Teatteri ja Tanssi
21.10.2016 10:46 ・ Päivitetty: 21.10.2016 10:46
Ryhmiksen Farmi: Ihanneyhteisö uuden kumouksen aattona
Näinkö siinä oli tarkoitus käydä? Juuri tällaista ihanneyhteiskuntaako George Orwellin satiirin vallankumoukseen ryhtyneet eläimet tavoittelivat? Tätä, jossa aurinko paistaa, ruoho viheriöi, päivät kiertyvät aamusta iltaan aina samanlaisina, onnellisina. Jossa kaikki eläimet saavat olla sellaisia kuin ovat, hyvä sika hallitsee niitä hyvyydellä ja ymmärryksellä, ja odottaa vastapalvelukseksi lempeää alamaisuutta. Tässä onnelassa myös menneiden sukupolvien muisto on kunniassa.
Ryhmäteatteri
Sinna Virtanen–Linda Wallgren–Juha Hurme–Henriikka Tavi: Farmi
Dramatisointi Sinna Virtanen – Ohjaus Linda Wallgren – Lavastus Kaisu Koponen – Sävellys Tuomas Skopa – Valot ja videot Ville Mäkelä – Ääni Jussi Kärkkäinen –
Puvut Niina Pasanen – Maskeeraus Riikka Virtanen – Rooleissa Joanna Haartti, Joel Mäkinen, Samuli Niittymäki, Milla-Mari Pylkkänen,Tiina Weckström
Sellaisena näyttäytyy Orwellin Animal Farmin evoluutioversio Ryhmäteatterissa. Aluksi. Kunnes onnellisten päivänkiertojen luuppiin alkaa tulla pieniä säröjä, poikkeamia, joissa voi olla ison murtuman siemen.
Vanha opinkappale toimii
Tämän farmin päivät näyttävät tosiaan kulkevat vakaata rutiinirataa. Asukit – palveltu sika omassa erityisyydessään sekä eksentrinen kissa, pöyhkeä kana, nöyrä lammas ja haaveellinen heppa – tekevät samat asiat joka päivä, mukisematta.
Sitten niiden ymmärrykseen alkaa tulla vähäisiä viestejä, että jotenkin tosinkin voisi maailma olla, jotenkin tosinkin voisi ehkä elää. Hevoset voivat jossain laukata villinä, lampaat voivat saada äänensä kuuluviin muutenkin kuin määkimällä… Uutta kapinaa ei sentään tule, mutta viriää kumuloituvaa haaveellisuutta, joka sekin voi sinällään olla uhka järjestäytyneelle yhteiskunnalle.
Orwellin satiirissa eläinten vallankumous lopulta söi kirjaimellisesti lapsiaan, mutta vakiinnutti ideologian vallan ja keskitti sen eräille. “Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia; mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.” Kapinaan käyneiden elikoiden modifioitu opinkappale näyttää olevan voimissaan nykyfarmillakin.
Yhteisössä muistellaankin päivittäin suuren vallankumouksen saavutuksia. Sankareiden muotokuvat pölytetään joka aamu.
Esteettisesti ehjä, sisällöllisesti vajaa
Työpari Linda Wallgren–Sinna Virtanen alkoi taannoin pohdiskella, millaisista aineksista voisi syntyä ajassa kiinni oleva näytelmä, joka ottaisi vauhtia Orwellin vallankumoussatiirista. He pyysivät tiimiin vielä kirjailija Henriikka Tavin ja ohjaaja-kirjailija Juha Hurmeen.
Ryhmäteatterille syntyneessä Farmi-näytelmässä kirjoittajaporukan määrä syö vähän laatua. Esityksessä on runsaasti hyviä aihoita, mutta päämäärä jää jotenkin hahmottomaksi. Näkymöttömiin liekoihinsa kytketyillä eläinhahmoilla on kerrottavaa, mutta mitä niistä tarinapuroista syntyy? Virta?
Ohjauksellisesti ja esteettisesti kyllä, mutta sisällöllisesti vähemmän vuolas.
Esityksen hienovaraisesti muuntuva luuppirakenne on kiinnostava vain tiettyyn pisteeseen asti. Isompaa nytkähdystä odotellessa moni alkaa kiehnätä jo penkissään.
Ehdottomia vahvuuksia Farmissa ovat tarkkaan mietityt eläinhahmot. Ne ovat nimenomaan omalakisia hahmoja: näyttelijäihmisiä ei ole lähdetty eläimellistämään mutta ei toisaalta myöskään inhimillistämään elukoita. Siksi niiden käuttäytyminen kiinnostaa joka käänteessä, silloinkin, kun esitys tuntuu laahavan.
Näyttelijäviisikko toimii kollektiivisesti ja vähäeleisesti. Joel Mäkisen esittämä lammashenkilö pääsee kullä sooloilemaan musikaalisilla taidoillaan ja peritystä vallastaan nauttiva sikahenkilö (Tiina Weckström) osoittamaan johtajaominaiusuuksiaan, mutta pääosin ollaan yhtä. Siksi new säröilyt pävien kehrässä alkavatkin näyttää niin fataaleilta.
Kaisu Koposen lavastus jakaa näyttämön läpikuultavalla fondilla kahteen maailmaan, etualan kirkkauteen ja taustan harmaaseen hämärään. Odotin tämän elementin tulevan käytetyksi ohjauksessa laajemminkin, mutta ihan kaikkia mahdollisuuksia ei oteta irti. Mutta komeastihan se vapaa valkoinen hevonen siihen heijastuu.
Lavastus, puvustus ja valaistusratkaisut ovat kuitenkin kaikki hyvässä synkassa ohjauksellisen kokonaisvirityksen kanssa. Näin syntyy harmonia, jonka rikkoutumista katsoja kiihkeästi odottaa – pelolla tai toiveikkaana, kunkin luonteesta riippuen.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.