Lukijaristeily2017

SDP:n Mäkisalo-Ropponen: Suojaosuus koskemaan myös eläkeläisten asumistukea

Kuva: Jukka-Pekka Flander
Merja Mäkisalo-Ropposen mukaan hallitus ei tue eläkeläisten työntekoa.

Yleiseen asumistukeen on säädetty viime syyskuusta alkaen 300 euron suojaosuus, eli niin sanottu ansiotulovähennys, jolloin ihminen voi ansaita pieniä tuloja menettämättä asumistukea. Jos ruokakunta saa esimerkiksi 1 000 euroa palkkaa, tästä huomioidaan 700 euroa tulona. Tällä kannustetaan ottamaan vastaan vähäistä ja lyhytkestoista työtä.

Suojaosuus ei kuitenkaan koske eläkeläisten asumistukea.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) kysyi kirjallisessa kysymyksessään, miksi asumistuen suojaosuus ei koske eläkeläisten asumistukea ja onko tämä hallituksen mielestä oikeudenmukaista ja järkevää.

– On vaikea keksiä mitään hyvää syytä, miksi suojaosaa ei olisi myös eläkeläisten asumistuen puolella, jolloin se kohtelisi tasapuolisesti kaikkia asumistuen saajia. Asia koskee monia ikääntyneitä eläkeläisiä, jotka on nyt asetettu eriarvoiseen asemaan yleisen asumistuen saajiin nähden.

Kirjallisen kysymyksen vastauksessaan ministeri Hanna Mäntylä (ps.) toteaa, että vanhuuseläkkeellä olevien työssäkäynnin lisääminen ei ole ensisijainen tavoite. Mäkisalo-Ropposen mielestä olisi kuitenkin tärkeää mahdollistaa vähäinen työnteko myös eläkkeensaajille, koska asumiskustannukset kallistuvat erityisesti suurissa kaupungeissa ja hallitus myös omilla toimilla korottaa monia maksuja ja kiristää eläkkeensaajien toimeentuloa.

Tämä on verolinjan lisäksi hyvä esimerkki siitä, miten hallitus asettaa eläkeläiset eriarvoiseen asemaan suhteessa palkansaajiin.

– Hallitus ei tue eläkeläisten työntekoa. Erityisesti tämä koskee vuokralla asuvia pienituloisia eläkeläisiä. Moni ikäihminen haluaisi kerätä hieman sivutuloja kohentaakseen elintasoaan kustannusten noustessa menettämättä heti asumistukea. Pienien töiden tekeminen olisi hyvä asia myös toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta ja tukisi ikäihmisen sosiaalista elämää. Yksinäisyys vähenee, kun on mahdollisuus piipahtaa työyhteisössä.Työntekoon kannustaminen olisi monessa mielessä järkevää. Tästä hyötyisi koko yhteiskunta.

– Tämä on verolinjan lisäksi hyvä esimerkki siitä, miten hallitus asettaa eläkeläiset eriarvoiseen asemaan suhteessa palkansaajiin. Tänä vuonna eläkkeensaajat eivät saa samoja veronalennuksia kuin palkansaajat, jolloin käteen jäävä tulo on eläkkeensaajilla pienempi kuin palkansaajilla. Tähän eriarvoistavaan linjaan pitää saada muutos, Mäkisalo-Ropponen vaatii.

”Varmasti itku tulee” – Suomalaiset muistavat Koiviston kansanmiehenä

Kuva: Nora Vilva Demokraatti
Kansalaisia presidentti Mauno Koiviston haudalla Helsingin Hietaniemessä.

Presidentti Mauno Koiviston hautajaisia ja surusaattoa seuranneet muistivat Koiviston fundeeraavana kansanmiehenä, jolle urheilu oli lähellä sydäntä. Koiviston presidenttikauden aikana Suomi otti suunnan kohti uutta, kansalaiset muistelivat.
Monelle surusaatto ja hautajaiset olivat historiallinen tapahtuma, jota tultiin katsomaan koko perheen voimin.

Helsingissä Tuomiokirkon edustalle kerääntyi jo aamulla ihmisiä, jotka jonottivat pääsyä siunaustilaisuuteen. Tuomiokirkon tilaisuuteen saapunut kouvolalainen Aila Lemola sanoo, että Koivisto oli ihmisenä ystävällinen, vaatimaton ja helposti lähestyttävä.

Lemolalla on Koivistosta paljon omakohtaisia muistoja, sillä hän työskenteli lentoemäntänä koneessa, jolla presidentit tekivät virkamatkoja. Koivistoa Lemola pitää oikeudenmukaisena ja tasapuolisena presidenttinä.

– Kun hän oli itse lähtenyt pohjalta, hän ymmärsi varmaan tavallista työläiskansaakin paremmin kuin herraperheeseen syntynyt.

Lemola muistaa viimeisen tapaamisensa Koiviston kanssa pari vuotta sitten. Se tapahtui Helsingissä kansallisoopperan lähistöllä. Koivisto oli tuolloin ottanut harrastuksekseen raitiovaunuilla ajamisen.

– Kysyin, minne hän on menossa. Hän sanoi, että vaihtaa kympin ratikasta toiseen ja lähtee sitten kotiin.

Olen Koivisto-fani

Siunaustilaisuuteen oli tulossa myös vantaalainen Sinikka Haaksiluoto, joka saapui paikalle Vantaalta Henna– ja Helmi-tyttäriensä kanssa.

– Olen presidenttifani ja Koivisto-fani. Olen lukenut juuri kylmän sodan ajasta ja sen päättymisestä. Olen tajunnut, kuinka iso rooli hänellä on ollut siinä, millä tavalla hän hoiti Suomen pikkuhiljaa idästä länteen.

Haaksiluoto kertoi arvostavansa presidentti Koivistoa, joka piti matalaa profiilia ja jolla oli ”fundeeraava” luonne.
Surusaattoa seurasi myös vantaalainen Elina Tuomaala ja hänen poikansa 5-vuotias Sisu Tuomaala.

– Olin suunnilleen Sisun ikäinen, kun Kekkonen kuoli. Siitä jäi muisto, ja toivon, että pojalleni jää samanlainen, hän sanoo.
Seurassa olivat myös Sisun 11-vuotias serkkupoika Veeti Kervinen ja pappa Markku Saastamoinen. Saastamoinen muistaa elävästi, kun Koivistosta tuli Kekkosen jälkeen presidentti.

– Silloin tuli ajatus, että kyllä se siitä.

Koiviston siunaustilaisuus välitettiin Senaatintorille kaiuttimien kautta, jonka alkua Kaj-Erik ja Anneli Fohlin odottivat mietteliäinä. Kumpikin kertoo arvostavansa sitä, että Koivisto vei Suomea länteen.

– Koivisto piti sekä USA:han että Venäjälle hyvät suhteet, hän oli rauhanrakentaja. Ajattelimme, että nyt kylmä sota päättyy, kun meillä on Koivisto, joka tekee rauhaa, Kaj-Erik Fohlin sanoo.

Varmasti itku tulee

Sirpa Nyberg ja Gullan Kousa seurasivat surusaattoa Presidentinlinnan luona.

– Hän oli paras presidentti, sillä hän oli kaikkien presidentti, Kousa sanoo.

Nybergille Koivisto oli muutakin kuin vain presidentti, sillä hän työskenteli Helsingin Työväen säästöpankissa Koiviston ollessa johtajana.

– Hän oli ystävällinen ja hyvä ihminen.

Molemmat muistavat Koiviston ajattelevaisena presidenttinä.

– Häntä pidettiin vähän sellaisena hiljaisena, mutta hän fundeerasi aina paljon. Hän mietti asiat ensin ja toteutti vasta sitten, Nyberg sanoo.

Molemmat tulivat seuraamaan Koiviston saattoa haikeina.

– Varmasti itku tulee, Nyberg sanoo.

STT–VIIVI SALMINEN, SUSANNA JÄÄSKELÄINEN, MARI LAINE

Kommentti: Kiitos Manulle toisenlaisesta tasavallasta

Kuva: Nora Vilva
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio ottivat osaa presidentti Mauno Koiviston hautajaisiin helatorstaina.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö piti edesmenneen presidentti Mauno Koiviston siunaustilaisuudessa koskettavan puheen. Puheessaan Niinistö fundeerasi Koiviston valtakautta.

– Koiviston tasavalta oli siis ainakin toisenlainen tasavalta. Eikä sellainen ajatus, että silloin alkoi Suomen toinen tasavalta, ole ollenkaan kaukaa haettu, Niinistö totesi.

Meille Koiviston valtakauden viimemetreillä syntyneille voi olla vaikea hahmottaa Koiviston maan johtamiseen tuomaa muutosta.

Tietysti lähes itsevaltiaan tavoin esiintynyt Koivistoa edeltänyt presidentti on etenkin poliittisen historian opiskelijoille myyttinen hahmo. Populaarikulttuuristakaan Kekkonen ja hänen suvereenisuutensa ei ole kadonnut mihinkään.

Edellisen todistaa MM-jääkiekko-ottelussa Antero Mertarannan taannoinen vitsailu menneiden aikojen valitsijamiesäänestyksen tuloslaskennasta, joka kulki seuraavan yksitoikkoisesti: ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…”

Turvallisinta on, että pyramidi on kannallansa eikä kärjellänsä.

Elettyään koko elämänsä hyvinvointivaltiossa, jossa on totuttu neljän vuoden hallituksiin sekä pääministeriin maan selkeänä poliittisena johtajana, voikin olla vaikea muistaa mitä vallan keskittyminen on.

Koiviston lausui aikanaan, että ”turvallisinta on, että pyramidi on kannallansa eikä kärjellänsä”.

Kuten Koivisto asian näki, on parempi, että valtakunnan suuriin ratkaisuihin tarvitaan myös useamman kuin yhden henkilön kanta.

Historiallisesti tarkasteltuna, kyseisen kaltainen järjestelmä on ollut maailmassa marginaalissa. Totta se ei ole kaikkialla edes 2010-luvulla.

Suomessa parlamentarismin valta on kuitenkin vahvoissa kantimissa. Tästä saamme kiittää Niinistön esittämää toista tasavaltaa ja niiden suurien kämmenien omistajaa, joka ohjasi maata parlamentarismin suuntaan.

Keskustelua aiheesta

Koiviston viimeinen matka sujui ilman häiriöitä

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Presidentti Mauno Koiviston valtiollisten hautajaisten ratsupoliisien johtama hautajaissaattue pysähtyi Presidentinlinnan edustalla.

Presidentti Mauno Koiviston hautajaispäivä sujui ilman häiriköintiä.

– Mitään ikävää raportoitavaa ei ole, muuta kuin tietysti itse tapahtuma oli surullinen, kertoo komisario Heikki Kallio Helsingin poliisista.

Poliisin arvion mukaan saattoa seurasi yli 30 000 ihmistä. Kallio uskoo, että arvio saattaa olla alakanttiin, sillä yleisöä oli erittäin paljon. Hänen mukaansa hautajaiset säilyivät väkimäärästä huolimatta arvokkaana ja yleisö käyttäytyi tapahtuman luonteen mukaisesti.

– Oli mukava nähdä, että monet tulivat kunnioittamaan presidentti Koiviston viimeistä matkaa.

Puolustusvoimien henkilöstön ja poliisien määrää tapahtumassa ei kerrota julkisuuteen, mutta Kallio kuvailee vahvuutta ”riittäväksi”. Poliisi oli paikalla jalkaisin ja autolla, ja lisäksi mukana oli pari ratsukkoa. Kallion mukaan tapahtumaan tuli muutamia poliiseja lähipiireistä Helsingin poliisin tueksi.

Liikennesuluista huolimatta suuria ruuhkia ei päässyt syntymään. Kallio kiittää tästä sekä hyvää etukäteistiedotusta että pyhäpäivää, jonka vuoksi liikennettä oli vähemmän kuin arkena.

Lisäksi surusaaton reitti oli sama kuin melkein kaikissa valtiovierailuissa, joten liikennejärjestelyt sujuivat rutiinilla.

Keskustelua aiheesta

”Tilaisuus on kaunein missä olen ollut” – Presidentti Koivisto siunattiin haudan lepoon

Kuva: Jani Laukkanen

Vaaleuttaan hohkannut tuomiokirkko sai värimaailmaansa tummia sävyjä.

Presidentti Mauno Koivisto siunattiin Helsingin tuomiokirkossa hartain juhlamenoin.

Siunaustilaisuus oli kaunis. Kutsuvieraiden lisäksi kirkkoon saapui satoja kansalaisia kunnioittamaan edesmenneen presidentin muistoa.

Salissa huokui syvä arvokkuus ja arvostus. Kirkko oli koristeltu koruttomasti, vaaleaa yleissävyä rikkoi ainoastaan puiset penkkirivit vieraineen, kruununkynttilät sekä alttarin eteen asetetut kukat.

Alttarikukkien värimaailma oli pelkistettyä, pääosin valkoista ja vihreää. Hortensioiden ja liljojen lisäksi asetelmasta versoili suruverhon tavoin vihreää eukalyptusta.

Noin tuntia ennen tilaisuuden alkua Mauno Koivisto sai rinnalleen kunniavartion.

Kutsuvieraina paikalle saapui omaisten lisäksi valtion keskeisiä johtajia sekä suurlähettiläitä.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön saapuessa rouva Jenni Haukion kanssa, kirkon kellot olivat ehtineet soida jo useamman minuutin.

Tellervo Koivisto ja Assi-tytär toivat kukkatervehdyksenä siunaustilaisuuteen punaisia ruusuja.

Tilaisuuden alussa presidentti Koivistolle kukkatervehdyksensä antoivat ylimmän valtiojohdon lisäksi omaiset.

Tellervo Koivisto jätti miehelleen jäähyväiset kevyesti nyökäten. Nyökkäys kasvoi elettään suuremmaksi piispa Eero Huovisen puheen kohdassa, jossa käsiteltiin Maunon ja Tellervon suhdetta.

­– Rakkaus oli arkista ja arvostavaa, huumorin sävyttämää, eleetöntä, Huovinen kuvaili.

Rakkaus oli arkista ja arvostavaa.

Kansanedustaja Antti Lindtman (sd.) piti tilaisuutta erittäin kauniina.

– Tilaisuus oli kaunein, missä olen ollut. Sekä piispa Huovisen että tasavallan presidentin puheet olivat erittäin onnistuneita ja koskettavia.

– Kaiken kaikkiaan koko päivä on ollut kaunis ja kunnioittaa hienolla tavalla koko kansan Manun muistoa.

Lindtmanin mukaan suurella kiitollisuudella ja kunnioituksella voi todeta, että muisto Koivistosta elää vahvana.

– Kun piispa Huovinen siunasi Koiviston, niin välittömästi sen jälkeen auringon valokeila valaisi kirkon keskikäytävän.

– Ehkä tämä oli merkki siitä, että kyseessä on todellinen suurmies ja koko kansan rakastama suuri suomalainen.

Tellervo Koivisto katsoo kohti edesmenneen miehensä hautaa Assi-tytär ja tämän puoliso rinnallaan Hietaniemen hautausmaalla.

Cantores Minoresin laulu soi tilaisuudessa kirkkaana. Viimeisenä esityksenä kuultiin Finlandia-hymni, jonka jälkeen syntyneessä hiljaisuudessa kadetit kantoivat kukkatervehdykset kohti hautasaattuetta.

Tellervo Koiviston tuomat punaiset ruusut kulkivat kirkosta ulos viimeisenä ennen arkkua.

Arkunkantajina toimineiden palveluksessa olevien kenraalien ja amiraalien asetuttua paikoilleen, kumahtivat soittokunnan rummut hitaaseen poljentoonsa.

Mauno Koivisto pääsi viimeiselle matkalleen Narvan marssin säestämänä ja Suomen valtion lipun johdattamana.

Aivan arkun perässä, Assi-tyttären ja tämän puolison tukemana, kohti selkenevää ulkoilmaa asteli Tellervo Koivisto.

Tilaisuuden synkkyydestä huolimatta, on syytä olettaa, että kaikki menee lopulta hyvin.

Paavo Lipponen: Koivisto oli Suomen kahden murroksen mies

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Paavo Lipponen oli Mauno Koiviston läheinen työtoveri.

– Mauno Koiviston poliittisen uran aikana Suomi koki kaksi suurta murrosta: sisäpoliittisen ja ulkopoliittisen, sanoi entinen pääministeri Paavo Lipponen Säätytalon muistotilaisuudessa.

– Toisen hallituksensa aikana Koivisto joutui uuteen selviytymistaisteluun. Olisiko  hänestä edes pääministeriksi, presidentistä puhumattakaan, epäiltiin niin edessä kuin takana. Noiden muutaman vuoden aika, kun välistä tuntui, ettei tästä tule mitään, pääministerillä oli eri vaiheissa aina oma ilmaisunsa tilanteesta:

”Kun myllyyn menee, tulee jauhoiksi”;

”Kriisi hallituksessa, ei hallituskriisi”;

”Hallitus on jotenkin klonksunut ja kaikki isot asiat ovat tulleet ratkaistuiksi”;

”Kyllä se siitä”, voisi sopia terveisiksi nykyiselle hallitukselle.

Turkulainen puhetapa vain paransi uskottavuutta. Jos olisin pääministerinä yrittänyt käyttää savolaisia sanontoja, millaistahan palaute olisi palaute ollut.

Siirtyminen Kekkosen ajasta Koiviston aikaan 1982 tapahtui lopulta hyvässä kansanvaltaisessa järjestyksessä. Me elämme perusteiltaan silloin alkanutta uutta, terveen parlamentarismin aikaa. Hallituksessa vaihtelevat eri puolueet, eikä mikään niistä ole itseoikeutettu.

– Toisessa, ulkoisessa murrosvaiheessa, kylmän sodan päättyessä, presidentti Mauno Koivisto teki syksyllä 1991 päätökset Euroopan yhteisöjen jäsenyyden hakemisesta sekä yya-sopimuksesta luopumisesta hetkellä, jolloin Suomen edut vaativat nopeita ratkaisuja. Samalla hän huolehti ulkopolitiikkamme jatkuvuudesta.

– Vuosi 1991 ei ollut Suomelle vuosi nolla. Emme tulleet ulos kylmästä, vaan menimme Euroopan unioniin pää pystyssä, yhtä hyvänä länsimaana kuin kaikki muutkin länsiyhteisössä. Hyvien naapurisuhteiden turvin tapahtuneesta matkasta määräsatamaan saamme kiittää suuria presidenttejämme Paasikiveä, Kekkosta  Koivistoa, Lipponen sanoi.

Keskustelua aiheesta