tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

”En tajunnut mitään!” – viisuvoittaja pani Jorvin sairaalan päivätyön katkolle

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Sandhja juhli Uuden musiikin kilpailun (UMK) finaalin voittoa Helsingissä lauantai-iltana. Sandhja edustaa Suomea kappaleella Sing It Away Tukholman Euroviisu-finaalissa toukokuussa.

Suomen tämänvuotinen edustaja Euroviisuihin oli heti finaalin jälkeen täysin pyörryksissä ja epäuskoinen siitä, mitä juuri tapahtui.

Nauravainen ja energiaa pulppuava Sandhja lauloi tiensä suomalaisten sydämiin ja Tukholman viisulavalle kappaleellaan Sing it away.

– Meinasin pyörtyä, en tajunnut mitään! Onneksi ihmiset tulivat halaamaan minua, niin pysyin pystyssä, onnellinen voittaja hihkui voiton jälkeen.

24-vuotias Sandhja on kotoisin Espoosta, ja hän on työskennellyt sairaanhoitajana Jorvin sairaalassa. Työt jäivät kuitenkin katkolle lokakuussa, jolloin Sandhja päätti keskittyä musiikin tekoon.

– Ja se näköjään kannatti, Sandhja iloitsi.

Onneksi ihmiset tulivat halaamaan minua, niin pysyin pystyssä.

Nuori artisti uskoo, että hänen energinen ja iloa pulppuava esityksensä voi purra isommilla lavoilla Euroviisuissakin.

– Jos suomalaiset lämpenivät tälle, niin luulen että Eurooppakin voisi, hän uskoo.

Sandhja luottaa laulunsa sanomaan. Esimerkiksi ennen finaalia hän kertoi jännittävänsä niin, että hän kyseenalaisti kaiken, mitä lavalla pitäisi tapahtua.

– Mutta sitten mietin oman kappaleeni sanomaa: kun pelko nujertaa sinut, niin sitten vain laulat sen pois, Sandhja sanoi ennen ratkaisevaa esitystä.

Sandhja kertoo, että ei ole ennen erityisesti seurannut Euroviisuja, mutta haluaa nyt työntää päänsä viisukulttuuriin.

Finaalin ratkettua Sandhja aikoi lähteä Helsingin yöhön juhlimaan ystäviensä ja perheensä kanssa. Alkoholiin hän ei koske, ei ole koskenut sitten teini-iän, hän sanoo.

Sandhja on Suomen 50. euroviisuedustaja. Viisut lauletaan toukokuussa Tukholmassa.

 

AVAINSANAT

IS: Iskelmälaulaja Annikki Tähti on kuollut

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Annikki Tähti.

Iskelmälaulaja Annikki Tähti on kuollut 87-vuotiaana, kertoo Ilta-Sanomat. Lehden tietojen mukaan hän kuoli 19. kesäkuuta. Tähti muistetaan muun muassa Muistatko Monrepos’n -kappaleesta, jonka hän levytti vuonna 1955.

Useita klassikoita levyttänyt artisti muistetaan myös muun muassa iskelmistä Kuningaskobra ja Balladi Olavinlinnasta.

Tähti sai keväällä 2008 aivoinfarktin, jonka jälkeen vetäytyi julkisuudesta.

Kansallisbiografian mukaan Tähti esiintyi yhtäjaksoisesti yli 50 vuotta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Blues ja jazz soivat taas tanssilavalla Valkeakoskella

Jukka Eskolan (keskellä) soultriossa rumpuja soittaa Teppo Mäkynen ja urkuja Mikko Helevä.

Valkeakosken Kirjaslammen rannalla sijaitseva tanssilava muuttuu jälleen viikonloppuna laadukkaan bluesin ja jazzin areenaksi. Kaksipäiväinen Kirjazz & Blues järjestetään nyt toista kertaa.

Perjantai 30.6. on blues-päivä, jonka pääesiintyjänä nähdään Heikki Silvennoinen Acoustic Time. Heikki Silvennoinen lukeutuu eittämättä maamme kovimpiin blueskitaristeihin ja -laulajiin, vaikka hänet  vielä laajemmin ehkä tunnetaankin Kummeli-koomikkoryhmän jäsenenä.

Silvennoisen lisäksi perjantain ohjelmassa on huippuluokan bluesduo Micke & Lefty eli Micke Björklöf ja Lefty Leppänen. Kaksikko on niittänyt mainetta Micke Björklöf & Blue Strip -bändin riveissä ja kiertänyt myös pienemmällä kokoonpanolla aina Keski-Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Japania myöten. Heti Valkeakosken keikan jälkeen Micke ja Lefty nousevat lauantaina Blue Stripin kanssa kesän bluespäätapahtuman,  Järvenpään Puistobluesin päälavalle.

Perjantaina Valkeakosken blues-ohjelmassa kuullaan myös paikallista comboa Tapsa Tuomisto & Bad Brakes.

Lauantain jazz-päivää tähdittää Jukka Eskola Soul Trio. Trumpetisti Jukka Eskola kuuluu ehdottomasti tämän hetken arvostetuimpien jazzmuusikoiden joukkoon. Moderniin klubijazziin kallellaan oleva Eskola on soittanut lukuisten kotimaisten ja ulkomaisten artistien kanssa sekä useissa eri kokoonpanoissa, joista tunnetuin lienee kansainvälisestikin mittavaa suosiota nauttinut The Five Corners Quintet. Soul Triossa jhänen rinnallaan soittavat Mikko Helevä (urut) ja Teppo Mäkynen (rummut).

Eskolan lisäksi jazz-päivän ohjelmassa ovat jazz-jamit, joissa vierailee myös laulaja Anna Inginmaa. Inginmaa on vaikuttava musiikintekijä, joka on viime aikoina tehnyt yhteistyötä muun muassa Kauko Röyhkän ja The Hypnomenin kanssa.

Paikallisväriä saadaan myös jazz-päivään, kun Jukka Iisakkilan luotsaama koskilaisbändi The Breed esittää Pekka Pohjolan musiikkia.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Yli kuutenakymmenenä juhannuksena esiintynyt Eino Grön työväentaloista: ”Niissä on tavannut varmasti hengenheimolaisia”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Eino Grön osallistui vuonna 1958 Tervakosken juhannukseen. Se oli hänen ensimmäinen suuri juhannusesiintymisensä. Grön oli tehnyt esikoisalbuminsa juuri keväällä.

– Oli tosi isot juhlat, väkeä oli tuhansittain. Oli aika jännittävää.

Tapahtumaa juonsi Jukka Virtanen. Bändissä soittivat Esa Katajavuori ja Otto Donner. Helsinkiläinen bändi tuntui pienen pitäjän pojasta isolta. Oli nuoren ihmisen uudet kokemukset, muuta ei tarvittu.

Kolmea kesää aiemmin Grön kuuli ensimmäistä kertaa Olavi Virtaa livenä. Silloin hän ei vielä aavistanut, että heidän välilleen syttyisi Virran kuolemaan asti kestänyt ystävyys.

– Se oli hieno juttu nuorelle, jonka laulajanura vasta orasti. Olavi Virta oli mun idolini. Sain häneltä hienoja vinkkejä.

Grön on ollut esiintymässä yli kuutenakymmenentenä juhannuksena. Joku aatto on jäänyt väliin, mutta silloinkin hän on esiintynyt juhannuspäivänä. Tänä juhannusaattona Grön esiintyy Valkeakoskella pitkän perinteen juhannustansseissa Apianniemessä.

Työväentaloissa Grön on kokenut olonsa kotoisaksi. Hän voitti iskelmälaulun Suomen mestaruuskilpailutkin vuonna 1958 Helsingin työväentalolla. Vuotta aiemmin hän oli osallistunut Porin työväentalolla Toivo Kärjen luotsaamiin maakunnallisiin iskelmälaulukilpailuihin. Grön voitti kilpailun, ja Kärki kannusti jatkamaan.

– Työväentalot ovat olleet minulle luontaisia huvipaikkoja. Niissä on tavannut varmasti hengenheimolaisia.

Olavi Virta oli mun idolini. Sain häneltä hienoja vinkkejä.

Grön on esiintynyt useita kertoja presidentti Martti Ahtisaarelle. Se on ollut molemminpuolinen ilo.

– Oli hieno olla mukana avajaistilaisuudessa hänen lähtiessään presidentinvaaleihin ehdokkaaksi, Grön tunnelmoi.

He ovat olleet yhdessä myös golfaamassa. Kerrankin he lähtivät suoraan Kultarannasta Turkuun pelaamaan. Kilpailua tärkeämpää on ollut kuitenkin yhdessäolo.

– Meillä on hyvin lämmin ystävyyssuhde. Ahtisaari on myös vaatimaton ja hänen kanssaan on helppo keskustella.

Gröniä harmittaa, että he ehtivät tapaamaan vain harvoin. Yksi mieleenpainuvista esiintymisistä Ahtisaarelle on ollut presidentinlinnassa Argentiinan presidentin vierailun yhteydessä.

Todella hienoinan muistoina ovat myös mukanaolo Martti Ahtisaaren ja presidentti Tarja Halosen seurueissa Naganon ja Salt Lake Cityn olympialaisissa.

Lue koko Eino Grönin laaja haastattelu torstain 22. kesäkuuta Demokraatista.

Keskustelua aiheesta

Ulkoilmaooppera keskellä Helsinkiä tarjoaa tuulahduksen kansalliseeposten aarteistosta

Laura Pyrrö ja Matias Haakana ovat mainion kamarioopperaesityksen Savitri ja Satyavan.

 

Säveltäjä Gustav Holstin ooppera ”Savitrin” tarina on säveltäjän itsensä Intian kansalliseepoksesta muokkaama. Holstin musiikissa on osoittelevan yksinkertaistavia piirteitä. Tyyli on tällaiseen yhteyteen mitä sopivin, taiteellisen konstailun häivääkään ei ole. Lopputulos on kamarioopperaa onnistuneimmillaan.

Teos esitetään Helsingin yliopiston Snellmania-rakennuksen vehreässä siimeksessä, piha-aukiolla. Tunnelma on keskittynyt ja rikkumaton. Otollinen ympäristö toimii säveltäjän toiveiden mukaisesti. Ooppera on harvinaisuus, jollaisia ei usein kohtaa.

MUSIIKKI

Helsingin yliopiston Snellmania-puisto

Gustav Holst: Savitri

Libretto Gustav Holst – Ohjaus Juulia Tapola – Rooleissa Laura Pyrrö, Jouni Kokora, Matias Haakana; Naiskvartetti Kaari-ensemble; Kamariorkesteri 

Ooppera kertoo rakastuneen pariskunnan tarinan. Kaunis Savitri kuulee kuoleman äänen. Suuri noutaja on tullut hakemaan Savitrin miestä, Satyavania. Lohduton Savitri pyytää päästä saattamaan tätä.

Kuolema, Yama, ei moiseen ole tottunut ja yllätettynä antaa vaimolle luvan yhdellä ehdolla: vaimo ei saa pyytää miestään takaisin elävien kirjoihin.

Savitri on kuitenkin sitkeä ja ovela ja Satyavan saa lopulta henkensä takaisin.

Ehyt kokonaisuus

Esityksessä on kolme solistia, soitinyhtye koostuu kahden viulun, pianon ja sitarin ryhmästä. Naiskvartetti laulaa solistien taustalla.

Kokonaisuus on harmoninen, keskittynyt kertomus etenee jännitettä luoden, musiikki värittää tarinan käänteitä. Solisteille on moni-ilmeistä laulettavaa ja henkilöiden kohtaloiden seuraaminen on riittävän kiinnostavaa.

Esityksessä taistellaan niin surua kuin pelkoa ja uhkaa vastaan. Onni odottaa lopussa, mutta ei kuorrutu heppoisena. Intialainen tarinaperine, tapa muokata juonta toteutuu eheästi. Melodramaattisuus kuuluu asiaan.

Juulia Tapolan ohjaus osuu niin esittäjien kuin tarinankin osalta pikku kultasuoneen. Yksityiskohtia on harkiten, terä ja tarkkuus kohdallaan. Tunnelma on tiivis, esitys paneutuva. Oopperassa on luontevaa täyteläisyyttä huolimatta materiaalin niukkuudesta.

Solistit Laura Pyrrö, Jouni Kokora ja Matias Haakana lauloivat selkeästi artikuloiden. Tarinasta sai selvää, mikä tällaisessa pienoistaideteoksessa on kullanarvoista.  Äänet olivat kunnossa, esitystä täydensi naiskvartetin puhdas, hymnimäinen laulu peesaa hillittynä. Muusikkoryhmä hoiti luotettavasti tehtävänsä oopperan keskeisenä elementtinä.

Saisiko tällaista tuottaa?

Mitä, jos tällaista esitystraditiota ei vaalittaisi? Että vain suuret massat, vyöryvät kuulija-armeijat, mahtava pauhu ja koneiston ylikierrokset saisivat tilaa. Ja että vain suurten povi- ja takataskujen tyhjyys olisi merkittävä odotusarvo, rahanarvo arvoista keskeisin? Hui hai!

Yksinkertaistettu markkinamaailma ei liene maailmassa yksinvaltiaan asemassa, vai onko?

Savitrista on nähtävänä Snellmania-puistossa (Snellmaninkatu 14) vielä kaksi esitystä, maanantaina 19.6. klo 19 ja tiistaina 20.6. klo 19.

 

Matti Saurama

 

Keskustelua aiheesta

Urkuyö ja aaria -festivaali: Espoon lämpimässä iltayössä kylmiäkin väreitä

Paulina Fred oli yksi FIBO Playersin torstaisen Urkuyö ja aaria -festivaalin kirkkokonsertin hienoista solisteista.

Espoon Urkuyö ja aaria -festivaali saa olla aina tarkkana, että musiikki ”kärkihankkeena” ei jää muiden pyrintöjen jalkoihin.

Ajautuminen kyytipojaksi (-tytöksi) jollekin muulle asialle voi olla yllättävän lähellä. Hyvää haluavat monet muutkin kuin vain itse musiikki ja sen tekijät ja kuulijat. Niin nannakkaa musiikki on!

Espoon tuomiokirkon illassa barokin ohella vahvassa osassa oli reformaation aika. Kaunista, koskettavaa sekä hyvinkin traagista kuultavaa.

Konsertin keskittynyt tunnelma ei harhautunut silityskuivaksi puristettuun puhtauteen, kireyteen. Siitä erityinen kiitos sopraanosolistille ja muusikoille.

Reformaatio Englannissa Henrik VIII:n malliin

Amerikkalaisen Libby Larsenin ”Try Me Good King” -laulusarja esittelee Englannin kuningas Henrik VIII:n kovaluontoisuuden. Kuuden vaimon kohtalot olivat toinen toisensa jälkeen kammottavia. Uskonnolla oli vain välinearvo, tarpeen kuninkaalle.

MUSIIKKI

Urkuyö ja aaria -festivaali

Try me Good King – reformaation monet kasvot

Pia Freund sopraano – FIBO Players: Pauliina Fred traverso ja nokkahuilu, Louna Hosia sello, Petteri Pitko cembalo ja urut 

Teoksessa äänessä oli kukin kuningatar vuorollaan, kirjoitettujen dokumenttien pohjalta. Henrik VIII:n ylläpitämä rujo todellisuus ei ohittanut ketään heistä.

Tarkkavaistoinen Larsen oli kyennyt lataamaan teososiin luonnetta vaimojen persoonien pohjalta huolimatta kuninkaan valitseman ratkaisun toistumisesta lähes aina samansuuntaisena.

Laulusarja soi persoonallisia värejä, hengästynyttä kiihkeyttä ja uhkaa vaimosta vaimoon, kuolemasta kuolemaan.

Vanhan musiikin edustajiksi konserttiin oli valikoitu Diderik Buxtehuden ”Singet dem Herrn” -kantaattikatkelma, ”Piae Cantiones” -kokoelman ”Aetas carmen melodiae” -laulu sekä Lutherin alun perin säveltämä ”Ein feste Burg ist unser Gott” Hans Leo Hasslerin toisintona. Soitinosuuksien hienouksia saatiin enemmänkin mm. William Byrdin ja Buxtehuden käsialanäyttein.

Tulkintojen rikkaus kukoisti sävyjen ja musiikillisten pienhiukkasten kesäisenä vivahdekimppuna. Muusikoiden keskinäinen yhteys ja kuuntelemisen taito oli ihailtavaa. Pauliina Fred, Louna Hosia ja Petteri Pitko ovat taitava ja luotettava solistijoukko, musikaalisuus monipuolisessa, jalostuneessa muodossa.

Pia Freundin sopraanossa on äänen lujuutta ja kirkkautta sekä soinnin laaja-alaisuutta ja ilmaisukykyä monien tyylien ja aikakausien musiikkia ajatellen.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta