— Uskontojen merkitys yhteiskunnan ja kulttuurin ymmärtämiselle on keskeinen tämän päivän maailmassa, jossa globalisaatio sekä kansainvälinen liikkuvuus koko ajan lisääntyvät. Euroopan näkyvästi monikulttuurisissa valtioissa on havahduttu siihen tosiasiaan, että monikulttuurisuuden hallinta edellyttää aktiivisia toimenpiteitä valtiovallalta.

Elorannan mukaan usein onkin jouduttu toteamaan, ettei maahanmuuttajien integroituminen ole onnistunut odotetusti. Etenkin kantaväestön ennakkoluulot ovat olleet integroitumisen esteenä.

— Eräänä ratkaisuna tilanteen parantamiseksi on ollut lisätä koulujen opinto-ohjelmiin kulttuurien välistä ymmärrystä edistäviä sisältöjä. Uskonnonopetuksella on katsottu olevan suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen lisäämisessä keskeinen rooli. On tärkeää, että koulu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden ymmärtää niin omaa kuin muitakin uskontoja ja elämänkatsomuksia suhteessa toisiinsa sekä laajemmin suhteessa kulttuuriin ja yhteiskuntaan, Eloranta pohtii.

Elorannan mukaan kaikille yhteisessä uskonto- ja katsomustiedon opetuksessa kaikilla oppilailla olisi sama kohtelu uskontokunnista riippumatta mikä edistäisi opetuksen tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Hänen mukaansa kaikille yhteinen oppiaine helpottaisi opetuksen sirpalemaisuutta ja työjärjestyksen laadintaa, samoin opetussuunnitelmien laatiminen yksinkertaistuisi, kun tarvittaisiin vain yksi opetussuunnitelma. Enää ei tarvitsisi kuljetella oppilaita toisinaan jopa eri puolilla kuntaa tapahtuvaan oman uskonnon opetukseen, Eloranta toteaa.

– Tärkeisiin ihmisenä kasvamisen ja elämänhallinnan kysymyksien pohdintaan yhdessä koko luokan kanssa on nykyisin liian vähän mahdollisuuksia. Nyt luokan oppilaat hajoavat erilleen kun käsitellään tärkeitä maailmankatsomuksellisia, kasvatuksellisia, moraalisia ja eettisiä kysymyksiä, vaikka niiden pohtiminen olisi hyvä tehdä koko luokan kaikkien eri uskontokuntiin kuuluvien oppilaiden kanssa yhdessä kaikille yhteisen oppiaineen tunnilla. Tämä on erityisen tärkeää tänä päivänä lasten ja nuorten suvaitsevuuden kehittymisen näkökulmasta katsottuna, Eloranta muistuttaa.

Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä oppilaiden tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta siirryttiin oppilaiden oman uskonnon opetukseen. Uudistuksessa ei muutettu uskonnonopetuksen sisältöä. Edelleen uskonnonopetuksessamme sisältö jää liiaksi oman uskonnon perusteiden varaan. Nykytilanteessa paineet opetettavien uskontojen määrän lisäämiseen kasvavat ja samalla ongelmat opettajien saatavuuden ja pätevyyden suhteen tulevat aiempaa vaikeammiksi.