Turva – Hymy

Suomalaiset ovat keränneet jo 40 000€ silpomisvaarassa oleville kisii-yhteisön tytöille – ”Leikkaukset tehdään silloin, kun tytöt eivät ole koulussa”

Kuva: Meeri Koutaniemi

Suomalaiset ovat keränneet jo yli 40 000 euroa silpomisvaarassa oleville Kenian kisii-yhteisön tytöille, kun tavoitteena on 50 000 euroa. Tytöt turvaan -joulukeräys on osa suomalaisen kehitystyöjärjestö Solidaarisuuden Silpomaton-kampanjaa.

Järjestön mukaan suomalaiset lahjoittajat ovat näytelleet kisii-yhteisössä tärkeää roolia jo vuoden 2016 alusta alkaen. Ilman heitä Solidaarisuuden silpomisen vastainen työ Kenian Kisiissä ei olisi mahdollista. Varoja silpomisen vastaiseen työhön kerätään Silpomaton-kampanjassa läpi vuoden. Käytännössä työ tarkoittaa esimerkiksi loma-aikoina järjestettäviä leirejä, joille tytöt pääsevät turvaan silpomisuhan alta.

Solidaarisuus-järjestön tiedotteen mukaan suuri osa sukuelinten silpomisista tehdään joululomalla, koska silloin tytöillä on aikaa toipua leikkauksen aiheuttamista vammoista.

”Vaikka kisii-yhteisöön kuuluvat ovat kristittyjä protestantteja, joulun aikaan liittyvä silpomisuhka ei liity kristilliseen joulunviettoon, vaan siihen, että jouluna tytöt eivät ole koulussa. Lomat ovat kriittistä aikaa”, kertoo Solidaarisuuden tasa-arvoasiantuntija Maria Väkiparta.

”Operaatio vaatii tietenkin myös toipumisaikaa. Siksi leikkaukset tehdään silloin, kun tytöt eivät ole koulussa.”

Keräys käynnistyi 25.11. ja jatkuu 22.12. asti.

Tänään selviää, saako Anneli Auer vaatimansa miljoonien ”koppikorvaukset”

Kuva: lehtikuva / roni lehti

Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa tänään päätöksensä Anneli Auerin niin sanotuista koppikorvauksista. Miehensä murhaan syyttömäksi todettu Auer ehti istua Valtiokonttorin mukaan vankilassa 611 päivää.

Hänelle maksettiin tuolta ajalta yhteensä noin puoli miljoonaa euroa koppikorvauksia ja tulojen menetyksiä. Nyt hän vaatii korvaussumman korottamista liki 2,5 miljoonaan euroon.

Auer laskee, että vankeuspäiviä kertyi yli tuhat, kun otetaan huomioon ne päivät, joiden aikaan hän oli murhasta tutkintavankeudessa ja istui samalla seksuaalirikostuomiotaan.

– Jos murhatutkintavankeutta ei olisi ollut, olisin päässyt koevapauteen (seksuaalirikostuomiosta) jo aiemmin. Olisin voinut myös hakea avotaloon, jossa perhevapaat olisivat olleet pidemmät ja jossa olisin voinut opiskella ja työskennellä, Auer sanoi joulukuussa käräjillä.

Auer perustelee korvausvaatimustaan myös liiketoimintasuunnitelmallaan, jonka mukaan hänen pyörittämänsä verkkosivustot olisivat tuottaneet ainakin yli 700 000 euroa viidessä vuodessa. Tältä osin hän vaatii valtiota maksamaan tulojen vähentymisestä 400 000 euroa vähennettynä jo maksetulla 57 000 eurolla.

Valtio ei usko, että Auerin nettiyritys olisi jatkanut kasvuaan, ja pitää Auerin vaadetta perusteettomana.

Auer tuomittiin vankilaan muun muassa lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista.

Auerin mies surmattiin perheen kotona joulukuussa 2006. Auer vangittiin murhasta epäiltynä vasta noin kolme vuotta myöhemmin.

Käräjäoikeus tuomitsi Auerin elinkautiseen vankeuteen loppuvuodesta 2010, mutta kesällä 2011 hovioikeus katsoi Auerin syyttömäksi. Korkein oikeus palautti murhajutun uudestaan käräjille uusien todisteiden takia.

Toisellakin kierroksella Auer tuomittiin käräjillä ja katsottiin syyttömäksi hovissa. Korkein oikeus ei antanut syyttäjille enää valituslupaa, ja Auerista tuli virallisesti syytön joulukuussa 2015.

Murhajutun jatkuessa Auer tuomittiin kuitenkin vankilaan muun muassa lapsiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista. Auer on suorittanut tuomion, mutta haki siihen purkua korkeimmasta oikeudesta.

Korkein oikeus hylkäsi purkuhakemuksen toissa vuonna.

Vaarallisesta kelistä varoitetaan – nyt myös jalankulkijoita

Kuva: Lehtikuva / Jussi Nukari

Ajokeli on mahdollisesti vaarallinen maan etelä- ja keskiosissa, varoittaa Ilmatieteen laitos. Ajokeliä heikentää lumisade ja pöllyävä lumi.

Liikennesäätä koskeva varoitus on voimassa Uudellamaalla, Kanta- ja Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Karjalassa, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Etelä- ja Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa.

Lisäksi Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa liikkuvia jalankulkijoita varoitetaan liukkaista jalkakäytävistä.

Keskustelua aiheesta

1918 synkkiä aikoja kuvannut kirjailija Kjell Westö vetoaa: ”Älkäämme koskaan enää toistako menneisyyden erehdyksiä”

Kuva: Marja Luumi

Helsingin historiaan vuonna 1918 pureudutaan erityisesti talojen kautta valokuvanäyttelyssä ”Talot vieraiden käsissä”, joka avattiin torstaina Helsinki Congress Paasitornissa. Pääosassa ovat erityisesti Helsingin työväentalo ja Katajanokan upseerikasino, jotka kokivat kovia synkkänä ajanjaksona.

Kirjailija Kjell Westö kertoi näyttelyn avajaisissa olevansa hyvin vaikuttunut, että päällisin puolin hyvinkin eri taustoista ponnistavat tahot järjestävät kansalaissodan tapahtumista yhteisen näyttelyn.

Westö on itse kirjoittanut erityisesti romaaneissaan Missä kuljimme kerran ja Kangastus 38 valokuvanäyttelyn kuvaamista ajoista. Hän kiinnostui vuosien 1917–1918 tapahtumista osittain siksi, että hänelle ei koululaisena tai nuorena opiskelijana kerrottu läheskään koko totuutta näistä vuosista. Kouluja hän ei halua moittia.

– En usko, että olisin 1960–70 tai edes 1980-luvulla edes saanut kiihkotonta ja täysin avointa selontekoa näistä ajoista muualtakaan, Westö huomautti.

Hän uskoo, että surullisen ajanjakson muistaminen ja katsominen kirkkain silmin on ollut vaikeaa kaikille katsantokannoista riippumatta.

– Sisällissodan tapahtumien tunnustaminen, se että puolin ja toisin toimimme niin kuin toimimme, oli pitkään lähes ylivoimaista.

Työväentalon juhlasalin takaosa näytti tältä pommituksen jälkeen huhtikuussa 1918. (Helsingin kaupunginmuseo / Ivan Timiriasew)

Westön huomio kiinnittyi erääseen asiaan, kun hän kiinnostui yhä kiihkeämmin kansalaissotaan ja sitä edeltävään aikaan. Se oli tapa, jolla koko 1910-luvun ajan mustamaalattiin vastapuolta.

– Kun ihmiset kaivautuvat henkisiin juoksuhautoihinsa, vastapuolta ei enää kuunnella. Näin kävi silloinkin. Vastapuolta ei enää nähty täytenä ihmisenä hyvine ja huonoine puolineen. Kummallakin puolella viljeltiin pahoja taruja vastapuolesta, kylvettiin kauhua ja halveksuntaa, luotiin irvikuvia, joita alettiin uskoa todeksi.

Kirjailija muistutti, että juuri tämä tie johtaa väkivaltaan ja sotiin.

Ruotsiksi kirjoittava Westö käy hyvin usein puhumassa kirjoistaan Ruotsissa. Ruotsalaiset kysyvät häneltä usein, miksi suomalaiset ovat niin pragmaattisia, käytännöllisiä.

– Miksi suosimme kriisin aikoina niin laajoja hallituspohjia ja miksi keskustelemme useimmiten niin rauhallisesti, ruotsalaiset ihmettelevät hänen mukaansa.

