Työväenkirjallisuuden päivän osiossa Sota ja arki nousi esille mielenkiintoinen näkemys, jonka mukaan sisällissodat ovat olleet etenkin nuorukaisten ja nuorten miesten ongelma. Heidän syykseen sotia ei kuitenkaan luettu. Erilaisia yhteiskunnallisia syitä ei kuitenkaan tunnin aikataulussa ehditty käsitellä.

Sota ja Arki -paneeliin osallistuivat historiallisista romaaneista tunnettu kirjailija Anneli Kanto, Murtuneet mielet -teoksen kirjoittanut historiantutkija, tohtori Ville Kivimäki, Punaisten naisten tiet -teoksen kirjoittanut tohtori Tiina Lintunen ja vuoden 1918 sisällissotaa ja sitä seurannutta väkivaltaa tutkinut dosentti Marko Tikka.

Tikan mukaan eri syistä syttynyt vuoden 1918 sisällissota ryöpsähti nuorten syliin.

Tikka jatkoi todeten, että sota on mielenkiintosempaa kuin arki. Hän viittasi poikien sotaleikkeihin.

Kanto puolestaan totesi, että nuoria ihmisiä vuonna 1917 oli paljon. Hänen mukaansa Pohjanmaalta sotaan lähteneet nuoret eivät tienneet, “mistään mitään”. Silti tai siksi he osallistuivat moniin väkivallantekoihin.

Kivimäki oli ainoa, joka yritti hakea syvempiä syitä sodalle viitaten muun muassa sosiaalisiin olosuhteisiin.

– Kun Suomessa kansalaisuus yhden kansan ideana ei toteutunut, niin sitten räjähti, Kivimäki sanoi.

Suojeluskunnissa valkoinen sankaruus sementoitiin

Jos punaisten tekemiä väkivallantekoja käsiteltiinkin, valkoiset eivät omista teoistaan liikoja puhuneet. Tilanne Kannon mukaan tavallaan lukkiintui, kun valkoisista tehtiin sodan sankareita. Heidän tekonsa sementoitiin hyvinä tekoina, jolloin pahoista teoista ei enää voitu puhua.

Suojeluskunnat lujittivat osaltaan sementointia. Vaikka sisällissotaa käytiin pikemminkin viikkojen kuin kuukausien ajan, osalle voittajista jäi “sota päälle”. Sitä ylläpiti suojeluskuntajärjestelmä, mikä Lintusen mukaan salli väkivallan ainakin tiettyyn rajaan saakka. Järjestelmä salli tavallaan myös väkivaltaan taipuvaisten “jäähdyttelyn”. Liekö tästä äärimmäisenä esimerkkinä Lapuanliike väkivaltaisine kyyditsemisineen ja IKL -puolue.

Kannon mukaan 14-17 -vuotiaat olivat julmia. Tilannetta pahensi heidän alkoholin käyttönsä.

Nuorten rooli hämmensi

Historiaa harrastaneet ehkä hämmästyivät nuorten roolin korostamista tai korostumista, mutta myönsivät siihen toki olevan syynsä. Monissa työväenyhdistyksissäkin niiden sisällä toimivien nuoriso-osastojen ja urheiluseurojen jäsenet olivat aktiivisia punakaarteissa. Niin työväenyhdistyksissä kuin suojeluskunnissakin nuoruus,  fyysinen voima ja uho eivät ainoastaan voineet hyvin vaan jopa kasvoivat.

Tilaisuuden jälkeen käytäväkeskustelussa otettiin esimerkiksi Venezuela, jossa kaduille kapinoimaan uskaltautuvat vain alle 20-vuotiaat. Syyt maan ongelmalliseen tilanteeseen myönnettiin toki syntyneen ennen monen nuoren mielenosoittajan ja katutaistelijan syntymää.