Lapsi- ja perhepolitiikka on Kurttilan mukaan sekavaa, sirpaleista ja lyhytnäköistä. Ongelmat kyllä nähdään, mutta ratkaisuyritykset jäävät sirpaleisiksi ja lyhytjänteisiksi. Kokonaiskuva puuttuu ja isot rakenneuudistukset jäävät tekemättä.

Perhevapaauudistus karahti Kurttilan arvion mukaan lopulta siihen, mihin päätöksenteko on kompastunut usein aiemminkin: huonoon valmisteluun.

– Hallitus oli käytännössä valmistellut uudistusta vain noin viisi kuukautta, hän huomauttaa.

Kurttila esittää, että Suomeen tulisi laatia kansallinen strategia lapsipolitiikasta. Sen perustana olisi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus.

Lapsiasiavaltuutettu antoi tänään eduskunnalle kertomuksen perhepolitiikasta ja lasten hyvinvoinnin tilasta. Katsauksen mukaan enemmistö suomalaisista lapsista voi hyvin, mutta sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen on voimakasta. Pahoinvointi kasautuu tiettyihin perheisiin ja pitkittyy sukupolvesta toiseen.

– Maahanmuuttajataustaisista pojista noin kolmannes sanoo, että olen yksinäinen, minulla ei ole yhtään läheistä ystävää. Joka kahdeksannen pojan kohdalla joudutaan toteamaan, että hän on toiminnallisesti lukutaidoton, Kurttila sanoo.

– Suomessa on voimakas keskiarvon harha. Kun keskimäärin asiat ovat aika hyvin, silloin ei hyvinvoinnin vajeisiin tarvitse pysähtyä. Tämä on kohtalonkysymys: riittääkö suuren enemmistön hyvinvointi vai pyritäänkö nostamaan systemaattisesti niitä, joilla menee heikommin?