Kolumni

Petri Partanen

Kirjoittaja on Metallin aktiivi ja pääluottamusmies Kokkolasta

Sote autioittaa maaseudun

Kaupungistuminen ei ole mikään uusi ilmiö. Kaupungistumista on tapahtunut jo noin viiden tuhannen vuoden ajan, mutta teollistumisen myötä alkanut kaupungistuminen alkoi Suomessa kunnolla vasta 1800-luvun lopulla ja vuoteen 1970 mennessä yli puolet suomalaisista asui kaupungeissa. Syyt kaupunkeihin muuttoon ovat aina olleet samanlaisia – suuremmat mahdollisuudet löytää töitä, laadukkaampaa koulutusta ja parempaa elintasoa. Kaupungistumisen suhteen Suomea voidaan verrata muihin pohjoismaihin. Suomessa taajamien ulkopuolisilla haja-asutusalueilla asuu enää noin 800 000 suomalaista. Lukuun ottamatta pieniä poikkeuksia, ei kaupungistuminen ole missään päin maailmaa laskussa. Kaupungistuminen jatkuu kaikkialla, eikä loppua ole näkyvissä, vaikka pääministeri Sipilä näin onkin antanut ymmärtää aktivoimalla maaseudulla asuvia äänestämään kunnallisvaaleissa.

Kaupungistuminen on saavuttanut Suomessa sellaisen pisteen, joka on johtamassa haja-asutusalueiden palveluiden katoamiseen ihmisten mukana. Palveluverkkoja on voitu vielä tähän asti pitää yllä, mutta ne tulevat väkisinkin vuosi vuodelta kalliimmaksi. Palveluiden katoamista tulee kiihdyttämään hallituksen sote-kaavailut, jossa kuntalaisten verorahat alistetaan yksityisten yritysten voittojen tavoittelulle ja jossa kuntalaisia sumutetaan ”valinnanvapaus”-termillä tietämättä mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Hallituksen positiivisilla sanoilla leikkaaminen jatkuu, ja kansa uskoo. Olihan se yhteiskuntasopimus / kilpailukykysopimuskin hieno asia… Paitsi että se rahoitettiin palkansaajan vuosityöaikaa pidentämällä ja leikkaamalla kuntatyöntekijöiden lomarahoista 30 prosenttia. Fantastista kerrassaan, olisi Katainen kommentoinut. Ennätysosinkoja ulosmaksavat firmat kiittävät ja itkevät krokotiilin kyyneleitä aina siihen saakka, kunnes rahasäkki on saatu kannettua veroparatiisisaarille.

Jos sotessa ”valinnanvapaus” toteutetaan aiotulla tavalla, tulee se näillä näkymin lisäämään terveyspalveluiden tarjontaa siellä, missä on suuret asiakasvirrat ja helppohoitoiset asiakkaat. Nyt jo esimerkiksi monet työterveyden asiakkaat hoitaa joku suuri kansainvälinen yritysjätti. Tulevaisuudessa tämä yritys tarjoaa ”valinnanvapauden” nimissä tietenkin myös palveluita työterveyden ulkopuolella, ja ohjaa tietenkin nämä omat työterveyden asiakkaansa oman lääkärin ohjeistuksella omien palveluidensa ääreen. Minä luokittelen työssäkäyvän kansanosan terveimmäksi kansaosaksi, sillä ihminen myy oman vapaa-aikansa lisäksi työnantajalle myös omaa terveyttään. Jos kumpaakaan ei ole, niin ei ole työpanostakaan myytäväksi työmarkkinoilla.

Maaseutujen autioitumisen kannalta tällä on tekemistä sen suhteen, että suurimmat ja helppohoitoisimmat asiakasvirrat ovat kaupungeissa ja taajamissa. Kaikki muu tulee julkisesti hoidettavuuden piiriin. Tähän kuuluvat töitä vailla olevat, haja-asutusalueiden asiakkaat ja vaikeimmin hoidettavat potilaat, koska heidän kalliiksi tuleva hoitaminen on pois yksityisten yritysten voitoista. Kauas pilvet karkaavat, lauloi Rauli Badding Somerjoki aikoinaan. Globaalissa kilpailussa julkisella puolella ei tule olemaan koskaan tarpeeksi varoja, eli kauas palvelut karkaavat. On esitetty, että tehdään sellaiset lait, jotta tämmöinen voittoja tavoitteleva kehitys ei olisi mahdollista. Oikeistohallituksen tarinoita yksityisten terveysalan yritysten voittojen tavoittelun rajoittamisesta voidaan rinnastaa tarinoihin joulupukista, tai nyt ajankohtaisemmin vaikkapa pääsiäispupusta. Minä väitän, että yksityisten yritysten voittojen tavoittelua ei voida lailla estää, koska emme asu Neuvostoliitossa ja koska mikään laki ei koskaan ole aukoton.

Tämän voittojen tavoittelun maksimoimisen jälkeen julkinen terveydenhuolto näyttää vaikeampine potilaineen laskuissa ja tilastoissa entistäkin kalliimmalta valikointia tekeviin yksityisiin sote-palveluiden tarjoajiin verrattuna. Tätä tullaan käyttämään myöhemmässä vaiheessa perusteena kaiken terveydenhuollon yksityistämisellä, joka tulee sitten olemaan niin kallis juttu, että silloin viimein tavoitamme Yhdysvaltojen yli kaksinkertaisen kustannustason terveyden hoidon kokonaiskustannuksissa asukasta kohden.

Sote-kuvio alkaa selkeytymään silmissä ja mielissä. Keskusta sementoi itsellensä valtaa maakuntien päättävissä elimissä maakuntauudistuksella. Kokoomus sai positiivisen termin, nimeltä valinnanvapaus. Kaiken tämän hintana tulee olemaan lopullinen kuolinisku haja-asutusalueiden palveluille ja terveydenhoidon kustannusten karkaaminen aivan uusiin sfääreihin nykyisestä lähes halvimmasta tasosta, kun kustannuksia verrataan muihin kehittyneisiin länsimaihin.

Kaupungit on aikanaan perustettu helppojen kulkuyhteyksien äärelle. Jos haja-asutusalueita haluttaisi aidosti pitää asuttuina, tulisi panostaa infraan, johon kuuluvat nopeat liikenneväylät, nopea kaavoituspolitiikka ja tietoliikenneyhteydet. Nämä ovat sellaisia asioita joilla houkutellaan työpaikkoja muuallekin, kuin vain kaupunkeihin.

Kuntavaalien kannalta tällä on se merkitys, että jos sinua tämä harmittaa, niin äänestä jotain muuta kuin hallituspuolueiden edustajia kunnallisvaaleissa. Tämä on ainoa tae sille, ettei sote toteudu nyt aiotulla tavalla.

Petri Partanen

Kirjoittaja on Metallin aktiivi ja pääluottamusmies Kokkolasta

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Marjatta Vehkaoja

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja v. 1991-2003 Vaasasta.

Nuoret ja SDP

Omat kultaiset muistoni SDP:sta sijoittuvat aikaan, jolloin tuntui ettei puolueessa muita ollutkaan kuin nuoria. Ainakin olimme äänekäs ja energinen porukka, otimme asioista selvää, vaadimme muutoksia. Nopeaa se yhteiskunnallinen kehitys olikin 1970-80-luvuilla. Me entisajan nuoret olemme vanhentuneet puolueen kanssa. Nuoret ovat lähes hylänneet puolueemme. Tästä ei voi vain syyttää muita.

Demariaatteen siirtämisen nuoremmalle polvelle piti olla helppo nakki. Oliko siinä sittenkään kysymys enemmästä kuin omista lapsistamme? Jos ketkä niin lapsemme tunnemme, heidän haaveensa, toiveensa ja tavoitteensa. Ehkä emme sittenkään tunteneet tai antaneet niille riittävästi arvoa? Pitkään naureskelimme viherpiipertäjille ja eläintensuojelijoille, vaikenimme maahanmuuttokysymyksistä, emme heränneet ajoissa pätkätyön maailmaan, uuteen yhteisöllisyyteen, pidimme tiukasti kiinni vanhoista hyvinvoinnin tulkinnoistamme, ja mitä vielä…

Ajatus siitä, että kokonaiset perheet tunnustaisivat uskollisuutta yhdelle puolueelle  – kaikissa olosuhteissa – on minulle vieras. Yleispuolueille se on nykyoloissa sitäpaitsi lähes ulottumattomissa. Olen itse kasvanut suuressa perheessä, jossa kukaan ei voinut välttyä yhteiskunnallisen tietoisuuden tartunnalta. Jatkuva omien perustelujen testaaminen ja muiden näkemyksistä oppiminen tuottivat meistä  kuudesta sisaruksesta uskoakseni hyviä äänestäjiä, moniin eri puolueisiin. Useat meistä ovat vuosikymmenten aikana myös vaihtaneet suosikkipuoluettaan. ’Paras perustelu voittakoon’ on tuntunut turvalliselta ohjenuoralta.

Politiikan todellisuus on monimutkainen niin Suomessa kuin maailman tasolla kansainvälisen kanssakäymisen kasvaessa. Päätökset eivät voi pohjautua vain asiantuntijoiden lausuntoihin, ovathan ne varsin usein sitäpaitsi ristiriidassa keskenään. Lobbareita ja asiantuntijoita on tänään vaikea erottaa toisistaan. Siiloutunut tiedemaailma ei keskustele keskenään riittävästi, monet tieteentekijät näpräävät omissa pikku kuplissaan. Neutraalin tiedonsaannin mahdollisuus liittynee lähinnä luonnontieteisiin. Poliittinen päätöksenteko on ennenkaikkea yhteensovittavaa tulkintaa eri ilmiöiden täyttämässä kentässä.

Rohkeudesta tehdä nopeita päätöksiä, kokeilla, muuttaa tarvittaessa suuntaa on tullut kiistatta nykyisten päättäjien tärkeimpiä ominaisuuksia. Eikös tämä vaikuta juuri siltä kuin puhuisimme lapsistamme tai jo lapsenlapsistamme? Heille liikkuminen nopearytmisessä maailmassa ei tuota tuskaa. He eivät märehdi ongelmissa vaan ovat oppineet etsimään ratkaisuja ja nopeasti korjaamaan niitä jos ne menivät pieleen. Juuri tämän vuoksi voimme antaa luottavaisin mielin avaimet heidän käsiinsä.

Puheenjohtajamme Rinne ilmaisi äskettäin suuren huolensa nuorison kadosta puolueestamme. Rinne tuli ulos todella viisaalla puheenvuorolla, jossa hän kehoitti iäkkäämpiä valtuutettuja siirtymään mentorin rooliin kuntavaalien jälkeen. Uskon lujasti tuon idean elvyttävään voimaan. Se on myös arvokkuuden osoitus eläikään ehtineille. Nuoret tarvitsevat sparrausta nyt kuten ennenkin. Puolueestamme ei saa tulla perinneyhdistystä. Vain nuoret voivat tuottaa puolueelle tulevaisuuden. Ilman avainten haltuunsaantia se ei onnistu.

Marjatta Vehkaoja

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja v. 1991-2003 Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Kim Berg

Kirjoittaja on tehyläinen pääluottamusmies ja kaupunginvaltuutettu Vaasasta.

Kansa on puhunut, työ jatkuu

Tätä kirjoittaessani on kuntavaaleista kulunut aikaa kutakuinkin viikko. Demarit saavuttivat Vaasassa lopulta hyvän tuloksen sijoittumalla valtuustossa selkeästi toiseksi suurimmaksi ryhmäksi 13 valtuutetullaan. Myös oma vaalitulokseni oli aivan uskomattoman positiivinen yllätys, vaikka hyvää palautetta sainkin paljon vaalikampanjani aikana. Äänestäjien viesti viimeisten viikkojen aikana oli, että kerrankin joku teki jotain eikä pelkästään puhunut. Haluan edelleen uskoa yhteiskuntaan missä teoilla on merkitystä ja työn tekeminen palkitaan.

Taistelu sairaalamme puolesta tulee ehdottomasti jatkumaan myös kuntavaalien jälkeen. Toukokuun 5. päivä tulemme luovuttamaan eduskunnan puhemies Maria Lohelalle (ps.) kansalaisaloitteen, jossa vaadimme terveydenhuoltolain 50§:n muuttamista siltä osin, että Vaasan keskussairaala lisätään täydenpalvelun päivystyksen sairaaloiden listalle. Toiveenamme on, että aloite etenisi eduskunnan käsittelyyn jo ennen eduskunnan kesätaukoa. Vielä emme siis todellakaan ole maalissa, vaikka tärkeitä askelia olemmekin jo ottaneet kohti päämääräämme.

Taistelu yhteisen sairaalamme puolesta on yhdistänyt ennennäkemättömän hienosti pohjalaiset tekemään yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen. Työtä on tehty yhdessä yli kunta-, kieli- ja puoluerajojen. Taistelu on osoittanut, että yhteistyö on voimaa ja yhdessä tekemällä voimme kaikkein tehokkaimmin vaikuttaa yhteisiin asioihin. Toivon todella, että tätä joukkovoimaa käytetään myös tulevaisuudessa tärkeäksi koetuissa yhteisissä asioissa Pohjanmaalla.

Poliittiset ryhmät käyvät parhaillaan neuvotteluja siitä miten tulevan valtuustokauden luottamustoimet tulevat jakaantumaan. Kirjoitushetkellä koko kuvio on vielä auki, mutta muutaman päivän kuluttua löytyy vastauksia jo moneen kysymykseen. Oma nimeni nousi esille vaalien jälkeen käynnistyneessä spekulaatiossa Vaasan kaupunginhallituksen seuraavasta puheenjohtajasta. Moni taho piti saamani äänimäärän perustella jopa itsestään selvänä, että paikka kuuluisi minulle. Mietittyäni asiaa perusteellisesti, olen ilmoittanut olevani käytettävissä kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävään, mikäli neuvottelujen jälkeen paikka demareille tulee ja Vaasan SDP:n kunnallisjärjestö päättää minua tehtävään esittää. Koen saamani äänimäärän velvoittavan kantamaan jatkossa enemmän vastuuta kotikaupunkini kehittämisestä ja laaja kokemukseni eri vaikuttajatahoilla toimimisesta antaisi hyvät edellytykset kyseisessä tehtävässä toimimiseen.

Kun luottamuspaikat on lopulta jaettu ja uusi kaupunginvaltuusto aloittaa työnsä kesäkuussa, on kuitenkin kaikista tärkeintä, että meillä on koossa hyvä tiimi joka tekee työtä yhteiseen maaliin.

Toivon todella, että energia keskitetään tulevalla valtuustokaudella toisten kritisoimisen sijaan yhteiseen tekemiseen ja että valtuustossa tehdään tulevalla kaudella positiivista yhteistyötä yli puoluerajojen kohti entistä vetovoimaisempaa, hyvinvoivaa Vaasaa.

 

Kim Berg

Kirjoittaja on tehyläinen pääluottamusmies ja kaupunginvaltuutettu Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

Älä äänestä äänekkäintä lupaajaa

Seinäjokelainen Petri Nurmesniemi kertoi torstaina Ylen puheenjohtajapaneelin insertissä, ettei aio äänestää sunnuntain kuntavaaleissa. Petrin syy äänestämättömyydelle on yleinen: poliitikkojen petetyt lupaukset. Viime eduskuntavaaleissa hänelle oli luvattu, että vakuutuslääkäreiden valtaa kitkettäisiin tulevalla eduskuntakaudella. Kuitenkaan hallitus ei ole asiassa toiminut.

Puolueiden puheenjohtajien vastauksissa Petrille korostettiin sitä, kuinka vaikea lupauksia on täyttää. Monen puolueen hallitessa yhdessä päätökset ovat aina kompromisseja. Ikäväkseni kukaan ei kuitenkaan esittänyt Petrille, miten asioita myös voitaisiin edistää konkreettisesti. Vakuutuslääkäreiden mielivallasta ovat olleet huolissaan asiantuntijat Korkeimman oikeuden presidentistä lähtien.

Vaalikentillä kiertäessä tasaisin väliajoin tulee vastaan Petrin kaltaisia ihmisiä, jotka tuntevat itsensä petetyiksi. Puolueiden petetyt vaalilupaukset ovat yleinen syy, mutta toisaalta politiikan yleinen riitely ja vastakkainasettelu tuntuu vaivaavan myös monia.

Nykyisten mediavaalien yksi ongelma on, että esille pääseminen on hankalaa. Äänestäjien houkuttelemiseksi ja huomion kiinnittämiseksi ehdokkaat ja puolueet kilpailevat siitä, kuka uskaltaa luvata eniten tai haukkua toiset kovimmin. Lupaaminen on helppoa, mutta ei kerro mitään siitä, miten lupaukset on tarkoitus pitää. Pahimmillaan kuntavaaleissa luvataan monia asioita, joihin kuntien ei ole käytännössä mahdollista vaikuttaa lainkaan. Kysymys on tällöin ehdokkaan tietämättömyydestä tai tietoisesta äänestäjille valehtelusta. Molemmat ovat ikäviä asioita.

Petri, käännä katseesi lupauksista ehdokkaisiin

Toivon todella, että myös Petri äänestää. Äänestämättömyydellä luovuttaa vallan muille. Käytännössä eniten äänestävät hyvätuloiset, joten heidän valtansa on myös kaikkein suurin. Turhautumisessaan äänestämättä jättävät pienituloiset jäävät aliedustetuiksi. Heidän asioidensa edistäminen vaikeutuu entisestään.

Usein kovinta meteliä lupauksillaan pitävät pettävät lupauksensa. Yksittäisen valtuutetun tai kansanedustajan valta voi olla täysin mitätön tai jopa merkittävä. Tämä riippuu täysin valtuutetun asenteesta ja työmoraalista. Valtuutetun työssä auttavat kyvyt ottaa asioista selvää, valmistella omia esityksiä, tehdä yhteistyötä oman, mutta myös muiden puolueiden ihmisten kanssa, seurata muissa kunnissa tai maissa tapahtuvaa kehitystä sekä olla yhteydessä kuntalaisiin, äänestäjiin.

Media seuraa kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen työtä läsnäolotilastoista uutisoimalla, vaikka paljon paremman kuvan edustajien toimista saisi esimerkiksi laskemalla puheenvuoroja, niissä tehtyjä uusia esityksiä, jätettyjä aloitteita ja niiden menestymistä. Kokouksiin osallistuminen on toki tärkeää, mutta asioita edistetään vain vähän kokouksissa istumalla.

Yle Pohjanmaan haastattelussa tänä aamuna Petri Nurmesniemi kertoi taistelleensa vakuutuslääkäreiden kanssa 10 vuotta. Hän totesi myös osan luovuttaneen taistelussa toimeentulostaan vakuutuslääkäreiden kanssa, mutta Petri itse ei aio luovuttaa. Toivon, että Petri ei luovuta myöskään politiikan kanssa. Tuhansien, Seinäjoellakin satojen, ehdokkaiden joukosta löytyy juuri se ehdokas, joka ei luovuta. Ehdokkaisiin tutustuminen onnistuu nykyään helposti sosiaalisen median ja kotisivujen kautta. Varmin tapa on laittaa hyvältä tuntuville tyypeille sähköpostia tai soittaa. On kuitenkin myös ehdokkaiden vastuulla tuoda esiin asennettaan, kykyjään tai kokemustaan pelkkien vaalilupausten sijaan.

Puolueen valitseminen on tärkeää, mutta kaikista tärkeintä on antaa äänensä ehdokkaalle, jonka asenteeseen ja kykyihin edistää asioita voi luottaa. Minä lupaan Petrille ja jokaiselle pohjalaiselle, että itsellesi oikean, kyvykkään ehdokkaan löydät sosialidemokraattien listalta omasta kunnastasi.

 

Matias Mäkynen

Kirjoittaja on Pohjanmaan sosialidemokraattien puheenjohtaja Vaasasta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Aarne Heikkilä

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Seinäjoelta.

Vallankaappaus!

Historialliset kuntavaalit ratkeaa ensi sunnuntaina. Historialliseksi nämä vaalit tekee se, että sote- ja maakuntauudistuksessa on kyseessä vallankaappaus. Kunnilta otetaan puolet tehtävistä pois. Itsehallinnollisen kunnan roolia heikennetään merkittävästi. Perustuslakikaan ei näytä tulevan vastaan, kun kunnan omaisuutta siirtyy korvauksetta maakunnille.

Koskaan ei ole valittu näin heikolla päätösvallalla olevia valtuutettuja tehtäviinsä. Vaalikentillä tätä on pohdittu, mikä on se uuden kunnan rooli ja resurssit. Hyvinvointiyhteiskuntamme myllätään täydellisesti. Julkinen sektori halutaan ajaa mahdollisimman pieneen rooliin. Markkinoille halutaan luoda täysi vapaus tehdä niin kuin parhaaksi näkevät.

Soten toteuttamisen vaikutuksista ei näytä olevan mitään arviota. Henkilöstön aseman muutokset ovat täysin avoinna. Ollaan ajamassa pimeään tunneliin ja toivotaan, että valo tulisi vastaan. Hallituksen täytyy olla täysin kuuro tai ymmärtämätön kun mikään viesti ei näytä menevän perille, vaikka kaikkien asiantuntijoiden, järjestöjen ja kuntien palaute on ollut murskaava.

Työvoimapalveluistakin syrjäytetään lähes kokonaan julkiset toimijat. Työvoimapolitiikan osaaminen laitetaan sivuun ja odotellaan työllistäisivätkö yksityiset toimijat nämä 2000 te-palvelujen työntekijää, jotka joudutaan irtisanomaan. Ministeri arvioi, että kyllä 5-7 vuoden viiveellä.

Kaikki tämä tapahtuu keskustajohtoisen hallituksen toimesta. Heidän kenttäväki pitää nyrkkiä taskussa ja ihmettelevät, tämäkö on sitä Alkion liikettä? Kepun kenttäväki on arsenaalinsa saanut aina siitä, että on röykytetty Helsingin pään herroja. Maakuntahallinnossa he joutuvat kepittämään omiaan, kun johtavat useita maakuntia. Keskittäminen ja palvelujen heikentäminen tulee olemaan arkipäivää valtion tiukassa ohjauksessa maakunnissa. Kuntapäättäjät voivat vain sivusta seurata tämän politiikan seurauksia.

Tähän menoon saadaan muutos vain sillä, että sosialidemokraattien kannattajat lähtevät sankoin joukoin vaaliuurnille. Meidän kautta voidaan vain saada muutos aikaan. Nyt ei saa jäädä nukkumaan, jos aioimme säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan perusolemuksen, jossa kaikki pidetään mukana.

 

Aarne Heikkilä

Kirjoittaja on maakuntaneuvos Seinäjoelta.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kolumni

Jukka Pekka Matintupa

Kirjoittaja on JHL:n aluepäällikkö Alajärveltä.

Reuna-alueet ja alan palkansaajat soten maksumiehiksi

Sote-uudistusta on veivattu pitkään, mutta uudistuksen vaikutuksista reuna-alueiden asukkaiden palveluihin ja sosiaali- ja terveysalan palkansaajien asemaan on pohdittu kovin vähän. Hallituspuolueiden hiljaisuuden ymmärtää, keskittäähän esitelty uudistus palvelut yhtiöihin ja maakuntakeskukseen. Esimakua terveysalan ammattilaisille antoi yksityinen pörssiyhtiö Attendo vaatimalla sairaanhoitajien palkkojen roimaa alentamista.

Sipilän hallituksen pakkoyhtiöittäminen tarkoittaa, että kuntien terveyskeskusten pitäisi ruveta tuottamaan voittoa. Tämän määrittelee yhtiölaki. Kansanterveystyö ja yritysten voitonteko sopivat mielestäni hyvin huonosti yhteen. Kuinka nämä voitot todellisuudessa tehtäisiin, on pohtimisen arvoinen asia sekin.

Yhtiöiden tulot muodostuisivat pääosin palvelusopimuksen tuotosta.  Keskeiseksi keinoksi on nostettu palveluverkon supistaminen. Tämä Sipilän malli tietää lautaa monen terveyskeskuksen ikkunaan. Yhdeksän maakuntaa on jo ilmoittanut vähentävänsä terveyskeskustensa määrää heti uudistuksen alussa. Lisäksi on arvioita, että vain puolet nykyisistä terveyskeskuksista on toiminnassa kymmenen vuoden kuluttua. Joten lakkautuksista kuullaan, kunhan vaalit on käyty.

Palvelun laadusta tinkiminen näyttä myös olevan yleisesti käytössä oleva keino, kun sote-yhtiöt pyrkivät voittojensa maksimointiin. Vanhusten ja vammaisten huonosta kohtelusta olemme kuulleet toistuvia esimerkkejä. Mutta sitä saa mitä tilaa!

Päätöksenteko terveyskeskuksista siirtyisi maakuntavaltuustoille. Näihin edustajat valittaisiin suoralla kansanäänestyksellä. Maakuntavaltuuston jäsenmääräksi on kaavailtu reilua 60 jäsentä. Asukasmäärällä laskettuna kymmenentuhannen asukkaan kunnan osuus maakuntavaltuustossa olisi noin 3-4 edustajaa ja hallituspaikka tämänkokoiseen kuntaan oikea lottovoitto.

Harva kuntapäättäjä näyttää ymmärtävän muutoksen suuruutta. Päätösvalta kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin menetetään peruuttamattomasti. Jos ja kun Seinäjoella istuva maakuntavaltuusto päättää, että kunnan terveyskeskus tai asema suljetaan, se on siinä.

Sosiaali- ja terveysalan palkansaajille muutos on ennen kokemattoman suuri. Kaikki alalla työskentelevät siirtyvät vuoden 2019 alusta maakunnan palvelukseen ja siitä parin vuoden sisällä yksityisiin firmoihin. Ensimmäisenä yhtiöitetään tukipalvelut, sekin tiedetään.

Vuosittain tapahtuva palvelutuottajan valinta laukaisee jatkuvat yt-neuvottelut ja epävarmuuden työsuhteen jatkuvuudesta. Kuka on työnantajani ensi vuonna, jatkuvatko työt. Lisäksi siirrot paikkakunnalta toiselle tulevat olemaan palkollisten jatkuvana riesana. Attendon palkanalennusvaatimus on oiva esimerkki ja varoitus jatkuvan kilpailutuksen autuudesta alan ammattilaisille.

Nyt on aika laittaa stoppi hallituksen pakkoyhtiöittämiselle ja äänestää reuna-alueiden palveluiden ja sosiaali- ja terveysalan parempien työsuhteiden puolesta. Vaalien tulos ratkaisee!

Jukka Pekka Matintupa

Kirjoittaja on JHL:n aluepäällikkö Alajärveltä.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta