Sanni Grahn-Laasonen luovutti — Kimmo Pohjoselle ja kuudelle muulle taiteen valtiopalkinto

Kuva: Kari Hulkko

Tämän vuoden taiteen valtionpalkinnot jaettiin keskiviikkona kaikkiaan seitsemän eri taiteenlajin edustajille.

Mediataiteen valtionpalkinnon saivat kuvataiteilija-kirjailijakaksikko Terike Haapoja ja Laura Gustafsson, muotoilun palkinnon puolestaan Nuutajärven Lasikylän kulttuurisäätiö.

Arkkitehtuuripalkinto myönnettiin helsinkiläiselle Arkkitehtitoimisto Livadylle, valokuvataidepalkinto Hannamari Shakyalle ja sarjakuvapalkinto Hanneriina Moisseiselle.

Kuvataidepalkinnon sai taiteilija Pauliina Turakka Purhonen ja monialaisen taiteen palkinnon Kimmo Pohjonen, joka tunnetaan harmonikkamuusikkona ja säveltäjänä.

Kukin palkinto on 13 500 euroa. Palkinnot taiteilijoille luovutti Helsingissä kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).

Keskustelua aiheesta

Lumous-festivaalin esitykset pitivät, minkä tapahtuman nimi lupasi – sensuellia ruoskataiteilua, hienostunutta nuorallatanssia

Kuva: Mia Bergius
Hanna Moisalan WireDo-esitys yhdisti tyylikkäästi nuorallatanssia ja japanilaista Shibari-köysisidontaa.
Ruoska on esine, josta ei ensimmäisenä yleensä tule mieleen tyylikkyys, leikkisyys tai tanssillisuus. Puhumattakaan kauneudesta tai runollisuudesta.

Silti näitä kaikkia löytyy sirkustaiteilija Katerina Repposen sooloteoksesta ”Sound Barrier”, joka sai Suomen ensi-iltansa viime viikolla Lumous -nykysirkusfestivaalilla Vantaalla.

Esityksen nimi tarkoittaa äänivallia, jonka ruoskan iskun ääni voimakkaimmillaan rikkoo. Repposen esityksen lajin nimi on whip cracking, jolle ei ole olemassa, ainakaan vielä, suomalaista käännöstä, koska lajia ei Suomessa ole nähty. Maailmalla, eritoten Australiassa, laji on hyvinkin suosittu kilpailuineen kaikkineen.

Whip cracking tarkoittaa taito- ja taidelajia, jolla ruoskalla erilaisten näyttävien temppujen lisäksi tehdään rytmejä ja ääniä. Kaikkia näitä ruoskan käsittelyn puolia oli mukana Repposen esityksessä.

Katerina Repponen.

Samppanjapullon korkit saivat kyytiä ja ilmapallot puhkesivat. Nahkaruoska soi, upeasti flamencorytmin kuvioissa yhdessä jalkojen iskujen kanssa. Myös yleisön edustaja pääsi osallistuman yhteen tempuista, kuten sirkuksen perinteeseen kuuluu.

Voiman ja uhkan lisäksi ruoska oli Repposen taitavassa käsittelyssä myös sensuelli ja herkkä väline. Yksi esityksen unenomaisimpia kohtauksia oli loppupuolella, jossa ruoska pöllytti ilmaan valkoisia höyheniä.

NYKYSIRKUS

Lumous -festivaali, Lumosali, Vantaa

Sound Barrier

Konsepti ja esitys Katerina Repponen – Ohjaus Pasi Nousiainen – Valot Eero Auvinen

WireDo

Konsepti ja esitys Hanna Moisala – Ohjaus Taina Kopra – Sävellys Terhi Pippuri – Valot ja tekniikka Ville Finnilä

Tärkeä tekijä hienossa kokonaisuudessa olivat Eero Auvisen suunnittelemat valot, jotka loivat näyttämölle sekä salaperäistä hämyä että tyylikästä visuaalisuutta.

Sound Barrier avasi ruoskaan aivan uuden näkökulman ja toi sen esille erittäin monipuolisena välineenä, jolla pystytään luomaan hyvinkin taidokkaita näkyjä, unohtamatta kuitenkaan myös sen vaarallista ja eroottistakaan puolta.

Köyden ja nuorallatanssin tyylikäs liitto

Samassa illassa Sound Barrierin kanssa nähtiin Lumous-nykysirkusfestivaalilla myös toinen sooloesitys, joka sekään ei edustanut aivan yleisinä sirkusesityslajia.

Elokuussa Ruska-festivaalilla Tampereella Suomen ensi-iltansa saanut Hanna Moisalan ”WireDo” yhdisti nuorallatanssia ja japanilaista Shibari -köysisidontataidetta.

Esityksessä rinnastuivat kova ja metallinen nuorallatanssiteline teräsvaijerineen ja välillä lähes elävältä vaikuttaneet, eri paksuiset köydet, joiden varaan Moisala sekä symbolisesti että välillä myös ihan konkreettisesti laski elämänsä.

Esitys oli estetiikaltaan ja tunnelmaltaan hyvin japanilainen. Kokonaisuus säilyi meditatiivisena huolimatta Moisalan välillä hyvinkin nopeatempoisesta tanssista nuoralla. Siihen vaikutti hänen korostetun harkittu liikkumisensa, mutta myös Terhi Pippurin sävellykset, joiden kiehtovasti outo maailma vangitsi katsojan.

Moisala punoi ja sitoi köysiä niin nuorallatanssitelineen kuin itsensäkin ympärille luoden turvaverkon, jonka varaan hän ihan konkreettisestikin ripustautui. Köysi oli ystävä, jota kuitenkin oli syytä kunnioittaa ja kohdella hyvin.

WireDo oli hienostuneen tyylikäs esitys, jossa kokonaisuus oli tärkeämpi kuin esiintyjän taitojen korostaminen, niitä kuitenkaan unohtamatta. Sen eräänlaisena juonilankana kulki ihmisen elämä syntymästä kuolemaan, tai niin minä sen ainakin koin.

Annikki Alku

Keskustelua aiheesta

Neil Hardwick: ”Pakolaistulva oli vasta esimakua. Tulee se päivä, jolloin rajalla on armeija, joka pitää huolen siitä, ettei tänne saa tulla.”

Kuva: Jari Soini

Neil Hardwick kuvaili vuonna 1996 Suomea Paluu Timbuktuun: mitä todella tapahtui– kirjassaan näin: ”Siitä oli kuluneen kymmenen vuoden aikana tullut ankean ahdasmielinen ja kyräilevä yhteiskunta, jossa jylläsivät suvaitsevattomuus, ahneus ja vivahteettomuus…”.

– Onpas hyvin sanottu, Hardwick sanoo pilke silmäkulmassa kuullessaan kohdan pitkästä aikaa.

Jossain vaiheessa hänestä näytti, että Suomi oli menossa parempaan suuntaan, mutta ei enää. ”Ovet ja ikkunat kiinni”-asenne ei ole tehnyt hyvää. Se ei ole ratkaisu myöskään Turun iskun jälkeen.

– Pakolaistulva oli vasta esimakua. Tulee se päivä, jolloin rajalla on armeija, joka pitää huolen siitä, ettei tänne saa tulla. Silloin olisi tärkeä pysyä ihmisenä, hän vakavoituu.

Naiset ovat tehneet Suomen eteen enemmän kuin miehet.

Hardwick ei haluaisi olla silloin päättäjien joukossa. Jos Suomen satavuotisjuhla olisi ollut Tarja Halosen presidenttikautena, hänestä teemavuoden korostus olisi ollut enemmän naisten aikaansaannoksissa.

– Naiset ovat tehneet Suomen eteen enemmän kuin miehet. Suomessa ei nyt vahingossakaan katsota eteenpäin vaan taaksepäin.

Kun Britannia menetti imperiuminsa, monet kysyivät, keitä he ovat, koska eivät ole enää brittejä vaan eurooppalaisia. Hardwick näkee Suomen tilanteen nyt melko samansuuntaisena.

– Ajan henki on se, että ihmisen identiteetti on ryhmässä. Se on erittäin paha juttu. Identiteettivirhe voi aiheuttaa hirveästi kärsimystä.

Häpeä on erittäin hyvä asia. On vahingollisempaa, että se on jäänyt pois.

”Minulle kaikki heti”-asenne paistaa läpi. Monet ihmiset eivät osaa pyytää anteeksi. Aiemmin se olisi ollut huonoa käytöstä.

– Ihmisten käyttäytyminen on aika tylyä nykyään. He puhuvat asioista, jotka olisivat olleet vielä hirmu häpeällisiä kymmenen tai parikymmentä vuotta sitten.

Varsinkin maahanmuuttoasioissa Hardwickin kynnys aloittaa keskustelu vieraan ihmisen kanssa on noussut, koska enää ei voi tietää, mitä toinen päästää suustaan.

– Häpeä on erittäin hyvä asia. On vahingollisempaa, että se on jäänyt pois. Häpeä on myös keskeinen osa näyttelijän työtä ja koulutusta.

Lue koko Neil Hardwickin haastattelu torstain 14.syyskuuta Demokraatista ja katso myös video ”Joka kulmassa myydään heroiinia. Se on tosi surkeaa. Ne ihmiset on unohdettu.”.

Kulttuuriministeri puuttui oopperan palkkiokohuun – vaatii lisäselvitystä

Kuva: Anni Poukka

Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) pyytää Kansallisoopperalta lisätietoja peruuntuneen oopperan palkkioasiassa. Terho ilmoitti lisätietopyynnöstään STT:lle erityisavustajansa kautta.

Kari Heiskanen saa koko ohjaajanpalkkion Richard Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian eli Ringin ohjaamisesta, vaikka hän sai potkut eikä ohjaa teosta.

Helsingin Sanomien laskelmien mukaan palkkio nousee arviolta 100 000 euroon. Lisäksi lavastaja Antti Mattila ostettiin ulos omasta kymmenientuhansien eurojen sopimuksestaan.

Kansallisoopperan hallintoneuvoston jäsen, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) ilmoitti pitävänsä palkkiota kohtuuttomana. Hän kertoi haluavansa tietää oopperan johdon perustelut palkkiolle ja Heiskasen syrjäyttämiselle.

Jättimenestys palaa: Mikael Jungnerille ja Timo Jutilalle jaettu kunniatehtävä

Ylen TV1:llä liki kaksi vuosikymmentä nähty ajankohtaissatiiri Uutisvuoto saa vaihtuvan kapteeniviisikon. Kapteeneina nähdään kussakin ohjelmassa kaksi ryhmästä Katja Ståhl, Petteri Ahomaa, Anna Perho, Laura Ruohola ja Jani Halme.

Paneelishow Uutisvuodon ylituomarina jatkaa Baba Lybeck.

Uusittu Uutisvuoto palaa tv-ruutuihin lauantaisin 9. syyskuuta alkaen. Kauden ensimmäisen jakson vieraiksi saapuvat Timo Jutila ja Mikael Jungner, kapteeneina toimivat Petteri Ahomaa ja Katja Ståhl.

Uutisvuodon pitkäaikaiset aiemmat kapteenit olivat Jari Tervo, Stan Saanila ja Tommy Tabermann. Alkuperäisjäsen Tervo nähtiin viimeisen kerran ohjelman kipparina 3. kesäkuuta. Hän ehti olla Uutisvuodossa ohjelman alusta alkaen vuodesta 1998 eli 19 vuotta.

Ennen Baba Lybeckiä show’ta luotsasi ylituomari Peter Nyman.

AVAINSANAT

”Maahan juurtunut kone” – Tanssin Talon arkkitehtoninen ilme on pelkistetyn yksinkertainen

Tuleva Tanssin Talo havainnekuvassa. Vasemmalla Kaapelitehtaan kulttuurikompleksi.

Vuonna 2020 ovensa Helsingin Kaapelitehtaalla avaavan Tanssin talon arkkitehtoninen ilme ”Leija” on julkistettu.

Painovoimaa uhmaava leija. Teollisen ronski, maahan juurtunut kone. Taianomainen laatikko, joka on valmis vasta, kun tanssi astuu sisään, kuvailee Tanssin talon ilmettä sen suunnittelusta vastaava arkkitehti Teemu Kurkela.

Arkkitehtitoimisto JKMM Arkkitehtien Teemu Kurkelan rinnalla Tanssi Talon vastaavana rakennussuunnittelijana on toiminut Kaapelitehtaan suojeluun vaikuttanut arkkitehti Pia Ilonen Tallista.

Kurkelan ja Ilosen mukaan Tanssin talon arkkitehtonisen ilmeen suunnittelussa ei ole lähdetty tekemään koreaa kuorrutusta, vaan yhdistämään vanhaa ja uutta toiminnallisuuden lähtökohdista. Materiaaleina on käytetty kiillotettua alumiinia, ruostunutta terästä ja messingin väristä alumiinipunosverkkoa.

Rakennus on arkkitehtien mukaan äärimmäisen pelkistetty ja jopa yllättävän yksinkertainen.

– Se ei yritä olla liian valmis ennen kuin tanssi on tullut sisään, Kurkela kuvailee.

Yksinkertaisuutta on kuitenkin maustettu yksityiskohdilla, jotka avautuvat eri tavoin, mitä lähemmäs ja mitä pidemmälle talon uumeniin astuu. Osa ulkoseinistä on peilaavia luoden taloon oman taiallisuuden kokemuksen ja sulauttaen rakennuksen ympäristöönsä.

– Tavoitteena oli luoda Tanssin talosta ”Magic Box”. Se on kuin valtava rantaan ajautunut merikontti, jonka tanssi löytää ja valloittaa itselleen. Kun taloa lähestyy, se näyttää uhmaavan painovoimaa ja olevan lähes aineeton, Kurkela maalailee.

Pia Ilonen kertoo, että hankesuunnitteluprosessissa tutkittiin useita vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja Tanssin talolle.

– Suunnittelu on käsittänyt myös itse Kaapelitehtaan toiminnallisen ratkaisun uudistamista ja synergiamahdollisuuksien hakemista. Kaapelitehdas on ennen kaikkea taiteellisen työn tekemisen keskus; sen henki syntyy siitä! Suunnittelussa varmistetaan, että tehtaan logistiikka pelaa jatkossakin, Ilonen kertoo.

Tanssin talon myötä Kaapelitehdas uudistuu monin tavoin. Muun muassa sisäpiha katetaan, ja osasta katettua pihaa muodostuu Kaapelitehtaan uusi sydän – kaikille toimijoille yhteinen aula, jota on kauan kaivattu.

Tanssin talon suunnittelutyössä on kuultu useaan otteeseen niin tanssin kuin Kaapelitehtaan toimijoita.

– Prosessi on ollut hieno ja toimiva. Olemme yhdessä ratkoneet tanssin ja Kaapelitehtaan toimijoiden sekä naapuruston näkökulmasta talon toiminnallisuutta, ja se näkyy myös arkkitehtien suunnittelussa. Työ ei kuitenkaan lopu tähän, vaan jatkuu edelleen, Tanssin talon toiminnanjohtaja Hanna-Mari Peltomäki sanoo.

 

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta