Sosiaalisen median ”kuplat” paluu II maailmansodan jälkeisiin vaalikampanjoihin – Kataisen hallituksen ristiriidat vasta esimakua?

Kataisen hallituksen vaikeudet saattoivat uutuuskirjan kirjoittajien mukaan olla merkki pitkäjänteisen politiikan teon vaikeuksista tulevaisuudessa.

On mahdollista, että sosiaalinen media muuttaa vaalikamppailun dynamiikkaa niin perusteellisesti, että voidaan puhua vaalikamppailun kokonaan uudesta aikakaudesta.

Näin katsovat Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan kirjoittajat Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Heidän mukaansa uuden median mukanaan tuomat mahdollisuudet eivät kuitenkaan korvaa aikaisempien ajanjaksojen vaalikamppailun muotoja, vaan tulevat niiden rinnalle.

– On hyvä edelleen huomata, että sosiaalinen ja perinteinen media eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan ne ovat kietoutuneet toisiinsa tavalla, jossa perinteisen median viestejä tulkitaan ja kehystetään uudella tavalla, ja niitä lähetetään samanhenkisille ystäville ja tutuille. Tämä entisestään vahvistaa sosiaalisen median mielipiteitä muokkaavaa vaikutusta, kirjoittajat toteavat.

Sosiaalinen media ja internet tarjoavat kansanedustajille nopean tavan ylläpitää suhdetta kansalaisiin, eritoten omiin kannattajiin.

– Kirjaan tehdyt haastattelut osoittavat, internet ja sosiaalinen media mahdollistavat jatkuvan kommunikaation kansalaisten kanssa ja kansanedustajat myös kokevat velvollisuudekseen ylläpitää tätä vuorovaikutusta.

Kirjoittajien mukaan olemmekin kärjistäen sanottuna ottaneet askeleen takaisinpäin kohti tilannetta, jossa kansanedustajat olivat läsnä omien kannattajiensa elämässä ja heillä oli luonteva kontakti vaalipiirinsä kansalaisiin.

– Tämä on merkittävä ero jälkimodernin kampanjoinnin kauteen, jolloin oltiin huolissaan poliitikkojen ja kansalaisten erkaantumisesta toisistaan, kirjoittajat katsovat.

”Kuplat” muistuttavat esimoderneista vaalikampanjoista.

Sosiaalinen media lisää kansalaisten ja poliitikkojen välistä yhteydenpitoa. Kääntöpuoli on kirjoittajien mukaan kuitenkin sosiaalisen median synnyttämät ”kuplat”, joissa samanmieliset keskustelevat keskenään ja näkökulmat voivat olla yksipuolisia.

Railon, Niemen, Ruohosen ja Pitkäsen mukaan ”kuplat” muistuttavat esimodernin vaalikampanjan aikoja. Tämä johtuu siitä, että kriittiset äänenpainot muita puolueita ja niiden poliitikkoja kohtaan lisääntyvät.

– Kun poliitikko tietää puhuvansa sosiaalisen median kautta ennen muuta omille kannattajilleen, puhe muuttuu herkästi kriittisemmäksi toisin ajattelevia kohtaan. Poliitikkojen ja poliittisesti aktiivisten puhe sosiaalisessa mediassa muistuttaakin usein toisen maailmansodan jälkeisten vuosien vaalikamppailua, jossa muita puolueita haukuttiin ja mustamaalattiin.

Kirjoittajat toteavat, että tällaisella puheella on laajempiakin seurauksia yhteiskunnalliselle ilmapiirille. Mielipiteet kärjistyvät, kun samaa mieltä olevat puhuvat toisilleen.

Keskusteluilmapiirin kärjistymisellä taasen voi olla seurauksia suomalaiselle politiikalle 1940- ja 1950-lukujen tapaan. Tuolloin puolueiden välinen yhteistyö oli vaikeaa ja hallitukset olivat lyhytikäisiä ja riitaisia, mikä vaikeutti pitkäjänteisen politiikan tekemistä.

Jyrki Kataisen hallituksen vaikeat sisäiset ristiriidat saattoivat antaa esimakua tällaisesta politiikasta.

Hälytyskellojen pitäisi soida.

Kannatuksen nopeat vaihtelut ja aikaisempaa kärjekkäämmät yhteiskuntaryhmien mielipide-erot pakottavat tuoreen kirjan tekijöiden mukaan puolueet miettimään, millä hallita tilannetta.

– Historian perusteella tapoja on ainakin kaksi: enemmän rahaa ja korkeampaa ammattitaitoa. Vaalirahan merkityksen jatkuva kasvu on 2000-luvun selkeä trendi ja tullee entisestään kasvamaan. Samoin viestinnän ammattilaisten tarjoamia palveluita käytetään jatkossa entistä enemmän.

– Nämä trendit saattavat etäännyttää kansalaisia politiikasta ja heikentää heidän luottamustaan poliitikkoihin, kirjoittajat huolehtivat.

Toinen tärkeä kysymys heidän mielestään on, ovatko kansanedustajiksi valitut suomalaiset niin edustava joukko kansalaisia, että suomalainen demokratia nauttii jatkossakin kansalaisten luottamusta.

– Jo nyt on nähtävissä, että osa suomalaisista näyttää menettäneen uskonsa äänestämiseen. Matalimmillaan äänestysaktiivisuus on 25–34-vuotiaiden pelkän peruskoulun käyneiden ihmisten keskuudessa eli noin 30 prosenttia. Näin alhaisen luvun pitäisi saada hälytyskellot soimaan.

Suomalaiset ovat kypsyneet Sipilän hallitukseen – Kalevan kyselyssä selvä enemmistö on tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen
Kolmen porvaripuolueen muodostama hallitus eduskunnan ministeriaitiossa kesäkuussa 2015. Hallitus nimitettiin tehtäväänsä 29.5.2015.

Reilusti yli puolet suomalaisista on joko tyytymätön tai erittäin tyytymätön Juha Sipilän (kesk.) hallituksen toimintaan, uutisoi Kaleva. Asia käy ilmi lehden Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Kyselyn mukaan etenkin opposition kannattajat näkevät hallituksen toimissa moitittavaa. Myös hallituspuolue perussuomalaisten joukoissa on enemmän tyytymättömiä kuin tyytyväisiä. Kolmannes kokoomuksen ja reilu neljännes keskustankin kannattajista on tyytymättömiä hallitukseen.

Kaleva kertoo, että koko kyselyn perusteella erittäin tyytyväisiä hallituksen toimiin on vain muutama prosentti kansasta ja erittäin tyytymättömien puolestaan yli viidennes.

Kyselyyn vastasi yli tuhat suomalaista 9.–17. tammikuuta.

Paavo Arhinmäki avautuu kosteasta juhlinnastaan ministerinä: ”Moni on vuosien aikana pohtinut syytä väsähtämiseeni Sotshissa”

Kuva: Kari Hulkko

Nykyisen kansanedustajan, silloisen ministeri Paavo Arhinmäen (vas.) käytös Sotshin olympialaisissa nosti kohun talvella 2014. Arhinmäki päätyi tuolloin pahoittelemaan, että hänen juhlintansa Suomen jääkiekkojoukkueen pronssimitalin jälkeen meni liian pitkälle.

Arhinmäki myönsi tuolloin ”sammuneensa tai väsähtäneensä”. Hän kertoi saaneensa apua siirtymisessä hotellille jääkiekkomaajoukkueen pelaajilta.

Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja palaa aiheeseen Facebookissa noin kolme vuotta tapahtumien jälkeen, tammikuun 19. päivänä 2017.

”Moni on vuosien aikana pohtinut syytä väsähtämiseeni Sotshissa. No tänään selvisi, että minulla on uniapnea. Case closed”, hän kirjoittaa torstaina.

”Kuulemma painon pudottaminen auttaa tähän(kin) sairauteen. Siksi vedin vain kaksi burgeria Social Foodissa. Testasin molemmat vegaaniset vaihtoehdot, portobellon ja papupihvin. Hyväksi todettu”, hän arvioi.

Arhinmäen tuolloinen erityisavustaja Anne Moilanen lähetti helmikuussa 2014 Ilta-Sanomille ministerin luottokorttilaskun ja selvityksen Sotshin virkamatkan kuluista. Arhinmäen majoitus ja lennot maksoivat lehden mukaan yhteensä 3 117,36 euroa.
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Syytä haudata Itämeren syvänteeseen” – SDP:n Marin kippaisi Bernerin yhtiön lisäksi sinne myös sote-mallin

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

SDP:n kansanedustaja, varapuheenjohtaja Sanna Marin teilaa täysin liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) kaavailut liikenneverkkoyhtiöstä, jota hän esitteli tänään laajasti tiedotustilaisuudessaan.

– Bernerin liikenneverkkoyhtiö on syytä haudata Itämeren syvänteeseen yhdessä vähintään yhtä järjettömän hallituksen sote-mallin kanssa, Marin kirjoittaa Twitterissä.

SDP:n edustajat ovat pitkin päivää antaneet kirpeitä kommentteja suunnitelmista. Jo aiemmin iltapäivällä SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvioi hyvin kriittisesti Demokraatille Bernerin johdolla tehtyä tieliikenneselvitystä.

– Ensinnäkin yhtiöittämisellä luodaan tilanne, jossa eduskunnalla ei ole päätöksentekovaltaa enää riittävästi. Läpinäkyvyys häipyy tässä asiassa, ja se saattaa johtaa yksityistämiseen, Rinne sanoi.

– SDP ei tue tätä yhtiöittämismallia, hän painotti.

”Luodaan tilanne, jossa eduskunnalla ei ole enää riittävästi päätöksentekovaltaa” – Rinne tyrmää Bernerin mallin

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Antti Rinteen mukaan kyse on ideologisesta pakkoyhtiöittämistä, jolla halutaan muuttaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja alasajaa julkista sektoria.

Paljon keskustelua herättänyt liikenneverkkoselvitys julkaistiin tänään. Ministeriö on liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) johdolla selvittänyt mahdollisen liikenneverkkoyhtiön perustamista.

Berner esitteli selvitystä liikenneverkkoyhtiöstä tiedotustilaisuudessa Helsingissä tänään.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne arvioi hyvin kriittisesti liikenneministeri Bernerin johdolla tehtyä tieliikenneselvitystä.

– Ensinnäkin yhtiöittämisellä luodaan tilanne, jossa eduskunnalla ei ole päätöksentekovaltaa enää riittävästi. Läpinäkyvyys häipyy tässä asiassa, ja se saattaa johtaa yksityistämiseen, Rinne sanoo Demokraatille.

– SDP ei tue tätä yhtiöittämismallia, hän painottaa.

Mallissa päätöksentekoon ankkuroidaan hallitusammattilaisia eikä kansan valitsemia ihmisiä.

– Huono malli. Tämä on ideologista pakkoyhtiöittämistä, jolla halutaan muuttaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita, alasajaa julkista sektoria, SDP:n puheenjohtaja katsoo.

Rinne kaipaa myös vaikutusarvioita. Sellaisista hän ei ole nähnyt eikä kuullut mitään.

– En tulonjakonäkökulmasta, enkä julkisen talouden näkökulmasta. Minulle ei myöskään selvinnyt, miten tähän malliin osallistuvat yritykset ja yhteisöt ylipäätään.

– Nyt näyttää siltä, että kaikki kustannukset kasaantuvat kansalaisten maksettaviksi. Mielestäni aika epäoikeudenmukaisella tavalla, jos ajatellaan erityisesti maaseudun ihmisiä. Siis huonojen tieverkkojen päässä asuvien ihmisten tulevaisuutta. Heidän, jotka joutuvat liikkumaan paljon.

Näyttää siltä, että kaikki kustannukset kasaantuvat kansalaisten maksettaviksi.

Rinne kysyy, miten väylistä isosti hyötyvät yritykset osallistuvat mallissa kustannuksiin, jos verkon ylläpito ja laajentaminen perustuu osakeyhtiön perimiin maksuihin, eikä sitä hoideta verotuksen kautta.

Tiestömme kasaantunut korjausvelka on fakta. Samoin Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) säännöt.

Hävittäjähankintojen kohdalla on puhuttu siitä, miten EMU-sääntöjä tulkitaan.

Rinteen mielestä tieverkon kunnossapidossa on kyse tulevaisuusinvestoinnista, jossa myös tätä puolta on syytä miettiä.

Tänään esitellyn (Bernerin) mallin yhtenä tarkoituksena Rinne pitää sitä, ettei infraan laitettu raha näkyisi julkisessa velassa.

On mielenkiintoista, ettei valtion rahakirstun päällä istuva valtiovarainministeriö ole kommentoinut esitystä.

Tosin torstaina iltapäivällä valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi STT:lle, ettei ole vielä nähnyt yhtiöittämisestä tulevaa lisäarvoa. Orpon mukaan valtiovarainministeriö ei valmistele tällä hetkellä autoveron poistoa tai muutoksia polttoaineveroon.

Rinteen mielestä tämän kokoluokan asiat – ja ehdottomasti verotukseen liittyvät asiat – pitäisi valmistella niin, että VM on mukana.

– Kovasti ihmettelen sitä, että tuodaan tällainen selvitys ilman, että siinä on vaikutusarvioita ja asianomaisten keskeisten ministeriöiden näkemyksiä otettu millään tavalla huomioon, hän huomauttaa.

Yhden ministeriön selvitys vasta siis.

Rinne sanoo SDP:n seuraavan tarkasti, miten asia etenee hallituksessa.

Julkisuudessa puolue tulee avaamaan sitä, mitä uudistus toteutuessaan tarkoittaa kansalaisten näkökulmasta.

Nyt ilmassa on iso riski siihen, että yhdessä veroilla maksetut tiet yhtäkkiä siirretään yhtiölle, joka todennäköisesti alkaa käyttää yksityisiä kumppaneinaan.

– Ja iso riski siihen, että meidän tiet ja väylät yksityistetään tämän kautta, Rinne toteaa.

 

SDP:n Taimela: Bernerin malli rajoittaisi merkittävästi liikenneväyliä koskevaa demokraattista valvontaa

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n kansanedustaja Katja Taimela pitää liikenneministeriön tieliikenneselvityksessä esitettyä liikenneverkkoyhtiötä demokratian kannalta kestämättömänä. Taimelan mielestä yhtiömalli rajoittaisi merkittävästi liikenneväyliä koskevaa demokraattista valvontaa ja päätöksentekoa.

─ Tosiasiassa päätöksenteko yhtiön investoinneista siirtyisi pois demokraattisesti valituilta päätöksentekijöiltä. Huolimatta siitä, että eduskunnalla säilyisi oikeus asettaa liikenneverkkoyhtiölle tavoitteita ja reunaehtoja lain avulla tai ohjata sen toimintaa selonteoilla.

Taimelan mukaan vaarana on ettei liikenneväylistä päätöksiä tehdessään yhtiö ei huomioisi riittävästi yhteiskunnallista kokonaisarviota, joka on välttämätöntä uusia investointeja ja niiden kohteita määriteltäessä. Yhtiö voisi toimia kansalaisten kannalta kapeakatseisesti vain oman liiketoimintansa kehittämisen ehdoilla, Taimela toteaa.

Tänään julkaistussa esityksessä nykyiset ELY-keskusten koordinoimat paikalliset liikennehankkeet ja ylläpito siirtyisivät väyläyhtiöön hallituksen suunnittelemien maakuntien sijaan. Maakunnista tulisi suuryhtiön vähemmistöosakkaita. Päätöksenteko ja keskusteluyhteys siirtyisi entistä kauemmas, vaikka ELY-keskuksia kritisoidaan jo nyt mm. paikallistuntemuksen puutteesta.

Taimela kritisoi liikenneministeri Anne Bernerin ajattelua, jossa yhteiskunnan varoin rahoitettua julkinen infrastruktuuri siirrettäisiin valtion budjetin ulkopuolelle. Taimelan mielestä liikenneväylien tulisi jatkossakin olla osa valtion talousarviota.

─ Väylien rahoituksen kannalta erillisrahoitus olisi hyvä ratkaisu, mutta se kaventaisi jatkossa budjetin liikkumatilaa entisestään ja vähentäisi vaihtoehtoja valtion taloudessa tulevaisuudessa. Liikenneväylät ovat kuitenkin luonnollinen monopoli ja strategista kansallisomaisuutta, eivät millään tavalla erillään muusta yhteiskunnasta. Taimela päättää.

AVAINSANAT