reijo_frank

Son of Saul (2015): Koulupudokas teki katsojansa haastavan hyytävän Oscar-voittajan

Kymmenistä keskitysleirien kauhuja kuvaavista elokuvista vain harva hylkää osapuolet uhreihin ja pyöveleihin jakavan yksioikoisen näkökulman. Poikkeuksiakin sentään löytyy, jopa sellaisia, jotka samalla välttävät ”hyvän natsin” karikatyyrejä.

Esimerkiksi itävaltalaisen Stefan Ruzowitzkyn Väärentäjä (2007) perustelee olemassaolonsa paljon paremmin kuin murhaajien paatuneisuutta paljon ilmeisemmin puivat vakavat aikuiset raati- ja yleisösuosikit Schindlerin lista (1993) ja Pianisti (2002).

Ruzowitzkyn käsikirjoitus Adolf Burgerin romaanista uskaltaa hakeutua epämiellyttävämpiin asentoihin ja heittää yleisön eteen pyhimysmäisistä piirteistä riisutun, Karl Markovicsin ”rumasti” esittämän miehen, joka ei kaipaa sääliä tai kyyneliä. Tietoinen riski piirtää muotokuvan ”pahasta juutalaisesta”, joka on kaikkea sitä, mitä natsipropaganda kuuluttaa: ahne roisto, narsisti ja makeaa elämää viettävä rehentelijä. Yllättäen elokuva palkittiin vieraskielisten elokuvien sarjassa Oscar-palkinnolla.

Unkarilainen Son of Saul (2015) nappasi viime sunnuntaina patsaan samassa kategoriassa ja on henkistä sukua Väärentäjälle. Jo viime keväänä se lukeutui Cannesin filmifestivaalien tapauksiin ja pokkasi juhlien kakkospalkinnon Grand Prix´n.

Historiaa ja valtiotieteitä opiskelleelle esikoisohjaaja László Nemesille teos on merkittävä henkilökohtainen työvoitto. Hän ei ylittänyt hienon pariisilaisen elokuvakoulun pääsykynnystä eikä jatkanut opintojaan loppuun New Yorkissa. Nemesin lyhytelokuvat eivät kelvanneet Sarajevon elokuvajuhlien kilpasarjaan. Nyt unkarilainen debytantti loistaa juhlittuna sankarina.

Nemes ei halua saarnata, pelata shokkikuvilla eikä osallistua kansallisiin surutöihin.

Son of Saul erottuu keskitysleirielokuvien massasta rajaamalla tapahtumansa noin puoleentoista vuorokauteen lokakuussa 1944 ja kuvaamalla tuhoamiskoneiston julmaa arkea vain yhden vangitun näkökulmasta. Saul Ausländer (Géza Röhrig) on tapettujen ja tapettavaksi päätyvien uskonveljien – ja sisarten ruumiiden hävittäjäksi pakotettu Unkarin juutalainen mies, sonderkommando, joka tosiasiassa odottaa itsekin varmaa kuolemaa.

Selviytymisvietti ei tottele modernia ihmiskuvaa.

Nemes ei halua saarnata, pelata shokkikuvilla eikä osallistua kansallisiin surutöihin. Hänen elokuvansa on mykkänä huutava kysymys, mihin yksilö venyy äärimmäisissä olosuhteissa, joissa selviytyminen on puhdasta sattumankauppaa.

Järkyttävää työtä ruumiskasojen ja verilammikoiden keskellä tekevä Saul on silti monella tapaa etuoikeutettu vangittujen joukossa. Älykkäänä, sosiaaliset tilanteet herkästi vaistoavana ja leirin säännöt omaksuneena hän luovii massamurhaamisen koneistossa niin kauan ja pitkälle kuin se vain on natsien sallimissa rajoissa mahdollista. Elokuvan johdanto on toteavuudessaan tyrmäävä.

Elokuvan ensimmäisen otoksen keskipisteeksi tarkentuvat Saulin kalpeat kasvot.

Saulin kohtaloksi koituu kaasukammiosta poimittu poika, tai poikansa, jonka hän haluaa pelastaa edes uskonnon mukaiseen hautaukseen. Silti elokuva ei halua suoraan paljastaa, motivoiko ilmeisen harjaantunutta vankia syyllisyys, lähimmäisenrakkaus vai henkinen katkeaminen ympärillä riehuvaan hulluuteen. Ehkä ne kaikki saavat hänet ryhtymään epätoivoiseen tehtävään, joka ei enteile onnellista loppua.

ELOKUVA:
Son of Saul
Ohjaus: László Nemes
Pääosissa: Géza Röhrig, Levente Molnár, Urs Rechn
2015, 104 minuuttia
Elokuvan ensimmäisen otoksen keskipisteeksi tarkentuvat Saulin kalpeat kasvot. Myös suuri osa teoksen myöhemmistä tapahtumista välittyy näyttelijä Géza Röhrigin eleiden ja silmien kautta. Röhrig ei tee mitään ylimääräistä. Mátyás Erdélyn kamera vetäytyy miehestä vain hetkittäin metriä kauemmas.

Saulia ympäröivistä henkilöistä, huoneista ja maisemista puolestaan piirtyvät vain epäskarpit äärirajat. Ne muodostavat eräänlaisen sumuverhon, joka korostaa olosuhteiden hämärää kaoottisuutta. Muodikkaan käsivaran heiluntaa varataan vain kuumottavimpiin jaksoihin, joista hyytävimmässä seistään öisellä metsäkuopalla.

Värielokuvassa on vanhahtava neliömäinen kuvasuhde sotaepookkien perinteisen mustavalkoisuuden sijaan. Yhdistettynä teoksen taloudelliseen tyyliin, pitkiin yhtäjaksoisiin otoksiin ja musiikittomuuteen vaikutelma on suorastaan dokumentaarinen. Nemes osoittaa ihailevansa maanmiestensä Miklós Jancsón ja Béla Tarrin tinkimättömyyttä mutta myös Robert Bressonin matemaattisuutta. Nemes työskenteli apulaisohjaajana Tarrin mestariteoksessa Mies Lontoosta (2007).

Son of Saul on tuorein todistuskappale siitä, ettei keskitysleirielokuvankaan tarvitse kertoa kaikkea kaikesta. Oikein rajaamalla ja olennaiseen keskittymällä vihlaisee syvemmältä kuin mahtipontisilla, hyvää tarkoittavilla pintaraapaisuilla. Hämmentävää kyllä, se on esikoisohjaus.

Keskustelua aiheesta

Maxim palaa Helsingin elokuvateatterikartalle

Helsingin Kluuvikadulla on ollut elokuvateatteri jo viime vuosisadan alusta, Maxim-nimisenä 1930-luvulta lähtien. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Suomen vanhin elokuvateatteri, Helsingin Kluuvikadulla sijaitseva Maxim avaa marraskuussa 2017 ovensa uudelleen Finnkinon luotsaamana. Tarkoituksena on jatkaa Maximin entisellä linjalla esittämällä elokuvateatterissa art-house -painotteista ohjelmistoa. Finnkino ja kiinteistön omistava Ilmarinen remontoivat teatteria ennen elokuvatoiminnan uudelleen aloittamista.

– Olen todella iloinen ja helpottunut, että pääsemme avaamaan Maximin uudelleen yleisölle. Maximin sulkemisen jälkeen Helsingistä on puuttunut aito art house -elokuvateatteri, sanoo Finnkinon toimitusjohtaja Veronica Lindholm.

Maximin kiinteistössä on kaksi elokuvasalia, joista toinen on suojeltu. Ennen elokuvatoiminnan aloittamista molemmat salit kunnostetaan, ja samalla kiinteistön talotekniikkaa uusitaan nykypäivän tasolle suojelun sallimissa rajoissa. Remontti toteutetaan vanhaa teatteria kunnioittaen ja asiakkaita kuunnellen. Suunnitelmien mukaan Maxim-elokuvateatteri avataan uudelleen remontin jälkeen marras–joulukuussa 2017.

Maximin elokuvasalit suljettiin alkuvuonna 2016 remontin vuoksi. Kiinteistöä oli tarkoitus laajentaa ja rakentaa siihen hotelli, jonka yhteydessä elokuvateatteri olisi jatkanut toimintaansa. Ilmarisen ja Kämp Collection Hotelsin yhteishanke osoittautui kuitenkin jatkoselvityksissä liian kalliiksi.

Hotellihankkeen kariutumisen jälkeen Ilmarinen haki tilaan elokuvatoiminnan jatkamisesta kiinnostunutta pitkäaikaista vuokralaista.

Kluuvikadun Maxim on toiminut yhtäjaksoisesti samassa osoitteessa jo vuodesta 1909. Alkuperäisen, upean teatterisalin suunnitteli arkkitehti David Frölander-Ulf ja se avattiin Olympia-nimisenä, mutta vaihtoi nimensä myöhemmin Piccadillyksi. 1930-luvulta lähtien teatteri on toiminut Maxim-nimisenä. Nykyinen rakennus on vuodelta 1974.

Maximissa on kaksi elokuvasalia, joista toinen on museoviraston suojelema. Teatteri hyväksyttiin Europa Cinemas -verkoston jäseneksi vuonna 2014.

 

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Marko Haavisto & Poutahaukat sai Aki Kaurismäeltä yllätyslahjan

Kuva: Lehtikuva

Marko Haavisto & Poutahaukat jatkaa pitkää yhteistyötään ohjaaja Aki Kaurismäen kanssa. Yhtyeen esiintymisestä Kaurismäen uutuuselokuvassa ”Toivon tuolla puolen” on syntynyt ”spin-offina” tuore musiikkivideo/lyhytelokuva, joka kantaa nimeä ”Marko Haavisto ja Poutahaukat – Kaipuuni Tango”.

– Meidän kohtauksemme Akin Toivon tuolla puolen -elokuvassa filmattiin Helsingissä syyskuussa ja leffa tuli ensi-iltaan helmikuussa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Aki soitti ja ilmoitti tehneensä bändillemme lahjaksi – ohjaajan omaa ilmausta lainaten – ”rokkivideon”. Yllätys oli meille melkoinen, mutta hyvin mieluinen,  Marko Haavisto kertoo.

– Muistan Akin vuosien mittaan manailleen useampaankin kertaa muutamaa leffoihinsa liittyvää musapätkää; miksei tuolloin ymmärtänyt kuvata biisejä alusta loppuun, vaan ainoastaan pätkät, jotka kyseisissä leffoissa ovat nähtävillä. Painokkain noista manauksista on  liittynyt Arvottomat-elokuvan kohtauksiin, joissa Rauli Badding Somerjoki ja Agentsit vilahtavat kuvissa muutamaan otteeseen. Tällä kertaa, meille etukäteen paljastamatta, Aki tallensi ja kuvasi laulun alusta loppuun ja teki siitä videon, toisin sanoen lyhytelokuvan.

Kansainvälisilläkin estradeilla mainetta niittänyt Marko Haavisto & Poutahaukat kiertää tulevana kesänä Suomen lisäksi myös Keski-Eurooppaa.

Lahtelaismuusikko Haavisto on tehnyt yhteistyötä Aki Kaurismäen kanssa jo useamman vuosikymmenen ajan. Ensi kertaa Markon laulua kuultiin elokuvassa ”Tulitikkutehtaan tyttö” (1990), ja Markon Poutahaukat-yhtye teki debyyttinsä lyhytelokuvassa ”Dogs Have No Hell” (2000). Yhtyeen varsinainen läpimurto tapahtui Kaurismäen ”Mies vailla menneisyyttä” -elokuvassa (2002) saadun näkyvyyden myötä.

Keskustelua aiheesta

Sofi Oksasen kirjasta elokuva – ”Heti sen luettuani tiesin, että se tulee olemaan ensimmäinen pitkä fiktio, jonka ohjaan”

Kuva: Toni Härkönen

Kirjailija Sofi Oksasen romaanista Baby Jane tehdään fiktioelokuva, kertoo Future Film.

Elokuvan ohjaa Katja Gauriloff. Hänet tunnetaan dokumenttielokuvistaan Säilöttyjä unelmia (2011) ja Kuun metsän Kaisa, joka palkittiin tänä vuonna parhaan dokumenttielokuvan Jussilla.

Baby Jane (2005) on Sofi Oksasen toinen romaani.

Elokuvan kuvaukset alkavat kesäkuussa ja elokuva saa ensi-iltansa vuoden 2018 lopussa. Elokuvan tuottaa Oktober Oy.

– Löysin juhannuksena 2012 Sofi Oksasen Baby Jane -kirjan, ja heti sen luettuani tiesin, että se tulee olemaan ensimmäinen pitkä fiktio, jonka ohjaan. On mielenkiintoista haastaa itseään ammatillisesti uudella tavalla, kertoo Katja Gauriloff tiedotteessa.

Ruotsalaismedia: Näyttelijä Gösta Ekman kuoli kotonaan

Kuva: lehtikuva / sari gustafsson

Ruotsalainen näyttelijä Gösta Ekman on kuollut, uutisoivat muun muassa Aftonbladet ja Expressen.

Ekmanin kuolemasta kertoi Tukholman Dramaten-teatteri. Sen mukaan Ekman kuoli viime yönä. Hän oli 77-vuotias.

Ekman näytteli teatterissa, elokuvissa ja televisiossa. Hänet muistetaan muun muassa roolistaan poliisi Martin Beckinä 1990-luvulla tehdyissä Sjöwallin ja Wahlöön kirjojen filmatisoinneissa.

Dramatenin johtaja Eirik Stubö tähdentää mediatiedotteessa Ekmanin valtavaa merkitystä ruotsalaiselle teatterille ja elokuvalle.

Teatterin pr-päällikkö Christina Bjerkander kertoi Expressenille, että Ekman oli ollut pidempään sairaana ja kuoli kotonaan perheensä ympäröimänä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Suosikkisarjan tähti suomalaisohjaajan elokuvaan, joka kertoo taiteilijan kutsumuksesta ja uhrauksista

Kuva: Lehtikuva

Teatteriohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetun Paavo Westerbergin Viulisti-elokuvan yhtä pääosaa näyttelee suositun Silta-rikossarjan tanskalaistähti Kim Bodnia.

Muissa pääosissa ovat Matleena Kuusniemi, Olavi Uusivirta ja Samuli Edelmann. Elokuvaa kuvataan parhaillaan Helsingissä ja myöhemmin keväällä Kööpenhaminassa.

Viulisti on draamaelokuva intohimosta, musiikista, rakkaudesta ja menettämisestä. Se kertoo taiteilijan kutsumuksesta ja uhrauksista, joita klassisen musiikkimaailman huipulla työskentelevät ihmiset ovat valmiita tekemään.

Westerberg sanoo tunnistavansa tarinan henkilöissä itsensä lisäksi myös ystäviään ja läheisiään.

– Ovatko kaikki työt ja kaikki aika ja emootio, jonka niihin on sitonut, aina olleet sen arvoisia? Mitä siitä jää jäljelle? Nykyihminen liimaa usein työn kiinni identiteettiinsä. Jos työ viedäänkin, mitä jää, Westerberg pohtii tiedotteessa.

Elokuvan on käsikirjoittanut Paavo Westerbergin lisäksi hänen puolisonsa Emmi Pesonen.

Elokuvan tuottaa Mjölk Movies, ja sen levityksestä vastaa SF Studios. Ensi-ilta on alkuvuodesta 2018.

Keskustelua aiheesta