– Jokaisella meistä tulee olla tervettä luottamusta itseen, ja siihen, että oma osaamisemme kantaa. Luottamus itseen ja omaan pärjäämiseen antaa meille edellytykset hyväksyä myös muita ja muualta tulevia, hän muistutti vappupuheessaan Raisiossa.

Rönnholm korosti myös luottamusta yhteiskuntaan – että se kohtelee reilusti.

– Meillä on varaa luottamukseen enemmän kuin koskaan ennen. Mutta on niitä, joille luottamus on vierasta.

– Emme me ajaudu toraillen kohti tulevaisuutta. Me valitsemme muutoksen suunnan yhdessä. Koska meille luottamus on viisautta.

– Sen kauniiden lupausten kakkaran, jolla Suomi piti panna kuntoon? Se sisälsi neljä eri sektoria: julkinen talous, talouskasvu, huolenpito ja vastuunotto. Nämä ulottuvuudet ovat tärkeitä ja toden totta kuvaavat yhteiskuntaamme. Oikein käytettynä ne rakentavat luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen.

Rönnholm kysyi myös, miten on käynyt taloudelle, talouskasvulle ja huolenpidolla ja vastuunotolle. Huonolta näyttää hänen mukaansa. Hallitus on leikannut muun muassa sosiaaliturvaa yli 700 miljoonalla. Rikkaimpien verokevennykset ovat vieneet veronmaksajilta yli 200 miljoonaa euroa. Koulutuksesta hallitus on leikannut miljardin.

Hän ei anna sulkaa hallituksen hattuun myös talouskasvusta.

– Sinne se istuu yhtä huonosti kuin se omenan lippis melonille. Hallitukselta puuttuvat nimittäin visiot tulevaisuudesta.

Rönnholm pahoin pelkää, voiko ihminen luottaa huolenpitoon yhteiskunnassa tätä nykyä, kun esimerkiksi vanhusten hoiva on huonolla tolalla ja yhä useampi nuori jää vaille koulutusta.

SDP:n puoluesihteeri ei anna hallitukselle hyvää arvosanaa myöskään vastuunottamisesta, josta kertoo myös epäonnistunut niin sanottu aktiivimalli.

– Suomalaista oikeistoa leimaa ajattelutapa, jossa työttömyys on yksilöstä itsestään johtuva ongelma ja ratkeaa työttömyydestä rankaisemalla, ei mahdollisuuksia tarjoamalla. Tuhoamalla edellytyksiä vastuunotolle, ei tarjoamalla niitä.

– Näin, ystävät, Sipilän kakkara siis toimii käytännössä. Vaikka kerta toisensa jälkeen näitä Sipilän hallituksen päätöksiä on yritetty verhota välttämättömyyden verhoon, kaikki ne – joka ainoa niistä – ovat olleet arvovalintoja., Rönnholm valotti esimerkkien kautta.