Silloin vietettiin SDP:n 120-vuotisjuhlia Turussa. Paasio ei ollut jaksanut osallistua puolueen puheenjohtajille ja puoluesihteereille järjestetylle lounaalle, mutta itse juhlaan hän saapui. Antton Rönnholm nauraa lämpimästi, kun hän kuvailee juhlista mieleen jäänyttä tilannetta.

– Vaihdoimme Pepen kanssa muutaman katseen siinä, kun kaikki pöydissä istuvat eivät ehkä jaksaneet – kuten juhlissa luontaistakin on – seurata ihan niin tarkkaan sitä ohjelmaa. Meitä kumpaakin se vähän häiritsi, kun oli hankala kuulla, hän kertoo ja kuvailee, ettei katseissa silti kovin tuomitsevaa sävyä ollut. Ehkä sellaista vinosti virnistävää toteamusta, että tällaista tämä on – ihmiset tulevat juhliin myös viihtymään.

Paasio vaikutti urallaan muun muassa Turun kunnallispolitiikassa, kansanedustajana ja ulkoministerinä, ja Paasion perhe on Rönnholmin sanoin ollut todellinen sosialidemokraattinen vaikuttajasuku. Hänen isänsä Rafael Paasio oli SDP:n puheenjohtaja ja pääministeri. Pertti Paasion tytär Heli Paasio on niin ikään toiminut Turun kaupunginvaltuustossa ja kansanedustajana. Patsastelusta Pertti Paasiota ei kuitenkaan voinut syyttää.

Antton Rönnholm sanoo Pertti Paasion olleen puolueen mies.

Hän luonnehtii, että Pertti Paasiota kunnioitettiin niin valtakunnan politiikassa kuin paikallispolitiikassa. Rönnholm ei välttämättä kuvailisi Paasion ominaisuutta auktoriteetiksi – se tuntuu liian määräävältä – mutta jokin Paasion tavassa toimia ja lähestyä ihmisiä herätti ansaittua kunnioitusta.

– Se on hyvä yhdistelmä, että ihmisellä on teoreettista hahmotuskykyä – että hän ymmärtää sekä ideologisia lähtökohtia, historian pitkää linjaa – ja että hän pystyy käyttämään sitä kokemusta, mitä kaikista mahdollisista luottamustoimissa on kerääntynyt, ja samalla hän pystyy olemaan myös konstailematon ja lähestyttävä, Rönnholm kuvailee.

Monen muun tapaan myös Antton Rönnholm muistaa Pertti Paasion huumorin. Rönnholm toimi Paasion kanssa samaan aikaan Turun kaupunginvaltuustossa ja muistelee, että Paasiolta irtosi yksi jos toinenkin lohkaisu valtuustoasioista, kuten vaikkapa ”Turun ikuisuuskysymyksestä” eli toriparkista.

– Hän pystyi toimimaan kaikenlaisten ihmisten kanssa ja suhtautumaan asioihin myös huumorilla. Hänellä oli sellainen lähestymistapa, että hän kykeni luomaan politiikkaan inhimillisyyttä tilannekomiikan kautta. Se teki hänestä helposti lähestyttävän. Karavaanari on kaikkien kaveri, Rönnholm sanoo.

Paasioiden asuntoauto oli Turussa tunnettu vaalityön moottori.

– Luulen, että opin Pepeltä myös kikan pistää talvella styroksilevy torilla jalkojen alle. Se ei erotu lumesta, mutta eristää jalkoja mukavasti. Joskin hänelle se oli helpompaa, kun aina joku oli tulossa juttelemaan. Muut joutuivat juoksemaan esitteineen ihmisten perässä, Rönnholm naurahtaa.

Rönnholm pitää hienona asiana, että Pertti Paasio on myös aktiiviuransa päätyttyä pyrkinyt tukemaan nuorempiaan ja ”kaikkia puolueen pyrintöjä”. Pitkin matkaa säilynyt kiinnostus sosialidemokratian nykytilaan ja tulevaisuuteen näkyi myös siinä SDP:n 120-vuotisjuhlien pöydässä, jossa puolueen entinen puheenjohtaja ja nykyinen puoluesihteeri vaihtoivat merkityksellisen katseen.

– Hänellä oli silloinkin sellainen utelias kiinnostus siihen sisältöön, mistä siellä puhuttiin. Ehkä tällä Rafaelin enkelillä, kuten Pepen ja tovereiden bändi on nimetty, oli silloinkin tilanteeseen sopivan laulun sanat mielessä, Rönnholm sanoo.