Sipilä vene- ja moottoripyöräverosta: ”Ei ole mitä perua”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mediatuokio tänään eduskunnassa meni vahvasti semantiikan puolelle. Tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita vene- ja moottoripyöräveron kohtalosta. Hallitus on tänään päättänyt perua verot.

Pääministeri Sipilän mukaan perumisesta ei kuitenkaan ole kyse.

– Me emme peru, kun tästä ei ole hallituksen esitystä olemassa. Ei ole mitä perua. Mutta hallitusohjelmassa mainittu toimi jätetään tekemättä.

Sipilälle huomautettiin, että perumista liene sekin, jos hallitusohjelmassa olevat asiat jätetään toteuttamatta.

– Ei ole perumista, hallituksen esitykset, jotka tehdään, ne ovat perumisia.

Sipilän mukaan verojen tuotto olisi jäänyt vieläkin pienemmäksi kuin oli arvioitu. Se oli hänen mukaansa suurin syy siihen, miksi toimi vedetään pois.

Lisäksi Sipilä sanoi, että strategisessa hallitusohjelmassa isosta kuvasta ja tavoitteista pidetään kiinni ja keinoja säädetään matkan varrella.

”Sitten puoliväliriihessä…”

Halituspuolueista on jo pitkään tullut irtiottoja vene- ja moottoripyöräveroa vastaan. Viikonloppuna eduskuntaryhmän puheenjohtajat alkoivat ilmoittaa kantojaan verojen perumisesta, joku puhui moottoripyöräverosta, joku veneverosta, joku molemmista.

Oppositiosta on vastustettu vene- ja moottoripyöräveroa.

Kysymyksen siitä, miten hankitaan korvaavia verotuloja, Sipilä siirsi puoliväliriiheen.

– Verojen kokonaisuus käydään sitten läpi tuolla puoliväliriihessä.

Kauppalehti on kertonut, että verojen valmistelu on vienyt rekistereistä pois noin 100 000 moottoripyörää ja yli 4 600 venettä, minkä seurauksena valtiolta on sulanut verotuloja.

Kuinka paljon tuli tappiota, kun ajoneuvoja ja veneitä lähti rekisteristä?

– Sitä en tiedä, kuinka paljon on lähtenyt veneitä ja ajoneuvoja rekisteristä, mutta varmaan kaikki tarpeelliset ajoneuvot sinne palautuvat, jos sieltä veron takia on joku lähtenyt pois. Tämä asia on ollut valmistelussa ja siinä on kuunneltu asiantuntijoita ja nyt tulos on se, että siitä ei kerry sellaista, mitä on arvioitu. Silloin on järkevää jättää toimi, jonka hyötysuhde jää varsin huonoksi, tekemättä, Sipilä vastaa.

Miksi työ ja työntekijä eivät kohtaa? – Ihalaiselta avaus ongelman ratkaisemiseksi

Kuva: lehtikuva / anni reenpää

Suomen työmarkkinoiden suuri ongelma on se, että työ ja työntekijä eivät löydä toisiaan. Eduskunnan talousvaliokunnan sd-vastaava, kansanedustaja Lauri Ihalainen varoittaa, että ”kohtaanto-ongelma” voi pahimmillaan muodostua kasvun ja työllisyyden pullonkaulaksi.

Syitä ongelmaan on Ihalaisen mukaan monia. Avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat ovat eri aloilla ja alueilla. Työttömien koulutus ei välttämättä vastaa avoimissa työpaikoissa edellytettäviä vaatimuksia ja toiveita.

– Pitkät työttömyysjaksot ovat saattaneet heikentää työttömien työkykyä ja osaamista, Ihalainen listaa.

Ihalaisella on uusi avaus, jolla ongelmaan voisi puuttua. Hänen mielestään nyt pitäisi perustaa laajapohjaisen työryhmän, jonka tehtävänä olisi etsiä toteutuskelpoisia keinoja ongelman ratkaisemiseksi.

Ihalainen ottaisi työryhmään työmarkkinajärjestöjen lisäksi edustuksen keskeisistä ministeriöistä ja kuntaliitosta tai kunnista.

– Työryhmän työn voisi aikatauluttaa siten, että valmiita esityksiä ennen seuraavaa vaalikauden alkua. Tällöin ne voitaisiin ottaa mukaan uuden hallituksen ohjelmaan.

Ihalaisen mielestä keskeistä olisi kääntää negatiivinen rakennemuutos positiiviseksi mahdollisuudeksi. Alueellinen ja ammatillinen liikkuvuus ja perheiden elämäntilanne on otettava paremmin huomioon.

Hän korostaa, että työvoiman liikkuvuutta voidaan myös edistää liikenneratkaisuilla ja rakentamalla kohtuuhintaisia asuntoja pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Tarvitaan myös mittavia panostuksia ammatilliseen peruskoulutukseen sekä uudelleen- ja muuntokoulutukseen.

Ihalainen kaipaa lisäksi kuntarajat ylittäviä tavoitteita ää elinkeino-, investointi- ja koulutuspolitiikassa.

– Pula osaavasta työvoimasta ja korkea työttömyys on kova yhtäaikainen haaste purettavaksi, hän perustelee.

Suomi on vaarassa jäädä globaalissa arvoketjussa sivurooliin.

Ex-työministeri on huolissaan myös siitä, kuinka Suomen viennin kasvu kestää. Hän toivoo hallitukselta rohkeampaa otetta elinkeinopolitiikassa erityisesti korkean teknologian viennin kasvun turvaamiseksi.

– Hallituksen ensi vuoden talousarviossa olisi pitänyt vauhdittaa jykevämmällä otteella erityisesti vientivetoista talouskasvua, investointeja ja työllistämistä.

Hän pelkää, että ilman lisäpanostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen Suomi on vaarassa jäädä globaalissa arvoketjussa sivurooliin.

Ihalainen korostaa, että suomalaisten yritysten pitää uudistua.

– Teollinen murros – kuten uudet digitaaliset liiketoiminnot, tuotteet ja palvelut sekä koneoppimisen ja tekoälyn hyödyntäminen – vaativat yrityksiltä mittavia TKI-investointeja. Vain näin ne menestyvät koko ajan kiristyvässä kilpailussa maailmanmarkkinoilla.

Hän huomauttaa, että TKI-rahoitus on nähtävä investointina tulevaisuuteen, ei kustannuksena.

– Siksi olisi ollut tärkeää, että hallitus olisi tehnyt osansa ja nostanut budjetissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitusta.

SDP on esittänyt oppositiokaudellaan joka vuosi lisämäärärahoja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoihin. Ihalaisen mukaan sama linja jatkuu.

Ihalaisen mielestä kierto- ja jakamistaloudesta olisi pitänyt tehdä hallituksen mittava kärkihanke. Sen kasvupotentiaali globaalisti on monikertainen biotalouteen verrattuna.

– Kiertotalous on kasvun ja talouden sekä energia- ja ilmastopolitiikan yksi uusi kivijalka. Kiertotalouden talousmallissa materiaalit kiertävät ja säilyttävät arvonsa kasvattaen hyvinvointia.

Ihalainen painottaa, että Suomen tulisi profiloitua kiertotalouden kärkimaaksi. Se toisi Suomelle vaikutusvaltaa EU:n päätöksenteossa.

 

Suomen helppo vastata komission vetoomukseen: Pakolaisia tulee kiintiön verran eli 750

Kuva: Lehtikuva

Euroopan komission uusi ehdotus kiintiöpakolaisten ottamisesta on saamassa Suomelta myötämielisen vastaanoton.

Komission odotetaan vetoavan keskiviikkona jäsenmaihin, jotta nämä ottaisivat pakolaisia osana YK-vetoista ohjelmaa. Ohjelmassa on tarkoitus sijoittaa EU-maihin kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka ovat jo saaneet pakolaisaseman eli tarvitsevat kansainvälistä suojelua.

Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio kertoo, että Suomi on luvannut komissiolle ottaa ohjelman kautta 750 pakolaista eli vuotuisen pakolaiskiintiön verran.

– Meidän osaltamme vastaaminen oli helppoa, koska meillä on vuotuinen kiintiö, Vuorio sanoo.

Suomi olisi hänen mukaansa ottamassa ensi vuonna 530 syyrialaista, 120 kongolaista sekä 100 erityistä apua tarvitsevaa ihmistä Pohjois-Afrikasta. Kohdennus olisi Vuorion mukaan ollut todennäköisesti sama myös ilman EU:n ehdotusta.

Sisäministeriössä arvioidaan, että komissio tyytyy Suomen lupaukseen. Hallitus olisi näin selviytymässä ainakin tältä osin kuivin jaloin EU:n maahanmuuttosuunnitelmista.

Korvaus on iso, mutta kiintiötä ei nyt saatu nostettua.

Sisäministeriön Vuorio kuitenkin harmittelee, että hallitus ei suostunut ministeriön ehdotukseen nostaa pakolaiskiintiötä.

Keskustelu Suomen pakolaiskiintiöstä on käynyt viime aikoina tiiviinä. Sisäministeriö esitti alkusyksyn budjettineuvotteluissa, että kiintiö nostettaisiin takaisin 1 050:een, mutta hallitus päätti pitää määrän ennallaan.

Vuorio muistuttaa, että Suomi saa jokaista pakolaisena tullutta ihmistä kohti 10 000 euroa EU:n turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta. Normaalisti summa on 6 000 euroa.

– Korvaus on iso, mutta kiintiötä ei nyt saatu nostettua, Vuorio toteaa.

Pakolaisohjelmat ovat vastaus tarpeeseen luoda turvallisia reittejä Afrikasta ja Lähi-idästä Eurooppaan. Maahanmuuttoa yritetään saada hallintaan, jotta ihmisten ei tarvitsisi antautua salakuljettajien armoille.

EU-maiden solidaarisuutta on kahden viime vuoden aikana mitattu myös turvapaikanhakijoiden siirtojärjestelyllä, joka tuli tiensä päähän tiistaina.

Tulokset eivät ole häävejä, mutta EU-komissio pitää ohjelmaa silti onnistuneena. Italiasta ja Kreikasta on sijoitettu 29 144 ihmistä, vaikka koko ohjelman puitteissa on ollut tarkoitus siirtää 160 000 ihmistä.

Ongelmana on ollut, ettei Italiaan ja Kreikkaan ole tullut riittävästi siirto-ohjelmaan hyväksyttäviä ihmisiä. Ohjelmaan pääsivät vain niiden maiden kansalaiset, joista yli 75 prosenttia on saanut yleisesti turvapaikan. Eniten ohjelmaan otettiin syyrialaisia ja eritrealaisia.

Suomi vastasi EU:n pyyntöön heti ohjelman alussa ja on ottanut lähes lupaamansa määrän, noin 2 000 ihmistä.

STT–ANNIINA LUOTONEN

”Suomi ei lähde opastamaan” – Soini vastasi Arhinmäelle ja Huhtasaarelle

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Suomi ei puutu millään lailla itsenäisyyttä havittelevan Katalonian tilanteeseen, sanoo ulkoministeri Timo Soini (sin.) (kuvassa). Sama pätee Soinin mukaan myös esimerkiksi Skotlannin esittämiin itsenäisyysajatuksiin.

– Jokainen maa itsenäisesti päättää näistä asioista. Suomi ei niihin lähde opastamaan, Soini sanoi eduskunnassa budjetin lähetekeskustelussa, missä keskustelun kohteena oli ulkoministeriön budjetti.

Suomen suhtautumisesta Kataloniaan kysyivät kansanedustajat Paavo Arhinmäki (vas.) ja Laura Huhtasaari (ps.).

Arhinmäki kysyi Soinilta myös Suomen suhtautumisesta Irakin kurdien maanantaina järjestämään kansanäänestykseen itsenäisyydestä.

Myös Kataloniaan on ensi sunnuntaiksi kaavailtu kansanäänestystä itsenäisyydestä, mutta Espanjan keskushallinto on yrittänyt estää äänestyksen järjestämisen.

Arhinmäki muistutti, että Soini on useasti urallaan painottanut, että ”kyllä kansa tietää”.

– Mikä on Suomen näkemys näistä kansanäänestyksistä? Pitääkö kansan tahtoa kunnioittaa, Arhinmäki kysyi.

Huhtasaari kysyi, tukeeko Suomi Katalonian itsenäistymispyrkimyksiä.

– Hyvin harva kansakunta olisi koskaan itsenäistynyt, jos se olisi ollut kiinni isäntämaan haluista. Itsenäisyysprosessissa tarvitaan tukea myös muilta mailta, Huhtasaari muistutti.

”Ei tämä voi onnistua, kun ensin viedään rahat ja sitten sanotaan: Kehittäkää!” – opettajilta tullut karuja viestejä kansanedustajalle

Kuva: lehtikuva / sari gustafsson
Kuvassa rakennusalan perustutkinnon opiskelijoita Vantaan ammattioppilaitoksessa vuonna 2011.

Ammatillisen koulutuksen uudistus on yksi hallituksen kärkihankkeista. Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) näkee siinä paljon hyvää, mutta epäilee tavoitteiden toteutumista valtavien säästöjen takia.

Mäkisalo-Ropponen on saanut terveisiä ammatillisten oppilaitosten opettajilta, joiden kaikkien viesti on samansuuntainen:

– Ei tämä voi onnistu, kun ensi viedään rahat ja sitten sanotaan: Kehittäkää!

Hän on koonnut yhteen opettajien kuvauksia ammatillisen koulutuksen nykytilasta. Mäkisalo-Ropponen kuvaa niitä karuksi luettavaksi:

Henkilöstöä on vähennetty erityisesti tukipalveluista ja opetushenkilöstöstä. Johtajien suhteellinen määrä ei ole vähentynyt – pikemminkin päinvastoin. Ryhmäkoot ovat niin suuria, ettei laadukkaasta opetuksesta voi puhua. Opetuksen määrä on vähentynyt entisestään.

Lisäksi itsenäistä opiskelua on lisätty jopa kahteen päivään viikossa, mutta sitä ei valvo kukaan. Uudistuksen lähtökohtana on ajatus itseohjautuvasta opiskelijasta, mutta 16-vuotias ei useinkaan sitä ole.

– Suurin osa 16-vuotiaista tarvitsee vielä paljon ohjausta ja tukea opinnoissaan. Yhä useammalla opiskelijalla on oppimisvaikeuksia ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden osuus on koulutuksissa kasvanut. Monet oppilaat tarvitsevat ammattitaitoista tukea ja ohjausta myös elämänhallintaan ja työssä oppimiseen, Mäkisalo-Ropponen kertoo saamastaan palautteesta.

Opettajat ovat ihan mahdottoman edessä.

Opiskelijat jakavat opettajien huolen. He pelkäävät, että taidot eivät riitä ammatissa toimimiseen, jos opetuksen laatu huononee entisestään. Opiskelijat ovat huolissaan myös opettajien jaksamisesta.

Mäkisalo-Ropponen kehuu opettajien osaamista.

– Siksi onkin käsittämätöntä, että monessa ammatillisessa oppilaitoksessa päteviä opettajia on irtisanottu ja tilalle on palkattu pienempipalkkaisia työntekijöitä, joilla ei ole minkäänlaista opettajankoulutusta, hän hämmästelee.

Uudistuksella pyritään siihen, että puolet tutkinnosta suoritetaan työpaikoilla. Mäkisalo-Ropponen pitää sitä hyvänä tavoitteena. Edellytyksenä on kuitenkin, että opettajilla on mahdollisuus olla työpaikoilla ohjaamassa ja tukemassa opiskelijaa.

– Valitettavasti heillä ei ole aikaa siihen. Yhteydenpito ja ohjaus hoituvat yleensä pikaisilla puhelinsoitoilla.

Hänen mielestään opettajat ovat ihan mahdottoman edessä, kun he yrittävät sinnitellä opiskelijoiden vuoksi oman jaksamisensa äärirajoilla. Sairauslomat ovat jo lisääntyneet.

– Meniköhän tämä nyt oikein, ministeri Sanni Grahn-Laasonen, Merja Mäkisalo-Ropponen kysyy.

”Päähän kohdistuvia taklauksia ei nähty” – Lasse Laatunen vertaa SAK:ta punakoneeseen

Kuva: EK
Lasse Laatunen ihmettelee yhä Sipilän hallituksen pakkolakihurjastelua (kuva vuodelta 2014, jolloin hän jäi eläkkeelle EK:n työmarkkinajohtajan tehtävästä).

EK:n työmarkkinajohtajan paikalta kolme vuotta sitten eläköitynyt Lasse Laatunen katsoo, ettei EK:n päätös luopua keskitetyistä sopimuksista ollut virhe.

– Onhan niistä luovuttu ennenkin, hän kuitenkin jatkaa.

EK teki asiassa myös sääntömuutoksen, joka tuli voimaan vuonna 2016. Tästä Laatunen, jonka tapana on ollut antaa julkista palautetta myös EK:lle, ei sen sijaan anna kiitosta.

– Virhe minusta on se, että jos sääntöihin kirjoitetaan, että ei voi olla enää palkkaratkaisujen kanssa missään tekemisissä. Sitä minä en ymmärrä, koska silloin kun tulee vaikeat ajat, koskaan ei ole liikaa aseita ja toimintakeinoja, jolla tilanne otetaan haltuun.

Hän ja Ylen pitkäaikainen työmarkkinatoimittaja Arto Nieminen ovat kirjoittaneet kirjan Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa (Art House) yhteistyössä. Kirjan julkaisutilaisuus pidettiin tänään Helsingissä.

Laatunen muistuttaa, että niin palkansaaja- kuin työnantajaliitoilla on oma sopimusautonomiansa. Liitot eivät voi kajota toistensa toimiin.

– Mahdollisuus on vain keskusjärjestöille. Jos kaikki menee hyvin, eihän sitä tarvitse käyttää. Jos kaikki menee oikein sykkyrään ja jos säännöt jo kieltävät, ettei saa tehdä niitä (keskitettyjä sopimuksia), se on aika vaikea yks kaks päättää toimintamallista, Laatunen kritisoi.

Hän ei olisi sääntömuutosta tehnyt.

– Jos rajataan olennainen osa EK:n toiminnan ulkopuolelle, se voi helposti johtaa siihen, että painoarvo laskee muissakin asioissa.

”Tyydyn vain viittaamaan sote-uudistukseen.”

Laatunen sanoo ymmärtävänsä niitä, jotka ajavat ”vapaata poliittista harkintaa ja virkamiesvalmistelua”. Siinä piilee kuitenkin myös heikkous työnantajien ja -tekijöiden kannalta.

– Se tuo kummallekin osapuolelle täysin sattumanvaraisia tuloksia sen mukaan, minkälainen hallitus sattuu kulloinkin istumaan.

– Tähän perustuu se, mitä teimme Lauri Ihalaisen ja Lauri Lylyn kanssa, että irrotamme työmarkkinalainvalmistelun kokonaan politiikasta. Silloin me tiedämme, mitä saamme. Me emme ehkä saa kumpikaan ihan optimaalista lottovoittoa, mutta pystymme välttämään pahimmat virheet.

Lauri Ihalainen oli SAK:n pitkäaikaisena puheenjohtajana Laatusen luotettu neuvottelukumppani ja hyvä ystävä.

– Jos pääneuvottelijoiden kemiat pelaavat hyvin yhteen, niin kuin meillä Laurin kanssa pelasi, se on niin vahva akseli, että sitä on ulkopuolisen, olkoon politiikan tekijä tai mikä tahansa, vaikea saada nurin.

Laatunen sanoo ymmärtävänsä myös sen, että monet työnantajapuolella näkevät, että kolmikanta on ollut ”suuri kirous” ja se on jäykistänyt työmarkkinat.

– Minä olen itse ollut siitä eri mieltä. Virkamiesvalmistelun ja poliittisen valmistelun menestyksellisyydestä ja siunauksellisuudesta tyydyn vain viittaamaan sote-uudistukseen, hän kuittaa.

Soten suhteen Laatunen on ylipäänsä luovuttanut. Siihen olisi hänen mukaansa pitänyt tehdä kuntauudistus pohjaksi ja rakentaa sote-mallin suurien kuntien pohjalle. Maakuntamallistakaan hän ei piittaa.

– Pahinta on se, jos maakunnat saavat verotusoikeuden, meille tulee yksi verotaso lisää. Mitä enemmän on tasoja, sitä pienempi on todennäköisyys, että kokonaisveroaste laskee.

”Vaikeasti voitettava mutta rehti.”

Laatunen panosti urallaan paljon neuvotteluihin nimenomaan SAK:n kanssa. Tätä perustellessaan Laatunen siirtyy käyttämään jääkiekkokieltä. SAK on hänen mukaansa ollut työmarkkinaneuvottelujen punakone. Hän totesi kuitenkin vaimonsa kieltäneen kutsumasta sitä voittamattomaksi.

– SAK:sta on löytynyt koko minun aikana MihailovPetrovHarlamov-tehoketjuja useampiakin. Oli pakko ottaa SAK vastapuoleksi, koska he pystyivät neuvotteluissa jyräämään laajalla rintamalla. He olivat vaikeasti voitettava parti, mutta voin rehellisesti sanoa, että erittäin rehti. Sieltä ei tullut päähän kohdistuvia taklauksia.

Punakonetta valmensi aikanaan Viktor Tikhonov. SAK:n Tikhonoviksi Laatunen nimeää aikanaan SAK:ssa toimineen Eero Heinäluoman.

Matti Pitko Aamulehdestä kirjoitti joskus, että Eerolla oli neljä kännykkää. Yhdellä hän antoi neuvoja SAK:n neuvottelijoille ja kolmella selosti peliä toimittajille. Eero oli neuvottelijujen käytävillä legenda jo eläessään, Laatunen totesi.

Kirjan julkaisutilaisuudessa istuneella Heinäluomalla oli kuitti valmiina:

– Lasse siteeraa tässä itseänsä, kertomaansa Pitkolle.

”En vaihtaisi Ruotsiin tai Saksaan.”

Laatusen mielestä Suomen työlainsäädäntö ei ole jäykempää kuin Ruotsissa tai Saksassa.

– Jos olisin itse työnantaja, en vaihtaisi sitä Ruotsiin tai Saksaan.

– Se mikä tekee Suomen työmarkkinoista jäykän, jos niin halutaan väittää, on se, että meillä alakohtaiset työehtosopimukset menevät ohi työlainsäädännön normien.

– Jos halutaan, niin kuin pitäisi, työmarkkinoita joustavoittaa, se pitää aloittaa alakohtaisten työehtosopimusten kehittämisestä eli tehdä niistä enemmän perälauta-tyyppisiä.

Laatusen mukaan paikalliseen sopimiseen liittyy toinenkin harha: työnantajien vahva usko siihen, että paikallinen sopiminen toimii aina heidän edukseen.

– Kun katsoo vähän historiaa, silloin kun on ollut nousukausi, palkansaajat osaavat rahastaa yhtä hyvin paikallisesti kuin valtakunnan tasolla, Laatunen sanoo.

Laatusen mukaan liikkumavaraa ja joustoa tarvitaan. Samalla hän puolustaa keskusjärjestöjä.

– Kun on sanottu, että keskitetyt ratkaisut ovat jäykkyyden luoneet, niin en minä tiedä yhtään keskitettyä ratkaisua, jossa on kielletty liittoja sopimasta juuri niin kuin ne viisaasti näkevät.

Laatusen ajattelussa alakohtaiset tes-joustot ovat ratkaisu myös yleissitovuusongelmaan.

– Jos on joustavat tessit ja järjestäytymättämät voivat noudattaa niitä sellaisenaan, se pudottaa paineita myös yleissitovuutta kohtaan. En ole itse pitänyt minimipalkkalainsäädäntöä hyvänä, koska se tuo palkanmuodostuksen pohjan poliittiseen harkintaan. Se irrottaa sen markkinoilta.

”Eihän tällaisia yrityksiä pitäisi minkään hallituksen lähteä tekemään.”

Laatunen palasi kirjansa julkaisutilaisuudessa myös Sipilän hallituksen alkutaipaleelle, pakkolakiuhkauksiin.

Ne olivat Laatusen mukaan virheellinen keino tavoitella joustavuutta.

Laatunen huomautti, ettei kovin pätevää juristia olisi tarvittu havaitsemaan sitäkään, etteivät ne voi mennä eduskunnasta saati perustuslakivaliokunnasta läpi.

– Eihän tällaisia yrityksiä pitäisi minkään hallituksen lähteä tekemään.

Käynnissä olevasta liittokierroksesta Lasse Laatunen toteaa uskovansa, että vientiteollisuusalat pystyvät neuvottelemaan hyvät ratkaisut.

EK:n entisen työmarkkinajohtajan näkökulmasta ongelmat näkyvät tammikuun lopussa.

– Julkinen sektori, miten hallitaan ja hillitään ja hoidetaan kuntasektorin paineet.

– Siihen tarvitaan keskusjärjestöjen koordinaatiota.