D-analyysit

Sitä saa mitä tilaa – perussuomalaisten puheet työväenpuolueesta voidaan haudata

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Pääkirjoitukset

Demokraatti.fi

 

Kun Timo Soini painoi sunnuntaiaamuna tietokoneensa ”entteriä”, Suomen poliittinen elämä mullistui kertaheitolla. ”Plokissaan” hän ilmoitti vetäytyvänsä perussuomalaisten puheenjohtajan tehtävästä kymmenen kaksivuotiskauden jälkeen.

Saavutus on historiallinen varsinkin, kun puolueen kannatus on Soinin ansiosta noussut muutamasta prosenttiyksiköstä viime eduskuntavaalien vaalien lähes 20 prosenttiin. Timo Soinin johdolla perussuomalaiset onnistui surffaamaan eurooppalaisen populismin aallon harjalla säilyttäen kuitenkin salonkikelpoisuuden, kun hallituspaikkoja alettiin jakaa vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

Mainen kunnia hupenee vallankahvassa nopeasti. Perussuomalaiset mittautti vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisenä kesänä Ylen gallupissa 23 prosentin kannatuksen. Nyt SOS-hallituksen puolivälitarkastelun lähestyessä puolueen kannatus on enää 8,4 prosenttia. Niin puolueen räjähtävä kasvu kuin kannatuksen jäätävä sulaminen ovat Suomen poliittisen historian näkökulmasta ainutlaatuisia.

Tuntuu kuin iso jytky olisi valahtanut pahasti omaan housuun.

Kansan mies Timo Soini on luonut perussuomalaiset lähes tyhjästä SMP:n konkurssipesän raunioille. Hän kiersi pappamopolla pitkin kansankuppiloita itseään säästämättä ja oppi puhuttelemaan tavallisia suomalaisia, etenkin miehiä. Hänen maisterisjätkä-karismansa keräsi 2000-luvun puolivälistä alkaen myös median huomion. Lähes kaikki söivät innolla tämän kansanmiehen kädestä, jolle EU on aina ollut ongelma ja poliittinen eliitti rötösherrojen jälkeläisiä.

Kummankin kärkiehdokkaan politiikka vie puoluetta niin paljon oikealle, että puheet työväenpuolueesta voidaan haudata.

Vasta hallitusvastuu on himmentänyt Soinin sädekehää. Silti niin monet jäävät kaipaamaan liukaskielistä hämmentäjää, jonka ”soinismit” osuvat edelleen maaliin hämmästyttävällä tarkkuudella.

Timo Soinin vetäytymisen jälkeen puheenjohtajapeli käynnistyi perussuomalaisissa välittömästi.

Puolueen eliitti näyttää jo tässä vaiheessa asettuvan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon taakse. Terhon voittokulun voi ainoastaan estää ”yhden asian mies”, europarlamentaarikko Jussi Halla-aho. Kumpi tahansa kärkiehdokkaista tulee valittua, perussuomalaiset ei ole enää entisensä. Puheet työväenpuolueesta ja SMP:n perinnöstä voidaan kerralla haudata.

Ehdokkaista Terho osoittautuu pienellä pintaraapaisulla kovaotteiseksi hallituksen leikkausten puolustajaksi, joka haluaa heikentää työntekijän irtisanomissuojaa, nostaa alempia arvonlisäveroluokkia ja poistaa kehitysavun kokonaan. Jussi Halla-Ahon sosiaalipolitiikasta on hyvin vaikea saada selvää. Hän keskittää kaiken voimansa islamin demonisointiin, maahanmuuttokriittisen puheeseen sekä EU-vastaisuuteen.

Kesäkuun puoluekokous on perussuomalaisen puolueen uusi alku. Kummankin kärkiehdokkaan politiikka vie puoluetta niin paljon oikealle, että puheet työväenpuolueesta voidaan haudata. Ja koska keskustakin on lipunut reippaasti oikealle, on poliittisessa keskustassa tilaa. Sitä kenttää ei SDP:n kannata jättää yksin vihreille.

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat