Kotimaa

Sirkus Finlandiassa ei puhuta uskonnosta eikä politiikasta, mutta Carl Jernström Junior sanoo, että ”sirkus on meidän uskontomme”

Jani Laukkanen
Jani Laukkanen
Jani Laukkanen

Kun menee Sirkus Finlandiaan puolen päivän jälkeen, siellä on usein tavallista hiljaisempaa. Syynä siihen on tapa nukkua päiväunia. Sirkustirehtööri Carl Jernström Junior on huomannut sen hyväksi käytännöksi. Näytöspäivinä nukkumaan meno voi olla puolilta öin, ja herätys on kuitenkin kuuden-seitsemän aikaan aamulla.

Hänen oma juttunsa on jongleeraus hevosen selässä seisten. Se on hyvin psykofyysinen kokemus, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kaikki lähtee intensiivisestä keskittymisestä, tunnelmaanlatautumisesta.

– Hevosen kanssa yhteistyö on aika terapeuttista ja rauhoittavaa. Hevoseen ja sen ohjastajaan pitää luottaa täysin, Jernström luonnehtii.

Samalla on huolta ja pelkoakin siitä, ettei hevonen hermostuisi. Eläin muistaa, miten ihmiset ovat kohdelleet sitä. Jernströmille eläimet ovat kuin perheenjäseniä.

– Siinä on rakkautta, kun pystyy antautumaan täysin jonkun toisen vietäväksi.

Raha-asiat ovat välttämättömiä, niissä saa olla tarkkana.

Yksi syy kuulua Euroopan sirkusjärjestö ECA:an on vaikuttaa sirkuseläinten olojen parantamiseen. Jernström pitää Euroopan sirkusten eläinten nykyistä hyvinvointia yleisesti korkeana.

– Sitten on niitä sirkuksia, jotka ovat pudonneet kelkasta. Osa on ymmärtänyt antaa eläimet pois.

Jernströmin mieltä on lämmittänyt erityisesti eläintensuojelijoilta saatu palaute: ”Emme suosittele sirkuksessa käymistä. Jos kuitenkin menette, niin käykää Sirkus Finlandiassa”.

Carl Jernström Junior.

 

Jernström on opetellut kuuntelemaan yhä enemmän omaa kroppaansa. Parin vuoden takainen olkapäätulehdus ja keuhkokuume pysäyttivät. Silloin hän piti jongleerausesityksistä kuukauden tauon. Varsinaista sairaslomaa hän ei pidä juuri koskaan.

– Olen oppinut arvostamaan kaikkia sirkuksen töitä. Raha-asiat ovat välttämättömiä, niissä saa olla tarkkana. Raha ei ole ollut koskaan mulle se juttu.

Äidin siskokin sanoi kerran ”Calle ei rahaa kumarra”. Jernström on huomannut rahan perässä menevien isojen sirkusten tunnelman katoavan.

– Aito tunnelma tulee olemalla läsnä. Nautimme siitä, mitä teemme.

Pitää seurata, mihin luonto vie, ja aistia ilmapiiriä.

Sirkuslaisissa on monia eri kulttuureja, uskontoja ja kansalaisia paristakymmenestä maasta. Joskus syntyy tappeluita. Silloin Jernström sijoittaa nujakoijien vaunut eri puolille leiriä. Onneksi yhteenotot ovat jääneet viimeaikoina vähäisiksi.

– Meillä onkin kirjoittamaton sääntö, ettemme puhu uskonnosta tai politiikasta.

Mitä sirkuksen tulevaisuuteen tulee, Jernström on odottavan toiveikas. Sirkuksella on meneillään uusi nousukausi, muutos on jatkuvaa. Nykyisin sirkusartistin opinnot voi suorittaa Koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa, ja sieltä valmistuneista myös Sirkus Finland on saanut esiintyjiä riveihinsä.

– Sirkus on meidän uskontomme. Se on kaikki kaikessa. Pitää seurata, mihin luonto vie, ja aistia ilmapiiriä, Jernström myhäilee.

Lue koko laaja Carl Jernström Juniorin haastattelu torstain Demokraatista.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat