Musiikki

SF Blues loisti Työväen Musiikkitapahtuman avausillassa – hurjia uustulkintoja bluesin ja rockin klassikoista

Kari Hulkko
SF Bluesin konkarikaarti oli huippuvedossa. Pelimannit vasemmalta Jukka Gustavson, Heikki Silvennoinen, Dave Lindholm ja Eero Raittinen.
Kari Hulkko
SF Bluesin konkarikaarti oli huippuvedossa. Pelimannit vasemmalta Jukka Gustavson, Heikki Silvennoinen, Dave Lindholm ja Eero Raittinen.
Kari Hulkko
SF Bluesin konkarikaarti oli huippuvedossa. Pelimannit vasemmalta Jukka Gustavson, Heikki Silvennoinen, Dave Lindholm ja Eero Raittinen.

Jo 45 vuoden kypsään keski-ikään ehtinyt Työväen Musiikkitapahtuma käynnistyi Valkeakoskella kesän parhaissa keleissä.

Torstai-illan musiikillinen kattaus oli laadittu jokaiselle jotakin -pohjalta: kotimaisen popin ykkösketjussa nykyisin hyökkäävä Sanni villitsi nuorempaa festariväkeä, suomalaisten rock-ja blueslegendojen allianssi SF Blues sai rockin perinnearkistoa enemmän kolunneiden puntit väpättämään ja uudessa nousukiidossa urallaan oleva Pete Parkkonen ui yleisöprofiilissa jonnekin sinne väliin.

Sanni teki näyttävän shown.

Sanni veti näyttävän joskin biisimateriaaliltaan aika yksitoikkoisen shown ja Pete Parkkosesta on vuosien saatossa kehittynyt ihan täysverinen entertainer, minkä hän antoi näkyä myös Valkeakoskella Paperitorin päälavalla.

Ne kuuluisat närhen munat näkyvillä

Vanhassa vara kuitenkin parempi. 15 vuotta sitten kasatun SF Bluesin runkokokoonpanossa ovat juurimusiikkia luukuttaneet konkarikitaristit Pepe Ahlqvist, Dave Lindholm ja Heikki Silvennoinen, jotka ovat kutsuneet matkan varrella täydentäviksi tukimiehiksi soittajia valtakunnan huipulta. On ollut Jukka Tolosta, Erja Lyytistä, Mikko Kuustosta ja varsin usein Eero Raittinen ja Jukka Gustavson, jotka olivat nyt myös Valkeakosken miehityksessä mukana. Ja millä intensitettillä! Raittinen (s.1944) ja Gustavson (s. 1951) näyttivät närhen munat laulusuorituksillaan ja ”Gustu” tietysti myös huimilla urkusooloillaan.

Pepe Ahlqvist puuttui tällä kertaa SF Bluesin kantajoukosta, mutta sota ei yhtä miestä kaivannut, sillä Lindholm ja Silvennoinen täyttivät tonttinsa niin väkevästi, ettei aukkoja jäänyt. Lindholm puhalsi ihan uuden hengen esimerkiksi sellaisiin paljon veivattuihin standardeihin kuin Muddy Watersin ”The Hoochie  Coochie Man” tai ”herra Tradin” säveltämään ”House of The Rising Suniin” ja Silvennoinen vastasi lujalla vedolla yhtä lailla ikivihreästä bluesklassikosta ”Crossroads”.

Kun poimitaan Raittis-Empun repertuaarista vielä Lou Rawlsin ”I’d Rather Drink Muddy Water” ja Chuck  Berryn ”You Can’t Catch Me” tai Gustavsonin läpisielukkaasti laulama Stevie Wonder -helmi ”Living for The City”, voidaan sanoa, että SF Bluesin Valkeakosken biisilista oli kuin suoraan The Rock’n’Roll Hall of Famen arkistosta. Kun Dave veti vielä finaaliksi Hendrixin ”Hey Joen”, voi sanoa, että Työväen Musiikkitapahtuma oli saanut 45-vuotiskekkereilleen arvoisensa alun.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat