovat taitekohdissaan. Jalkapallo lopettelee HJK:n mestaruudella ja vielä toistaiseksi selvittämättömällä putoajalla. Pikkumusta lätkä on jo täydessä vauhdissaan. Yllättäviä tuloksia on jo nähty. Joukkueiden pelaajapakat ovat nurinkurin ja nyt vielä tarkkaillaan minkälaisia skoutteja ja kauppamiehiä on työssään ollut ja miten onnistuneet kaupoissaan.
Lätkässä on jo kohuttu. Kaukalossa on pelattu rumia ja usea pelaaja on joutunut ottamaan vastaan. päähän kohdistuneita taklauksia. Kurinpitovaliokunta on valppaasti puuttunut tekoihin ja pyrkii rangaistuksillaan saamaan siisteyttä peliin. Hyvä, urheilu ei saa olla väkivaltaa. Se on kitkettävä pois. Onkohan muuten niin, että kiekon pariin tulee poikkeavan paljon rämäpäitä mukaan?
Käsittämätöntä poliittista peliä.
Urheilun kokoomuslainen liikemies Harkimo haluaa poistaa urheilumme kartalta aikaansaavat toimijat, kansalaisia liikuttavan TUL:n ja ruotsinkielisiä harrastajia mukaan vetävän SFI:n. Vievät muka turhaan valtion rahoja. Käsittämätöntä poliittista peliä. Pikemminkin Harkimon pitäisi tukistaa ja opastaa niitä kokoomuslaisia urheilujohtajia, joiden johdolla maamme urheilu on saatettu rapakuntoon.
Kokoomus ajaa soteen valinnanvapautta saadakseen valtion terveysrahoja omilleen. Urheilussa ei kuitenkaan saa olla muita kilpailijoita edesauttamassa urheilumme rikkautta. Urheilussamme tulee antaa kaikkien kukkien kukkia. Näyttöjä tästä on ollut silloin, kun työväen ja ruotsinkieliset urheiluseurat ovat olleet terveen ruumiin ja sielun voimin mukana elävöittämässä ja kehittämässä urheiluareenoitamme.
Poliitikot ovat suunnannäyttäjiä Suomen urheilussa. He päättävät verovarojen käytöstä. Aina 1950-luvulle asti Suomessa oli vain yksi yksityisin pankin varoin 1928 rakennettu uimahalli Helsingin Yrjönkadulle numeroon 25. Helsinkiläiset uimaseurat HU, HSS, HTU, MaU ja Vetehiset, alkuaan Ylioppilasuimarit, hallitsivat suvereenisti koko Suomen uintia. Lyhyen ajan kylmissä järvivesissä muun Suomen uimarien harjoittelu oli vaatimatonta.
Kun kuntien poliitikot lähtivät mukaan tukemaan uimahallien perustamista, on halleja nyt Suomessa jo yli 200. Uintiharrastus on levinnyt tehokkaan laajasti ympäri maatamme niin, että stadilaiset uintimenestyjät ovat harvassa.
Tässä vain yksi osoitus urheilun ja politiikan hedelmällisestä yhteenkuuluvuudesta.
Entä sitten kun entinen palvottu urheilusankari on raunio?
Eriarvoisuus on vallitseva olotila myös ammatissa nimeltään urheilu. Vallitsee varsinkin alan osaamisessa ja palkoissa. On lajeja, joissa menestys palkitaan ruhtinaallisesti miljoonilla, Kuten formuloissa, jalkapallossa. baseballissa, tenniksessä, golfissa, koripallossa, jääkiekossa, uinnissa ja monessa muussakin lajissa maasta riippuen. Tälle tasolle yrittäjiä riittää. Kaikki eivät luonnollisestikaan onnistu. Mutta lajit tarvitsevat heitä. Kilpailun ja viihteen vuoksi.
Huippuja suitsutetaan ja selkään taputtajia riittää teemalla, että kyllä me sitten ollaan hyviä. Huippu-urheilulla on kyllä varsinkin henkilökohtainen mitalin kääntöpuoli. Parrasvaloissa oleminen ei ole kovin pitkäikäistaä. Alkaa arki. Olet yhä nuori. Elämää elettävänä kymmeniä vuosia. Kenties urheiluammatti ei ole tuottanut säästöjä. Sinulla ei ole muuta ammattia. Elämänmuutos on henkisesti raju. Kestätkö sen? Kaikki eivät. Toimettomana olemiseen tulee mukaan kenties alkoholi, huumeet. Entinen palvottu urheilusankari on raunio. Monien unohtama. Keltaisen lehdistön saalis.
Urheilusta vastaavien järjestöjen ja myös poliitikkojen on ojennettava auttava ja huolehtiva kätensä. Tähän seikkaan on jo jonkin verran meilläkin kiinnitetty huomio. Mutta ei läheskään riittävästi. Jääkiekkoilija Juha Rantasila oli aikanaan maamme kiekkoykkösiä ja huolehti juristiopintonsa kunniakkaasti siinä ohessa. Nyt hän on ollut edelläkävijänä huolehtimassa kiekkouran lopettaneiden kohtaloista esimerkillisesti.
Suomen urheilusankareita ei pidä jättää unholaan. Sivistysvaltiolla on oltava sivistystä. Vakuutusyhtiön ja samalla olympiakomitean johtajalla Timo Ritakalliolla on näytön paikka.
Sehän on sääntö Suomen kokoomusjohtoisessa urheilussa.
Kuningas on kuollut. Eläköön kuningas. Jalkapallomme on menettänyt vasta 65-vuotiaan puheenjohtajansa, tulisieluisen Pertti Alajan.
Nyt haetaan korvaajaa. Ehdolla on Seinäjoen Raimo Sarajärvi. Mies on johdattanut Seinäjoen seuransa Suomen mestaruuteen ja rakennuttanut paikkakunnalle kelvollisen pelinäyttämön. Mutta kuinka ovat sosiaaliset taidot? Tällä kaudella jo kolme valmentajaa on saanut kenkää hänen lapikkaistaan.
Suomen Palloliitolla on vaikeuksia valita Alajan korvaajaa. Varsinkin kun valitsijoiden enemmistön sanaton tehtävä on nimittää puheenjohtajaksi porvari. Sehän on sääntö Suomen kokoomusjohtoisessa urheilussa. Olympiakomiteankin viimeksi nimitetyt molemmat urheiijajäsenetkin ovat kokoomuksen aktiivipoliitikoita.
SDP:n entinen europarlamentaarikko ja kansanedustaja Lasse Lehtinen tunnetaan terävistä ja suorasukaisista mielipiteistään. Lehtinen jatkaa tunnetulla tyylillä kirjoituksessaan Ilta-Sanomissa.
Laaja näkökulma käsittelee jalkapalloa useista näkökulmista ja useilla tasoilla.
Veikkausliigan entinen puheenjohtaja sanoo, että Fifan uusi puheenjohtaja Gianni Infantino on jo nyt ollut pettymys.
”Hän ei ole tarttunut tehtäviinsä sillä otteella, jota häneltä vaalipuheen perusteella odotettiin. Hän vaikuttaa asianosaiselta.”
Huippujalkapallo ei voi Suomessa kehittyä, jos sen vaatimattomistakin edellytyksistä päätetään sen ulkopuolelta.
Suomen jalkapallomaajoukkueen alennustilaa Lehtinenkin pitää murheellisena.
”Suomen asema lajin maailmantilastoissa on jyrkässä epäsuhteessa muihin kansainvälisiin saavutuksiimme. Monet samankokoiset tai pienemmät kansat ja köyhemmät kansantaloudet ovat meitä korkeammalla. Pohjoismaistakin olemme huonoin.”
Mitä tehdä asialle?
”Huippujalkapallo ei voi Suomessa kehittyä, jos sen vaatimattomistakin edellytyksistä päätetään sen ulkopuolelta. Palloliiton vuotuisesta 20 miljoonan budjetista kuluu turhan suuri osa luottamusmiesten kokouksiin ja hallinnon toistuviin rutiineihin. Rahat ovat poissa tuloksenteosta, tässä tapauksessa osaavalta valmennukselta.”
Lehtisen mukaan Suomen urheilun hallinnolliset rakenteet ovat useimmissa lajeissa jäänne ajalta ennen itsenäisyyttä, jolloin pelättiin poliittisia kaappauksia.
”Tämän päivän nopeisiin tilanteisiin tsaarinaikaiset mallit eivät enää sovi. Mikään yritys ei voisi toimia noilla edellytyksillä. Jalkapallossa se tarkoittaa, että HJK:lla ja Nilsiän Pallo-Haukoilla on saman verran vaikutusvaltaa lajin päättävässä elimessä.”
Lehtinen kirjoittaa, että nyt tarvitaan kansallinen päätös nostaa jalkapallo Suomessa uudelle tasolle.
”Sitä pitää verrata päätöksiin, joilla aikanaan perustettiin seminaarit, musiikkiopistot ja neuvolat. Jalkapallo on nimettävä urheilun kärkihankkeeksi. Suomen on otettava jalkapallossa suuri kilpailukykyloikka.”
Kun perusta on valettu, alkaa rakennustyö. Tuloksia voidaan odottaa 10–20 vuoden kuluttua.
Lehtisen mielestä kaksi asiaa on ylitse muiden, valmennus ja olosuhteet.