Westöllä on vastaus:

– Meillä on kenties kollektiivisessa muistissa, kuinka käy, kun solvaat ja aliarvioit poliittista vastustajaasi tarpeeksi.

Hänen mielestään tämä pragmatismi ja suomalaisten kyky eheytyä – joskin vaikean kautta – pitäisi muistaa myös näinä täysin erilaisina aikoina, ”joina moni varoittaa kuplissa elämisen, eriarvoisuuden ja yhteiskunnan pirstaloitumisen vaaroista”.

– Älkäämme siis koskaan enää toistako menneisyyden erehdyksiä. Kuunnelkaamme toinen toisiamme.

Haaveena olisi kirjoittaa romaani välirauhan ajoista.

Westö painottaa, ettei ole koskaan synkkiä aikoja kuvanneissa romaaneissaan halunnut hakea syyllisiä. Hän on vain halunnut kuvata ihmisen kärsimystä sota-aikoina.

– Sitä miten julma ja turha jokainen sota on, ja miten aivan erityisen turha on sellainen sota, jossa naapuri kääntyy naapuria vastaan, joskus jopa veli veljeä vastaan.

Hänen romaaneissaan keskiössä ovat aina ihmiset erheineen ja hyveineen, pahoine ja hyvine tekoineen.

– Me sorramme, kapinoimme, sodimme, solmimme rauhat ja nuolemme haavojamme. Mutta kaikkein tärkeintä on se, että miten tämä näyttely on tehty – eli yhdessä.

Westö paljasti Demokraatille, että haaveena olisi kirjoittaa romaani välirauhan ajoista.

– Jos sinne mennään, sitten väkisinkin palaan takaisin myös kansalaissotaan, koska aikaväli on niin lyhyt. Mutta katsotaan, onnistunko.

Taudit jylläsivät ensimmäisen maailmansodan aikana. Kuvassa potilaita ja henkilökuntaa Suomen kaupunkien liiton ylläpitämässä sotilassairaalassa Linnankadulla. (Helsingin kaupunginmuseo / Eric Sundström)

20 historiallisen valokuvan näyttely on esillä Paasitornissa kesäkuuhun asti ja siirtyy elokuussa Katajanokan kasinolle, jota remontoidaan parhaillaan entistä ehommaksi.

Paasitornin (Helsingin työväentalon) suunnitteli arkkitehti Karl Lindahl ja sen on valmistumisesta vuonna 1908 saakka omistanut Helsingin työväenyhdistys. Katajanokan upseerikasino taas rakennettiin venäläisen upseeriston käyttöön arviolta vuonna 1913. Kasinon omistavat Katajanokan upseerikerhon kautta suomalaiset upseerijärjestöt.

 

Paasitorni joutui vieraisiin käsiin, kun punakaarti majoittui työväentalolle yhdistyksen vastusteluista huolimatta. 26. tammikuuta 1918 nostettiin punainen lyhty talon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi. Helsingin taistelussa huhtikuussa työväentalon torni syttyi tuleen ja juhlasalin katto romahti saksalaisten tykkitulesta. Punainen Helsinki antautui 13. huhtikuuta ja työväentalo siirtyi saksalaisten haltuun.

Katajanokan upseerikasino joutui vieraisiin käsiin jo maaliskuussa 2017, kun kumoukselliset venäläiset matruusit valtasivat rakennuksen ja nostivat mustan anarkistilipun kasinon salkoon. Upseerikasino oli tammikuussa 1918 myös joitakin kuukausia punakaartin hallussa. Se siirtyi punaisen Helsingin antauduttua työväentalon tavoin saksalaisten haltuun.

Saksan joukot poistuivat Helsingissä ensimmäisen maailmansodan päätyttyä ja joulukuussa 1918 kumpikin talo palautettiin isännilleen.

Parituhatta ähtäriläistä toivotti pandat tervetulleiksi

Kuva: lehtikuva / timo aalto
Pandapariskunta Pyry ja Lumi saapui aamulla rahtikoneella Helsinki-Vantaan lentokentälle, joista ne kuljetettiin rekoilla Ähtäriin.

Ähtäriläiset toivottivat kaupunkiin muuttavan pandapariskunnan Pyryn ja Lumen torstaina tervetulleeksi karnevaalitunnelmissa.

Viileästä kelistä huolimatta vastaanottokomiteaksi oli kokoontunut parituhatta ihmistä, kertoi paikalla ollut Lehtikuvan valokuvaaja Timo Aalto.

Pandoista ei tosin näkynyt vilaustakaan, sillä ne kuljetettiin rekoilla poliisisaattueessa suoraan karanteeniin.

– Hyvin jaksoivat ihmiset odotella, vaikka pandat olivat myöhässä, Aalto kertoi.

Sen sijaan väelle oli järjestetty tanssia, painia, lauluesityksiä sun muuta markkinahumua. Lasten pandapiirustuksista oli koottu näyttely, ja ihmisille jaettiin pahvisia pandankorvia.

Pandoja odotti Ähtärissä iso kansanjoukko. (Kuva: Lehtikuva / Timo Aalto)

”Näin mautonta terrorismin puolustelua ei voi hyväksyä” – Professori ryöpyttää Jussi Niinistön historiakäsitystä

Kuva: LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Sisällissotaa seuranneiden 1920-30-lukujen tapahtumia on professori Seppo Hentilän mukaan käsitelty Suomessa siloittelevasti ja häveliäästi. Helsingin Paasitornissa kirjansa Vuoden 1918 pitkät varjot – Muistamisen historia ja politiikka julkistustilaisuudessa puhunut Hentilä totesi, ettei esimerkiksi lapuanliikeestä ole Suomessa uskallettu puhua sellaisena ilmiönä mikä se on ollut.

Siloitteluun on Hentilän mukaan syyllistytty myös akateemisessa historiantutkimuksessa.

– Kutsun sitä terrorismiksi, Hentilä totesi lapuanliikkeestä.

Hän jatkoi samanlaisen käsitteiden kätkemisen koskeneen myös Isänmaallista kansanliikettä IKL:ää, jonka nimittämistä fasistiseksi liikkeeksi on Suomessa vältelty.

Kirjassaan Hentilä nostaa esiin lapuanliikkeen vähättelyn huumorin turvin. Vähättelyn ehdotonta huippua edustaa hänen mukaansa muun muassa IKL:n Ajan Suunta -lehteä päätoimittaneen everstiluutnantti Arne Somersalon väite, jonka mukaan kyyditysten kaltaiset lapuanliikkeen menettelytavat kuvastivat ”kansanomaisen huumorin säestämää suomalaista hyväntahtoisuutta”.

Hurtin talonpoikaishuumorin varjolla suoritettuun vähättelyyn on Hentilän mukaan sittemmin syyllistynyt myös historioitsija, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.), joka kirjoittaa vuonna 2003 ilmestyneessä lapuanliikettä käsittelevässä kirjassaan näin:

”Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä. Kun kerran kommunistit halusivat elää sosialistisessa yhteiskunnassa, niin miksei heitä saisi ’auttaa’ sellaiseen pääsemisessä.”

Vuoden 1944 välirauhansopimus pelasti suomalaisen demokratian

– Näin mautonta terrorismin puolustelua ei voi hyväksyä, Hentilä kommentoi kirjassaan Niinistön näkemystä.

– Historioitsija Niinistökin on alan asiantuntijana varmasti tietoinen siitä, että lapuanliike syyllistyi muun muassa kolmeen poliittiseen murhaan, kymmeniin pahoinpitelyihin, satoihin vapaudenriistoihin ja oikeuslaitoksen halventamiseen. Että sellaista ”hevosenleikkiä”, Hentilä jatkaa.

Hentilän  mukaan vuoden 1918 sisällissota muovasi Suomesta uudenlaisen yhteiskunnan, jota on totuttu kutsumaan valkoiseksi Suomeksi.

– Vuoden 1918 asenteet, kokemukset, käytännöt ja menettelytavat tunkeutuivat yhteiskunnallisiin instituutioihin, oikeuden- käyttöön, politiikkaan, koulutukseen, työelämään, tieteisiin ja taiteisiin – aivan kaikkialle, Hentilä kirjoittaa.

Valkoinen Suomi lakkautettiin Hentilän mukaan vasta talvisodan päättäneen rauhan ja Neuvostoliiton sanelemien rauhanehtojen myötä, jolloin useita valkoisen Suomen järjestöjä kiellettiin.

– Vuoden 1944 välirauhansopimus pelasti suomalaisen demokratian, Hentilä sanoi kirjansa julkistustilaisuudessa.