Toisin kuin harvaanasutussa Suomessa, työn perässä muuttaminen on Tanskassa helppoa. Kaikki on pinta-alaltaan pienessä maassa niin lähellä, ettei muuttaminen aina ole edes välttämätöntä, vaikka työt sijaitsisivat toisella paikkakunnalla. Toisin kuin Suomessa, Tanskassa on myös työllistymisessä tukevia viranomaisia yksi kahtatoista työtöntä kohden. Suomessa vastaava luku on 166.

Myös kierto työttömyydestä uudelleen työllistymiseen on Tanskassa keskimäärin paljon Suomea nopeampaa osin lainsäädännöllisistä syistä ja osin työmarkkinoiden rakenteesta johtuen. Tanskassa on Suomea enemmän ruohonjuuritason yritystoimintaa, ihmisiä työllistäviä pieniä- ja keskisuuria yrityksiä.

Hallituksen työvoimapolitiikka on läpeensä ideologista. Siinä pyritään kostamaan globalisaation aiheuttama työn murros työntekijöille velvoittamalla työttömät osallistumaan aktivointitoimenpiteisiin, joita ei ole paikoin olemassakaan.

Kun aktiivimalli tuli vuoden alusta voimaan, herättiin hallituspuolue keskustassa. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk.) reagoi sadantuhannen allekirjoittajan lakia vastustavaan kansalais­aloitteeseen toteamalla, että ihmisten huoli tulee ottaa tosissaan. Myös vastuulliset ministerit havahtuivat ja ymmärsivät piiloutua.

Aktiivimallia puolusti Ylen A-talk -ohjelmassa tavallisesti sektoriministereihin vannovan hallituksen puolelta ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.). Milloin näemme A-talk-ohjelman, jossa ulkoministeriön asevientilinjauksia selvittää katsojille työministeri Jari Lindström (sin.)?

Aktiivimalli kaikkine ongelmineen on esimerkki viime aikojen kelvottomasta lainvalmistelusta, jolle pitäisi pikku hiljaa tehdä jotakin. Äänestäjät ansaitsevat politiikkaa, joka pyrkii parantamaan maailmaa. Jos jaettavana on niukkuutta, se täytyy tehdä huolellisen harkinnan jälkeen oikeudenmukaisesti. Nyt niin ei tapahdu.