https://twitter.com/VilleSkinnari

Kolumni

Ville Skinnari

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja ja varapuheenjohtaja.

”Se on oikeasti mahdollista” – Ville Skinnari: Uusi Nokia on olemassa

Suomi tarvitsee nyt vientieuroja enemmän kuin koskaan. Alle 10 vuodessa olemme maana kutistuneet puoleen siitä mitä olimme kansainvälisessä kaupassa. Nyt osuutemme on romahtanut 0,32 %:iin, kun se hyvinä vuosina oli kaksi kertaa enemmän eli 0,64%:a. Matkapuhelin-Nokialla oli tässä iso rooli, samoin paperiteollisuudella.

Nykyinen verkkoliiketoimintaan keskittyvä Nokia tekee 25 miljardin liikevaihdolla 2,3 miljardin voiton ja työllistää yhteensä 104.000 ihmistä. Tutkimukseen ja kehitykseen Nokia käyttää 4,2 miljardia euroa työllistäen 40.000 T&K asiantuntijaa. Patentteja Nokialla on 31.000 eli se on omalla alallaan markkinajohtaja maailmassa.

Kasvua pitää hakea jatkuvasti erityisesti kehittyvillä markkinoilla. 120 miljoonan asukkaan Meksikossa käynnistyy valtava viestintäinfrastruktuurin 4 G uudistamishanke. Noin seitsemän miljardin suurhanke työllistäisi Nokian lisäksi muita suomalaisia yrityksiä vuosiksi eteenpäin. Suomalainen koulutettu ja kielitaitoinen insinööri on maailmalla ehkä se kilpailukykyisin vaihtoehto edelleen.

Onnistuessaan Meksikon 4 G hanke voi samalla olla uuden Nokian ja koko Suomen esimerkki maailmalle siitä, miten esimerkiksi opetusta tai terveydenhuollon palveluita tehdään ja paketoidaan älyverkoissa digitaalisesti.

Eduskunnan talousvaliokunta vieraili Meksikossa viime viikolla. Omassa puheenvuorossani Meksikon parlamentissa korostin suomalaista telealan verkko-osaamista televiestinnässä sekä mahdollisuutta luoda maan kattava koulutus tasa-arvoisesti digitaalisesti koko maahan. Eli koko kansalle, ei vain rikkaille ja valituille. Meksikossa se on vielä unelma ja liian moni elää köyhyydessä ilman koulutusta.

Meksikon 4 G kilpailu ratkeaa elokuussa. Toivottavasti voittaja tulee Suomesta. Onnistuessaan Meksikon 4 G hanke voi samalla olla uuden Nokian ja koko Suomen esimerkki maailmalle siitä, miten esimerkiksi opetusta tai terveydenhuollon palveluita tehdään ja paketoidaan älyverkoissa digitaalisesti. Se on oikeasti mahdollista ja sitä kehitystä seuraa koko maailma.

Meksikon lisäksi vastaavaa verkkokokonaisuutta rakennetaan monessa muussakin maassa; muun muassa Singapore, Australia, Dominikaaninen Tasavalta ja Kuuba ovat listalla seuraavina. Suomella on tässä miljardien suuri mahdollisuus, jos osaamme tehdä kauppaa yhdistää perinteiseen verkkoliiketoimintaan myös palveluita.

Viennin menestys on meistä itsestämme kiinni.

Televiestinnän lisäksi keskustelimme Meksikossa koulutus- ja energiayhteistyön käynnistämisestä. Meksiko City on maailman suurin kaupunki, jonka sähköntarve valaistukseen voitaisiin asiantuntijoiden mukaan tuottaa kokonaan jätteillä eli kiertotalouden ratkaisuilla. Suomessa on tehty useita vastaavia ratkaisuja alueellisesti mm. kaupunkien energiayhtiöiden toimesta.

Aidolla yhteistyöllä voimme rakentaa kansainvälisesti voittavan kokonaisuuden. Kysymys on oikeastaan, haluaako Suomi olla mukana tekemässä kansainvälisesti suuria ratkaisuja? Jos ja kun vastaus on kyllä, tarvitsee meidän todella yhdistää kansalliset voimat ja tehdä yhteistyötä myös muiden eurooppalaisten kanssa. Siinä meillä on vielä opittavaa.

Ja Meksiko on vain yksi esimerkki. Viennin menestys on meistä itsestämme kiinni. Ilman kansainvälistä Suomea ja vahvaa koulutusta näivetymme ja jäämme lopullisesti Ruotsista ja muista menestyjistä jälkeen. Istumalla ja valittamalla emme ainakaan menesty.

Myös hallituksen tulisi kärkihankeajattelussaan ymmärtää ja tukea suuria osaamiskokonaisuuksia. Biotalous hyvä asia, mutta pelkästään sen avulla emme nouse viennissä enää koskaan 2007 vuoden tasolle.

Kolumni

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on kansanedustaja (sd.) Kokkolasta.

Satavuotias Suomi kohtaa haasteet yhdessä

Suomen 100-vuotispäivän juhlinta on takana. Sanassa kiitollisuus kiteytyy oma näkökulmani juhlaan. Yhteiskuntamme ei ole tullut vielä valmiiksi, mutta näin nopeatahtisesta kehityksestä saamme olla kiitollisia. Olen erityisesti havahtunut siihen, kuinka lyhyen ajan olemme olleet itsenäinen kansakunta. Sata vuotta voi olla yhden ihmiselämän mittainen ajanjakso, mutta kansakunnalle on ehtinyt tapahtua valtava muutos siinä ajassa.

Olemme tehneet pitkän matkan köyhyydestä vaurauteen, sisällissodasta kansakunnan eheyteen, maatalousmaasta tietoyhteiskunnaksi. Lyhyessä ajassa huikeat saavutukset. Suomen menestystarina ei olekaan ollut sattumaa, vaan määrätietoisten toimien tulos.

Itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalveluksesta Helsingin tuomiokirkosta jäi mieleen, kuinka arkkipiispa Kari Mäkinen kiteytti tämän suomalaisen menestystarinan eetoksen lainauksella Täällä Pohjantähden alla romaanista: ”Silmieni tasolta katselen kaikkia”. Tämä asenne tuo meidät kansakuntana yhteen ja saa meidät antamaan oman panoksemme.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa.

Kaikkien näkeminen omien silmien tasolta saa meidät kuuntelemaan, mitä toisella kansalaisella on sanottavaa. Se saa meidät myös luottamaan omaan ajatukseemme ja sanomaan sen ääneen. Silmien tasolta toisen katsominen saa meidät näkemään ainutlaatuisen arvon jokaisessa kanssaihmisessä. Se saa meidät myös arvostamaan itseämme ja ottamaan omat lahjamme käyttöön niin arjessa, työssä kuin yhteiskunnassa.

Suomen tarinan käännekohtia on monia, mutta kansanvaltaa ja koulutusta ei voi sivuuttaa. Kansakuntamme syntyä ja suuntaa valmisteltiin kansanvaltaisissa instituutioissa, jotka saivat voimansa yleisestä äänioikeudesta. Jokaisesta äänestä haluttiin mahdollisimman valistunut ääni. Siksi säädettiin oppivelvollisuuslaki ja rakennettiin sivistystä koko kansalle. Tasa-arvoinen polku varhaiskasvatuksesta ammattikouluun tai korkeakouluun on kaikille avoin maksukyvystä riippumatta.

Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin.

Tänään lapsemme saavat elää maailman kolmanneksi turvatuimman lapsuuden. Näin ei ole läheskään aina ollut, vaan esimerkiksi neuvolat ja laadukas varhaiskasvatus luotiin tukemaan perheitä siinä, että jokaisella olisi mahdollisuus saada hyvät lähtökohdat elämää varten. Kuitenkin lasten ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa vasta vuonna 1984, kehitys on ollut tässäkin asiassa nopeaa.

Meidän panostamme tarvitaan myös globaalien ongelmien ratkaisuun. Meidän tarinamme köyhyydestä vaurauteen ja sisällissodasta kansakunnan eheyteen kiinnostaa. Myös meidän viestimme keinoista – kansanvallasta ja koulutuksesta – halutaan kuulla. Erityisesti presidentinvaalit ovat hyvä mahdollisuus keskustella Suomen roolista maailmassa. Haluan, että kansanvaltainen ja koulutukseen panostava Suomi on maailmassa rauhan, tasa-arvon ja kestävän kehityksen asialla – siksi arvovalintani näissä vaaleissa on Tuula Haatainen.

Meillä onkin lukuisia näyttöjä siitä, miten sisun ja sydämen yhdistelmällä voi menestyä. Sisu ja sydän ovat vieneet meidät myös maailmankartalle ja Euroopan eturiviin. Tulevaisuuden haaste onkin sisäänpäin kääntymisen välttäminen. Pienen kansakunnan kannattaa vaalia erilaisuuttaan rikkautena. Suomi kohtaa naapurinsa ja koko ympäröivän maailman haasteet yhdessä. Yhteisestä linjasta keskusteleminen kuuluu meille kaikille.

Jutta Urpilainen

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Kokkolasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tino Aalto

Kirjoittaja on punavuorelainen SDP:n rivijäsen, jonka mielestä Turku on Suomen kaunein kaupunki.

Uutta Forssan ohjelmaa ei tule – eikä sellaista tarvita

Sosialidemokraattien tilaisuuksissa palataan usein perimmäisten kysymysten ääreen. Forssan ohjelman tavoitteet on saavutettu ja politiikan uutta suuntaa etsitään kuumeisesti. Myös mediassa huoli sosialidemokratian tilasta on jopa liikuttavan laaja.

Maailman muuttuessa yhä nopeammin myös pitkän tähtäimen suunnitelmien rakentaminen vaikeutuu. Nopeasti kehittyvässä maailmassa jopa yrityksillä on vaikeuksia hahmottaa ja ennustaa oman erikoisalansa kehitystä. Samaan aikaan SDP:n odotetaan tekevän vastaava temppu kokonaisvaltaisesti yhteiskunnalle.

Tehtävä on mahdoton. Siksi uuden Forssan ohjelman perään haikailu onkin syytä lopettaa.

Unelmoimalla uudesta uljaasta toimenpideohjelmasta me sosialidemokraatit ajamme itsemme ahtaaseen umpikujaan, josta on vaikea päästä pois. Puhumalla toistuvasti hukassa olevista tavoitteistamme me luomme itseään toteuttavan ennustuksen siitä, ettei sosialidemokratialle ole suomalaisille mitään tarjottavaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Uuden Forssan ohjelman perään haikailu on syytä lopettaa.

Menneisyydessä poliittisilla päätöksillä on asetettu yhteiskunnalle raamit, joiden puitteissa ihmisten pitää toimia. Nykytilassa poliittisten päätösten suhteellinen valta heikkenee ja siten ne eivät aina vaikuta suoraan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tulevaisuudessa SDP:n tulisi tunnistaa todelliset vaikuttamisen paikat ja tarjota ihmisille vaihtoehtoja siitä, kuinka päätöksillä pystytään vauhdittamaan ja toisaalta estämään suuria kehityskulkuja.

Puolueen on muokattava joustavasti omia kantojaan ja tarjottava visioissaan esimerkiksi työn murrokseen, ilmastonmuutokseen, digitaaliseen kehitykseen ja kaupungistumiseen liittyen arvopohjaista ohjausta.

Konkreettinen esimerkki tällaisesta politiikasta nähtiin muutama viikko sitten, kun Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar esitti kaupunkiin yöpormestaria. Yhteiskunta pyörii jo nyt lähes ympärivuorokautisesti ja tulevaisuudessa vauhdin voidaan olettaa kiihtyvän. Yöpormestari-ehdotus on hyvä esimerkki siitä, kuinka kieltämisen sijaan vallitsevan kehityksen varjopuolet tunnistetaan ja niihin reagoidaan.

SDP menestyy tulevaisuudessa, kun se tarjoaa parhaan mahdollisen vaihtoehdon kansalaisille siitä, miten sen tekemillä päätöksillä voidaan rakentaa parempi elämä suurien kehityskulkujen myllertäessä koko yhteiskuntaa.

Tino Aalto

Kirjoittaja on punavuorelainen SDP:n rivijäsen, jonka mielestä Turku on Suomen kaunein kaupunki

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Kari Arola

Kirjoittaja on Uutispäivä Demarin ja SAK:n Palkkatyöläisen entinen päätoimittaja.

Iäkkäät ihmiset on jätetty pulaan digiloikkaavassa teknologiahuumassa – ”Toivoisin, että arjen asiointi sujuisi – enkä ole toiveineni yksin”

En ole varma, kuulunko enää kansakuntaan, kun en katsonut koko Suomen suosikkiohjelmaa – Linnan juhlia. Ne olivat kai jonkin sortin varikkobileet, koska juhlien kauneinta asua kantanut Minttu Räikkönen on vauhtiautoilija Kimin vaimo. En piittaa formuloistakaan.

Demokraattisella äänestyksellä tehty pukuvalinta painuu nyt kansakunnan yhteiseen, kollektiiviseen muistiin ja antaa isänmaalle voimaa seuraaviksi vuosikymmeniksi.

Minä en sitä pitkäaikaista voimaa tarvitse. Sen sijaan ikääntyneenä kansalaisena toivoisin, että arjen asiointi sujuisi. Enkä ole toiveineni yksin.

Ukko kiroili, että hän on ikänsä asunut Stadissa, eikä enää osaa matkustaa bussilla.

Valtionrautatiet teki lippu-uudistuksen tai mikä lie ollut. Ikäiseni tenniskaveri kertoi, miten Tammisaaressa vanhat ukot ja mummot yrittivät ostaa junalippua jostain automaatista. Eivät onnistuneet. Juna meni ohi.

Pysäköin Helsingin Hietalahdentorin laitaan. Edessä oli pariskunta, juhlatamineissaan. Mies tuoksui partavedelle ja nainen hajuvedelle. Olivat kai menossa balettiin. Herra yritti saada pysäköintilippua kortillaan, koska kolikot eivät uuteen digimittariin enää kelpaa. Maksamisesta ei tullut mitään. Olin vähän kokeneempi ja pyysin saada neuvoa. Opastin. Olen monta kertaa itsekin tuskaillut uusien parkkiautomaattien kanssa. Ihan kauheita. Entiset kolikon nielijät olivat hyviä.

Menimme  kaverini kanssa Tapiolaan itäisestä Hesasta pelaamaan tennistä. Masa sanoi, et on kätsää ostaa metrolippu mobiilisovelluksella. Yritimme maksaa sillä molemmat. Palvelu ei toiminut.

Jouduin matkustamaan pummilla ja odotin, että tulisi nyt edes lipuntarkastaja antamaan sakot ja opastaisi samalla, miten mobiililippu ostetaan. Lisättäköön rangaistustani lieventävänä seikkana, että myöskään Kulosaaren metroaseman lippuautomaatti ei toiminut, kun yritin ostaa siitä kertalippua. Masakin ehkä matkusti pummilla. Lippua hän ei näet saanut, vaikka laittoi luottokorttinsa tiedot jonnekin pilveen.

Ennen Hesan julkisessa liikenteessä saattoi liikkua leimauttalla pahviläpyskän kuin kellokortin. Se oli helppoa. Nyt busseissa on moderni moninäyttöinen härpäke. Kuukausi sitten naapuripysäkiltä noussut ikäiseni kaveri yritti maksaa matkansa tällä arjen designin käyttäjäystävällisellä ihmevehkeellä. Ei onnistunut. Ukko kiroili, että hän on ikänsä asunut Stadissa, eikä enää osaa matkustaa bussilla.

Netittömiä on suomalaisista puoli miljoonaa.

Digiloikkaavassa teknologiahuumassa iäkkäät ihmiset ovat pulassa. Minäkin, vaikka olen ns. korkeasti koulutettu.

Miten ihmeessä vähän kouluja käyneet vanhat ihmiset, joilla ei varaa, tietokoneisiin, nettiyhteyksiin ja älypuhelimiin ja joilla ei ole pankkikorttia, voivat hypätä tätä digiloikkaa?

Kuinka pientä eläkettä saava vanhus hoitaa pankkiasiansa ja viranomaisyhteytensä netin kautta, kun hänellä ei ole nettiä eikä älypuhelinta? Netittömiä on suomalaisista puoli miljoonaa.

Ja soitapa miltei minkä hyvänsä lafkan tai viranomaisen asiakaspalveluun! Sieltä vastaa automaatti, joka ilmoittaa, että valitettavasti linjoillamme on poikkeuksellisesti ruuhkaa.

Sitä paitsi älypuhelimet valehtelevat. Kännykkäni lähetti minulle kuukausi sitten tiedon, että minulle on erikoislääkärin vastaanottoaika Myllypuron terveyskeskuksessa. Varmisti pari kertaa, että aikaa ei todellakaan ole. Joulukuun 8. päivän aamuna älypuhelin muistutti, että lääkäriaika on klo 9.00. Ajoin kiireesti paikalle. Virkailija tuijotti kännykkääni ja tarkisti jälleen omalta päätteeltään, että aikaa ei ole. Merkkasi silti tiedostoihin, että olin käynyt paikalla.

Takaisin alkuun. Valtiollisen itsenäisyytensä tasavuosia juhlinut Suomi tarjosi kaikille kansalaisilleen – syrjäytyneille ja meille muille digiavuttomille – suoran televisiospektaakkelin pöyhkeilevästä kolttukisasta joulukuun kuudentena. Hyväkö Suomi?

P.S. Linnan pirskeiden aikaan räpiköin aivan pressan palatsin etupihalla Allas Sea Poolissa ja ähkin päivän kuntouintitavoitettani. Hienoa, että Hesaan on tullut lisää yleisiä uintisaunoja. Niissä käy paljon turisteja, joille on kiva kertoilla Suomen nykypäivästä ja historiasta.

Kari Arola

Kirjoittaja on Uutispäivä Demarin ja SAK:n Palkkatyöläisen entinen päätoimittaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Tiina Arlin

Varakunnallisvaltuutettu Vantaa

Työtä välttelevien tarinat otsikoissa enteilevät tulevia uusia heikennyksiä työttömyysturvaan

Hallitus on varmasti taas tekemässä leikkauksia työttömyysetuuksiin tai järjestämässä uusia kyykytystoimenpiteitä työttömille.Miksi muutoin näitä työtä vältteleviä Mikkoja, Juusoja ja Osseja on päivittäin otsikoissa? Kansan tukea haetaan työttömien olojen kurjistamiselle. Kaikki työttömät tulee helposti leimatuksi työtä vältteleviksi juopoiksi pummeiksi, jotka elää ruhtinaallisesti muiden rahoilla.

Niitä juttuja ei juuri missään näe, kun työttömät hakevat satoja työpaikkoja eivätkä silti tule palkatuksi. Tositarinat siitä, että terveille ja työkykyisille työttömille tarjotaan vain palkatonta työtä kokeiluna tai kuntoutuksena, loistavat poissaolollaan. Työttömien määrä vaihtelee kysyttävältä taholta 200 000- 600 000 välillä. Vale, emävale, tilasto.

Te-palvelujen nettisivulla koko Suomessa on juuri nyt kokoaikaisia yli 12kk kestäviä palkallisia työpaikkoja auki  6992 kpl. Tuossa mukana siis lääkärit, johtajat, insinöörit ja muutkin korkeakoulutusta vaativat tehtävät. Siinäpä on jakamista sadoille tuhansille työttömille. Tuonne vaan tekemään hakuja ja katsomaan osuuko kohdalle omaa osaamista ja työkykyä vastaavia hommia lähimainkaan kotiseutuasi. Pitää ottaa huomioon, että kaikille muutto työn perässä ei ole mahdollista.

Työttömiä syytetään ja rangaistaan työttömyydestä, vaikka pula on selkeästi palkanmaksajista. Vihan lietsonta työttömiä kohtaan ei työpaikkoja lisää. Nykyaikana ei muutenkaan kenenkään työpaikka ole varma ja pysyvä, joten kannattaa miettiä mitä toivoo työttömille sanottavan tai tehtävän.

Työttömyys voi nimittäin osua omalle kohdalle ennemmin kuin arvaakaan.

Tiina Arlin

Varakunnallisvaltuutettu Vantaa

Kolumni

Pekka Myllyniemi

Kirjoittaja on entinen kansanedustaja ja Lohjan kaupunginjohtaja.

Valtalaki oli itsenäisyysjulistuksen esinäytös – sen kaatuminen jyrkensi kansan kahtiajakoa

Suomi juhlii tänä vuonna satavuotista itsenäisyyttään valtiona. Suomen senaatti päätti itsenäisyysjulistuksesta tiistaina 4.12.1917. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6. päivänä äänin 100-88. Suomen itsenäiseksi julistautumista vuonna 1917 olivat edeltäneet dramaattiset tapahtumat.

Suomen suuriruhtinas, Venäjän tsaari Nikolai II oli syrjäytetty maaliskuussa samana vuonna niin kutsutussa helmikuun vallankumouksessa. Venäjän heikkouden rohkaisema sosialistienemmistöinen eduskunta julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa. Tavallaan valtalaki oli itsenäisyysjulistuksen esinäytös.

Valtalain toimeenpano loppui kuitenkin lyhyeen. Venäjän väliaikainen hallitus hajotti eduskunnan. Yksituumainen eduskunta olisi ehkä pysynyt kasassa, mutta porvarilliset hyväksyivät hajotuksen ja panostivat uusiin vaaleihin. Sosialistit syyttivät heitä maanpetoksesta. Valtalain kaatuminen jyrkensi kahtiajakoa.

Lokakuun 1917 vaaleissa voimasuhteet kääntyivät sosialistien tappioksi 92-108. Vasemmiston menetettyä eduskunnassa enemmistönsä se alkoi radikalisoitua entistä enemmän. Sosialidemokraatit eivät enää osallistuneet hallitusvastuuseen. Svinhufvudin senaatti jäi selkärangattomaksi. Virkamiesten sana ei paljon painanut paikallistasollakaan. Maassa vallitsi hallituspula ja valtatyhjiö. Sitä täydentämään kiirehtivät aseelliset järjestöt.

Aktivistit perustivat suojeluskuntia, joihin haluttiin myös työväkeä, mutta radikalisoituva työväenliike ja sosialidemokraattinen puolue julistivat porvarien järjestyskaartit vihollisikseen ja alkoivat muodostaa työväenkaarteja.

Suomeen sijoitetussa venäläisessä sotaväessä vallitsi ”svoboda”.

Kerenskin hallitus pyrki pitämään Suomeen sijoitettua valtavaa sotaväkeä komennossaan, mutta sotaväessä vallitsi epäjärjestys, ”svoboda”.

Se merkitsi käytännössä Helsingissä ja muualla Suomessa melkoista kaaosta. Rikollisuus räjähti. Järjestysvallan romahdus ja venäläisten kurittomien sotilaiden väkivallan teot, maatalouslakot, elintarvikekeinottelu ja taloudellisen nousukauden jyrkkä loppu ajoivat maan syksyyn 1917 tultaessa elintarvikepulaan.

Kun eduskunta ja senaatti olivat vihollisen käsissä, työväenliike ei parlamentarismista perustanut. Viikko Pietarin bolševikkivallankaappauksen jälkeen käynnistyi yleislakko ”Me vaadimme” -ohjelmalla. Se koski palkkoja, elintarvikkeita ja kunnallislakeja.

Lakko oli myös valtapolitiikkaa kovin keinoin ja pitelemättömin seurauksin. Yhden lakkoviikon aikana sattui kymmeniä poliittisia surmia ympäri maata. Verilakon kuuluisin kuolonuhri oli kauppaneuvos Alfred Kordelin.

Sisällissodan jälkeen uhkasi Suomen muuttuminen saksalaiseksi kuningaskunnaksi.

Joulukuun 4. päivän itsenäisyysjulistus oli Svinhufvudin senaatin ohjelman ensisijainen tavoite: ”maan poliittisen riippumattomuuden turvaaminen”. Erityisesti ajankohtaan vaikutti kuitenkin toisaalta Saksan toiminta ja suoranainen kehotus itsenäisyysjulistuksen antamiseen. Toisaalta senaatille itsenäisyyden julistamisen teki mahdolliseksi Pietarissa marraskuun alussa 7.- 8.päivinä tapahtunut bolševikkien vallankaappaus.

Seuraavana vuonna 1918 kahtiajakautunut kansa jouti kokemaan punakapinan, vapaustaistelun ja lopulta verisen sisällissodan, joka seurauksineen vaati lähes 40 000 ihmisen hengen.

Sisällissodan jälkeen uhkasi Suomen muuttuminen saksalaiseksi kuningaskunnaksi. Vaati Saksan häviämisen maailmansodassa, ettei näin käynyt. Suomen muuttuminen suomalaiseksi tarvittiin tasavaltainen hallitusmuoto heinäkuun 17. päivänä 1919 ja K.J.Ståhlberg ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi sekä lisäksi Tarton rauha ja punavankien armahtaminen.

Vasemmisto ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää.

Itsenäisyyspäivän vieton ajasta on ollut useita mielipiteitä.

Itsenäisyyden alkuvaiheessa oikeiston mielestä Suomi irrottautui Venäjästä vasta sisällissodan päätyttyä. Vasemmisto puolestaan ajoi itsenäisyyspäiväksi marraskuun 15. päivää, koska kansanvaltaa edustanut Suomen eduskunta oli tällöin julistautunut korkeimman vallan käyttäjäksi.

Laajemmin joulukuun 6.päivää on vietetty itsenäisyyspäivänä vuodesta 1919 lähtien.

26.11.1937 annetun lain 1§:n nojalla ”Suomen itsenäiseksi tasavallaksi julistamisen muistoksi on joulukuun kuudetta päivää, jota tässä laissa sanotaan itsenäisyyspäiväksi, vuosittain vietettävä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä.”

Pekka Myllyniemi

Kirjoittaja on entinen kansanedustaja ja Lohjan kaupunginjohtaja.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta