[pro_ad_display_adzone id=68868]

Soini kommentoi Arhinmäen lähtöä – ”Sosialismi ja kommunismi on näyttönsä antanut”

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Timo Soini kommentoi blogissaan Paavo Arhinmäen päätöstä luopua vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kommentoi blogissaan Paavo Arhinmäen (vas.) päätöstä jättää puolueensa puheenjohtajuuden.

Soini sanoo, ettei ole politiikassa samaa mieltä Arhinmäen kanssa monessakaan asiassa.

– Punavihreys on pulapolitiikkaa. Sosialismi ja kommunismi on näyttönsä antanut. Punnittu ja kevyeksi havaittu, hän kirjoittaa.

Hän antaa Arhinmäelle myös ”pientä plussaa”. Soinin mukaan Arhinmäki on porukkansa näköinen ja ajoi asioita puolueessa oikeaksi kokemallaan tavalla.

– Paavo on ollut tarjoamassa vasemmistolaista vaihtoehtoa. Se on palvelus demokratialle. Kansalla pitää olla valinnanvaraa, Soini linjaa.

Piilotyöttömiä edelleen 140 000 – työllisyysaste lievässä nousussa

Kuva: Lehtikuva

Työllisyys paranee hiljalleen. Tilastokeskuksen mukaan työllisyysasteen kausi- ja satunnaisvaihtelusta tasoitettu trendi oli elokuussa 69,4 prosenttia. Viime kuusta trendi nousi prosentin kymmeneksellä.

Työllisyysaste oli 70,5 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 69,9 prosenttia. Miesten työllisyysaste kipusi 72 prosenttiin ja naisten 69 prosenttiin.

Hallitus on ilmoittanut tavoittelevansa työllisyysasteen nostamista 72 prosenttiin.

Työttömiä oli elokuussa 202 000. Määrä on vähentynyt vuoden takaisesta 7 000:lla.

Työvoiman ulkopuolella oli elokuussa yli 1,41 miljoonaa ihmistä. Heistä niin sanottuja piilotyöttömiä on 140 000, mikä on 14 000 vähemmän kuin vuosi sitten.

Piilotyöttömät ovat työvoiman ulkopuolella olevia, jotka haluaisivat töihin, mutta eivät ole kuukauteen etsineet töitä.

”Suurin saavutus oli kieltää pahvimukit” – Muistelmakirja paljastaa: Lasse Laatunen ei ottanut nykyistä ministeriä vakavasti

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Oikeusministeri Antti Häkkänen ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (oikealla) eduskunnan täysistunnossa.

Yle teki kesällä 2013 tehdä jutun työllisyys- ja kasvusopimukseen kaavailluista kriisilausekkeista. Kiireinen EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen päätyi antamaan haastattelun golf-kentältä.

Laatusen ja Ylen pitkäaikainen työmarkkinatoimittajan Arto Niemisen kirjoittamassa Laatusen uraa läpikäyvässä muistelmakirjassa Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa (Art House) kerrotaan, miten Laatunen sai tämän jälkeen Kai Mykkäseltä viestin, jonka mukaan oli harkitsematonta antaa haastattelu golfkentältä.

Kokoomuslainen Mykkänen toimi tuolloin EK:ssa vaikuttamishankkeista ja uudistumisesta vastaavana johtajana. Tätä nykyä hän on Sipilän (kesk.) hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.

Kirjan mukaan Laatunen ei oikein jaksanut ottaa Mykkästä vakavasti.

”Mykkäsen suurin saavutus Etelärannassa oli kieltää pahvimukit ympäristölle vaarallisina. Fiksut sihteerit piilottivat pahvimukit tiettyyn kaappiin, jota Mykkänen ei tiennyt. Muut tiesivät ja käyttivät niitä niin kuin ennenkin”, kirja kuvaa.

Hapan kommentointi Mykkäsen tärkeiksi näkemille asioille jatkuu.

”Lisäksi Mykkänen halusi asentaa EK:n toimitalon Palacen katolle aurinkopaneelit ja hankkia autotalliin kymmenen pyörää, joilla asiantuntijoiden olisi pitänyt kulkea ministeriöihin kokouksiin ja eduskunnan valiokuntiin kuultavaksi. Oletettavasti talo olisi tarjonnut pyykkipojat housujen lahkeisiin, etteivät ne olisi menneet ketjujen väliin”.

Laatusesta aurinkopaneelit Palacen katolla olisivat olleet lähes yhtä synkkä näky kuin sirppi ja vasara eduskuntatalon katolla.

”Polkupyörät hallintojohtaja Hannu Rautiainen jätti hankkimatta.”

EK yritti estää Lasse Laatusen läksiäishaastattelut – tänään julki kirjan verran muistelmia

Kuva: Pekka Sipola
Lasse Laatunen ei pidä EK:n työmarkkinapoliittista alasajoa viisaana toimintana.

Kolme vuotta sitten Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) työmarkkinajohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Lasse Laatunen ja Ylen pitkäaikainen työmarkkinatoimittaja Arto Nieminen ovat kirjoittaneet Laatusen uraa läpikäyvän muistelmakirjan Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa (Art House).

Yhteistyössä tehdyn kirjan tarinan runko on Laatusen itsensä käsialaa. Juristi Laatunen aloitti 1973 asiamiehenä Suomen Työnantajain Keskusliitossa (STK), joka sittemmin on muuttunut fuusioiden seurauksena EK:ksi.

Vuoden 2005 fuusiossa Palvelutyönantajat ja STK:n seuraaja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT yhdistettiin yhdeksi elinkeinoelämän etujärjestöksi EK:si. Laatunen pitää fuusiota virheenä. Jäsenten intressit menevät ristiin. Edunvalvonta vaikeutuu.

Laajasti verkottunut ja vaikutusvaltainen Laatunen toimi työnantajakeskusjärjestössä monissa eri tehtävissä. 1984 hänet valittiin STK:n laki- ja sosiaaliasiain johtajaksi. Tässä ja tätä seuraavissa rooleissa hän on jättänyt ison kädenjäljen muun muassa vuosikausia neuvoteltuun eläkeratkaisuun 2014.

Kirjan mukaan valtiovarainministerinä toiminut Antti Rinne (sd.) otti roolia eläkeratkaisun loppuvaiheissa, kun näytti, että Kuntatyönantajat KT olisi lähtenyt Akavan kelkkaan ja jäänyt ratkaisun ulkopuolelle.

Asiat järjestyivät, kun Rinne otti yhteyttä Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajana toimineeseen Antti Lindtmaniin, joka puolestaan kertoi soittavansa Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jaloselle. Pian palaset loksahtivat paikoilleen.

Lasse Laatunen on vaikuttanut työmarkkinaratkaisujen ohella keskeisesti lukuisiin suomalaisen sosiaalipolitiikan ja työelämän lainsäädännön uudistuksiin.

Sosiaali- ja terveysministereistä Laatunen kertoo arvostavansa uransa parhaimpana Sinikka Mönkärettä (sd.).

Ihalaisen kanssa yhteinen aaltopituus.

Laatunen ja Nieminen katsovat ay-liikkeen olleen poliittisesti vahvimmillaan Sorsan IV hallituksen ja Lipposen hallitusten aikana. Toimintatapa muuttui Lauri Ihalaisen puheenjohtajakaudella SAK:ssa.

”Ihalainen oli yhteistyökykyinen kaikkiin suuntiin, myös työnantajiin. SAK:n ja STK:n (ja sen seuraajien) neuvotteluakseli voimistui ja työmarkkinaneuvottelut työ- ja sosiaalilainsäädännön hankkeissa irtautuivat poliittisista suhdanteista”.

SAK:n puheenjohtajana 1990–2009 toiminut Ihalainen oli Laatuselle tuttu jo pidemmältä aikaa. Ihalainen saa kirjassa varauksetonta kiitosta. Työmarkkinakuvioissa he kokivat olevansa samalla aaltopituudella. Perhetuttuja lähensi entisestään lasten syntyminen samana päivänä, tosin eri vuosina.

Loppusanoissaan Arto Nieminen kirjoittaa – tässä yhteydessä keihinkään henkilöihin viittaamatta – miten on ollut niinkin, että vain kaksi ihmistä on voinut neuvotella kaikkia suomalaisia koskevista muutoksista esimerkiksi eläkejärjestelmään tai työttömyysturvaan.

”Se on lukumääräisesti varsin vähän. On vaikea arvioida, olisiko laajemmalla porukalla saatu parempia ratkaisuja aikaan”.

”Tsemppiä.”

Paavo Lipposta kirja kuvailee ”sodan jälkeisen ajan parhaana pääministerinä”. Kirjoittajat katsovat Lipposen lopulta toteuttaneen isoja Etelärannan tavoitteita, kun hän pääministerinä karsi julkista taloutta, teki leikkauksia ja vei Suomen Euroopan ytimeen.

”Lipposkritiikki tulikin ay-liikkeen demarijohtajilta. Esko Ahon tapaan myös Paavo Lipponen sai niskaansa yleislakkouhan työttömyysturvaleikkaussuunnitelmien takia.”

Kun asiaa ratkottiin eräässä tapaamisessa, kirjan mukaan Lipponen kääntyi hissin ovella Laatusen puoleen ja toivotti tsemppiä.

”Siinä demaripääministeri kannusti työnantajapomoa. Laatunen kertoi tsemppitoivotuksesta myöhemmin Lauri Ihalaiselle. Ihalaista ei paljoa naurattanut.”

Lasse Laatunen itse kertoo pitävänsä Paavo Lipposta parhaana pääministerinä sotavuosien jälkeen.

Sipilän pelisilmä petti.

Laatunen ei ole ollut minkään puolueen jäsen. Liki aina hän kertoo äänestäneensä Ben Zyskowiczia (kok.).

”Toisaalta on Laatusesta joskus puhuttu myös Etelärannan ainoana demarina, mitä hän ei tietenkään ole. Hän osasi rakentaa suhteensa myös demaripäättäjiin, ja ne suhteet olivat lämpimät. Kaveruussuhde Lauri Ihalaiseen on tästä tietysti ääriesimerkki, mutta Laatusella on takataskussaan paljon muitakin demarinimiä, viimeisenä varmaankin Antti Lindtman, jota Laatunen pitää arvostettuna nousevana tähtenä”, kirja kertoo.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kuuluisa Rukan lumilla syntynyt eläke-esitys nousee myös esiin. Tosin se tuskin oli Vanhasen omaa keksintöä. Vanhasen erityisavustaja Mikko Alkio on kertonut Laatuselle, että esitys tehtiin pääministerille ja valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle (kok.) heidän vieraillessaan OECD:ssä.

Yhteiskuntasopimuskeskustelussa Sipilän hallituksen muistutetaan sortuneen samaan virheeseen kuin toinen keskustavetoinen Ahon hallitus yli 20 vuotta aiemmin.

”Sipilä lähti heti työntämään yhteiskuntasopimustaan työmarkkinajärjestöjen kurkusta alas.” Kirjoittajat kuittaavat Sipilän poliittisen pelisilmän pettäneen.

”Häkämiehen sielussa Ruotuväen toimittaja.”

Laatusen suhteista EK:n nykyiseen toimitusjohtajaan Jyri Häkämieheen syntyy rosoinen kuva, vaikka yhteistyön vakuutetaan sujuneen ristiriidoitta.

Herrojen välille oli saattanut jäädä Laatusen takavuosien mediakommentit Jyri Häkämiehen puheisiin eläkeläisten taitetusta indeksistä. Laatunen oli antanut ymmärtää, ettei silloisen kansanedustajan pidä sekaantua asioihin, joita ei osaa.

Vasta aivan eläkkeellelähdön kynnyksellä Laatusen kerrotaan havainneen, että ”Häkämiehen sielun syövereissä asustaa sittenkin pieni Ruotuväki-lehden toimittaja”.

Työuransa päättymishetkellä Laatusen kerrotaan alkaneen saada EK:n viestinnän edustajilta Jyri Häkämieheen viittaavia soittoja, joissa toivottiin, ettei Laatunen antaisi läksiäishaastatteluja. Tätä toivetta Laatunen ei noudattanut.

”Kyllä mekin temput tiedetään.”

Kirjan kiinnostavista yksityiskohdista yksi liittyy niin kutsuttuun kassakaappisopimukseen keskustan Paavo Väyrysen, kokoomuksen Ilkka Suomisen ja RKP:n Christoffer Taxellin välillä. He olivat sopineet porvarihallitukselta vuoden 1987 vaaleihin.

Laatunen sanoo tietävänsä, että STK ei järjestönä puuttunut vuorineuvosten ja porvaripoliitikkojen kassakaappioperaatioon.

Laatusen mielestä kassakaappisopimusta on julkisuudessa käsitelty liiaksi Paavo Väyrysen juonena. ”Laatunen näkee isompana perusteena SDP:n ja SAK:n vahvan vallankäyttöakselin murtamisen, jota usein tuki myös SKDL SAK:n kommunistien kautta”.

Laatunen kertoo myös silloisen, nyt jo edesmenneen Hiihtoliiton puheenjohtajan Eino Petäjäniemen tapaamisesta vuodelta 1993. Petäjä oli sanonut yks kaks illanvietossa, että ensi talvena suomalaiset hiihtäjät eivät häviä norjalaisille lähtövaatteen alla valmiiksi kahta minuuttia, sillä ”kyllä mekin temput tiedetään”.

Suomalaisten hiihto sujuikin hyvin seuraavana talvena. ”Tarinalla on merkitystä, kun tietää, mitä kaikkea hiihdon ympärillä sitten myöhempinä vuosina tapahtui”, kirjoittajat päättelevät.

”Jos keinovalikoima on hävitetty, sitä ei hetkessä luoda uudelleen.”

Kirjan loppusanoissaan Lasse Laatunen katsoo, että eteneminen kohti hajautettuja työmarkkinaneuvotteluja ja paikallista sopimista on oikea malli.

Hän ei kuitenkaan pidä viisaana Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinapoliittista alasajoa.

”Maailma ei ole stabiili tulevaisuudessakaan, eivätkä sitä ole työmarkkinatkaan. Kannattaa muistaa historian opetukset. Liitot eivät ole toistensa sopimusten koordinoijia. Kullakin liitolla on sopimusautonomiansa. Siihen voivat kajota vain keskusjärjestöt jäsenliittojensa osalta”, Laatunen kirjoittaa.

Olennainen kysymys työmarkkinoilla on Laatusen mukaan se, miten vältetään vuoden 2007 liittokierroksen ”palkkakatastrofin” toistuminen.

”Muuttuvissa olosuhteissa pitää olla käytettävissä hädän hetkellä mahdollisimman laaja toimenpidearsenaali. Ei sitä käyttää tarvitse, ellei ole pakko. Jos keinovalikoima on hävitetty, sitä ei hetkessä luoda uudelleen”, hän toteaa.

Arto Niemisen mukaan työnantajat tarvitsevat jonkin tahon koordinoimaan, ettei alojen välinen palkkakilpailu karkaa käsistä.

”Koordinointia tarvitsee myös palkansaajapuoli. Ja koordinointi on vain peitenimi tulopolitiikalle. Keskitetyt tuloratkaisut ovat aina olleet työnantajille halvempia kuin liittoratkaisut”, Nieminen kirjoittaa.

Keskustelua aiheesta

[pro_ad_display_adzone id=50534]

Irakin kurdit äänestivät itsenäisyydestä – pettynyt USA varoittaa epävakaudesta

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Safin Hamed
Kurdit riemuitsivat äänestyksen jälkeen Arbilin kaupungissa.

Yhdysvallat varoittaa, että maanantaina pidetty Irakin kurdien itsenäisyysäänestys tulee lisäämään epävakautta.

Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan Yhdysvallat on syvästi pettynyt siitä, että Kurdistanin aluehallinto päätti vastustuksesta huolimatta toteuttaa itsenäisyysäänestyksen.

Esimerkiksi Irakin johto on vastustanut jyrkästi kansanäänestyksen järjestämistä, ja äänestys on lisännyt jännitteitä keskushallinnon ja Kurdistanin välillä. Kurdijohtaja Massud Barzani on sanonut, että Irakin kurdit haluavat äänestyksestä huolimatta vuoropuhelua keskushallinnon kanssa ongelmien ratkaisemiseksi.

Julkaistussa Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedotteessa sanotaan, että Yhdysvaltain historialliset suhteet Irakin

Kurdistanin ihmisiin eivät muutu äänestyksestä huolimatta, mutta Yhdysvallat uskoo äänestyksen lisäävän epävakautta Kurdistanin alueella.

– Taistelu äärijärjestö Isisiä vastaan ei ole ohi, ja ääriryhmät etsivät mahdollisuuksia käyttää hyväkseen epävakautta ja epäsopua, ulkoministeriön tiedottaja Heather Nauert sanoi tiedotteessa.

– Uskomme, että kaikkien osapuolien tulisi osallistua rakentavasti dialogiin kehittääkseen kaikkien irakilaisten tulevaisuutta.

Kurdien kiistellystä äänestyksestä odotetaan tuloksia tänään. Äänestyksen tulos on neuvoa-antava.

Turkki ja Iran sulkivat rajojaan.

Irakin johdon lisäksi äänestystä ovat vastustaneet myös Iran ja Turkki, jotka jakavat rajan Kurdistanin alueen kanssa.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sanoi eilen, että Turkki sulkee rajansa Pohjois-Irakiin kurdien kansanäänestyksen vuoksi. Erdogan myös uhkasi estää Irakin kurdeilta näille tärkeän öljyviennin.

Iran puolestaan ilmoitti sulkevansa maa- ja ilmarajansa Irakin Kurdistaniin kansanäänestyksen takia. Turkin tavoin myös Iran pitää äänestystä laittomana.

Kurdien asuinalueet sijaitsevat Irakissa, Syyriassa, Turkissa ja Iranissa. Kurdeja lasketaan olevan 25–35 miljoonaa.

Keskustelua aiheesta

[pro_ad_display_adzone id=50540]

New York Times: Myös Bannon käytti yksityistä sähköpostia

Kuva: Lehtikuva-AFP
Donald Trump ja Valkoisen talon entinen strategiapäällikkö Stephen Bannon.

Ainakin kuusi Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin läheistä neuvonantajaa on käyttänyt yksityistä sähköpostia keskustellakseen Valkoisen talon asioista.

New York Timesin viranomaislähteet kertovat, että esimerkiksi Valkoisen talon entinen strategiapäällikkö Stephen Bannon ja entinen kansliapäällikkö Reince Priebus käyttivät silloin tällöin yksityistä sähköpostiaan työasioista keskustelemiseen.

Aiemmin uutisoitiin, että Trumpin vävy ja neuvonantaja Jared Kushner on lähettänyt tai vastaanottanut noin 100 töihin liittyvää sähköpostia yksityisestä sähköpostistaan.

Newsweekin mukaan myös Donald Trumpin tytär Ivanka Trump käytti yksityistä sähköpostia ensimmäisen kuukauden aikana, kun hän työskenteli palkattomana neuvonantajana Valkoisessa talossa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

[pro_ad_display_adzone id=139162]