Asiaa koskeva tiedote on luettavissa alla:

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ehdotetulle uudistukselle voidaan kiistatta katsoa olevan painava yhteiskunnallinen ja perusoikeuksien toteutumiseen kiinnittyvä tarve. Nykyinen pirstaleinen palvelurakenne ei pysty enää vastaamaan väestön palvelutarpeeseen yhdenvertaisesti, laadukkaasti ja kustannusvaikuttavasti.

Valiokunta korostaa uudistuksen tavoitetta yhdenvertaisuuden edistämisestä sekä alueellisesti että yksilötasolla siten, että jokainen saisi riittävät ja yksilöllisiä tarpeitaan vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut matalalla kynnyksellä.

Uusi palvelurakenne

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista sekä pelastustoimesta vastaa 21 hyvinvointialuetta, Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä. Hyvinvointialueet muodostetaan pääosin nykyisen maakuntajaon pohjalta ja niiden hallinto perustuu suoraan edustukselliseen demokratiaan eli niillä on vaaleilla valittava aluevaltuusto.

Hyvinvointialueet muodostavat nykyistä kantokykyisempien toimijoiden yhtenäisen palvelurakenteen, johon kootaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut yhden päätöksenteon, johtamisen ja budjetoinnin alle eli integroidaan saman tahon vastuulle. Näin palvelurakenteen kautta luodaan järjestäjälle kannusteet huolehtia asiakkaan palveluista oikea-aikaisesti ja kustannusvaikuttavasti, kun järjestäjä ei voi siirtää vastuuta toisaalle.

Valiokunnan näkemyksen mukaan rakenteellinen integraatio mahdollistaa myös nykyjärjestelmää merkittävästi paremmin palvelujen toiminnallisen uudistamisen sekä peruspalvelujen vahvistamisen, kun vastuu kokonaisuudesta on yhdellä toimijalla.

Vaikka Uudellamaalla ei muodostu samalla tavoin integroitua palvelurakennetta, myös siellä muodostetaan nykyistä kantokykyisempiä järjestäjiä. Uudenmaan erillisratkaisua perusteltuna ottaen huomioon Uudenmaan muita maakuntia merkittävästi suurempi koko ja muista maakunnista poikkeavat olosuhteet.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisen yhteistyön ja tarkoituksenmukaisen palvelurakenteen varmistamiseksi muodostetaan viisi yhteistyöaluetta.

Hyvinvointialueilla on mahdollisuus hankkia laajasti palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Valiokunta kannattaa ratkaisua, jossa omalle palvelutuotannolle ei aseteta tiettyjä määrällisiä tai prosentuaalisia osuuksia tuotannosta. Valiokunta pitää kuitenkin selvänä, että hyvinvointialueella on oltava riittävästi omaa palvelutuotantoa niin sosiaalihuollossa kuin terveydenhuollon perustasolla ja erikoissairaanhoidossa. Siten esimerkiksi perusterveydenhuollon ulkoistaminen ei ole mahdollista kokonaan tai siten, että oma tuotanto jää keskeisten toimintojen osalta vain väestöpohjaltaan pieniin kuntiin.

Valiokunta kuitenkin korostaa, että rakenteellinen ja hallinnollinen uudistus ei yksin ratkaise kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen kytkeytyviä uudistamistarpeita.

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Koska valtio ottaa vastuun hyvinvointialueiden rahoittamisesta, siirtyvien tehtävien kustannuksia vastaava määrä kuntatalouden tuloja siirretään hyvinvointialueiden rahoitukseen kokonaisveroasteen nousun estämiseksi.

Kustannusten ja tulojen siirto on koko maan tasolla kustannusneutraali. Sen sijaan kuntakohtaisesti siirtyvät kustannukset ja tulot voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Kuntakohtaisia eroja kuitenkin rajoitetaan valtionosuusjärjestelmään esitettävillä muutoksilla sekä tasauselementeillä.

Valiokunta pitää perusteltuna, että rahoitusmallin lähtökohdaksi on valittu rahoitusmalli, jonka tarkoituksena on varmistaa, että julkinen valta turvaa perusoikeuksien toteutumisen suuntaamalla rahoituksen keskeisiltä osiltaan palvelutarpeen perusteella eri puolilla maata.

Eräitä valiokunnan tekemiä muutoksia

Sosiaali- ja terveysvaliokunta sai lausunnot seitsemältä lausuntovaliokunnalta ja kuuli 244 asiantuntijatahoa. Näiden lausuntojen ja kuulemisten perusteella valiokunta teki eräitä muutoksia esitykseen.

Virkalääkärivaatimus

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna muuttaa virkalääkärivaatimusta koskevaa sääntelyä siten, että potilaan sairaalaan ottaminen, siihen liittyvä erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi ja alustavan hoitosuunnitelman laatiminen olisivat hyvinvointialueen vastuulla, mutta mainittuja tehtäviä ei määriteltäisi virkalääkärin tehtäviksi, kuten hallituksen esityksessä esitettiin.

Valiokunnan ehdottaman muutoksen johdosta hyvinvointialue voi joustavammin harkita, käyttääkö tehtävässä virkasuhteista lääkäriä tai hammaslääkäriä vai hyvinvointialueeseen työsuhteessa oleva lääkäriä tai hammaslääkäriä. Näitä tehtäviä hyvinvointialue ei kuitenkaan voi antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi.

Sopimusten mitättömyys ja irtisanominen.

Hallituksen esityksessä ehdotettiin säädettäväksi hyvinvointialueelle siirtyvien yksityisen palveluntuottajan kanssa tehtyjen sopimusten mitättömyydestä ja irtisanomisesta, jos sopimukset olisivat tulevan lainsäädännön vastaisia.

Valiokunta ehdottaa, että sopimusten mitättömyyttä ja irtisanomista koskevaa sääntelyä täsmennetään perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta. Kyseiset sopimukset olisivat kuitenkin edelleen joko suoraan lain nojalla mitättömiä tai irtisanottavissa.

Kuntien omaisuusjärjestelyjä koskeva korvaussääntely

Uudistuksen seurauksena kuntien omaisuutta sekä sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymissä oleva, viime kädessä kuntien omistukseen kuuluva omaisuus siirtyy hyvinvointialueen omistukseen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta, että kunnan taloudellista itsehallintoa turvaavaa säännöstä täydennetään. Perustuslakivaliokunta huomautti, että kunnan oikeus korvauksen saamiseen on sidottu vain kunnallisveroprosentin laskennalliseen korotustarpeeseen.

Valiokunta ehdottaa, että kunnalla on oikeus saada korvausta omaisuusjärjestelyihin liittyvistä välittömistä kustannuksista, vaikka momentin mukainen korvausraja ei ylittyisi, jos kunnan mahdollisuus päättää omasta taloudestaan ilmeisesti vaarantuu.

Voimaantulo

Esitykseen liittyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan porrastetusti siten, että osa tulisi voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021 ja osa laeista tulisi voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2022 uusien aluevaltuustojen aloittaessa toimintansa ja viimeiset 1 päivänä tammikuuta 2023. Esitykseen liittyisi myös siirtymäaikoja. Uudistuksen voimaanpanolain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021. Lisäksi hyvinvointialueesta annettavaa lakia sovellettaisiin osittain heti hyvinvointialueiden toimintaan.