Teatteri ja Tanssi
13.2.2017 15:42 ・ Päivitetty: 13.2.2017 15:42
Sivuaskel-festivaalilla pääsi kokemaan tanssin ja musiikin voimaa
Sivuaskel-festivaali, Kaapelitehdas
o.T (Incipient Futures)
Taiteellinen ohjaus, koreografinen kehys Ian Kaler – Sävellys ja musiikin esitys Planningtorock aka Jam Rostron – Valot Imogen Heath – Puvut Stéphane Peeps Moun – Lavastus Stephanie Rauch – Tanssi Ian Kaler ja Stéphane Peeps Moun
Festivaalin päävieras oli viikonloppuna esiintynyt itävaltalainen Ian Kaler, jota pidetään yhtenä tämän hetken kiinnostavimpana koreografina. Festivaalilla nähitin hänen o.T (saks. nimetön) -teossarjansa kolmas osa (Incipient Futures).
Teossarjassa Kalerin yhteistyökumppanina on ollut elektromuusikko ja tuottaja Planningtorock, alias Jam Rostron. Nyt nähdyssä kolmannessa osassa toisena esiintyjänä ja pukujen suunnittelijana oli afro-house-tanssija ja vaatesuunnittelija Stéphane Peeps Moun. Lisäksi livemuusikkona oli perkussionisti Joy Leah Joseph.
Esitys tapahtui Pannuhallissa sirkusareenamaisessa pyöreässä tilassa, jonka sisäseiniä kiersivät lavastaja Stephanie Rauchin värikylläiset maalaukset. Ne tosin jäivät yleisön selkien taakse ja Imogen Heathin kiilamaisissa valoissa myös useimmiten hävisivät pimeyteen.
Teoksen aiheena olivat musiikin, tanssin ja liikkeiden väliset yhteydet ja niiden vaikutus ympäröivään yhteisöön.
Esitystilan muoto toi myös mieleen katutanssien battlet, ja esityksen dramaturgisessa rakenteessa olikin viitteitä siitä. Yhteisen aloituksen jälkeen seurasi kummankin tanssijan soolo ja sitten yhteisesitys, jossa kumpikin pyrki haastamaan toisensa.
Myös liikekielessä oli paljon katutanssia, mutta myös kaikkea muuta afrikkalaisesta tanssista jopa ripaukseen steppiä.
Kumpikin esiintyjä oli ilmiömäinen tanssija ja kummallakin oli oma persoonallinen tyylinsä. Ei voinut kuin väin ällistellä varsinkin Moun aivan uskomatonta kehon hallintaa. En ole koskaan ennen tullut edes ajatelleeksi, että lapaluutkin voivat tanssia, itsenäisesti.
Musiikin ja liikkeen tärkein elementti oli rytmi. Se täytti koko tilan sekä Planningtorockin elektronisen soundin tummilla ja kaikuisilla sävyillä että Josephin kiihkeillä ja intensiivisillä rummutuksilla.
Kovin yhteisöllisiä tai muuten yhteiskunnallisia ajatuksia esitys ei minussa herättänyt. Minulle se oli ennemminkin musiikin, liikkeen ja rytmin kaiken täyttävä ja taitava kudelma, joka sai omankin jalan välillä lyömään biitin mukana.
Annikki Alku
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.