Pääkirjoitukset

SDP:n tilanne muistuttaa muutaman vuoden naimisissa ollutta pariskuntaa

Kun Antti Rinne tuuppasi Jutta Urpilaisen SDP:n johdosta Seinäjoen puoluekokouksessa vuonna 2014, alkoi demariperheen kiirastuli. Jo kokouspaikalla oli silloin havaittavissa, että kaikki eivät naispuheenjohtajan syrjäyttämistä sulattaneet. Näyttävät ministeritason kyyneleet kertoivat hädästä ja epäluulosta uutta puheenjohtajaa kohtaan.

Tuore puheenjohtaja Rinne ymmärsi hyvin puolueen sisäiset tunnot ja vetosi puoluekokouksen jälkeisissä ”työkokouksissa” puolueen yhtenäisyyden puolesta. ”Ei kukaan halua mennä riitelevään perheeseen kylään”, kuului Rinteen usein kuultu vertaus. Toisin sanoen, SDP ei tule koskaan nostamaan kannatustaan, elleivät sisäisen riitely ja puheenjohtajan kampitus lopu.

Rinnettä kampittamassa eivät enää ole Seinäjoella kyynelehtineet, vaan kannatuksen kehitykseen turhautuneet.

Nyt, yli kolme vuotta myöhemmin ollaan samassa tilanteessa, tosin eri syistä. Rinnettä kampittamassa eivät enää ole Seinäjoella kyynelehtineet, vaan kannatuksen kehitykseen turhautuneet. Heidän mielestään kolme vuotta puheenjohtajuutta ovat osoittaneet, ettei Rinne kykene nostamaan SDP:tä pääministeripuolueeksi vuoden 2019 vaaleissa. Tämä on aivan totta. Yksin hän ei siihen pysty. Tarvitaan koko perheen sitoutumista puheenjohtajan taakse.

Viime viikonloppu Jyväskylässä oli demariperheelle tunteiden vuoristorataa. Lauantaiaamuna Tuula Haatainen valittiin puoluevaltuustossa presidenttiehdokkaaksemme, ja kokousväki vaikutti aidon innostuneelta. Valituksi tultuaan Haatainen piti mainion puheen, jossa hän vakuutti kokousedustajat vahvalla arvolähtöisellä viestillään. Erityisesti määritelmä ihmisarvosta jäi monen mieleen: ”ihmisarvo ei ole suhteellinen, se on absoluuttinen”. Tällä Haatainen viittasi keskusteluun kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohtelusta.

Hyvinä päivinä siedämme toisiamme, mutta kriisin puhjettua olemme toisillemme armottomia.

Viikonloppu jatkui järjestöpäivillä, jossa uutta demari-ilmettä rakennettiin puoluesihteeri Antton Rönnholmin johdolla innostuneesti. Mikään ei viitannut puolueen sisäiseen riitelyyn. Tilanne muuttui sunnuntaiaamuna, kun Iltalehdessä Rinne kertoi kohdanneensa selkäänpuukotusta puolueen sisältä. Lausunto oli perusteltu, mutta harmillinen, sillä järjestöpäivien hyvä tunnelma sai karvaan sivumaun.

SDP:n tilanne muistuttaa muutaman vuoden naimisissa ollutta pariskuntaa. Tosin tässä liitossa kuherruskuukausi jäi lyhyeksi. Hyvinä päivinä siedämme toisiamme, mutta kriisin puhjettua olemme toisillemme armottomia.

Nuorille pareille suositellaan tällaisessa tilanteessa usein perheneuvontaa. Siellä pyritään kasvattamaan ymmärrystä toisen ajattelutapaa kohtaan. Yksi lähtökohta on muistella niitä suhteen vaiheita, joissa molemmilla on ollut hyvä olla.

Samaan pariterapiaan kannattaisi SDP:nkin hakeutua. Lähihistoriasta löytyy ainakin yksi valoisa hetki, jolloin perheessämme oli yhteenkuuluvuuden tunnetta. Joukkovoima-mielenosoitus 18.9.2015 oli päivä, jolloin oli helppo sanoa olevansa ylpeästi demari. Kun palkansaajaliike ja sosialidemokratia lyövät kättä, on uusi nousumme mahdollinen.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat