D-analyysit

Sipilä pusersi pari kyyneltä liikuttuessaan viljelijöiden ahdingosta, mutta Senaatintorin mielenilmaus oli SDP:n masinoima poliittinen juoni

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Elämä on jatkunut ennallaan viime perjantaina Senaatintorilla järjestetyn mielenilmauksen jälkeen. Kauhukuvia maalailtiin mielenilmauksen ja siihen liittyneiden työnseisausten vaikutuksista, mutta Suomi tai edes Helsinki ei pysähtynyt.

Huolestuttavampaa on, että mielenilmausta vastustanut ankara lobbaus kääntyi jo viikonloppuna etenkin somessa tympeäksi ja käsittämättömäksi työttömien haukkumiseksi. Ylemmän tason töräys tuli esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun työelämäprofessori Pekka Mattilalta, joka kolumnissaan kirjoitti muun muassa ”SAK:n itsetuhoisuudesta”, ”järjestön oman libidon testaamisesta” ja ”aktiivimallin kohdistumisesta kaikkein veltoimpiin työttömiin, jotka eivät saa mitään aikaan työllistyäkseen uudelleen”.

Kovaa tekstiä työelämäprofessorilta, jonka omaan kokemusmaailmaan ei taida työttömyys kuulua. Työttömien syyllistäminen vahvisti näkemystä, että Suomessa tarvitaan SAK:n kaltaisia toimijoita, jotka puolustavat työttömiä.

Mielenkiintoinen oli myös monen median luoma mielikuva siitä, että mielenilmaus oli SDP:n masinoima poliittinen juoni, jossa SAK toimi käsikassarana. Hallitus voi syyttää mielenilmauksesta lähinnä vain itseään ja jälleen luvattoman kehnosti valmisteltua aktiivimallia. Malli on kuin syöttö SDP:n lapaan, millaisen jokainen puolue olisi hyödyntänyt.

Mutta miksi mielenilmaus vasta nyt eikä mallin valmisteluvaiheessa?

On älyllisesti epärehellistä, että SAK:n ja SDP:n kytköksestä vaahtoavat ”unohtavat” kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton sekä keskustan ja MTK:n läheiset välit. Kun vajaa kaksi vuotta sitten MTK masinoi Helsinkiin noin 600 traktorin ja parin tuhannen maanviljelijän mielenilmauksen, paikalla oli pääministeri Juha Sipilä, joka pusersi pari kyyneltä liikuttuessaan viljelijöiden ahdingosta.

Samalla pitää myös muistaa, että ei SDP:ssä vastusteta työttömien järkeviä aktivoimistoimia, mutta kylläkin epätasa-arvoista ja epäoikeudenmukaista hallituksen aktivointimallia, joka ei huomioi työttömien erilaisia tilanteita.

Mutta miksi mielenilmaus vasta nyt eikä mallin valmisteluvaiheessa? Aktiivimallia vastustavan kansalaisaloitteen huikea allekirjoittajien määrä on tärkeä tekijä. Ehkä kyseessä myös oli viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin selän. Hallitushan jo aiemmin leikkasi ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa 100 päivällä ja pidensi työttömän omavastuuta viidestä seitsemään päivään.

Jos keskituloinen, 3 000 euroa kuussa tienaavaa työntekijä jää työttömäksi, hän voi jo pelkästään näiden leikkausten takia työttömyyden pitkittyessä menettää yli 4 000 euroa vuodessa. Toivottavasti aktiivimallista käytävä keskustelu vauhdittaa sen valuvikojen korjaamista ja parantaa hallituksella jo suunnittelussa olevien uusien toimien valmistelua.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat