– Tavoitteena pitää olla, että vastaisuudessa sisäministeriön alaisen Poliisihallituksen myöntämillä luvilla tehdyssä aseviennissä voidaan noudattaa samoja julkisuus- ja avoimuuskäytäntöjä sekä julkista raportointia kuin puolustusministeriön lupamenettelyn kautta tehdyssä aseviennissä, rauhanjärjestöt toteavat tiedotteessa.

– Kyse on asevienneistä, joista olisi ollut syytä käydä poliittista keskustelua. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet niin Indonesian poliisin kuin Bahrainin turvallisuusjoukkojen aseväkivallasta. Vienneistä on kuitenkin lähes mahdoton saada mitään lisätietoa, rauhanjärjestöt huomauttavat.

Suomesta viedään aseita, niiden osia ja ammuksia sekä puolustusministeriön myöntämillä luvilla että poliisihallituksen luvilla, jolloin kyse on niin kutsutuista siviiliaseista. Lainsäädännön takia esimerkiksi pistooleita, haulikoita ja patruunoita viedään siviiliasevientinä myös viranomaisille, kuten eri maiden sotilaille ja poliiseille.

Puolustusministeriö antaa julkisuus- ja avoimuusperiaatteiden ja lainsäädännön mukaisesti tiedot siitä, mikä yritys tai viranomainen on vientiluvassa tuotteen vastaanottajana. Poliisihallitus on puolestaan katsonut siviiliaseiden vientiluvat salaisiksi.

– Näin ollen ei ole saatavilla tietoa, viedäänkö siviiliaseita sotilaille, muille viranomaisille vai esimerkiksi metsästyskäyttöön. Tullin kautta vientimaiden selvittäminen on paljon haasteellisempaa kuin puolustusministerin lupamenettelyn kautta tehdyn viennin, järjestöt toteavat.

Rauhanjärjestöt vaativat avoimuuden nimissä, että Suomen aseviennin lupajärjestelmä ja -raportointi yhdenmukaistetaan niin, että sekä sotatuotteiden että siviiliaseiden vienti tehdään julkiseksi ja läpinäkyvyyttä lisätään.