Kymmenet valtiojohtajat kokoontuivat sunnuntaina muistamaan tasan sata vuotta sitten päättynyttä ensimmäistä maailmansotaa.

Puheessaan Riemukaarella Ranskan presidentti Emmanuel Macron korosti rauhaa ja vuoropuhelua. Hän sanoi, että aseiden sijaan ristiriidat tulisi ratkaista sanoilla, ja varoitti nationalismista.

– Rakennetaan toivoa sen sijaan, että käyttäisimme pelkojamme toisiamme vastaan, Macron sanoi.

Ihmiset Kanadasta, Yhdysvalloista, Uudesta-Seelannista ja Venäjältä sekä ympäri Eurooppaa odottivat näkevänsä vilauksen sotilasparaatista ja kymmenistä valtiojohtajista.

Mitä isoisoisäni olisi ajatellut?

Amerikkalaisranskalaisen sotilasperheen isä kaivaa kännykästään kuvan isoisoisästään, joka osallistui rauhanmarssille sata vuotta sitten.

Aikaa nähneessä kuvassa istuu hyväryhtinen ranskalainen nuorimies, joka taisteli ensimmäisessä maailmansodassa ja joutui vielä myöhemmin toiseen maailmansotaan.

– Olemme täällä kunnioittamassa hänen muistoaan. Tämä on melko tunteita herättävä asia, koska en tuntenut häntä, mutta olen kuullut tarinoita sukulaisiltani, Douglas Moore kertoo vaimonsa Dianen ja kahden tyttärensä rinnalla.

Sotilasperheen isä pitää tärkeänä, että juuri nyt epävarmoina aikoina sodan tapahtumia selitetään lapsille.

– Uskon, että on paljon asioita, joita ihmiset eivät ymmärrä historiasta. On tärkeää, että ihmiset näkevät toisensa ihmisinä, eikä inhimillisyyttä menetetä, Douglas Moore sanoo ja muistuttaa, että sodan aikana vastustajat nähtiin hädin tuskin hiekkapussin arvoisina.

Miehen sotilasura Yhdysvaltain asevoimien palveluksessa on vienyt perheen ympäri Eurooppaa, viimeisimpänä Saksaan.

– Tyttäreni ovat syntyneet Saksassa, ja joskus mietin, mitä isoisoisäni ajattelisi siitä. Hän ei juuri pitänyt saksalaisista sen jälkeen, kun Ranska oli kahdesti miehitetty. Luulen, että hän olisi päässyt sen yli.

Uudesta-Seelannista asti muistamaan tärkeää päivää

Turvatoimet olivat tiukat, ja tavalliset kaupunkilaiset saivat tyytyä seuraamaan juhlallisuuksia kauempana. Moni pakeni sadetta katoksiin ja kaivoi kännykästä livelähetyksen.

Monilla oli rinnassaan punaisia unikoita.

Uusiseelantilainen pariskunta Geoff ja Sue March katselivat hekin tapahtumia etäältä. Maansa liput käsissään Marchit kertoivat lentäneensä yli 20 tunnin matkan vain päästäkseen todistamaan historiallista päivää.

– Työskentelen järjestössä, joka huolehtii entisistä sotilaista, Geoff kertoi ja esitteli mitaleitaan pitkästä urasta armeijan palveluksessa.

Whangamatan paratiisirannoilta kotoisin oleva pariskunta haluaa vielä antaa toimittajalle muistokolikon. Yhdennentoista kuukauden, yhdestoista päivä ja yhdestoista tunti lukee kolikossa, jonka keskellä on punainen unikko.

STT–ANNIINA LUOTONEN