SDP:n Taavitsainen tyrmistyi: ”Viitostielle ei jäisi 300 kilometrin matkalle yhtään päivystyssairaalaa”

Taavitsainen kysyy, aikooko hallitus sallia kasvavia alue-eroja ja lisätä alueiden välistä epäoikeudenmukaisuutta.

SDP:n kansanedustaja  Satu Taavitsainen on tyrmistynyt julkisuudessa olleista tiedoista, joiden mukaan hallitus olisi rajusti karsimassa päivystyksiä.

Hallitus on Ylen mukaan päättänyt, että tulevaisuudessa laajoja, päivystäviä sairaaloita on 12 nykyisen 19:n sijaan. Laajat päivystävät sairaalat jäisivät Helsinkiin, Turkuun, Lahteen, Lappeenrantaan, Tampereelle, Poriin, Jyväskylään, Joensuuhun, Kuopioon, Seinäjoelle, Ouluun ja Rovaniemelle.

– Etelä-Savon maakunta on vesistöjen pirstomaa aluetta ja tästä syystä välimatkat ovat jo valmiiksi pitkiä. Meillä on myös eniten vapaa-ajanasukkaita ja kesällä väkimäärämme moninkertaistuu. Tarvitsemme oman päivystyssairaalan enkä hyväksy sitä, että Mikkelin keskussairaalan 24/7-päivystys lakkautettaisiin, mikkeliläinen Taavitsainen sanoo.

– Kyse on myös koko maan edusta, sillä Suomen yhdelle päävaltateistä, Viitostielle, ei jäisi 300 kilometrin matkalle Lahden ja Kuopion välille yhtään päivystyssairaalaa. Tuo pätkä sisältää Mikkelin ja Juvan välillä yhden maan vaarallisimmista tieosuuksista, jossa tapahtuu vuosittain useita onnettomuuksia. Mikkelin keskussairaalan päivystys on välttämätön.

Taavitsainen kysyykin, aikooko hallitus sallia kasvavia alue-eroja ja lisätä alueiden välistä epäoikeudenmukaisuutta.  Hänen mielestään Itä-Suomessa asuvan pienituloisen sydänpotilaan on saatava yhtä hyvää hoitoa kuin samasta sairaudesta kärsivä hyvätuloinen ison kaupungin asukas saa.

– Pidän hyvänä keskustan ajamaa hajautettua mallia mutta mitä virkaa on sote-alueilla ilman palveluja?

Hallitus kertoo tänään kello 13 sote-ratkaisun yksityiskohtia. Hallitus on jo päättänyt, että Suomeen tulee 15 sote-aluetta ja 18 itsehallintoaluetta.

AVAINSANAT

”On väärin, että väkivalta määrittää raiskausrikoksen tunnusmerkistöä niin paljon” – lakialoitteessa esitetään raiskausmääritelmään suostumuksen puutetta

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Eduskunnan naisverkosto on jättänyt lakialoitteen rikoslain muuttamiseksi raiskauksen tunnusmerkistön osalta.

Lakialoitteessa halutaan lisätä rikoslakiin suostumuksen puutteen raiskauksen keskeiseksi määritelmäksi. Voimassa oleva rikoslain raiskauksen määritelmä asettaa ensisijaiseksi väkivallan käytön tai sillä uhkaamisen. Lakialoitteen on allekirjoittanut lähes 80 kansanedustajaa.

– Ruotsin hallitus on esittänyt lainsäädäntöä muutettavaksi niin, että suostumuksen puute on oleellinen osa raiskauksen tunnusmerkistöä. Esityksellä on laaja tuki. Sitä kannattavat muun muassa poliisi ja Ruotsin syyttäjävirasto, eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja Hanna Sarkkinen (vas.) sanoo.

– Suomen tulee seurata. Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisoikeuksien suojan vahvistamisen kannalta olisi keskeistä, että suostumuksen puute mainittaisiin nimenomaisesti lain tasolla. Se selkeyttäisi lainsäädäntöä ja antaisi yhteiskunnallisen viestin.

Sarkkinen huomauttaa, että osa raiskauksista jää ilmoittamatta esimerkiksi sen takia, että uhrit pohtivat mahdollisuuksiaan menestyä rikosprosessissa.

– On väärin, että väkivalta määrittää raiskausrikoksen tunnusmerkistöä tällä hetkellä niin paljon. Raiskaus vaikuttaa uhriin syvästi riippumatta siitä, jääkö teosta ulkoisia väkivallan merkkejä.

Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö on herättänyt huolta myös kansainvälisesti.

Eduskunnan naisverkosto nostaa esiin, kuinka Suomen seksuaalirikoslainsäädäntö on herättänyt huolta myös kansainvälisesti.

YK:n naisten oikeuksien sopimusta valvovan CEDAW-komitean mukaan Suomen tulisi poistaa laista vaatimukset, joiden mukaan loukkaava seksuaalinen teko tehdään käyttämällä voimaa, ja määriteltävä raiskaus uhrin suostumuksen puuttumisen perusteella.

Myös Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen Istanbulin sopimus velvoittaa Suomea tarkastelemaan rikoslain raiskauksen tunnusmerkistöä. Sopimus lähtee vahvasti siitä, että seksuaalista väkivaltaa määrittelee uhrin suostumuksen puute, ei tekijän käyttämä fyysinen väkivalta. Amnesty ja Naisjärjestöjen Keskusliitto ovat myös vaatineet rikoslainmuutosta.

– Raiskaus on äärimmäinen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaus, joka voi jättää uhriin pysyviä jälkiä. Lakimuutos on pykälätasolla pieni, mutta periaatteellisesti merkittävä, Sarkkinen vielä korostaa.

Arvio Kom-teatterin Veriruusuista: Unohtakaa totuuskomissiot, nähkää ja säilökää muistiinne sen sijaan tämä esitys

Kuva: Marko Mäkinen
Viimeisellä rannalla. Punaisten pakolaiskaravaanin matkan katketessa Sigrid (Helmi-Leena Nummela) ja Martti (Antti Autio) ehtivät vielä löytää toisensa, hetkeksi.

 

Kun näkee viikon sisään kaksi saman romaanin pohjalta tehtyä teatteriesitystä, ei voi välttyä vertailemasta. Ei, vaikka niiden toisiaan vasten peilaaminen ei tekisi oikeutta kummallekaan eikä vertailu sinänsä kertoisi niistä mitään merkityksellistä. Mutta sen verran ennakko-odotusten vastainen näiden kahden Anneli Kannon ”Veriruusut”-romaanin pohjalta tehdyn teatteriproduktion tapa lähestyä aihettaan on, että pakko niitä on hetken rinnatusten tarkastella

Siis: Sirkku Peltolan ohjaama ja näyttämölle kirjoittama Tampereen Työväen Teatterin ”Tytöt 1918” -musikaali tekee punakaartin tytöt yksilöinä tutummaksi ja tuo heidät persoonina lähemmäs katsojaa kuin Lauri Maijalan Veriruusut-ohjaus Kom-teatterissa. Ja vastavuoroisesti: Kom-teatterin esityksen herkkäviritteinen musiikkidramaturgia koskettaa syvemmältä kuin TTT:n musikaalin suuri ja mahtava kattaus.

Näin nämä erimittakaavaiset esitykset ovat toisiinsa nähden vahvemmilla niillä alueilla, joilla juuri sen toisen olisi arvellut olevan etulyöntiasemassa.

Se isommista vertailuista, koska molemmat ovat äärimmäisen myötäelettävää ja armotonta aihettaan hyvin pohditusti lähestyvää teatteria. (TTT:n Tytöt 1918 arvioitu Demokraatin 15.2. ilmestyneessä paperiversiossa)

Radikalisoitumisen läpivalaisu

TTT:n musiikilla ryyditetty näkemys eräiden naiskaartilaisten kohtaloista sisällissodan kurimuksessa oli syvältä kouraiseva ja sama teho erilaisin keinoin toteutettuna on Kom-teatterin tulkinnalla. Kun TTT:n esityksessä Peltola otti fokukseen – Kannon romaanihenkilöitä siis hiukan modifioiden – Finlaysonin puuvillatehtaan nuoret työläistytöt, Komin dramatsoinnin päähenkilöjoukko muodostuu romaanin tapaan valkeakoskelaisista paperitehtaan tytöistä. Heistä lähikuvaan nousee kaksi, Suovasen perheen 15-vuotias Sigrid ja Halmisen perheen alta kaksikymppinen Maija.

Katsoja päästetään näkemään heidän kehityskaarensa tavallisista työläistytöistä vallankumouksen etujoukoissa kaikkensa antaviksi taistelijoiksi. Se prosessi etenee kuin nopeutetussa filmissä, sillä todellisuudessakin tuollainen vaihe kesti alle puoli vuotta, mikä on yhden kansakunnan historiassa hyvin lyhyt aika. Tämä niin TTT:n kuin Komin versioissa nähtävä radikalisoitumiskehityksen läpivalaisu on kummassakin sykähdyttävintä seurattavaa ja samalla niiden tärkein viesti. On hyvä käsittää, miten tavallisesta nuoresta voi epäoikeudenmukaisissa oloissa kasvaa tappaja.

Sigridin kohdalla vahva syy on muun muassa tehtaanjohtajan harjoittama seksuaalinen hyväksikäyttö. Jollain toisella se on joku muu vapauden loukkauksen ja riiston muoto.

TEATTERI

Kom-teatteri

Anneli Kanto: Veriruusut

Dramatisointi ja ohjaus Lauri Maijala – Lavastus Markku Pätilä – Puvut Tiina Kaukanen – Naamiointi Leila Mäkynen – Valot Tomi Suovankoski – Äänisuunnittelu Jani Rapo Rooleissa Helmi-Leena Nummela, Oona Airola, Vilma Melasniemi, Eeva Soivio, Ursula Salo, Inka Reyes (TeaK), Saga Sarkola (Näty), Juho Milonoff, Niko Saarela, Antti Autio

Sigridin perheessä äiti (Eeva Soivio) on kaikenlaista kumouksellisuutta vastaan, tulivat aatteet mistä suunnasta hyvänsä, isä (Juho Milonoff) taas vaimonsa tahtoon mukautuva, mutta hiljaista sisäistä kapinaa hetkittäin hautova työläismiehen perikuva. Maijan äiti (Ursula Salo) on laillisuuslinjan sosialidemokraatti, joka kannustaa tytärtään ja tämän Martti-veljeä (Antti Autio)  aatteen tielle, mutta vastustaa aseellista kapinaa. Ei auta heitä sodanvastaisuus  – teloitusmontun reunalle päätyvät sodan loppuselvittelyissä kumpikin.

Sigridiä ja Maijaa Kom-teatterissa kuumottavasti ja kylmäävästi esittävät Helmi-Leena Nummela ja Oona Airola tekevät niin intensiivistä työtä läpi kolmetuntisen, että ajatuksia ja katsetta on joskus vaikea irrottaa näyttämön muihin tapahtumiin ja henkilöihin. Syytä kuitenkin on, sillä Komin kymmenpäinen näyttelijäensemble tekee kollektiivisesti vaikuttavaa teatteria valtavalla fyysisellä antaumuksella.

Hienosti piirtyviä henkilöitä varsinaisista  ”housukaartilaisista” ovat  käsipuolena kirjuriksi päätyvä Lyyti (Eeva Soivio), jonka epätoivoinen yritys päästä aseellisiin touhuihin mukaan on liikuttavaa seurattavaa ja alusta loppuun asti arka, mutta muiden vietävissä oleva Aino-Vihtoriina (Saga Sarkola). Puuhakas Hilja (Vilma Melasniemi) ja plutoonan päälliköksi nostettava tomera Saima (Inka Reyes) tuovat tunne edellä rynnistävään tyttöjoukkoon vähän harkintakykyisyyttä.

Kun kaikki on vielä aika hyvin ja elämä edessä: paperitehtaan tytöt (vasemmalta Saga Sarkola, Inka Reyes ja Vilma Melasniemi sekä lattialla selällään Helmi-Leena Nummela ja Oona Airola) juttelevat mukavia tulevaisuuden haaveistaan.

Vaikka kulminoituukin sisällissodan kauheuksiin ja etenkin loppuselvittelyjen mielivaltaisuuteen ja kaoottisuuteen, Veriruusut ei missään nimessä ole iloton näytelmä. Tarinan kehittelyvaiheessa saadaan seurata työläistyttöjen arkea, jota  eivät niinkään leimaa ainainen puute ja kurjuus, vaan nuorten ihmisten elämään kuuluvat perusjutut kuten rahankäyttö ja vapaa-ajan riennot, ihastumiset ja rakastumiset, tulevaisuudenhaaveet. Esityksen voimakkain tunnesisältö lähteekin siitä, miten alle parikymppiset naiset tuon kaiken sodassa menettävät. Siis aivan kaiken.

Lisäarvoa tuovia näyttämöratkaisuja

Varmaankin ensi kertaa Komin historiassa käytössä on pyörönäyttämö, joka on koko näyttämötoteutuksen toiminnallinen sydän. Siinä ei suinkaan tepastella vastapäivään hidastetusti tai myötäpäivään nopeutetusti, vaan näyttelijät esimerkiksi rynnivät ees taas vinhasti pyörivän korotetun permannon läpi markkeeraten paperitehtaan hektistä työtempoa . Henkeäsalpaavaa – jos koko esityskausi saadaan vietyä läpi ilman nilkkavammoja, niin onnitella pitää. Pitää muutenkin, sillä etupäässä manuaalisesti pyöritettävä, halkaisijaltaan kahdeksanmetrinen pyörö on monikäyttöinen elementti ja esityksen kuljetukseen paljon lisäarvoa. Näin ei aina ole teattereissa, joissa moinen on motorisoituna vakiovarusteena – sitä käytetään joskus vain siksi, ettei se vallan ruostuisi paikoilleen.

Tuotantoporukan idea kääntää katsomo normaalista poikkeavaan asentoon eli salin vastakkaiselle puolelle tuo sekin lisäarvoa näyttämöratkaisuihin. Nyt näyttämön takaseinälle jäävät sisäänkäynnit toimivat luontevana lavastuselementtinä pelkistetyssä tilassa. Kun ensemble esityksen finaalissa lipuu hitaasti ovista yleisöaulan uumeniin venäläistä kansansävelmää ”Veriruusut” vaimentuvasti laulaen, ei moni silmä jää kostumatta.

Muutenkin Maijala, joka on itse säveltänyt esitykselle alkusoiton, osoittautuu ohjauksessaan taas kerran erinomaiseksi musiikin käyttäjäksi. Musiikkidramaturgia ei ole hänelle vain sitä, että laitetaan aiheeseen istuvia lauluja sopiviin väleihin esitystä, vaan kuullaan myös mietittyjä uusia sovituksia vanhoista biiseistä. Kuten tässä muun muassa työväenlauluklassikoista: ”Kerenski” ja  ”Warshavjanka” kuullaan nyt raisuna ralleina, ”Punakaartilaisen hauta” Antti Aution uudelleensäveltämänä Tuomari Nurmion mieleen tuovana bluesina.

Yhdessä kohtaa Maijalan ratkaisuja Veriruusuissa pitää moitiskella. Roolituksen tuplaukset eivät mene aina  kohdalleen, erityisesti paikoissa, joissa naiset esittävät miehiä. Näistä tulee väistämättä ja tahattomasti vähän koomisia, mitä esimerkiksi tehtaanjohtaja Forsström tai Maijan sulhanen Anton eivät lähtökohtaisesti suinkaan ole. Ehkä syy on pienen teatterin rajallisista resursseista palkata vierailijoita rooleihin, mutta toisaalta Niko Saarela saa hahmorepertuaarissaan tehdä nyt ihan yhdentekevän roolin koskilaisena kansanmiehenä. Olisiko hänelle ollut parempaa käyttöä Forsströminä? Olisiko ehtinyt punapäällikkö Lundanin roolistaan?

Kiertueelle mars!

Veriruusut on Kom-teatterin traditiossa hyvin luonnollinen ohjelmistovalinta samalla tavalla kuin ”Täällä Pohjantähden alla” oli sitä 1970-luvun lopussa. Pekka Milonoffin 1979 ohjaaman Pohjantähden (ja sen toisen toteutuksen, jonka hän ohjasi Suomenlinnaan 2006) lailla se tuo näkyviin taas yhden sukupolven suhteen sisällis/kansalais/veljessotaan, Suomen historian mustimpaan ja julmimpaan aikaan.

Voi olla, että Veriruusut olisi vedetty 1970-luvulla poliittisesti aika paljon alleviivatummalla painotuksella ja estetiikalla. Nyt se on hienoa nykyteatteria, joka valaisee, ei vain kuvita historiaa.

Voi, jospa tämä takavuosien Kom-käytännön tapaan jatkaisi Helsingin esityskautensa jälkeen kiertueohjelmistossa. Vaikka koululaisnäytöksinä. Tällainen esitys kertoisi nuorille sisällisotamme luonteesta enemmän kuin koulun historiankirjoihin on milloinkaan präntätty.

Kaikelle kansalle se kertoo kapinasta ja siihen hukkuneista jälkiä jättävämmin kuin joidenkin toistuvasti vaatimat ”totuuskomissiot”. Veriruusuissa ei esitetä tilastoja, siinä kerrotaan ihmisistä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Yritykset käärivät isoja voittoja ja samalla maksavat heikompia palkkoja” – Yksityisen hoiva-alan lakkovaroitus laajeni

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Yksityisen sosiaalipalvelualan lakkovaroitus laajeni koskettamaan myös suuria hoivayrityksiin. Ensimmäinen lakko alkaa 12. maaliskuuta kello 15, jos neuvottelutulokseen ei päästä ennen sitä. Yhteensä lakkoja järjestetään kolme ja jokainen niistä kestää vajaat kaksi vuorokautta, yksityisen sosiaalipalvelualan allekirjoittajajärjestöt Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, TSN, Jyty-Pardia-STHL ja Talentia kertovat.

Laajennus kohdistuu suuriin sosiaalialan yrityksiin, kuten esimerkiksi Attendoon, Mehiläiseen ja Pihlajalinnaan.

JHL kertoo tiedotteessaan, että liitot päätyivät laajentamaan alan lakkovaroitusta, koska työnantaja ei ole ollut valmis neuvottelemaan työehtojen kohtuullisesta parantamisesta.

Liitto kertoo tuoneensa neuvottelupöytään monia ratkaisuehdotuksia, mutta ne eivät ole kelvanneet työnantajalle.

JHL kertoo neuvotteluiden tavoitteeksi ostovoiman turvaavien palkankorotuksien saamisen. Tavoitteena liitolla on myös palkkaohjelma, jolla korjataan alan palkkatasoa.

– Hoivayritykset käärivät isoja voittoja ja samalla ne perusteettomasti maksavat heikompia palkkoja kuin esimerkiksi sosiaalialan työpaikat julkisella puolella. Palkkaerot ovat huomattavia, jopa yli 100 euroa kuukaudessa, JHL:n sopimustoimitsija Veikko Lehtonen ja Kalle Honkanen muistuttavat.

Liitto haluaa neuvotteluissa parannusta myös nollasopimuksiin.

Liitto kertoo haluavansa neuvotteluissa parannusta myös nollasopimusten ja osa-aikatyön ongelmiin, jotka ovat alalla yleisiä.

Monet alan yritykset tarjoavat pelkkiä nollasopimuksia silloinkin, kun työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve.

Yksityinen sosiaalipalveluala on ollut sopimuksettomassa tilassa 1.2.2018 lähtien, ja mahdollisen työnseisauksen syynä on uuden työehtosopimuksen aikaansaaminen.

Ensimmäinen yksityistä sosiaalipalvelualaa koskeva lakkovaroitus jätettiin 16. helmikuuta, ja se koskee yksityisiä päiväkoteja. Lakko järjestetään 7.­-8. maaliskuuta, jos neuvottelutulokseen ei päästä sitä ennen.

Isojen hoiva-alojen lakon aikataulu:

12.3. kello 15.00–14.3. kello 05.59 Attendo ja Mehiläinen
14.3. kello 15.00–16.3. kello 05.59 Esperi ja Pihlajalinna
19.3. kello 15.00–21.3. kello 05.59 Vetrea terveys, Helsingin diakonissalaitoksen hoiva, Helsingin diakonissalaitoksen säätiö, Invalidiliiton asumispalvelut

Kohta riemu repeää – olutta saa jatkossa nauttia vaikkapa jalkapallokatsomossa

Alkoholituotteita saa jatkossa nauttia myös esimerkiksi urheilutapahtumien katsomoissa.

Anniskelualueita koskeva pykälä on kirjattu uudistettuun alkoholilakiin sangen tulkinnanvaraisesti. Tänään Valvira kuitenkin julkaisi kantansa asiaan. Ratkaisusta kertoi ensimmäisenä Yle. Uudistettu alkoholilaki astuu kokonaisuudessaan voimaan 1.3.

Alkoholilain 18 pykälä toteaa anniskelusta seuraavaa:

Anniskelualueeksi ei saa hyväksyä urheilu-, liikunta-, musiikki- tai muun niihin verrattavan tapahtuman yleistä katsomotilaa. Anniskelualueeksi voidaan kuitenkin hyväksyä katsomotila edellä tarkoitetuissa tapahtumissa, jos se on varattu yksinomaan 18 vuotta täyttäneille henkilöille.

