Ohjaaja Laura Jäntti pitää mainiosti lavean tarinan langat käsissään. Kerroksellinen kertomus limittyy ehjästi ja kekseliäästi rytmitetyksi näyttä,öteokseksi, jossa ajoitukset ovat kohdillaan ja näyttelijäntyö nautittavaa.

Kati Lukan lavastus tukee suuruuden vaikutelmaa muun muassa Sibelius-monumenttihenkisellä palkistolla ja aidon tuntuisten torpilla. Myös pyörönäyttämöä hyödynnetään lavastusten vaihtoihin ja siirtymiin upean toimivasti. Morten Reinanin valot tukevat esityksen teemoja ja tunnelmia harvinaisen kauniisti ja tuovat mukanaan lumousta. Tarja Simone varmistaa ehjän katsojakokemuksen selkeän teemoitetulla puvustuksella.

Aikakausien muutos

Koivu ja tähti kertoo siitä runsaudesta, mistä kansallisidentiteetti rakentuu. Se on yhteiskunnallinen, kielellinen, kulttuurinen, kirjallinen ja maantieteellinen kerrostuma merkityksiä, jotka muuttuvat aikojen saatossa.

Se ylpeys, jota juureva metsäkansa tuntee noustessaan lukutaidon, koulutuksen ja omaperäisen sivistyksen kautta maailman yhdeksi oppineimmaksi ja hyvinvoivaksi kansaksi, on katoavaista. Se on unohdusta, jossa multa ei enää tunnu hyvältä sormien välissä, eikä sielujen yhteys toimi.

Sadunomainen maailma kiehtoo, mutta Koivu ja tähti kertoo myös menetyksistä. Se ottaa kantaa luonnon ja kansakunnan tilaan, kun ihmiset eivät ymmärrä enää luontoa, ja antavat sen tuhoutua. Kun turistit murskaavat neidonlukot selfievimmassaan. Kun kaiverrettu koivu, josta Topeliuksen sadun lapset tunnistivat kotipihansa, lipuu hengettömänä mustassa virrassa.

Koivu ja tähti esittää nykyajan nautiskelun, teknologian ja uusavuttomuuden kautta ja nostaa esiin myös kansojen eriarvoisuuden. Kun vauraus tuo tasa-arvoa ja vakautta, kotipiiat tuodaan palvelijoiksi Kauko-Idästä. Vauraus synnyttää paniikkia ja painajaisia yltäkylläisessä ympäristössä.

Juurevia roolitöitä

Koivu ja tähti on kokonaisuudessaan upea ja arvokas esitys. Kerronnan keskiössä ovat Kristoffer (Jukka Puotila) ja Hagar (Tiina Weckström), jotka elävät yli ajallisuuden ja läpi henkisen perinnön. Puotilan Kristoffer on näyttelijän ehkä koskettavimpia henkilöhahmoja ja Weckströmin syvällisyys tuo Hagariin juurevuutta.

Esityksessä näyttelijäntyö on kauttaaltaan kaunista. Erityisesti Karin Paciuksen, Riku Niemisen ja Heikki Pitkäsen esittämä metsä,  vuosisatojen kujeileva henki, vie esityksessä syvimmälle mystiseen lumoukseen.

Koivu ja tähti on sadunomaisuuden, todellisuuden ja totisuuden yhtälö. Se on kokonaisvaltainen teatteriteos, omimmillaan juuri Kansallisteatterin suurella näyttämöllä. Mahtavuus yhdistyy monimuotoiseen historiaan, ja keveys löytyy nykyisyydestä.

Terhi Tarvainen