Turva – Hymy
Tyomies

SDP:n Paatero: Suomen juhlavuosi unohtui kokonaan sote-uudistuksessa

Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto
SDP:n eduskuntaryhmän puhuja Sirpa Paatero ampui täyslaidallisen hallituksen sote-uudistusta vastaan.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheen pitänyt kansanedustaja Sirpa Paatero arvosteli eduskunnan maakuntien perustamista  ja sote-uudistusta koskevassa lainsäädäntökeskustelussa rajuin sanakääntein hallitusta
– Kaksi vuotta sitten kaikkien kahdeksan eduskuntapuolueen yhteinen tahto oli saada Suomeen entistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut. Näistä seitsemän puoluetta halusi edetä julkisen palvelutuotannon pohjalta.

– Mutta missä ollaan tänään? Meillä on edessä kolmen puolueen esitys maakuntauudistuksesta, jossa soten lisäksi maakunnille siirretään kymmeniä muita toimintoja, julkiset palvelut pakkoyhtiöitetään ja annetaan suurelta osin markkinoiden hoidettavaksi. Lisäksi kunnat rajataan ulos palvelutuotannosta.

– Kyseessä on kansalaisten kannalta tärkein uudistus sataan vuoteen. Pelkästään sen täysmääräinen toteuttaminen kestää helposti kymmenen – kaksikymmentä vuotta. Suomen juhlavuoden henki on nyt unohtunut pahan kerran. Tätä uudistusta ei valmistella yhdessä parlamentaarisesti. Myöskään asiantuntijoiden palautetta ei tunnuta kuulevan, Paatero moitti.

Hänen mielestään merkille pantavaa on, että hallituksen esittämälle mallille – näillä talouden reunaehdoilla – ei tunnu löytyvän sote-asiantuntijoista puolustajia, jotka uskoisivat palveluiden tai ihmisten hyvinvoinnin tällä hallituksen mallilla parantuvan. Epäilyjä sitä vastoin on esitetty paljon: mm. palveluiden pilkkoutumisesta, epätasa-arvon lisääntymisestä ja hinnan kallistumisesta.

– Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on monilla OECD:n mittareilla yksi maailman tehokkaimmista ja toisaalta kuntalaisten tyytyväisyys julkisesti tuotettuihin palveluihin on kasvanut. Näillä tiedoilla kuulostaa kummalliselta, että niin sote kuin muissakin esim. työllistämispalveluissa uskotaan markkinoiden voimaan – veronmaksajien rahoilla – ilman mitään näyttöä. Ollaan siirrytty pois maailmasta, jossa elinkeinojen pitäisi elättää ihmisiä, eikä ihmisten elinkeinoja, Paatero sanoi hetki sitten eduskunnassa.

Maakunnista valtionhallinnon jatkeita

Perustettavien maakuntien itsehallinto ei jäänyt Paateron ja demareitten käsittelyssä sen vähemmälle.

– Maakunnista puhutaan itsehallinnollisina toimijoina. Todellisuudessa itsehallinto jää kyseenalaiseksi. Aiemmin kuntapuolen itsehallinnon määritelmän mukaan kolmesta kriteeristä on maakuntien kohdalla toteutumassa vaaleilla valitut päättäjät, mutta maakunnille ei ole tulossa omaa verotusoikeutta eikä yleistä tehtävää – eli mahdollisuutta päättää tehtävien jakamisesta tai yhteistyöstä kuntien kanssa. Kun maakuntiin tulee ministeriöiden vahva ohjaus ja valtioneuvoston mahdollisuus puuttua niiden toimintaan, jopa enemmän kuin valtion virastoihin, on pelkona että maakunnista tulee valtionhallinnon jatkeita.
– Itsehallinnon lisäksi vajaaksi on jäämässä myös demokratia, jos maakunta tulee päättämään vain strategiset linjaukset ja asiakasmaksujen tason. Kaikki muu päätöksenteko soten osalta siirtyy liikelaitokselle ja yhtiöille, joissa päättäjinä eivät saa olla luottamushenkilöt. Käsittämätön yksityiskohta on, että ehdokkaana vaaleissa eivät saa olla julkisten yhtiöiden hallituksen jäsenet mutta yksityisten kyllä.

– 18 maakuntaa ovat monella tavalla hyvin erilaisia. Niiden mahdollisuudet tuottaa palveluja eroavat toisistaan suuresti. Kun rahoitus on asiakasmaksuja lukuun ottamatta valtion armeliaisuuden varassa, tullaan näkemään tilanteita, joissa maakunnat eivät selviä tehtävistään. Tällöin joudutaan joko anomaan lisää rahaa valtiolta tai leikkaamaan palveluita. Kun samaan aikaan on ajateltu kustannustasoa leikattavan kolmella miljardilla, kuulostaa jälkimmäinen eli palveluiden rajaus todennäköisemmältä.
Paateron mukaan nyt tavoiteltu tilaaja – tuottaja malli on osoittautunut kaikissa esimerkeissä niin Suomessa kuin ulkomailla tehottomaksi ja kalliiksi. Jääkin kysyttäväksi, onko se tässä mallina vain markkinoiden vahvistamisen vuoksi.
– Koko uudistuksen tavoite on ollut tuottaa tasa-arvoisempaa palvelua kaikille suomalaisille riippumatta asuinpaikasta tai tulotasosta, kohtuullisin kustannuksin. Lainsäädännön arviointineuvoston mukaan esityksestä puuttuivat riittävät vaikutusarviot koskien uudistuksen vaikutuksesta palveluiden laatuun, saatavuuteen tai ihmisten hyvinvointiin. Epäilys tulevan valinnanvapauslainsäädännön suhteen onkin palveluiden epätasa-arvon lisääntymisestä sekä kulujen kohoamisesta.

Demareilla parempi malli

Sosialidemokraatit haluavat Paateron mukaan sote-uudistuksen jossa terveys- ja hyvinvointierot kapenevat, perustason palvelut vahvistuvat ja vaikuttavuus paranee. Tämä on mahdollista tehdä turvaamalla julkisen palvelutuotannon ensisijaisuus, hyödyntäen järjestöjä ja yrityksiä sekä sopimusten mukaan kuntien tuottamia palveluita. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiselle tarvitaan leveämmät hartiat ja tämä voidaan toteuttaa kuntalain pohjalta.

– Valinnanvapautta voidaan lisätä hallitusti mm. palvelusetelijärjestelmää ja henkilökohtaista budjetointia kehittämällä. Valinnanvapautta tulee kehittää hallittujen ja tarkasti arvioitujen kokeilujen kautta siten, että samanaikaisesti toteutetaan toimivat palveluketjut ja palvelukokonaisuudet asiakaslähtöisesti. Samalla pitää huolehtia kuntien toimintamahdollisuuksista eli ihmisiä lähinnä olevien palvelujen ja lähidemokratian toimimisesta kaikissa kunnan toiminnoissa.

Keskustelua aiheesta

”Päiväkodin ovet ovat kuin pyöröovet” – sd-kansanedustaja: Varhaiskasvatuksen kentältä tästä tulee valtavasti palautetta

Kuva: Jukka-Pekka Flander
SDP:n kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta.

Vuonna 2016 tehtiin heikennyksiä varhaiskasvatukseen: päivähoito-oikeutta rajattiin 20 tuntiin viikossa ja lapsiryhmiä suurennettiin.

– Nämä muutokset ovat huonontaneet merkittävästi varhaiskasvatuksen laatua, ja samalla varhaiskasvatusikäisten lasten koulutuksellinen tasa-arvo on alkanut heikentyä, kansanedustaja, sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta (sd.) harmittelee.

Hallituksen päätös rajata subjektiivisen päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa antaa lasten vanhemmille ja kunnille mahdollisuuden määritellä varhaiskasvatuspalvelujen käytön niin, että lapset ovat toiminnassa joko päivittäin, pari kokonaista päivää tai 2-3 päivää viikossa.

Päiväkodin lapsiryhmässä on samanaikaisesti sekä kokopäivätoiminnassa olevia lapsia, 2-3 päivää viikossa olevia lapsia tai osapäivätoiminnassa olevia lapsia.

– Voimassa olevan lasten päivähoitoasetuksen mukaan ja henkilöstön ja lasten välisen suhdeluvun laskentatavan mukaan päiväkodin lapsiryhmäkoko voi nousta siis jopa 30 lapseen, Eloranta toteaa.

Eloranta kertoo, että varhaiskasvatuksen kentältä tulee tästä valtavasti palautetta.

– Päiväkodin ovet ovat kuin pyöröovet, lapset ja tulevat ja menevät pitkin päivää. Tämä aiheuttaa levottomuutta ja vaikeuttaa lasten kaverisuhteiden muodostumista. Toisaalta lapset saattavat osallistuvat päiväkodin ryhmätoimintaan niin epämääräisesti, eri kelloaikoina, että tavoitteellisen, tuloksellisen, yksilöllisen ja vaikuttavan pedagogisen varhaiskasvatuksen toteuttaminen tuottaa henkilöstölle lähes mahdottoman tehtävän, Eloranta kertoo.

”Varhaiskasvatuslain 2015 keskeinen päämäärä eli koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen on lähes hukattu.”

Päivähoitolaki muuttui varhaiskasvatuslaiksi 2015. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus seuraa sen kokonaisvaikutuksia ja antaa selvityksen eduskunnan sivistysvaliokunnalle. Valtioneuvoston toimeksiannon mukaisesti Oulun yliopiston tekemässä VakaVai -kartoituksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön vuosina 2015 ja 2016 tehtyjen muutosten kokonaisvaikutuksia.

Selvityksen mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteet ja henkilöstörakenne eivät kohtaa, Eloranta jatkaa tiedotteessaan.

– Vuoden 2015 varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogista toimintaa. Kuitenkin pedagogisen koulutuksen saanut henkilöstö on vähentynyt päiväkodeista, koska yliopistoissa ei ole koulutettu riittävästi lastentarhanopettajia. Nyt opettajakoulutukseen tehdyt lisäykset ovat hyvä alku, mutta vielä täysin riittämättömiä.

VakaVai -selvityksessä käy ilmi, että osapäivätoiminnassa olevat lapset ovat samoissa ryhmissä kokopäivätoiminnassa olevien lasten kanssa.

– Näin myös lapset huomaavat, että he jäävät paitsi joistain ryhmän toiminnoista. Tästä selvityksen mukaan kantoivat syvää huolta muun muassa lasten vanhemmat. Selvitys antaa myös vahvan kuvan, että kuntien varhaiskasvatuspolitiikka on vuoden 2016 lakimuutosten myötä eriytynyt. Varhaiskasvatuslain 2015 keskeinen päämäärä, eli koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen, on lähes hukattu.

Eloranta on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen hallitukselle.

Sisältö ja jäsenistön toiveet painoivat – Tieteentekijöitä kannustetaan Senaatintorille aktiivimallia vastaan

Kuva: Jari Soini
Kuva: Timo Sparf

Akavalainen Tieteentekijöiden liitto pitää SAK:n järjestämää 2.2. aktiivimalliin kohdistuvaa mielenilmausta perusteltuna ja kannustaa jäsenistöään osallistumaan siihen.

Liiton puheenjohtaja Petri Koikkalainen kertoo, että tiedote on tehty nopeana reaktiona ennen kaikkea liiton jäsenten toiveisiin. Liiton hallitus ei varsinaisesti ollut koolla, mutta asiaa käsiteltiin pikavauhtia hallituksen jäsenten kesken sähköpostitse.

– Tämä on nopea reaktio SAK:n ulostuloon. Jäsenistön kohdalta tuli myös kyselyä, mitä tehdään, voiko mennä. Totesimme, että mielenilmaus on perusteltu, koska olemme muutoinkin sisällöllisesti olleet kriittisiä aktiivimallia kohtaan. Olemme liitto, jossa työttömyys on irtisanomisten takia aika iso asia. Emme koe, että aktiivimalli olisi meidän jäsenien kannalta hyvä tai että työvoimahallinnolla olisi resursseja hoitaa sitä.

Jäsenistöä oli puhuttanut myös Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin ulostulo Demokraatissa. Fjäder kertoi aikovansa esittää Akavan hallitukselle, ettei Akava osallistu mielenilmaukseen. Fjäderin mukaan Akava haluaa välttää asian politisoitumista.

Koikkalainen kertoo, että Fjäderinkin kannanotto sai Tieteentekijöiden liiton jäseniä kyselemään, mitä nyt uskaltaa tehdä. Koikkalainen kuitenkin painottaa, että Fjäder totesi myös, että liitot voivat mennä mukaan mielenilmaukseen.

– Uskon, että hän myös tätä tarkoitti, hän painottaa.

Koikkalainen arvelee, että toiset akavalaiset liitot ovat mielenilmauksessa mukana, toiset eivät, kuten aiemminkin vastaavissa tilanteissa. STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan tavoin Koikkalainen muistuttaa, että julkisen sektorin sopimusneuvottelut ovat todennäköisesti juuri mielenilmauksen aikoihin ratkaisuvaiheessa. Sen vuoksikin resurssien sitominen mielenilmauksen varsinaiseen järjestämiseen täydellä voimalla olisi vaikeaa.

”Tanskan malli mutta murto-osalla voimavaroista.”

Petri Koikkalainen toteaa, että tieteentekijöiden kannalta aktiivimalli on huono. Sen välineenä on lähestulkoon pelkkä keppi.

– Kun ihmiset ovat työttömiä työnhakijoita, he lähtökohtaisesti pyrkivät työttömyydestä eroon. Esimerkiksi tutkijat, jotka ovat yliopistosta jääneet työttömiksi hakevat hyvin aktiivisesti ja monipuolisesti töitä. Aktiivimalli, jossa on pelkkä keppi käytössä, on tähän hyvin epämotivoiva keino. Siinä yksilön omalla aktiivisuudella ei ole ratkaisevaa vaikutusta, onnistuuko hän saamaan aktiivimallin edellyttämää koulutusta ja työtä. Malli on sen vuoksi epäoikeudenmukainen, Koikkalainen sanoo.

Hän toteaakin, että mallia olisi helpompi ymmärtää, jos aktiivisuudesta työnhaussa palkittaisiin – sen sijaan että epäonnesta rangaistaan – mikä toimisi porkkanana nopeaan työllistymiseen. Koikkalainen huomauttaa myös, että aktiivimallin esimerkkinä olleeseen Tanskan malliin verrattuna kotoinen mallimme on myös aliresursoitu.

– Aktiivimalli on tietynlainen Tanskan malli mutta murto-osalla voimavaroista, hän summaa.

Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo katsoo torstaina 18.1. ilmestyvässä Demokraatissa, ettei aktiivimallin ympärillä käyty keskustelu ole nostanut esiin kaikkien palkansaajien työttömyysriskiä ja sitä kuinka laajaa joukkoa aktiivimalli näin ollen koskee.

– Kokonaisuuden kannalta ei ole hyvä, jos esimerkiksi korkean tuottavuuden ja ison palkan työstä työttömäksi joutuneen diplomi-insinöörin kannattaisi työttömyyden alussa mennä lehdenjakajaksi tai puhelinmyyjäksi. Siinä menee yhteiskunnan koulutussatsaus hukkaan, Hiilamo sanoo.

Koikkalainen toteaa allekirjoittavansa Hiilamon väitteen.

SAK järjestää mielenilmaisun 2. helmikuuta kello 11 Helsingissä Senaatintorilla.

”Muuten otetaan hirveä riski” – Rinne Kuntalehdelle: Sote-paketti vaatii EU-käsittelyä

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne vaatii sote-lakipaketin EU-käsittelyä ja ensimmäisten maakuntavaalien siirtoa myöhemmäksi.

– Olen korkeimman hallinto-oikeuden lausunnon kannalla, että lakipaketti pitäisi notifioida. Muuten otetaan hirveä riski, suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja sanoo Kuntalehden haastattelussa (15.1.).

Korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoo lausunnossaan (9.1.), että sote-lakipaketti, joka sisältää valinnanvapauden, pitää saattaa EU:n komission käsittelyyn. Se on KHO:n mukaan ainoa oikeudellisesti kestävä menettelytapa.

KHO näkee epäselvyyttä maakuntien liikelaitosten asemassa – eli ovatko ne taloudellisia vai ei-taloudellisia toimijoita ja saavatko ne toiminnassaan EU:n säädöksissä kiellettyä valtion tukea.

Rinne arvioi, että niin sanottu notifikaatioprosessi voisi siirtää uudistusta noin puoli vuotta eteenpäin.

– Sen perusteella myös maakuntavaalit voisi siirtää kevään 2019 eduskuntavaalien yhteyteen, hän sanoo Kuntalehdessä.

Rinteen mukaan maakuntavaalien järjestäminen ensi lokakuussa ei ole järkevää, koska tilanne on nyt niin sekava ja epäselvä.

Hallitus painaa kuitenkin valitsemallaan ladulla. Sote-uudistuksen valmistelussa ei aiota reagoida KHO:n käsitykseen, että lakikokonaisuus pitäisi lähettää EU:n tarkastettavaksi.

Ministeriö katsoo, että sote-uudistuksen valmistelu voi edetä suunnitellussa aikataulussa.

SAK:n suurmielenosoituksen aika ja paikka selvisivät – ilmoittaudu heti

Piispa-soppa sakenee yhä – Johanna Korhonen: ”Heikki Hiilamo on yrittänyt rajoittaa pyrkimystäni selvittää Teemu Laajasalon talousasioita”

Kuva: Lehtikuva / Kimmo Mäntylä
Johanna Korhonen.

Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Johanna Korhonen nosti viikko sitten julkisuuteen Helsingin piispan Teemu Laajasalon rahankäytön entisen työantajansa Helsingin seurakuntayhtymän palveluksessa Kallion kirkkoherrana.

Korhonen nosti esille uutena asiana Laajasalon tekemät ostokset Helsingin seurakuntayhtymän luottokortilla, jolla oli ostettu muun muassa matkoja, festivaalilippuja, hotellihuoneita ja samppanjaa. Korhosen mukaan suuri osa kuiteista joko puuttuu tai on muuten puutteellisesti selvitetty.

Korhonen teki selvityspyynnön laajemminkin Laajasalon talousepäselvyyksistä.

Heikki Hiilamo.

 

Muun muassa diakonia- ja yhteiskuntatyön johtajana kirkkohallituksessa toiminut Heikki Hiilamo arvosteli eilen Kotimaa24:ssä voimakkaasti Laajasalon toimintaa kyseenalaistanutta Korhosta. Hiilamo ja Korhonen ovat olleet mukana yhdessä Tulkaa kaikki -liikkeessä.

Hiilamo kirjoitti, että Laajasalon tapauksessa kyse on muustakin kuin talousepäselvyyksistä ja kirkollisverojen vastuullisesta käytöstä.

”Korhonen ei antanut Laajasalolle ennen ”syytekirjelmänsä” julkistamista mahdollisuutta kommentoida väärinkäsityksiä. Pidän menettelyä vääränä ja toimittajaetiikan vastaisena.”

Hiilamo piti outona, ettei Korhonen tuonut Laajasaloa koskevia asioita hiippakuntavaltuuston käsiteltäväksi, eikä informoinut valtuuston jäseniä Laajasalon vastaisista toimistaan.

”Herää kysymys, onko Johanna Korhosen tavoitteena synnyttää mahdollisimman paljon negatiivista julkisuutta Teemu Laajasalon ympärillä ja näin tehdä tämän virkatoimien hoitaminen mahdottomaksi.”

Hiilamo kirjoitti, kuinka Korhonen kannatti syksyllä aktiivisesti Helsingin piispanvaalissa Laajasalolle jo ensimmäisellä kierroksella hävinnyttä ehdokasta.

Korhonen puolestaan sanoo keskiviikkona Demokraatille, että Hiilamon astuttua julkisuuteen hän kokee tarpeelliseksi kertoa julki myös asian taustaa.

– Hiilamo on pitkin syksyä 2017 yrittänyt rajoittaa pyrkimystäni selvittää Laajasalon talousasioita. Hiilamo itse kannatti piispaksi Laajasaloa ja antoi tälle julkisen tukensa olematta vaalissa äänioikeutettu.

Korhonen kertoo tavanneensa Hiilamon Oslon lentokentällä 13. marraskuuta 2017. Parin minuutin keskustelussa Hiilamon viesti tuli Korhosen mukaan täysin selväksi: Hiilamo halusi yksiselitteisesti, että Korhonen lopettaa Laajasalon asioiden penkomisen.

Korhosen mukaan Hiilamo palasi tuohon sattumalta syntyneeseen tapaamiseen 11. tammikuuta yksityisviestillä Facebookissa. Hiilamo viestitti, että hänen mielestään luottamushenkilön tehtävä on eri kuin tutkivan journalistin tehtävä ja että luottamushenkilön tulee toimia myös sen ryhmän luottamuksella, jota hän edustaa.

Korhosen mukaan Hiilamo sanoi mielipiteenään, että Korhonen on aiheuttanut korvaamatonta vahinkoa piispa Laajasalolle, hiippakunnalle ja kirkolle, mutta myös niille tavoitteille, joita he ajoivat aiemmin yhdessä.

Samassa yhteydessä Hiilamo kirjoitti, ettei halua enää olla samalla ehdokaslistalla Korhosen kanssa.

Kaksi päivää myöhemmin 13. tammikuuta Hiilamo viestitti Korhoselle poistaneensa tämän myös Facebook-ystävistään.

Hiilamon tai minun motiivien pohdinta vie huomion sivuun tosiseikoista.

Korhonen muistuttaa, että kirkon hallinto on lain mukaan julkista. Hänen mukaansa jonkinlainen ”salainen” käsittely hiippakuntavaltuuston julkisessa kokouksessa on toimintatapana mahdoton.

– Pidin luonnollisena etenemisjärjestyksenä, että piispa saa kysymykset vastattavikseen ensimmäisenä, ja vastauksia voimme käsitellä luottamuselimissä aikanaan.

Korhonen sanoo, että motiiveja koskeva keskustelu sivuuttaa itse asian.

– Hiilamon tai minun motiivien pohdinta vie huomion sivuun tosiseikoista.

Hiilamo kirjoitti eilen, että Helsingin piispanvaalin jälkipeli hakee likaisuudessa vertaistaan.

Lisätty juttuun lause ”Parin minuutin keskustelussa Hiilamon viesti tuli Korhosen mukaan täysin selväksi: Hiilamo halusi yksiselitteisesti, että Korhonen lopettaa Laajasalon asioiden penkomisen.”