Valviran puolestaan linjaa tänään julkaisemassaan laintulkinnassa, että ”Anniskelualueeksi voidaan hyväksyä yleinen katsomotila, jos se on varattu yksinomaan 18 vuotta täyttäneille henkilöille. Aluehallintovirasto voi hyväksyä yleisen katsomotilan tai sen osan anniskelualueeksi ja rajoittaa hyväksynnän voimassaolon lupaehdolla vain sellaisiin aikoihin tai tapahtumiin, kun kyseinen anniskelualue on varattu vain täysi-ikäisille henkilöille”.

Esimerkiksi jäähallit voivat hakea koko katsomoalueen anniskelualueeksi.

Valviran ryhmäpäällikkö Kari Kunnas toteaa Ylelle, että lupateknisesti esimerkiksi jäähallit voivat hakea koko katsomoalueen anniskelualueeksi ja tilaisuuskohtaisesti sitten rajata katsomosta anniskeluun K-18 -osioita.

– Katsomoiden käytännön rajaus ja valvonta tulee arvioida tapauskohtaisesti, hän kertaa.

Laki ei Kunnaksen mukaan ota kantaa siihen, kuinka vahvoja alkoholituotteita alueella saa nauttia. Lisäksi hänen mukaansa alueen rajaus ja valvonta on anniskeluluvan haltijan vastuulla.

Valviran julkaisemassa tulkinnassa todetaan lisäksi, että anniseklualueella voi vastaisuudessa myydä myös esimerkiksi ruokaa.

Odotetavissa on, että oluttuoppeja ilmestyy jo tänä keväänä urheilukatsomoihin. Esimerkiksi Lännen median tammikuussa tekemästä selvityksestä käy ilmi, että ainakin kuusi jääkiekon pääsarjatason joukkuetta olisi valmis hakemaan lupaa katsomoanniskeluun. Yksikään Liigajoukkue ei ilmoittanut suhtautuvansa kielteisesti mahdolliseen anniskeluun.

”En yleensä tee muistiinpanoja tapaamisista” – Järjestöt moittivat Jyrki Kataista lobbausohjeiden sivuuttamisesta

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO

Lobbaamisen läpinäkyvyyttä ajavat järjestöt moittivat komission varapuheenjohtajaa Jyrki Kataista komission lobbausperiaatteiden sivuuttamisesta.

Läpinäkyvyysverkosto Alter-EU julkisti tiistaina Kataisen vastauksen viime vuoden lokakuussa järjestetystä tapaamisesta.

Katainen tapasi komission entisen puheenjohtajan Jose Manuel Barroson lokakuussa Brysselissä Silken Berlaymont -hotellissa.

Tapaaminen tuli julki alun perin EU-media Politicon kerrottua, että Katainen ja Barroso oli nähty yhdessä. ”Goldman Sachsin edustajan” ja Kataisen tapaaminen merkittiin komission tapaamisrekisteriin vasta kyselyiden jälkeen.

Järjestöjen moitteet kohdistuvat ennen kaikkea Barrosoon, jonka nimitys investointipankkiin herätti toissavuonna huomiota. Investointipankki näytteli isoa roolia muun muassa eurokriisin aikana.

Komission nykyisen puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ohjeen mukaan Barrosoon pitäisi suhtautua kuten kehen tahansa lobbariin. Barroson kerrotaan puolestaan luvanneet, ettei hän lobbaisi uuden työnantajansa puolesta. Muodollisesti nimitys tapahtui komission ohjeiden mukaan, sillä hän otti uuden työn vastaan vasta puolentoista vuoden varoajan jälkeen.

Katainen kertoo järjestöille lähettämässään kirjeessä, että hän tapasi Barroson yksin, eikä tapaamisesta ole dokumentteja. Läpinäkyvyysverkoston mukaan Katainen ei noudattanut Junckerin ohjetta, kun hän tapasi Barroson yksin ilman avustajaa eikä pitänyt muistiinpanoja.

– En yleensä tee muistiinpanoja tapaamisista, enkä tehnyt niitä tälläkään kertaa. Siitä syystä tästä tapahtumasta ei ole dokumentteja, Katainen kirjoittaa.

Tapaamisessa käsiteltiin hänen mukaansa varsinkin kauppa- ja puolustusasioita.

Toimittaja: STT – Anniina Luotonen