─ Tosiasiassa päätöksenteko yhtiön investoinneista siirtyisi pois demokraattisesti valituilta päätöksentekijöiltä. Huolimatta siitä, että eduskunnalla säilyisi oikeus asettaa liikenneverkkoyhtiölle tavoitteita ja reunaehtoja lain avulla tai ohjata sen toimintaa selonteoilla.

Taimelan mukaan vaarana on ettei liikenneväylistä päätöksiä tehdessään yhtiö ei huomioisi riittävästi yhteiskunnallista kokonaisarviota, joka on välttämätöntä uusia investointeja ja niiden kohteita määriteltäessä. Yhtiö voisi toimia kansalaisten kannalta kapeakatseisesti vain oman liiketoimintansa kehittämisen ehdoilla, Taimela toteaa.

Tänään julkaistussa esityksessä nykyiset ELY-keskusten koordinoimat paikalliset liikennehankkeet ja ylläpito siirtyisivät väyläyhtiöön hallituksen suunnittelemien maakuntien sijaan. Maakunnista tulisi suuryhtiön vähemmistöosakkaita. Päätöksenteko ja keskusteluyhteys siirtyisi entistä kauemmas, vaikka ELY-keskuksia kritisoidaan jo nyt mm. paikallistuntemuksen puutteesta.

─ Väylien rahoituksen kannalta erillisrahoitus olisi hyvä ratkaisu, mutta se kaventaisi jatkossa budjetin liikkumatilaa entisestään ja vähentäisi vaihtoehtoja valtion taloudessa tulevaisuudessa. Liikenneväylät ovat kuitenkin luonnollinen monopoli ja strategista kansallisomaisuutta, eivät millään tavalla erillään muusta yhteiskunnasta. Taimela päättää.