Puolueiden kampanjat pyörivät tällä hetkellä loppusuoralla. Eilen perjantaina sekä sosialidemokraattien (SPD) Martin Schulzilla että kristillisdemokraattien CDU-puolueen Angela Merkelillä oli viimeiset kattavat kampanjatilaisuudet.

– Schulz esiintyi Berliinissä erittäin intensiivisesti ja vangitsevasti. Paikalla oli paljon väkeä, kun kelikin sattui olemaan oikein kaunis, paikan päällä Berliinissä vaaleja seuraava Kalevi Sorsa –säätiön toiminnanjohtaja Mikko Majander kuvailee Demokraatille.

– Paikalla oli hyvä tunnelma.

– Vaikka Schulz on kandidaattina täyttänyt paikkansa ja pistänyt itsensä peliin, niin gallup-luvut ovat sulattaneet hänen ympärillään vielä keväällä olleen nosteen.

Päivää ennen vaaleja kannattajakyselyissä Merkelin johtamalle CDU:lle ja sen sisarpuolue CSU:lle povataan 35–36 prosentin kannatusta. Demarit puolestaan taistelevat jokaisesta prosentista, ennusteiden mukaan puolue olisi saamassa 21–23 prosenttia äänistä. Tämä tarkoittaisi karvasta vaalitappiota.

Mielipidemittaukset ovat Majanderin mukaan saaneet sosiaalidemokraatit pelkäämään, että kannatus voi painua kaikkien aikojen pohjalukemiin, jopa alle 20 prosentin.

Vihreiden, keskusta-oikeistolaisten vapaiden demokraattien sekä vasemmistopuolueen on tämän hetkisten tietojen mukaan tyytyminen alle kymmeneen prosenttiin äänisaaliista.

– Demarien leirissä pohditaan syitä mahdollisesti vaatimattomaksi jäävään menestykseen. Olisiko Schulzin pitänyt vetää kampanjassa rohkeampaa Eurooppa-linjaa, Majander pohtii.

– Monien silmissä SPD:n painotukset sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta kaipaisivat konkreettisempaa terästystä, esimerkiksi perintöjen ja pääomatulojen reippaamman tasauksen kautta.

Saksan vaalien suurin mielenkiinto kohdistuu maahanmuuttovastaiseen Vaihtoehto Saksalle (AfD) –puolueeseen. Kysymys on tuttu viime vuosien vaalikentiltä: Millaisen tulokseen ulkomaalaiskammoinen ja jopa natsistiseksi tituleerattu puolue yltää?

Perinteiset valtapuolueet ovat kehottaneet äänestäjiä karttamaan AfD:tä. Majanderin mukaan oli mielenkiintoista havaita, kuinka voimakkaasti esimerkiksi Schulz korosti eilisessä puheessaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa, jonka turvaajana sosialidemokraatit ovat olleet.

– Hän puhui AfD:stä suoraan demokratian syöjänä.

Toisaalta Majander kuvailee, kuinka Merkelin vastaavassa tilaisuudessa Münchenissä äärioikeiston edustajia oli saapunut häiritsemää liittokanslerin puhetta. Joukkion viheltäminen ja huutelu vaikuttivat selkeästi tilaisuuden tunnelmaan, ja Merkel näytti voimattomalta.

– Kyllä AfD:n nousu parlamenttiin ja mahdollisesti jopa maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi otetaan täällä vastaan vakavina ja jopa järkyttyneinä.

Vuonna 2013 perustettu AfD ei saanut viime liittopäivävaaleissa läpi yhtään edustajaa, mutta nyt liikkeelle on povattu jopa yli 10 prosentin kannatusta. Luvut ovat suuria Saksassa, jossa äärioikeistolla ei ole ollut juurikaan sijaa toisen maailmansodan jälkeen.

– Asia on varmasti iso Saksalle. Mikään muu puolue ei taatusti suostu tekemään yhteistyötä heidän kanssaan mutta puhujalavan he parlamentista tulevat saamaan.

Majander ei suoralta kädeltä lähde arvioimaan, onko AfD:n riveissä ”oikeita natseja” kuten Saksan ulkoministeri Sigmar Gabriel aikaisemmin tällä viikolla kuvaili. Hänen mukaansa puolueen puheita on kuitenkin pidetty ennenkuulumattomina. Puolue on muun muassa esittänyt 180 asteen täyskäännöstä suhtautumisessa arkaan historiaan ja muistamisen kulttuuriin. Saksalaisten pitäisi AfD:n mukaan olla ylpeitä ensimmäisen ja toisen maailmansodan sotilaista.

Negatiivinen kampanjointi ei Majanderin mukaan ole kuitenkaan yleisellä tasolla noussut kovinkaan vahvaksi vaalien alla.

– Niin sanottu trumpilaisuus ei ole leimannut Saksan demokraattista järjestelmää. Pitää muistaa se, että Saksa on maailman vakaimpia demokraattisia järjestelmiä. Vanhoilla puolueilla on maassa selvä yli 80 prosentin kannatus.

– Kansainvälisessä vertailussa Saksan tilannetta voi pitää stabiilina. Saksan on perusluonteeltaan varsin konservatiivinen maa.

Vaalien jälkeiseksi suureksi kysymykseksi on nousemassa se, millainen hallituskoalitio on löydettävissä. Merkelin ja kristillisdemokraattien pitkään jatkuneesta ylivallasta kertoo Majanderin mukaan tyrmäävällä tavalla se, että kaikki mahdolliset kumppanipuolueet pohtivat lähinnä peloissaan, joutuvatko he uhraamaan itsensä hallitukseen Merkelin syleiltäväksi.

– Tähän asti kaikilla kristillisdemokraattien kanssa hallitukseen lähteneillä on käynyt huonosti. Vaikka demokratiassa yleensä tavoitellaan hallituspaikkaa, tuntuu, että Saksassa vapaita demokraatteja lukuun ottamatta muut puolueet pelkäävät joutuvansa uhrautumaan hallitukseen.

Tällä hetkellä Saksan hallituksen muodostavat kristillisdemokraatit sekä sosialidemokraatit. Majanderin mukaan on mahdollista, että kyseinen ”suuri koalitio” jatkaa, vaikkakin se on vaikeaa myydä demarien kenttäväelle. Vaihtoehtoisesti hallituksen voi muodostaa niin kutsuttu ”Jamaika-koalitio”, jolloin hallitukseen nousisi CDU:n kanssa vapaat demokraatit sekä vihreät.

– Mutta vihreillä on kannatus muutenkin jo varsin alamaissa. Miten puolueelle käy, jos se lähtee mukaan jälkimmäiseen yhtälöön, Majander pohtii.

Niin tai näin, ensin on tietysti käytävä huominen äänestys. Ennusteilla spekuloimista Majander pitää tässä vaiheessa turhana. Mutta ilman hänen suostumustaan voinee kuitenkin todeta sen, että 2000-luvun rautarouvan Angela Merkelin valtakausi jatkunee myös ensi maanantaina.