tyovaenkirjallisuuspaiva
kaisaniemi

Siskokullat tien päällä – kiinnostavasti roolitetun Miamin (2017) tarinapuoli tökkii

Siihen nähden, että Zaida Berg­rothin kahden aiemman pitkän elokuvan vahvuus on kummunnut pitkälti hyvästä käsikirjoituksesta, on aika yllättävää, että ohjaajan kolmannessa elokuvassa Miami (2017) tarinapuoli jättää eniten toivomisen varaa. Outoa se on siksikin, että ohjaajan käsikirjoituskumppanina on kahden edellisen, Skavabälen poikien (2009) ja Hyvän pojan (2011), tapaan ollut Jan Forsström.

Skavabölen pojista Forsströmille irtosi parhaan kässärin Jussi-patsaskin, mutta siitä hän saa kyllä kiittää myös Antti Raiviota, jonka Q-teatterille 1990-luvun alussa kirjoittamaan upeaan näytelmään elokuva pohjautui.

Kuumaa tanssia ja vedätystä

Skavabölen pojat on edelleen tämän vuosituhannen parhaita kotimaisia esikoiselokuvia. Sen voima lähti syvästi käsitellystä ja esitetystä veljes- ja perhetarinasta.

Miamissakin tarinan perustana on sisarussuhde. Angela ja Anna ovat vanhempiensa avioerossa joutuneet erilleen jo varhaislapsuudessaan, eivätkä ole olleet toistensa kanssa tekemisissä. Ennen kuin Anna hakeutuu klubille, jossa Angela esiintyy showtanssijana.

Angela joutuu maksamatta jääneen velan vuoksi perintätorpedon kovistelun kohteeksi, mutta Anna menee rohkeasti väliin, ja auttaa siskonsa pakoon – siskonsa, joka ei aluksi tiedä olevansa pelastajansa verisukulainen.

Tästä alkaa sitten vähän pidempi road trip. Angela maanittelee Annan tanssiparikseen ravintolakeikoille, mutta kun tanssitöillä ei oikein tahdo saada kokoon hämäräbisneksiä pyörittävän Mertsin peräämää velkasummaa, siskokset keksivät tuottoisamman, kiristyspohjaisen sivubisneksen: Angela antaa privaattinäytöksiä ravintolasta yhytetyille kiimaisille ukoille, Anna kuvaa ne kännykällä – video meilinä äijille saatesanoilla ”jos et maksa kahta tonnia, tämä lähtee nettiin…” Jo kohta alkaa velanmaksukassa karttua mukavasti.

Mutta siskokullat saavat huomata, että vedättämisellä on hintansa, etenkin jos yrittää napata liian ison kalan. Onnellinen elämä Miamin auringossa uhkaa jäädä sittenkin haaveeksi?

Eripariset elementit

ELOKUVA:
Miami
Ohjaus: Zaida Bergroth
Pääosissa: Krista Kosonen, Sonja Kuittinen, Juhan Ulfsak, Kristian Smeds, Janne Reinikainen
2017, 119 min.
Zaida Bergrothin ote ohjaajana on edelleen varma ja rohkea. Siskoksia kuvataan alussa paljon läheltä, jolloin heidän mikroilmeensäkin pääsevät hämmentyneessä uudelleentutustumisvaiheessa näkyviin. Tanssikohtauksissa ja kapakkatunnelmissa ei haeta glamouria, vaan jotain nukkavierua puolimaailmaa, jossa Angela todellisuudessa elää vaikka muuta tahtoisikin.

Elokuvan ongelmana on sovittaa toisiinsa tarina sisarussuhteen jälleenrakentamisesta ja toisaalta road movie -tyyppinen trilleripuoli. Jatkuva liikkellä olo haittaa syventymistä Angelan ja Annan persooniin, toisaalta katsojan tajuntaa sähköistäväksi rikosdraamaksi ja tien päällä -elokuvaksi Miami on hidas ja säyseä.

Vasta finaalissa isot elementit kohtaavat toisensa. Siskosten pakoilun kulminoituessa lopulliseen pesänselvitykseen heitä piinaavien ikävien miesten kanssa, Angelan ja Annan keskinäisessä suhteessa padot alkavat murtua, ja kriisin edessä he löytävät todellisen yhteyden. Elokuvan jännitysmomentit ovat tässä vaiheessa korkeimmillaan, mutta sisarusdraama ja trillerikierrokset kulkevat nyt hyvin käsi kädessä.

Käsikirjoituksessa tökkäisee myös se, että katsojalle yritetään syöttää ikään kuin annettuina totuuksina asioita, jotka vaatisivat pientä syventämistä. Ei ole esimerkiksi ihan helppo uskoa, että hiljainen ja arka Anna noin vaan pystyy kivettämään sydämensä ja ryhtymään täysin diletanttipohjalta tanssijaksi saati kiristyspuuhiin, vaikka siskonsa varsin manipulatiivinen persoona onkin. Angelan tapa­uskonnollisuus taas on kumma lisämauste, josta jää kertomatta, mistä ja miksi iltarukouksien tarve ja jumalkuvien palvonta lähtee.

Torvi ja sordiino

Krista Kosonen on elementissään epävakaan, vähintäänkin bipolaarisen Angelan roolissa. Hänen replikoitinsa arkisuus on suloisessa ristiriidassa roolihahmon kuu taivaalta -asenteen kanssa. Ja ne tanssit: mekaanisuus on korvannut eroottisuuden jo kauan sitten, mutta sitä Angela ei edelleenkään tunnusta.

Viime keväänä teatterikorkeakoulusta valmistunut Sonja Kuittinen on raikas löytö Annan rooliin, vaikka hänen tehtävänsä on Kososen impulsiivisen irrottelun rinnalla epäkiitollisempi. Annan on koko ajan oltava se järjen ääni ja pantava vähän sordiinoa päälle Angelan antaessa torven soida.

Miami on ylipäätäänkin roolitettu kiinnostavasti. Ei siis iänikuisia lauritilkasia, jussivatasia ja samuliedelmanneja, vaan pääparin katveessa pikkurooleissaan väräyttävät esimerkiksi teatteriguru Kristian Smeds ja hänen virolainen luottonäyttelijänsä Juhan Ulfsak, edellinen Mertsi-pirulaisena ja jälkimmäinen kylmäsieluisena latvialaisliikemiehenä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Linnan poika HS:ssa: ”Oli todella ikävää huomata… Tuntematon sotilas -kirjan kansi, jossa kiväärin piippu oli korvattu tiskiharjalla”

Kuva: Lehtikuva

Väinö Linnan poika Petteri Linna ei hyväksy uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tuotelanseerauksia. Linna kommentoi asiaa Helsingin Sanomissa. Väinö Linnan perikunta oli julkaissut aiheesta lehdessä myös mielipidekirjoituksen.

Tuntemattoman sotilaan nimissä on julkaistu niin kahvia, kivennäisvettä kuin vessaharjojakin. Linna toteaa, että tuotteilla ei ole perikunnan puolelta minkäänlaista tukea. Hänen mukaansa tuotteita ei olisi hyväksynyt myöskään Väinö Linna itse.

Petteri Linna kuitenkin korostaa, että itse elokuvaprojekti on sujunut hyvässä hengessä.

Linna kertoi päättäneensä kommentoida tuotteita, koska monet tuttavat olivat lähettäneet hänelle kuvia ja ihmetelleet, miten Tuntematon sotilas oli vedetty tällaiseen mukaan. Erityisen sysäyksen olivat antaneet siivoustuotteet.

– Sen jälkeen tuli itselle paljon rapaa, ihmiset kokivat ne todella ala-arvoisiksi, Linna kommentoi Helsingin Sanomissa.

– Oli todella ikävää huomata, että esimerkiksi netissä jo viime perjantaina oli Tuntematon sotilas -kirjan kansi, jossa kiväärin piippu oli korvattu tiskiharjalla.

Linnan perikunta ei aio kuitenkaan ryhtyä jatkotoimenpiteisiin tuotteiden osalta.

AVAINSANAT

Legendaarinen Jeanne Moreau on kuollut

Kuva: Lehtikuva

Ranskalainen näyttelijä Jeanne Moreau on kuollut. Moreau oli 89-vuotias. Hänet löydettiin kuolleena kotoaan Pariisista.

Moreau muistetaan muun muassa roolistaan elokuvassa Jules ja Jim vuodelta 1962. Kolmiodraamasta kertova elokuva on Ranskan uuden aallon tunnetuimpia, ja sen ohjasi Francois Truffaut.

Moreau voitti ”Ranskan Oscarin” eli Cesar-palkinnon parhaasta naispääosasta vuonna 1992 elokuvasta La vieille qui marchait dans la mer. Hän jatkoi näyttelemistä aivan viime vuosiin asti.

Presidentti Emmanuel Macron luonnehti Moreauta elokuvataiteen ruumiillistumaksi ja vapaaksi sieluksi, joka kapinoi aina vallanpitäjiä vastaan.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Dome Karukoski sai kunniatehtävän – Deadline: Ohjaa Tolkienin elämästä kertovan elokuvan

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Suomalaisohjaaja Dome Karukoski on valittu ohjaamaan maailman tunnetuimmasta fantasiakirjailijasta J.R.R. Tolkienista kertovaa elämäkerrallista elokuvaa, kertoo viihdesivusto Deadline.

STT on saanut asialle vahvistuksen, mutta ei ole vielä tavoittanut Karukoskea kommentoimaan asiaa.

Karukoski on ohjannut muun muassa elokuvat Tyttö sinä olet tähti, Tummien perhosten koti, Kielletty hedelmä, Napapiirin sankarit, Leijonasydän, Mielensäpahoittaja ja Tom of Finland.

Deadline kertoo, että elokuvaan etsitään parhaillaan näyttelijöitä. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat David Gleeson ja Stephen Beresford.

Deadlinen mukaan elokuva on tutkimusmatka J.R.R. Tolkienin nuoruusvuosiin ja kertoo siitä, kuinka hän löytää ystäviä, rakkauden ja taiteellisen inspiraationsa kaltaistensa hylkiöiden joukosta koulussa.

Ystävyys joutuu kuitenkin koetukselle, kun ensimmäinen maailmansota puhkeaa.

Tapahtumat ovat toimineet myös inspiraationa Tolkienin tunnetuimmille Keski-Maa-aiheisille teoksille kuten Taru sormusten herrasta, Hobitti eli sinne ja takaisin sekä Silmarillion.

Vähemmälle huomiolle jääneet huippuelokuvat saavat toisen mahdollisuuden

Kavin kesäsarjassa nähdään muun muassa tanskalaiselokuva Land of Mine.

Helsingissä 2000-luvulla vähentynyt elokuvasalien määrä ja digitalisoituminen on lyhentänyt monien elokuvien kiertoa teatterilevityksessä. Erityisesti pienempien yleisöjen laatuelokuvat jäävät monesti useita saleja vaativien hittien jalkoihin. Elokuvat, joilla ei ole isoa markkinointibudjettia, voivat tippua nopeasti harvoihin näytöksiin ja monille hankaliin näytösaikoihin.

Elokuvateatteri Orionin kesäsarjassa tuodaan esille viimeisen vuoden aikana levityksessä olleita elokuvia, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi valkokankaalla. Sarjan elokuvat ovat Kansallisen audiovisuaalisen instituutin suunnittelijoiden käsin poimimia, nykyelokuvan huippuja. Suomen katsojatilastoissa valtaa pitää amerikkalainen ja kotimainen tuotanto, joten Jatkoaika-sarjaan on nostettu teoksia muista elokuvamaista.

Kesäsarjan kuudella elokuvalla on kullakin kolme näytösaikaa Orionissa. Ensimmäisenä nähdään australialaisen Jocelyn Moorhousen komediallinen kostodraama ”The Dressmaker”(2015), jossa nainen (Kate Winslet) palaa pieneen australialaiskaupunkiin auttamaan äitiään (Judy Davis), jonka terveys alkaa reistailla. (Näytökset ti 27.6. klo 17, to 6.7. klo 18.50 ja ti 11.7. klo 21.)

Hillitty ”Siskokset”(2015) on koskettava elokuva laatudraaman mestarilta Koreeda Hirokazulta. Isän kuolema tuo jännitteitä kolmen tokiolaissiskoksen perheharmoniaan: he joutuvat kohtaamaan uuden sisarpuolensa. (Näytökset to 29.6. klo 17, ti 4.7. klo 18.40 ja to 13.7. klo 20.50.)

Unkarilaisen László Nemesin järisyttävä ”Son of Saul” (2015) sai sekä parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin että Golden Globe -palkinnon. Saul on keskitysleirivanki, jonka natsit ovat pakottaneet siivoamaan kansanmurhan jälkiä. (Ti 18.7. klo 17, to 27.7. klo 21 ja to 10.8. klo 19)

Thomas Vinterbergin 1970-luvun alkuun sijoittuva tanskalaiselokuva ”Kommuuni” (2016) kuvaa kepeästi kommuuniasumisen iloja ja suruja. Tv:n uutisankkuri (Trine Dyrholm) ja hänen miehensä haluavat vaihtelua elämäänsä. (Ke 19.7. klo 17, ke 26.7. klo 19.05 ja pe 4.8. klo 18.45)

Sarjan toisessa tanskalaiselokuvassa nuoret saksalaissotilaat pakotetaan toisen maailmansodan päätyttyä purkamaan Tanskan rannikolle kylvämänsä miinat. Martin Zandvlietin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva ”Land of Mine” (2015) on klassisen eeppinen ja syvästi intiimi, elegantti, mutta ankara. (To 20.7. klo 21, ti 1.8. klo 17 ja  ti 8.8. klo 17)

Pakolaisvirta koettelee pientä Lampedusan saarta Välimerellä italialaisohjaaja Gianfranco Rosin dokumentissa ”Fuocoammare – tuli merellä” (2016). joka voitti Berliinin elokuvafestivaalin pääpalkinnon. (Ti 25.7. klo 18.50, ke 2.8. klo 21 ja pe 11.8. klo 17)

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Uuden Tuntemattoman sotilaan traileri julki

Kuva: LEHTIKUVA / HANDOUT / JUHA MUSTONEN
Näyttelijä Jussi Vatanen nähdään uudessa Tuntemattomassa sotilaassa vänrikki Koskelana.

Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan virallinen traileri, eli lyhyt esittelyfilmi, julkaistiin torstaina.

Puolitoistaminuuttinen traileri alkaa tunnetuilla Hietasen sanoilla ”Mihin täst sit ollenkka lähretä? Vissii helvettii ast.”.

Trailerin voit katsoa täältä.

Vuosina 2016 ja 2017 kuvatun elokuvan pääosia näyttelevät Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi.

Elokuva saa ensi-iltansa 27. lokakuuta 2017.

Louhimiehen ja Jari Olavi Rantalan käsikirjoitus pohjautuu Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan lisäksi myös Linnan Sotaromaaniin, eli klassikkoteoksen alkuperäiseen, sensuroimattomaan versioon.