x

Sosiaalisen median ”kuplat” paluu II maailmansodan jälkeisiin vaalikampanjoihin – Kataisen hallituksen ristiriidat vasta esimakua?

Kataisen hallituksen vaikeudet saattoivat uutuuskirjan kirjoittajien mukaan olla merkki pitkäjänteisen politiikan teon vaikeuksista tulevaisuudessa.

On mahdollista, että sosiaalinen media muuttaa vaalikamppailun dynamiikkaa niin perusteellisesti, että voidaan puhua vaalikamppailun kokonaan uudesta aikakaudesta.

Näin katsovat Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan kirjoittajat Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Heidän mukaansa uuden median mukanaan tuomat mahdollisuudet eivät kuitenkaan korvaa aikaisempien ajanjaksojen vaalikamppailun muotoja, vaan tulevat niiden rinnalle.

– On hyvä edelleen huomata, että sosiaalinen ja perinteinen media eivät ole toistensa vaihtoehtoja, vaan ne ovat kietoutuneet toisiinsa tavalla, jossa perinteisen median viestejä tulkitaan ja kehystetään uudella tavalla, ja niitä lähetetään samanhenkisille ystäville ja tutuille. Tämä entisestään vahvistaa sosiaalisen median mielipiteitä muokkaavaa vaikutusta, kirjoittajat toteavat.

Sosiaalinen media ja internet tarjoavat kansanedustajille nopean tavan ylläpitää suhdetta kansalaisiin, eritoten omiin kannattajiin.

– Kirjaan tehdyt haastattelut osoittavat, internet ja sosiaalinen media mahdollistavat jatkuvan kommunikaation kansalaisten kanssa ja kansanedustajat myös kokevat velvollisuudekseen ylläpitää tätä vuorovaikutusta.

Kirjoittajien mukaan olemmekin kärjistäen sanottuna ottaneet askeleen takaisinpäin kohti tilannetta, jossa kansanedustajat olivat läsnä omien kannattajiensa elämässä ja heillä oli luonteva kontakti vaalipiirinsä kansalaisiin.

– Tämä on merkittävä ero jälkimodernin kampanjoinnin kauteen, jolloin oltiin huolissaan poliitikkojen ja kansalaisten erkaantumisesta toisistaan, kirjoittajat katsovat.

”Kuplat” muistuttavat esimoderneista vaalikampanjoista.

Sosiaalinen media lisää kansalaisten ja poliitikkojen välistä yhteydenpitoa. Kääntöpuoli on kirjoittajien mukaan kuitenkin sosiaalisen median synnyttämät ”kuplat”, joissa samanmieliset keskustelevat keskenään ja näkökulmat voivat olla yksipuolisia.

Railon, Niemen, Ruohosen ja Pitkäsen mukaan ”kuplat” muistuttavat esimodernin vaalikampanjan aikoja. Tämä johtuu siitä, että kriittiset äänenpainot muita puolueita ja niiden poliitikkoja kohtaan lisääntyvät.

– Kun poliitikko tietää puhuvansa sosiaalisen median kautta ennen muuta omille kannattajilleen, puhe muuttuu herkästi kriittisemmäksi toisin ajattelevia kohtaan. Poliitikkojen ja poliittisesti aktiivisten puhe sosiaalisessa mediassa muistuttaakin usein toisen maailmansodan jälkeisten vuosien vaalikamppailua, jossa muita puolueita haukuttiin ja mustamaalattiin.

Kirjoittajat toteavat, että tällaisella puheella on laajempiakin seurauksia yhteiskunnalliselle ilmapiirille. Mielipiteet kärjistyvät, kun samaa mieltä olevat puhuvat toisilleen.

Keskusteluilmapiirin kärjistymisellä taasen voi olla seurauksia suomalaiselle politiikalle 1940- ja 1950-lukujen tapaan. Tuolloin puolueiden välinen yhteistyö oli vaikeaa ja hallitukset olivat lyhytikäisiä ja riitaisia, mikä vaikeutti pitkäjänteisen politiikan tekemistä.

Jyrki Kataisen hallituksen vaikeat sisäiset ristiriidat saattoivat antaa esimakua tällaisesta politiikasta.

Hälytyskellojen pitäisi soida.

Kannatuksen nopeat vaihtelut ja aikaisempaa kärjekkäämmät yhteiskuntaryhmien mielipide-erot pakottavat tuoreen kirjan tekijöiden mukaan puolueet miettimään, millä hallita tilannetta.

– Historian perusteella tapoja on ainakin kaksi: enemmän rahaa ja korkeampaa ammattitaitoa. Vaalirahan merkityksen jatkuva kasvu on 2000-luvun selkeä trendi ja tullee entisestään kasvamaan. Samoin viestinnän ammattilaisten tarjoamia palveluita käytetään jatkossa entistä enemmän.

– Nämä trendit saattavat etäännyttää kansalaisia politiikasta ja heikentää heidän luottamustaan poliitikkoihin, kirjoittajat huolehtivat.

Toinen tärkeä kysymys heidän mielestään on, ovatko kansanedustajiksi valitut suomalaiset niin edustava joukko kansalaisia, että suomalainen demokratia nauttii jatkossakin kansalaisten luottamusta.

– Jo nyt on nähtävissä, että osa suomalaisista näyttää menettäneen uskonsa äänestämiseen. Matalimmillaan äänestysaktiivisuus on 25–34-vuotiaiden pelkän peruskoulun käyneiden ihmisten keskuudessa eli noin 30 prosenttia. Näin alhaisen luvun pitäisi saada hälytyskellot soimaan.

Nyt loppui venkoilu ”oikeasta demariudesta” – ”Riittää, kun allekirjoittaa arvot ja käyttäytyy asiallisesti”

Kuva: Jari Soini

Lahden puoluekokouksen alla käytiin sosiaalisessa mediassa kiivasta keskustelua, kuka on oikea sosialidemokraatti.

Oikeistodemariksi mielletty SDP:n tuore puoluesihteeri Antton Rönnholm huomauttaa, että tätä keskustelua käydään tasaisin väliajoin.

– Tarve järjestää maailmaa ja lokeroida ihmisiä on tavallaan luonnollista – se on myös voimaantumista siitä, että on olemassa ”me” ja ”he”.

Lokeroiva keskustelu käy hänen mielestään kuitenkin hankalaksi, jos SDP haluaa olla aidosti koko kansan ja kaikenlaisten ihmisten puolue, jonka arvoihin ihmiset voivat kiinnittyä.

– Pitkään mukana olleet ovat jo kasvattaneet niin paksun nahan, ettei lokeroinnista tarvitse välittää. Mutta uudet tulijat saattavat miettiä, halusivatko nämä minut mukaansa oikeasti.

Kukin meistä antaa omassa kunnassaan kasvot puolueen toiminnalle.

Rönnholmille kenenkään ei tarvitse todistella mitään ”oikeasta demariudestaan”.

– Jos allekirjoittaa edustamamme arvot ja käyttäytyy asiallisesti, se riittää oli sitten kuka tai mistä tahansa, hän vakuuttaa.

Itse puoluekokouksessa Rönnholm aisti energisen fiiliksen. Hän toivoo, että uusi positiivinen kulma näkyy myös kuntavaalien lähestyessä.

– Jokainen puolueen jäsen on tavallaan aatteen lähettiläs. Siitä tulee myös vastuuta: kukin meistä antaa omassa kunnassaan kasvot puolueen toiminnalle ja arvoille.

Siksi hänen mielestään onkin tärkeää laskea kymmeneen ennen kuin sanoo, mitä heti tekisi mieli tokaista.

– Ja nukutaan yön yli, ennen kuin painetaan somessa enteriä – vaikka kuinka harmittaisi, Antton Rönnholm varoittaa.

Lue SDP:n puoluesihteerin laaja henkilöhaastattelu Demokraatin viikkolehdestä, joka ilmestyy 23.3. Katso ja kuuntele myös video, jossa Rönnholm puntaroi muun muassa presidentti Donald Trumpin puhetyyliä.

”Jaamme huolen perusopetuksen ryhmäkokojen paisumisesta” – Kiuru: SDP tukee OAJ:n toimenpidepakettia

Kuva: Jukka-Pekka Flander
– Kun porkkanarahoja ei enää ole, pitää ryhtyä lainsäädännöllisiin toimiin, jotta jokaisella lapsella olisi aidosti oikeus sopivaan opetusryhmään, kansanedustaja Krista Kiuru sanoo.

Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan sivistysjaoston puheenjohtaja Krista Kiurun (sd.) mukaan SDP tukee opetusalan ammattijärjestö OAJ:n tänään esiteltyä toimenpidepakettia.

– Jaamme huolen perusopetuksen ryhmäkokojen paisumisesta ja olemme tulleet SDP:n uudessa koulutuspoliittisessa ohjelmassa saman suuntaisiin johtopäätöksiin kuin OAJ, kertoo Kiuru.

– Oppilaiden ja opettajien koulukohtainen suhdeluku varmistaisi paremmin laadukkaan ja riittävän yksilöllisen opetuksen. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että opetusryhmien koot ovat kohtuulliset. OAJ:n ehdotus mahdollistaisi aikuisten ja lasten suhdeluvun tarkistelun esimerkiksi koulukohtaisesti, sillä eri oppimistilanteissa ryhmäkoko voi olla erisuuruinen. Samalla esitetty suhdeluku kuitenkin huolehtisi siitä, että ylisuurista ryhmistä päästään eroon.

Edeltävillä hallituskausilla on tuettu ryhmäkokojen pienentämistä erillisrahoituksella. Viime hallituskaudella rahoitus kaksinkertaistettiin 60 miljoonaan euroon. Lisäksi otettiin käyttöön koulujen välistä eriarvoisuutta vähentävä tuki.

Parhaimmillaan opetuksen laadun parantamiseen käytettiin Kiurun mukaan kahdella erillisellä avustuksella noin 80 miljoonaa euroa. Lisäksi hallituskauden lopulla tuettiin 10 miljoonalla erityisen tuen ja erityisopetuksen parantamista.

– Viime kaudella uudistettiin peruskoulua parlamentaarisen työn pohjalta. Yhdessä linjattiin, että uutta oppimista ja peruskoulu-uudistusta tulee tukea pitämällä kiinni ryhmäkokojen pienentämiseen ja koulujen väliseen eriarvoisuuden vähentämiseen tarkoitetuista laaturahoista. Yhdessä linjatusta parlamentaarisesta sovusta huolimatta Sipilän hallitus päätyi jo hallitusohjelmassaan leikkaamaan nämä rahat. Sekä SDP että OAJ ovat vaatineet, että opetuksen laaturahoista olisi pidetty kiinni, hän toteaa.

Olemme halunneet jo pitkään ryhmäkokojen sääntelyä.

SDP on esittänyt omassa koulutuspoliittisessa ohjelmassaan perusopetuslain parlamentaarista kokonaisuudistusta jatkoksi perusopetuksen uudistamiselle.

Parhaiten ja heikoiten menestyvien lasten ero oppimistuloksissa on kasvanut esimerkiksi matematiikassa ja lukutaidossa. Yhä suurempi määrä lapsia ja nuoria ei saavuta perusopetuksen vähimmäistavoitteita, mikä johtaa heidän osaltaan syrjäytymisriskiin niin jatko-opinnoista kuin työelämästäkin.

– Perusopetuslakia uudistamalla pystyttäisiin velvoittamaan kuntia toteuttamaan yhtäläisesti valtakunnallista aikuisten ja lasten suhdelukua. Näin voitaisi varmistaa, että jokaisessa Suomen kunnassa noudatettaisi yhtäläisiä sääntöjä, Kiuru sanoo.

Oppositio jättää sote-välikysymyksen SDP:n johdolla – keskiössä valinnanvapaus-kokonaisuus

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Kansanedustaja Tuula Haatainen (sd.) on välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja. Kuvassa Haatainen Helsingin pormestariehdokkaiden vaalitentissä viime perjantaina.

Oppositiopuolueet jättävät SDP:n johdolla välikysymyksen sote-uudistukseen liittyvästä valinnanvapaudesta.

Mukana välikysymyksessä ovat kaikki oppositiopuolueet, SDP:n lisäksi vihreät, vasemmistoliitto, RKP ja kristillisdemokraatit.

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Tuula Haatainen.

AVAINSANAT

”Koko­luo­kal­taan verrat­ta­vis­sa perus­kou­lun luomi­seen 1970-luvulla” – ammatillisen koulutuksen tulevaisuus on kevään kuuma puheenaihe

Kuva: Ilkka Yrjä
Keskusjärjestön koulutusasioiden päällikkö Mikko Koskinen (vasemmalla) totesi SAK:n jäsenistön todennäköisesti muodostavan Suomen suurimman ammatillisen koulutuksen asiakasryhmän.

Suomen ammat­tiin opis­ke­le­vien liitto (SAKKI ry) järjes­ti keski­viik­ko­na Helsingissä kaikil­le avoimen keskus­te­lu­ti­lai­suu­den amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­mis­ta.

Keskus­te­lun aiheena olivat uudistuksen keskeiset, eniten puhuttaneet asiat: koulu­tus­so­pi­mus ja opet­ta­jan muut­tu­va asema. Teemoja käsi­tel­tiin erityi­ses­ti opis­ke­li­jan ja oppi­lai­to­syh­tei­sön näkö­kul­mas­ta.

Ajankohtaisuutta riittää. Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin välikysymystä ammatillisen koulutuksen leikkauksista. Halli­tuk­sen esitys uudeksi laiksi amma­til­li­ses­ta koulu­tuk­ses­ta on tulossa tänä keväänä eduskuntaan.

Tutkija Antti Maunun juon­ta­maan panee­li­kes­kus­te­luun osal­lis­tuivat ammatilliseen koulutukseen perehtyneet asiantuntijat. He olivat Nina Lahti­nen (koulu­tus­asiain­pääl­lik­kö, OAJ), Päivi Koppa­nen (puheen­joh­ta­ja, OAJ:n amma­til­li­set opet­ta­jat OAO), Riikka Vataja (elin­kei­no­po­liit­ti­nen asian­tun­ti­ja, Sivis­tys­työ­nan­ta­jat), Juha Ojajär­vi (rehtori, Liike­ta­lous­opis­to Perho), Mikko Koski­nen (koulu­tus­asioi­den pääl­lik­kö, SAK) ja Veli-Matti Lamppu (johtaja, Suomen Yrit­tä­jät).

He edustavat tahoja, jotka ovat mukana ammatillisen koulutuksen reformin seurantaryhmässä.

– Kyseessä on suurimpia koulutuspoliittisia uudistuksia, mitä Suomessa on tehty sitten peruskoulun luomisen, SAKKI ry:n koulutuspoliittinen asiantuntija Antti Seitamaa havainnollisti tilaisuuden aluksi.

Samalla se on yksi hallituksen kärkihanke, johon on kasautunut paljon odotuksia ja mielenkiintoa.

Sivistystyöntajien elinkeinopoliittinen asiantuntija Riikka Vataja lähestyi ammatillisen koulutuksen ydintehtävää asiakkuuksien kautta.

– Asiakkuuksia on kaksi. On työelämä ja yritykset ja toisaalta opiskelijat, hän määritteli.

– Työelämän kautta tuleva tehtävä ammatilliselle koulutukselle on yksiselitteisesti se, että sen tulee tarjota yrityksille osaavaa työvoimaa.

Opiskelijoiden kannalta koulutuksen tulee Vatajan mielestä tarjota riittävästi oman ammattiosaamisen kehittämistä.

SAK:n koulutusasioiden päällikön Mikko Koskisen työpöydällä ammatillisen koulutuksen reformi on aivan keskiössä.

Hän määritteli ydintehtävän näin: kouluttaa ja kasvattaa osaajia, oppivia ihmisiä, joista tulee myöskin aktiivisia kansalaisia.

–Se on se ydintehtävä ja välillinen tehtävä on elinkeinoelämän palveleminen.

Koskinen muistutti, että ammatillinen koulutus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää, jonka muissa koulutusmuodoissa ollaan kiinnostuneita ihmisten kasvusta ja sivistyksestä.

–Meidän pitää olla sitä myöskin ammatillisessa koulutuksessa, hän sanoi.

Koskisen mielestä ollaan hieman hukassa, jos ei muisteta sitä, että ensisijainen asiakas on opiskelija ja toissijainen asiakas on yhteiskunta ja elinkeinoelämä.

Panee­li­kes­kus­te­lun amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­mis­ta alusti ja veti Antti Maunu (oikealla), joka on tutkinut ammatillisen koulutuksen hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Istumassa vasemmalta: Veli-Matti Lamppu (Suomen Yrittäjät), Nina Lahtinen (OAJ) ja Juha Ojajärvi (Liiketalousopisto Perho). (Kuva: Ilkka Yrjä)

”Syyksi riittää mikä vain, vaikka väärä sana tai se, että työntekijä on tullut raskaaksi” – SDP:n kansanedustaja vaatii lakimuutosta: ”Aikamme viheliäisin työsopimusmuoto”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

SDP:n Satu Taavitsainen kutsuu nollatyösopimuksia aikamme viheliäisimmäksi työsopimusmuodoksi. Hän vaatii lakimuutosta.

”Työntekijän näkökulmasta voi mennä viikkojakin ilman kutsua töihin, ilman tunteja, ilman palkkaa ja näin ollen ilman eläkekertymää. Henkilö voi olla tiukasti sidottu työsopimukseen, eikä saa tehdä muille töitä, muttei saa työttömyyskorvaustakaan.”

”Nollatuntityöntekijät ovat kaikista heikoimmassa asemassa työelämässä. Heitä on Suomessa noin 83 000 henkilöä ja he ansaitsevat parempaa. Tilastojen valossa he ovat pääosin alle 30-vuotiaita nuoria ja erityisesti naisia.”

Taavitsainen kirjoittaa asiasta verkkosivuillaan.

”Nollasopimuksia käytetään myös työsuhdeturvan kiertämistarkoituk-sessa. Tämä ei ole oikein. Irtisanomista kierretään sillä, että nollatuntityöntekijän työvuorolistaan ei vain merkitä työvuoroja. Syyksi riittää mikä vain, vaikka väärä sana tai se, että työntekijä on tullut raskaaksi.”

Matalapalkkamaat eivät ole tunnettuja hyvinvoinnistaan, eikä sille tielle pidä lähteä.

Taavitsaisen mukaan nollatuntityöntekijän on vaikea tai lähes mahdoton saada lainaa tai luottokorttia pankista.

”Elämän suunnittelu on vaikeaa pienillä tuloilla. Perheen perustaminen ja lastenhoito on suuri ongelma monella, koska työtunnit ovat epävarmat.”

Taavitsainen muistuttaa, että SDP haluaa puuttua nollatuntisopimuksiin liittyviin ongelmiin ja epäkohtiin (tarkemmin SDP:n esityksestä Taavitsaisen blogista).

”Pääministeri Juha Sipilä ja työ- ja oikeusministeri Jari Lindström ovat moneen kertaan eduskunnan salissa todenneet, että hallitus on avoin kaikille hyville esityksille ja valmis niitä edistämään. Miksi hallituspuolueiden enemmistö työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ei kuitenkaan suostunut SDP:n esitykseen, että tehdään tarvittavat lakimuutokset? Eikö hallitus ole aidosti valmis tekemään lakimuutoksia, joilla parannetaan suomalaista työelämää ja työmarkkinoiden toimivuutta?”

Taavitsainen mielestä nollatuntisopimuskäytäntö on yhteiskunnallisesti vaarallinen, koska se uhkaa muuttaa Suomen matalapalkkamaaksi.

”Matalapalkkamaat eivät ole tunnettuja hyvinvoinnistaan, eikä sille tielle pidä lähteä.”