SDP:n Paatero: Suomen juhlavuosi unohtui kokonaan sote-uudistuksessa

Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto
SDP:n eduskuntaryhmän puhuja Sirpa Paatero ampui täyslaidallisen hallituksen sote-uudistusta vastaan.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ryhmäpuheen pitänyt kansanedustaja Sirpa Paatero arvosteli eduskunnan maakuntien perustamista  ja sote-uudistusta koskevassa lainsäädäntökeskustelussa rajuin sanakääntein hallitusta
– Kaksi vuotta sitten kaikkien kahdeksan eduskuntapuolueen yhteinen tahto oli saada Suomeen entistä paremmat sosiaali- ja terveyspalvelut. Näistä seitsemän puoluetta halusi edetä julkisen palvelutuotannon pohjalta.

– Mutta missä ollaan tänään? Meillä on edessä kolmen puolueen esitys maakuntauudistuksesta, jossa soten lisäksi maakunnille siirretään kymmeniä muita toimintoja, julkiset palvelut pakkoyhtiöitetään ja annetaan suurelta osin markkinoiden hoidettavaksi. Lisäksi kunnat rajataan ulos palvelutuotannosta.

– Kyseessä on kansalaisten kannalta tärkein uudistus sataan vuoteen. Pelkästään sen täysmääräinen toteuttaminen kestää helposti kymmenen – kaksikymmentä vuotta. Suomen juhlavuoden henki on nyt unohtunut pahan kerran. Tätä uudistusta ei valmistella yhdessä parlamentaarisesti. Myöskään asiantuntijoiden palautetta ei tunnuta kuulevan, Paatero moitti.

Hänen mielestään merkille pantavaa on, että hallituksen esittämälle mallille – näillä talouden reunaehdoilla – ei tunnu löytyvän sote-asiantuntijoista puolustajia, jotka uskoisivat palveluiden tai ihmisten hyvinvoinnin tällä hallituksen mallilla parantuvan. Epäilyjä sitä vastoin on esitetty paljon: mm. palveluiden pilkkoutumisesta, epätasa-arvon lisääntymisestä ja hinnan kallistumisesta.

– Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on monilla OECD:n mittareilla yksi maailman tehokkaimmista ja toisaalta kuntalaisten tyytyväisyys julkisesti tuotettuihin palveluihin on kasvanut. Näillä tiedoilla kuulostaa kummalliselta, että niin sote kuin muissakin esim. työllistämispalveluissa uskotaan markkinoiden voimaan – veronmaksajien rahoilla – ilman mitään näyttöä. Ollaan siirrytty pois maailmasta, jossa elinkeinojen pitäisi elättää ihmisiä, eikä ihmisten elinkeinoja, Paatero sanoi hetki sitten eduskunnassa.

Maakunnista valtionhallinnon jatkeita

Perustettavien maakuntien itsehallinto ei jäänyt Paateron ja demareitten käsittelyssä sen vähemmälle.

– Maakunnista puhutaan itsehallinnollisina toimijoina. Todellisuudessa itsehallinto jää kyseenalaiseksi. Aiemmin kuntapuolen itsehallinnon määritelmän mukaan kolmesta kriteeristä on maakuntien kohdalla toteutumassa vaaleilla valitut päättäjät, mutta maakunnille ei ole tulossa omaa verotusoikeutta eikä yleistä tehtävää – eli mahdollisuutta päättää tehtävien jakamisesta tai yhteistyöstä kuntien kanssa. Kun maakuntiin tulee ministeriöiden vahva ohjaus ja valtioneuvoston mahdollisuus puuttua niiden toimintaan, jopa enemmän kuin valtion virastoihin, on pelkona että maakunnista tulee valtionhallinnon jatkeita.
– Itsehallinnon lisäksi vajaaksi on jäämässä myös demokratia, jos maakunta tulee päättämään vain strategiset linjaukset ja asiakasmaksujen tason. Kaikki muu päätöksenteko soten osalta siirtyy liikelaitokselle ja yhtiöille, joissa päättäjinä eivät saa olla luottamushenkilöt. Käsittämätön yksityiskohta on, että ehdokkaana vaaleissa eivät saa olla julkisten yhtiöiden hallituksen jäsenet mutta yksityisten kyllä.

– 18 maakuntaa ovat monella tavalla hyvin erilaisia. Niiden mahdollisuudet tuottaa palveluja eroavat toisistaan suuresti. Kun rahoitus on asiakasmaksuja lukuun ottamatta valtion armeliaisuuden varassa, tullaan näkemään tilanteita, joissa maakunnat eivät selviä tehtävistään. Tällöin joudutaan joko anomaan lisää rahaa valtiolta tai leikkaamaan palveluita. Kun samaan aikaan on ajateltu kustannustasoa leikattavan kolmella miljardilla, kuulostaa jälkimmäinen eli palveluiden rajaus todennäköisemmältä.
Paateron mukaan nyt tavoiteltu tilaaja – tuottaja malli on osoittautunut kaikissa esimerkeissä niin Suomessa kuin ulkomailla tehottomaksi ja kalliiksi. Jääkin kysyttäväksi, onko se tässä mallina vain markkinoiden vahvistamisen vuoksi.
– Koko uudistuksen tavoite on ollut tuottaa tasa-arvoisempaa palvelua kaikille suomalaisille riippumatta asuinpaikasta tai tulotasosta, kohtuullisin kustannuksin. Lainsäädännön arviointineuvoston mukaan esityksestä puuttuivat riittävät vaikutusarviot koskien uudistuksen vaikutuksesta palveluiden laatuun, saatavuuteen tai ihmisten hyvinvointiin. Epäilys tulevan valinnanvapauslainsäädännön suhteen onkin palveluiden epätasa-arvon lisääntymisestä sekä kulujen kohoamisesta.

Demareilla parempi malli

Sosialidemokraatit haluavat Paateron mukaan sote-uudistuksen jossa terveys- ja hyvinvointierot kapenevat, perustason palvelut vahvistuvat ja vaikuttavuus paranee. Tämä on mahdollista tehdä turvaamalla julkisen palvelutuotannon ensisijaisuus, hyödyntäen järjestöjä ja yrityksiä sekä sopimusten mukaan kuntien tuottamia palveluita. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiselle tarvitaan leveämmät hartiat ja tämä voidaan toteuttaa kuntalain pohjalta.

– Valinnanvapautta voidaan lisätä hallitusti mm. palvelusetelijärjestelmää ja henkilökohtaista budjetointia kehittämällä. Valinnanvapautta tulee kehittää hallittujen ja tarkasti arvioitujen kokeilujen kautta siten, että samanaikaisesti toteutetaan toimivat palveluketjut ja palvelukokonaisuudet asiakaslähtöisesti. Samalla pitää huolehtia kuntien toimintamahdollisuuksista eli ihmisiä lähinnä olevien palvelujen ja lähidemokratian toimimisesta kaikissa kunnan toiminnoissa.

Keskustelua aiheesta

Jussi Halla-aho kehuu Helsingin Sanomia: ”Mielenkiintoinen juttu Ruotsin nykyisyydestä, joka on samalla Suomen lähitulevaisuus”

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho tunnetaan niin sanotun perinteisen median toistuvana arvostelijana erityisesti maahanmuuttokysymyksissä.

Maanantaina Halla-aho yllättää kehumalla Helsingin Sanomissa ilmestynyttä juttua, joka on otsikoitu raflaavasti: ”Tukholman eliitin alakoulussa luokkahuoneilla on kuninkaallisten nimet ja oppilailla MacBookit – Ulos jääneiden vanhemmat juoksevat rehtoria kiinni kaupungilla ja itkevät”.

Uutisen mukaan Fredrikshovs slotts skolan eliittikouluun Tukholmassa on lähes mahdoton päästä, jos lapsi ei ole syntynyt tammikuussa ja jos häntä ei ole ilmoitettu jonoon jo synnytyslaitoksella. Örebrossa lapsia taas siirretään pois huonosta koulusta.

Halla-ahon mielestä koulujen eriytymistä on mahdotonta estää yhteiskunnassa, jossa oppilasmateriaali on yhä heterogeenisempää ja vanhemmilla säilyy mahdollisuus äänestää lompakolla ja jaloilla. Sama koskee hänen mukaansa luonnollisesti asuinalueiden eriytymistä.

”Hyväosaiset kyllä puhuvat mielellään kauniita sanoja diversiteetistä, mutta kun lasten koulunkäynnistä on kyse, he mielellään jättävät diversiteetin niiden riesaksi, joilla ei ole mahdollisuutta valita”, hän kirjoittaa Facebookissa.

Halla-ahosta on outo ajatus, että jo nyt nähtävissä oleva kehitys katkeaisi tai kääntyisi jatkamalla ja kiihdyttämällä sitä politiikkaa, joka on synnyttänyt nykyisen kehityksen.

Pitkäaikaistyötön Birgitta, 58: ”Saan työmarkkinatukea ja teen niin kuin käsketään”

58-vuotias pitkäaikaistyötön Birgitta Valonen sanoo, ettei olisi uskonut, että on joskus pitkäaikaistyötön ja vieläpä sellainen, joka ei hänen oman arvionsa mukaan tulee saamaan työtä 99,9 % varmuudella.

”Itse olen laittanut panokseni siihen, että en katkeroidu ja keksin itselleni merkityksellisen elämän, sen jälkeen, kun ymmärsin, että en tule enää saamaan työtä.”

Valonen kirjoittaa kokemuksestaan blogissaan. Hän kertoo saavansa työmarkkinatukea ja tekevänsä niin kuin käsketään.

”Käyn päivittäin läpi avoimia työpaikkoja, vaikka se turhauttaa (ja on aivan turhaa). Haen sopivia, mutta hirveän innostunut hakija en voi olla, koska se, että ”emme nyt päätyneet sinuun” ottaa vielä pitkänkin ajan jälkeen voimille.”

Ajattelen jeesusmaisesti, että pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä sanovat tai kirjoittavat.

Valonen sanoo, ettei työttömän vapaa ole sama kuin työssä olevan vapaa-aika.

”Työttömällä on loputtomiin aikaa, mutta ei ole rahaa eikä sitä myötä mahdollisuutta tehdä juuri mitään. Mielikuvituskaan ei lannistavassa tilassa toimi, ei keksi mitään tekemistä. Koska ihminen on luotu tekemään, se on uuvuttavaa ja lisää toimettomuuden kierrettä.”

Valosen mukaan työtön on myös yksin, koska työyhteisöä ei ole. Ihmisillä on myös merkillisiä kuvitelmia työttömästä.

”Menee hirvittävästi voimia selvittää itselleen, että on se sama osaava ihminen kuin aikaisemminkin. Jotkut eivät koskaan pääse tuosta yli ja oman arvon tunto on lopullisesti poissa.”

Valonen kertoo myös oman mielipiteensä niistä työssä käyvistä ja eläkeläisistä, jotka arvostelevat työttömiä.

”Ajattelen jeesusmaisesti, että pitää antaa anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä sanovat tai kirjoittavat. Jos ei ole kokemusta työttömyydestä, varsinkaan pitkäaikaisesta, ei ole mitään mahdollisuutta tajuta mitä se merkitsee, ja sitten vaan sanotaan ja kirjoitetaan ihan mitä sattuu.”

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Tutkija kehottaa ay-liikettä vakavaan keskusteluun – ”Muutoin EK:n hajota ja hallitse -strategia toimii”

Kuva: Lehtikuva
Mielenosoittajia STOP - Palkansaajien mielenilmauksessa Helsingin rautatientorilla perjantaina 18. syyskuuta 2015. Ay-liikkeen poliittiseen mielenilmaukseen kokoontui jopa 30 000 ihmistä. Yhteensä siihen osallistui eri puolilla Suomea jopa kymmenkertainen määrä väkeä.

Miksi ammattiyhdistysliike ei käyttänyt kilpailukykysopimusprosessin myötä hetkellisesti kasvanutta yhteiskunnallista painoarvoaan täysimääräisesti hyväkseen? tutkija Matti Hirvola kysyy tänään ilmestyneessä tutkimuksessaan Luottamuksen loppu? (Kalevi Sorsa -säätiö).

Tutkimus tarkastelee Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinapolitiikkaa. Hirvola katsoo, että hallituksen ajamien pakkolakien pysäyttäminen ja kilpailukykysopimuksen solmiminen olivat merkittäviä voittoja ay-liikkeelle työmarkkinoiden hegemoniataistelussa.

Hirvola itse oli vuosina 2015–2016 SAK:n vaikuttajaviestinnän projektipäällikkönä.

Ay-liikkeen menestys hegemoniakamppailussa ei Hirvolan mielestä näkynyt kuitenkaan tämän jälkeen kovin tehokkaana johtajuutena julkisessa työmarkkinapoliittisessa keskustelussa.

– Ammattiyhdistysliike vähän kuin hukkasi aloitteen keskusteluissa eikä oikein kunnolla pystynyt hyödyntämään yhteiskunnallista painoarvoa, Hirvola näkee.

Ammattiyhdistysliikkeen painoarvo oli siis hänen mielestään Sipilän hallituksen aikana toistaiseksi korkeimmillaan 2015 syksystä 2016 talveen saakka.

– Pakkolakimielenosoitus syyskuussa 2015 oli aivan poikkeuksellinen voimannäyte. Siinä pystyttiin kokoamaan nimenomaan koko palkansaajaliikkeen yhteinen rintama, Hirvola kertaa Demokraatille.

Ammattiyhdistysliike kykeni tuolloin johtamaan julkista keskustelua myös ennen kaikkea SAK:n esittämän työmarkkinoiden kriisisopimuksen pohjalta. SAK:n tarjous osoitti, että hallituksen ”välttämättömiksi” kuvailemille lakimuutoksille oli todellinen vaihtoehto.

Kriisisopimus oli 24.9.2015 hallituksen pakkolakiesityksen korvaajaksi tarkoitettu SAK:n hallituksen esitys työllisyyden ja kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi.
Hirvola kuitenkin katsoo, että hallitus kykeni jatkossa omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään esimerkiksi työttömyysturvan uudistamisessa.

”Se oli ajanut keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita vereslihalle.”

Matti Hirvola kertoi tutkimuksestaan tänään Helsingissä järjestetyssä julkaisutilaisuudessa.

Miksi ote ei sitten säilynyt yhtä vahvana hegemoniakamppailun voittaneella ay-liikkeellä? Kiky-sopimukseen johtanut Sipilän hallituksen käynnistämä prosessi oli hyvin raskas ja veti ay-liikkeestäkin Hirvolan mukaan ilmat pihalle.

– Se oli ajanut keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita vereslihalle. Paitsi työnantajaleirissä mutta myös palkansaajaliikkeen sisällä alkoi tulla vähän kyräilyä ennen kaikkea ehkä SAK:n ja sitten toisaalta STTK:n ja Akavan välillä.

– Keskusjärjestötasolla oli vähän erinäköisiä näkemyksiä siitä, miten parlamentaariseen enemmistöön nojaavaan hallitukseen pitäisi suhtautua.

Kysymys kuuluu, miten ay-liike olisi voinut paremmin hyödyntää yhteiskunnallisen painoarvon nousun. Hirvola sanoo miettineensä asiaa paljon. Yksi ay-liikkeen keihäänkärjistä kikyn jälkeen oli perhevapaauudistus. Myös jo mainittu työttömyysturvan uudistus on ollut käynnissä.

– Vaikka työttömyysturvan uudistamisessa asetuttiin Sipilän hallituksen aktiivimallia vastaan, se ei kuitenkaan oikein aktualisoitunut mihinkään toimintoihin. Ei kyetty tuomaan omia vaihtoehtoisia esityksiä samalla tapaa pöydälle yhdessä ja viemään niitä eteenpäin. Puuttui ehkä se näkemys, että mitä nyt, Matti Hirvola katsoo.

– Vaikka ay-liike voitti hegemoniakamppailun, sen jäljiltä ei ollut sitten kuitenkaan kykyä lähteä johtamaan keskustelua enää.

”Myllerrys jatkuu.”

Tilanteeseen vaikutti Hirvolan mukaan paitsi ay-liikkeen keskinäisen luottamussuhteen rakoilu ja yhteisen rintaman heikentyminen, myös työnantajapuolen ratkaisu, jolla se riisui itsensä vallasta lopettaen keskusjärjestösopimusten tekemisen.

EK kertoi marraskuussa 2015 sääntömuutoksesta, jonka mukaan tupo-sopimukset ovat sen puolesta historiaa. Ay-liike joutui uuden eteen.

– Institutionaalinen murroshan vaikuttaa vääjäämättä myös siihen, mitä ay-liike voi yhdessä tehdä, kun keskusjärjestöjen yhteiskunnallinen painoarvo väheni EK:n ratkaisun myötä.

Hirvolan mukaan tällä hetkellä maassamme ei ole selkeää käsitystä, miten työmarkkinakysymyksiä tulevaisuudessa ratkotaan niin, että maltillinen ja solidaarinen yhteiskuntakehitys olisi turvattu. Sipilän hallituksen käynnistämä myllerrys siis jatkuu.

– Nyt on liittokierros käynnissä ja tuloksia siitä ei vielä ole. Työnantajahan on sanonut, että tämä on vain välivaihe.

Tällä Hirvola viittaa ainakin siihen, että Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Veli-Matti Mattila totesi maaliskuussa 2017, että pitkällä tähtäimellä työnantajaosapuolen mielestä työehdoista sopiminen pitäisi viedä kokonaan yrityksiin.

– Ay-liike ei ole vielä oikein yhteisessä rintamassa kyennyt miettimään, miten sen pitäisi tähän suhtautua. On ollut erilaisia pyrkimyksiä, joilla työntekijöiden turvaa ja vaikuttavuutta on pyritty vahvistamaan.

”Ainut tapa on koota voimia yhteen.”

Mainitsemistaan pyrkimyksistä Hirvola nostaa esiin ay-liikkeen hiljattain kariutuneen keskusjärjestöhankkeen, mutta on myös onnistuttu:

– Teollisuuspuolella vientiliitot ovat tehneet erittäin tarkoituksenmukaisen ratkaisun voimien kokoamisessa yhteen. Kun EK koettaa ajaa hajota ja hallitse -strategiaansa eteenpäin, ainut tapa, jolla työntekijäpuoli pystyy vastaamaan on, että kootaan voimia yhteen, Hirvola painottaa.

Hirvolan mielestään ay-liikkeessä ei kuitenkaan oikein kellään ole vielä vastauksia suunnasta.

– On kiistatta selvää, että kun palkansaajakeskusjärjestöiltä menee sopimuskumppani (EK) alta, myös niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus heikkenee. Työmarkkinakysymysten koordinointia ja yhteisten ratkaisujen hakemista on kuitenkin fasilitoitu hyvin pitkälle nimenomaan keskusjärjestöjen kautta.

Hirvolan mukaan ay-liikkeen piirissä pitäisikin nyt käydä keskustelua siitä, mitkä sen tavoitteet ovat tulevalle työmarkkinoiden rakenteelle ja toiminnalle, kun EK ei enää ole sopijakumppani.

– Se on sellainen keskustelu, jota pitäisi hyvin vakavasti mielestäni käydä. Muutoin EK:n hajota ja hallitse -strategia toimii.

Hirvola on valittu Teollisuuden palkansaajat TP:n uudeksi pääsihteeriksi. Hän aloittaa tehtävässä tammikuun puolivälissä.

Tarja Filatov järkyttyi natsien marssista: ”En kyennyt kirjoittamaan sanaakaan, koska asia tuntui niin absurdilta”

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n kansanedustaja, entinen työministeri Tarja Filatov kommentoi Facebook-päivityksessään viime päivien keskustelua uusnatsien marssista Tampereella.

Filatovin mukaan hän ei kyennyt kirjoittamaan aiemmin sanaakaan, koska asia tuntui niin absurdilta.

”Edellisellä viikolla eduskuntaan oli jaettu vastarintaliikkeen kirjanen, joka oli ihan sitä itseänsä, Hitler-linjaa.”

Filatov palauttaa mieleen saksalaisen teologin Martin Niemöllerin kuuluisat sanat.

”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.

Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.

Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.

Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

Vuonna 1892 syntynyt Niemöller päätyi itsekin natsien keskitysleireille toisen maailmansodan aikana, mutta selvisi ja kuoli Länsi-Saksassa vuonna 1984.

”Kauneinta sinussa on luonto ja metrojunan häivähdys puiden takana” – Heinäluoma suitsuttaa kotikulmiaan Kirkko ja kaupunki-lehdessä

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Eero Heinäluoma toivoo Mellumäen säilyttävän yhteisöllisyyden ja naapurista välittämisen kulttuurin.

Kansanedustaja Eero Heinäluoma (sd.) on asunut Helsingin Mellunmäessä 1990-luvun alusta alkaen.

Heinäluoma kertoo suhteestaan itähelsinkiläiseen noin 8 500 asukkaan pienkerrostalovaltaiseen alueeseen Kirkko ja kaupunki -lehden Rakas lähiö -sarjassa, jossa eri alojen tunnetut ihmiset kertovat kotilähiöstään.

– Vuonna 1991 muutimme nykyiselle asuinseudulle. Mellunmäki oli sellainen rauhallinen, tavallaan arvostettu lähiö, Heinäluoma kertoo juttuun liittyvällä videolla.

– Se oli niin sanotusti haluttu paikka, hän muistelee.

Vaikka Mellunmäessäkin on muutoksia tapahtunut, rauhallisuus ja luonto ovat siellä edelleen läsnä.

Heinäluoma kuvaa mellunmäkeläisiä vastaanottavaisiksi ja ystävällisiksi. Ihmiset välittävät toisistaan.

– Kyllä täällä on hyvä meininki ja elää yhteishenki edelleeen, hän kehuu.

Annetun lauseenalun Kauneinta sinussa on hän jatkaa: kesäinen luonto ja oranssisen metrojunan vilahdus puiden välistä.

Eero Heinäluoman parhaat muistot Mellunmäestä liittyvät siihen aikaan, kun hän vietti aikaa leikkipuistossa lastensa kanssa.