”On pystyttävä pelaamaan ja harjoittelemaan ympäri vuoden. Siksi tarvitaan tekonurmikenttiä ja minikenttiä sinne mistä ne vielä puuttuvat. Kentät ja katsomot on ensin laitettava kuntoon kaikilla paikkakunnilla, joissa pelataan miesten ja naisten Ykköstä ja Veikkausliigaa.”
Lehtisen mukaan seurojen ei pidä maksaa kustannuksia olosuhteista eikä valmennuksesta.
”Ne ovat sivistysvaltioon kuuluvia julkisia menoja niin kuin kirjastot tai terveyskeskukset. Sen jälkeen on vuorossa kansainväliset vaatimukset täyttävän kansallisstadionin rakentaminen Ruotsin esimerkin mukaan. Se nostaa meidät myös vertauskuvallisesti muun Pohjolan tasolle. Kansallisooppera meillä jo on.”
Lehtinen esittää, että perustetaan itsenäinen kevyt hallintoyksikkö, joka ohjaa ja valvoo toimintaa. Mieluiten se olisi irrallaan sekä opetusministeriöstä että Palloliitosta, sanoo Lehtinen.
”Kun perusta on valettu, alkaa rakennustyö. Tuloksia voidaan odottaa 10–20 vuoden kuluttua.”
Ässien Matti Lamberg taklasi illan SM-liigan ottelussa Jukurien puolustajaa Valtteri Hietasta päähän. Ässähyökkääjälle tuomittiin tempusta 5+20-minuuttia, ulosajo.
Tapaus herätti oitis huomiota myös jääkiekkopiirien ulkopuolella. Kuopion piispa Jari Jolkkonen lukeutuu kriittisimpiin.
Jolkkonen kirjoitti Twitter-tilillään:
”Tuskallista katsoa lajia, jossa telotaan ihmisiä sairaalakuntoon. Milloin tämä loppuu?”
Jolkkonen osoitti viestinsä paitsi SM-liigalle myös opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.).
Urheiluasioista hallituksessa vastaa salkkujakoon hiljattain tulleiden muutosten takia nykyisin ministeri Sampo Terho (s.).
Uutisen viimeistä kappaletta korjattu kello 00.20.
Suomen Työväen Urheiluliiton lauantaina 9.9. järjestämässä Unelma paremmasta -seminaarissa yhdistyivät eri sukupolvien näkemykset urheiluseuratoiminnasta.
Urheiluseuroissa liikutaan ja harrastetaan, mutta niiden merkitys on laajempi; ystävyyssuhteet, verkostot ja yhteisöllisyyden kokemukset kantavat läpi elämän. Nuorten ideoimassa unelmien urheiluseurassa liikkuminen mahdollistetaan niin harrastajille kuin kilpaurheilijoille. Unelmien seurassa kaikki jäsenet ovat tasa-arvoisia ja toiminta perustuu toisten kunnioitukselle ja yhteistyölle.
Seminaarissa puhuneen presidentti Tarja Halosen mukaan liikunta on osa onnellista lapsuutta ja nuoruutta. Vain harva urheiluseuroissa harrastuksensa aloittaneista päätyy ammattilaiseksi, mutta ystävyys ja hyvä mieli säilyvät läpi elämän. Seuratoiminta luo myös mahdollisuuksia niin maahanmuuttajille kuin uudelle paikkakunnalle muuttaneille juurtua ja saada uusia ystäviä.
Myös seminaarissa puhunut kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas.) korosti seuratoiminnasta saatujen ystävyyssuhteiden merkitystä. Liikunnan lisäksi seuratoiminta on opettanut talkoohenkeä ja yhdessä toimimista.
– Oma liikkumiseni alkoi lapsena TUL:n seuroista. Oleellista oli yhdessä tekeminen. Kenenkään harrastaminen ei saanut olla kiinni rahasta. Sen eteen tehtiin yhdessä töitä. Koen, että sillä on suuri merkitys, millainen polku minulle on myöhemmin rakentunut.
Perusarvot samoja: liikunnan ja urheilun tasa-arvo sekä yhdessä tekeminen.
TUL:n nuoret päättäjät esittelivät seminaarissa oman näkemyksensä unelmien urheiluseurasta. Nuoret päättäjät on TUL:n seuroista koottu nuorten ryhmä, jolla on halu kehittää itseään niin seura- kuin yhteiskunnallisina toimijoina.
Valtteri Jääskeläisen (21), Miika Parkkarin (23), Niklas Virmasen (22) ja Kristiina Kettulan (18) unelmien urheiluseuran arvomaailma yhdistyi vanhempien sukupolvien näkemyksiin.
Nuoret pitivät tärkeänä seuran jäsenten välistä tasa-arvoa, kunnioitusta, positiivisuutta, yhteistyötä ja halua kehittyä. Unelmien seurasta löytyy niin harrastajan, kilpaurheilijan kuin seuratoimijan polku. Seuran tavoitteena on pitää harrastuksen kustannukset maltillisena, jotta kaikilla on pääsy mukaan yhteisöön.
– Vaikka sukupolvien väliset lähtökohdat ovat olleet erilaisia, ovat perusarvot samoja: liikunnan ja urheilun tasa-arvo sekä yhdessä tekeminen. Nuorille ei ainoastaan annettu seminaarissa tilaa haltuun, he myös ottivat sen. On ilo huomata, että TUL:n tekemälle arvokkaalle työlle löytyy jatkajia.
– Seminaariviikonloppu oli onnistunut lähtökiihdytys kohti liiton 100-vuotisjuhlavuotta, TUL:n varapuheenjohtaja Riku Ahola totesi.
Suorastaan hurmokseen kasvaneessa koriksen EM-turnauksessa, jossa upeasti pelanneen Suomen kaikki viisi ottelua olivat loppuunmyytyjä noin 12.000 katsojan täyttäessä hallin illasta toiseen, on yksi todellinen kummajainen.
Parketilla kirmaavat maanosamme parhaat pelaajat tarunhohtoisesta NBA:sta lähtien, mutta erotuomarit ovat toisen luokan kykyjä. Euroopan parhaat erotuomarit kun loistavat poissaolollaan.
Kuinka tämä on yleensäkin mahdollista? Syynä on kansainvälisen yhteistyöjärjestön FIBA:n ja bisnestä tekevän Euroliiga-organisaation pitkään jatkunut kissanhännän veto, taistelu valtapolitiikasta ja arvovallasta. FIBA:n suomalainen erotuomarijohtaja Carl Jungebrand muotoilee kiistan näin:
– Kun Euroliigassa toimivat eivät ole aina valmiita tuomitsemaan FIBA:n kilpailujen alaisia otteluja, niin me keskitymme niihin erotuomareihin, jotka ovat aina käytettävissä.
Tulevaisuus ei siis ole ruusuinen, ellei kissanhännän vedosta päästä eroon.
Se on siis virallinen selvitys, mutta totuushan on, että tästä asiasta kärsii koko koripalloyhteisö. Kuppikuntariitely heijastuu koko lajiin.
Nyt käynnissä olevissa EM-kisoissa ei ole suomalaistuomariakaan, koska meidän ykkösviheltäjämme Petri Mäntylä tuomitsee Euroliigaa, eikä ole siten salonkikelpoinen!
Sekundatuomarien taso on tullut esiin näissä EM-kisoissa, epäjohdonmukaista pelinjohtoa on nähty monessa matsissa. Esimerkiksi Suomen ottelussa Kreikkaa vastaan oli monenlaisia möhläyksiä eikä tuomareilla ollut edes kanttia ajaa kreikkalaispelaajaa suoraan ulos Lauri Markkasen telomisesta.
Mutta hei, ei tässä vielä kaikki. FIBA:n ja Euroliigan kiista heijastuu seuraavaksi myös pelaajiin.
Marraskuussa alkavat MM-karsinnat ja samanaikaisesti pelataan myös Euroliigaa. On utopiaa uskoa, että esimerkiksi Petteri Koposen Barcelona tai Sasu Salinin Malaga antavat suomalaisille luvan pelata Susijengissä Bulgaria-ottelussa samaan aikaan kun ne miesten palkanmaksajina tahkoavat Euroliigaa Tel Avivia ja Moskovaa vastaan. Ja samassa tilanteessa ovat kaikki muutkin eurooppalaismaat, joiden pelaajia esiintyy maanosamme ykkössarjassa.
Tulevaisuus ei siis ole ruusuinen, ellei kissanhännän vedosta päästä eroon.
Tällä hetkellä on kuitenkin mieluisempaa ihmetellä sitä korisbuumia, joka on kotosuomessa vallalla. Suomi jatkaa pudotuspeleissä lauantaina Istanbulissa Italiaa vastaan. Viimeisin vertailukohta on vajaan kuukauden takainen peli Cagliarissa Italian voittaessa kotikentällään niukasti 75-70 eikä Petteri Koponen ollut vielä silloin rosterissa.
Muuten siellä Istanbulissa ei lauantaina ole sitä valtavaa susifanilaumaa, kuudetta pelaajaa, kuten alkulohkon peleissä.
Mutta vielä siihen korisbuumiin. Onhan se melkoinen ihme, että koripalloilun tv-katsojamäärät Suomen peleistä Ylen lähetyksissä ovat jopa lähennelleet miljoonaa sohvaperunaa kun esimerkiksi viime lauantaina yleisurheilun klassikko Suomi-Ruotsi tai futiksen MM-karsinta jäivät ihan rannalla soittelijoiksi koriksen Slovenia-otteluun verrattaessa.
