Uutiset
18.11.2019 16:42 ・ Päivitetty: 18.11.2019 16:42
Salinin Selskapin tavoiteena peruskartoituksen jälkeen laaja tutkimus punaleskistä ja -orvoista Porin seudulla
Työväen historianseura Salinin Selskappi on aloittanut tutkimuksen, jossa kerätään tietoja punaleskien ja -orpojen sosiaalisesta asemasta Porissa ja Porin seudulla vuonna 1918 ja sen jälkeen. Ensi vaiheen tutkimuksen tekijäksi on valittu FM Siiri Juusti. Hän kokoaa aiheeseen liittyvän olennaisen pohjatiedon, joka luo pohjan mahdolliselle laajalle tutkimukselle.
– Millaisia olivat punaleskien- ja orpojen ankeat elinolot Porin seudulla heti sisällissodan jälkeen ja alkavalla 1920 -luvulla? Sen tutkimisen olemme nyt käynnistäneet, hankkeen puuhamies Salinin Selskapin puheenjohtaja Simo Järvinen kertoo.
”Hoidotta ja puutetta kärsiviä lapsia en katso sopivaksi sijoittaa vaivaistaloihin”
Lääninhallitus kiinnitti kesäkuussa 1918 huomiota punaleskien ja -orpojen tilanteeseen maaherran lähettämässä kirjeessä kuntien ja kaupunkien Vaivaishoitohallituksille. Maaherra Mikko Collanin kirjeessä todettiin mm. seuraavaa:
– Hoidotta ja puutetta kärsiviä lapsia, joihin on mitä suurin huomio kiinnitettävä, en katso sopivaksi sijoittaa vaivaistaloihin, koska siellä he olisivat mitä suurimmassa henkisen tartunnan vaarassa…
– Erittäin suotavaa olisi, että jos hoidotta jääneitä lapsia voitaisiin sijoittaa varakkaisiin perheisiin, jotka ottaisivat kokonaan kasvatettavakseen tällaiset lapset. Jos kunnassa on paljon tällaisia lapsia, olisi otettava harkittavaksi, että heitä varten perustettaisiin lastenkoteja…
– Olen elävästi vakuutettu siitä, että Vaivaishoitohallitukset täysin ymmärtävät sen isänmaallisen merkityksen, mikä sillä seikalla on, että lapset heti alusta pitäen kasvatetaan kunnon kansalaisiksi.
Porissa oli alustavan tiedon mukaan ainakin 265 punaorpoa
FM Siiri Juusti on alustavasti tutkinut Porin Köyhäinhoitolaitoksen kirjeenvaihtoa. Hän on löytänyt 31.12.1918 päivättyjen tilastojen mukaan otsikon ”Kapinan johdosta turvattomia lapsia Porin kaupungin hoidettavina” alta seuraavia lukuja: Porissa lastenkodissa oli 42 ja Reposaaren lastenkodissa 32 köyhäintalossa vastaanottokodissa 6 ja kasvatusvanhemmilla 12 lasta. Äitien eli punaleskien oli hoidossa oli 173 lasta.
– Voidaankin arvella, että punaorpoja, joiden kohdalla ainakin toinen huoltaja oli kuollut tai oli esimerkiksi vankina, oli 265 lasta. Luvussa on vain ne, jotka olivat tulleet tietoon. On oletettavaa lapsia on ollut paljon enemmän. Myöskään lasten sijoitukset eivät välttämättä olleet onnistuneita. On selvää, että maan valtava elintarvikepula rasitti suurelta osin punaleskien ja -orpojen elämäntilannetta, Siiri Juusti pohtii.
Peruskartoitus julkistetaan syksyllä 2020
Tutkimuksen alkukartoituksessa selvitetään mm. punaorpojen määrää, leskien ammatteja, missä he ovat asuneet ja muuta heidän sosiaalista elämän tilannettaan sekä millaista apua punalesket ovat saaneet.
– Peruskartoituksen jälkeen tavoitteena on alkaa laajempi tutkimus Porinseudun punaleskien ja –orpojen tilanteesta. Nyt saamme pohjan, jolta voidaan ponnistaa eteenpäin. Porin sosialidemokraattinen naisyhdistys järjesti tilaisuuden 25.9.1920, jossa kerättiin rahaa punaorvoille. Siitähän tulee ensi vuonna 100 vuotta. Ensimmäinen tavoitteemme onkin järjestää silloin tutkimuksestamme seminaari, Simo Järvinen kertoo.
Salinin Selskappi järjestää kaikille avoimen keskustelutilaisuuden Punaleski ja -orpotutkimuksestaan torstaina 12.12. klo 17.30 Porissa Salin säätiön tiloissa Nortamonkatu 3. Tilaisuudessa voi kertoa omia muistojaan punaleskistä ja -orvoista sekä tuoda kirjeitä, merkkejä ym. punaleskiä ja -orpoja koskevaa materiaalia. Niitä voi myös lähettää tai olla muuten yhteydessä Siiri Juustiin tai Simo Järviseen.
simo.jarvinen(at)outlook.com, siiri.juusti(at)nyyfiiki.fi
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.