Suomalaiset tekevät kymmeniä miljoonia tunteja ilmaista ylityötä vuodessa – näin monta kokoaikaista työpaikkaa niillä saisi

Työpäivä on lopuillaan, hommat eivät. Huominen stressaa jo valmiiksi, joten päätät jatkaa vielä vähän. Puolituntinen vierähtää, toinenkin, ennen kuin lopulta lähdet.

Et kehtaa merkitä yliaikaasi ylitöiksi. Eihän pomo suoranaisesti pyytänyt jäämään, eivätkä muutkaan merkitse. Ehkä velvollisuudentuntosi joskus huomataan. Sitä paitsi oma asiasihan se on, ajattelet.

Mutta väärin menee. Ilmaiset työt eivät ole vain työntekijän oma asia. Ne vaikuttavat kansantalouteen, työmarkkinoihin ja siihen, minkälaisessa ilmapiirissä töitä teemme. Mahdollisesti ne vaikuttavat myös siihen, riittääkö jollekulle toiselle töitä vai ei.

Tässä jutussa selvitetään, millaisilla eri tavoilla ja miten paljon suomalaiset tekevät ilmaista työtä. Lopuksi pohditaan myös, mitä väliä sillä on.

Ilmaisella työllä ei tässä tarkoiteta ihmisen huvikseen tai yhteiseksi hyväksi tekemiä vapaehtoistöitä eikä itseään ja perhettään varten tekemiä kotitöitä. Nyt puhutaan oikeista hommista, joita tehdään työnantajan hyväksi ja määräysvallassa mutta ilman palkkaa.

Ja niitä riittää.

Miljoonia tunteja harmaata ylityötä

Kokonaisselvitystä ilmaisen työn määrästä ei todennäköisesti ole tehty. Ainakaan sellaista ei löydy Tilastokeskuksesta, Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta eikä Palkansaajien tutkimuslaitoksesta, eikä kukaan muukaan tähän juttuun haastatelluista muista sellaista nähneensä.

Palkattoman työn eri muotoja on kuitenkin jonkin verran tutkittu. Erityisesti ammattiliitot ovat jäsenkyselyin ja muin keinoin yrittäneet selvittää, paljonko niiden jäsenet lahjoittavat aikaansa työnantajille.

Monella alalla päällimmäisen huolen vastikkeettomasta työstä aiheuttavat nimenomaan ilmaiset ylityöt. Töihin jäädään ”vielä hetkeksi”, töitä otetaan kotiin ja lomilla vahdataan sähköpostia ilman, että siitä kukaan maksaa.

Toimihenkilöitä edustavan ammattiliitto Pron työmarkkinatutkimuksessa vuonna 2012 selvisi, että liiton jäsenet tekevät viikossa keskimäärin puoli tuntia harmaita ylitöitä eli hoitavat työasioita korvatun työajan ulkopuolella. Siitä kertyi yhteensä kaksi miljoonaa työnantajalle lahjoitettua työtuntia.

Pron jäsenet sijoittuvat palkkatasoltaan suomalaisten keskivaiheille. Jos oletetaan, että myös heidän ilmaisten ylitöidensä määrä on suunnilleen keskitasoa, voidaan huvin vuoksi tehdä laskelma, joka antaa kuvaa koko väestön palkattomasta pakertamisesta.

Jos Suomen kaikki 2 118 000 työllistä palkansaajaa tekevät ilmaisia ylitöitä puoli tuntia työviikossa, vuodessa siitä tulee yhteensä 51 miljoonaa tuntia.

Kiinnostavia haasteita ja ankeaa puurtamista

Harmaat ylityöt kasautuvat aloille, joilla koulutustaso on korkea ja vastuuta paljon. Esimerkiksi ylempien toimihenkilöiden neuvottelujärjestön YTN:n selvityksessä jäsenliittojen ylemmät toimihenkilöt kertoivat tekevänsä keskimäärin lähes neljä tuntia viikossa harmaata työtä.

Ylitöistään sai lainmukaisen korvauksen vain joka viides.

Matalan koulutustason töistä taas monet ovat ilmaisylityöltä kokonaan suojassa. Esimerkiksi tehdastöitä ei voi ottaa kotiin, eikä kukaan jää kaupan kassalle istuskelemaan työpäivänsä päälle.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki ilmainen ylityö olisi kiinnostavaa ja antoisaa. Sellaistakin toki on.

Esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Petri Böckerman kertoo suoraan, että hänellä kyllä tulee tehtyä hommia vapaa-ajallakin. Hänellä on kiinnostava työ, ja sen jäykkä erottaminen vapaa-ajasta olisi mahdotontakin.

– Jos luen kotona sähköpostia, miten sitä edes voisi kukaan valvoa tai estää? Vapaa-ajalla kaikki kai saavat tehdä, mitä haluavat, vaikka sitten töitä. Eivätkä kaikki edes koe sähköpostin lukemista työksi, mikä voi tietysti olla hyvä tai huono asia, Böckerman sanoo.

Toisessa päässä ovat sitten ne, joiden ilmainen ylityö on ankeaa puurtamista. Sellaisia on tullut esimerkiksi Pron tutkimuksessa runsaasti vastaan.

– Enintään 15 prosenttia meidän jäsenistä kokee, että työn sisältö täyttää hyvän työn tunnusmerkit. Kotiin joudutaan siis viemään töitä, jotka ovat boring, sanoo Pron tutkija Petri Palmu.

Hän kritisoi ruusuista kuvaa, joka ilmaisen ylityön tekijöistä joskus leviää esimerkiksi mediassa.

– Keskiluokkaisissa ammateissa kaikki eivät suinkaan tee työtä, jota tekisivät ilmaiseksikin. Totta kai joillakin on tosi fantsuja duuneja, mutta meillä jää usein näkemättä se iso massa, joka tekee ne ihan perustyöt, Palmu sanoo.

Pakkoa ei ole, mutta…

Jotkut valitsevat ilmaiset ylityöt itse. Petri Böckerman sanoo, että palkaton ylityö voi toimia työntekijälle esimerkiksi investointina omaan uraan.

– Ainakin yhden tutkimuksen mukaan ne, jotka tekevät eniten palkattomia ylitöitä, etenevät urallaan muita nopeammin, hän kertoo.

Toisia ajavat esimerkiksi kiire, tapa ja työnantajan painostus.

– Firmalla on esimerkiksi niin tiukka deadline, tai koetaan, että palkaton ylityö on vastuullisuutta. Mobiililaitteet sun muut mahdollistavat sen, että työntekijä on aina tavoitettavissa. Nykyään työ on myös usein kansainvälistä, jolloin aikaero voi vaikuttaa, Palmu luettelee syitä.

Suoranaista pakottamistakin esiintyy, vaikkapa niin, että jos ilmaiset ylityöt eivät kelpaa, koko paikka täytetään jollakulla sellaisella, jolle kelpaavat. Usein pyöritään harmaalla alueella vapaaehtoisuuden ja pakollisuuden välissä.

Rankalla reissulla ilman palkkaa

Joskus palkattomaksi koettu työ syntyy siitä, etteivät työnantaja ja työntekijä ole yhtä mieltä työn määritelmästä.

Tällainen ilmaistyön muoto piinaa esimerkiksi ylempiä toimihenkilöitä: moni heistä viettää ison osan vapaa-ajastaan matkustamalla työtehtävissä, työnantajan hyväksi, mutta ilman korvausta. Työnantajien mielestä matkustaminen ei ole työaikaa, joten siitä ei tarvitse maksaa.

Työntekijäpuoli kokee toisin.

Insinööriliiton ja YTN:n puheenjohtaja Pertti Porokari kertoo, että vasta kahteen heidän alojensa työehtosopimukseen on saatu vaatimus matkojen korvaamisesta ja toisessa niistäkin tarkoitetaan vain kotimaanmatkoja. Pääsääntöisesti matka-aikaa ei korvata tai se korvataan huonosti.

– Me koemme tämän todella epäoikeudenmukaiseksi. Monet matkustavat todella paljon, eikä se ole mitään mukavaa matkustelua. Tehdään raskaita mannertenvälisiä reissuja, ja seuraavana päivänä pitäisi olla taas tikkana töissä, Porokari sanoo.

Mistään pienestä ilmiöstä ei ole kyse. YTN:n selvityksen mukaan kaksi kolmasosaa ylemmistä toimihenkilöistä matkustaa työnsä takia ja keskimäärin matkapäiviä on vuodessa 27. Noin puolet vastaajista ilmoittaa, ettei normaalin työajan ulkopuolista matka-aikaa korvata lainkaan tai se sisältyy peruspalkkaan. Jos matka-aika korvataan, tyypillisesti se korvataan vapaana yhden suhde yhteen.

– Tämä on todella yleistä ja ongelmana iso, Porokari tiivistää.

Oikea harjoittelija harjoittelee, ei raada

Joko tulee tunne, että suomalaiset lahjoittavat työnantajilleen aika paljon aikaa? Vielä ei kuitenkaan ole puhuttu mitään harjoittelusta. Tai siis ”harjoittelusta”.

Palkansaajajärjestöt, työnantajat ja valtio ovat yhtä mieltä siitä, että työharjoittelua tarvitaan eikä oikeassa harjoittelussa ole mitään vikaa. Oikeassa harjoittelussa harjoittelija saa ohjausta, hänen tehtävänsä eivät ole yhtä vaativia kuin työntekijöiden, hän ei ole kenenkään sijainen ja työnantaja satsaa itsekin harjoittelun onnishtumiseen.

Tällaisesta harjoittelusta harjoittelija saa korvaukseksi arvokasta oppia. Palkka ei ole silloin mitenkään välttämätön.

Ilmaistyön puolelle mennään, kun harjoittelija tekee oikeita töitä oikeiden töiden vaatimuksin muttei saa siitä rahaa.

Miten yleistä tällainen ”harjoittelu” on, ei ole tarkkaan tiedossa. Huhuja liikkuu, mutta faktatietoa on tarjolla vähemmän.

Hyviä uutisia työkokeilusta

Työllistämistoimiin kuuluvia harjoitteluja muutettiin vuonna 2013. Aikaisemmat työkokeilu, työharjoittelu ja työelämävalmennus yhdistettiin työkokeiluksi. Samassa yhteydessä työ- ja elinkeinoministeriö teki selvityksen näiden harjoittelujen mahdollisesta väärinkäytöstä – ”orjatyöstä”, kuten hallitusneuvos Päivi Kerminen sanoo.

Tulokset eivät olleet dramaattisia.

– Selvityksessä ei löytynyt evidenssiä, että harjoitteluja olisi systemaattisesti käytetty väärin. Epäilyksiä olisi herättänyt esimerkiksi, jos harjoittelijoita olisi otettu useita peräkkäin. Sitä näkyi vain joissakin yksittäistapauksissa, Kerminen sanoo.

Hän uskoo tilanteen entisestään parantuneen sen jälkeen, kun harjoittelumuodot yhdistettiin. Nykyinen sana työkokeilu kuvaa jutun jujua hyvin: työkokeilussa esimerkiksi pitkäaikaistyötön voi testata, onko hänen ammattitaitonsa ajan tasalla, tai vammainen, kuinka paljon hän pystyy tekemään töitä.

Jaksot ovat Kermisen mukaan lyhyitä, kolmisen kuukautta, ja aloite kokeiluun tulee usein kokeilijalta itseltään.

Huonoja uutisia opiskelijoista

Opiskelijoiden työharjoittelusta sen sijaan on huonompaa kerrottavaa.

Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja Jouni Markkanen sanoo, että täyttä työtä muistuttavat mutta palkattomat harjoittelut ovat opiskelijoilla varsin yleisiä. Tapausten määrä ja törkeysaste riippuvat alasta, mutta paljon niitä on.

– Se on erittäin iso ongelma, Markkanen sanoo.

Pahimmillaan palkaton harjoittelu voi olla kunnon raadantaa.

– Esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijoilta olen kuullut, että korkeakoulu on pahimmassa tapauksessa maksanut saadakseen harjoittelijan laitokseen mutta silti harjoittelija ei ole saanut mitään ohjausta eikä perehdytystä. Sen sijaan hänet on laitettu tekemään kaikki ikävimmät tehtävät, Markkanen kertoo.

Myös sellaisia tapauksia on tullut vastaan, joissa sama työpaikka ketjuttaa harjoitteluja, siis käytännössä pyörittää kokonaista työtehtävää ilmaistyövoimalla.

Ammatillisessa koulutuksessa työssäoppiminen ja ammattikorkeakouluissa työharjoittelu on määrätty lailla osaksi tutkintoa. Yliopistoissa harjoittelu voi olla vapaaehtoinen tai pakollinen.

Kelpaatko sinä – kokeillaan ilmaiseksi

Nuoret vasta työelämään pyrkivät ihmiset ovat joskus helppoja jymäytettäviä. Se on huomattu myös ravintola-alalla, jolta kantautuu ehkä ilmaistyöilmiön älyttömin esimerkki: ilmaiset ”koevuorot”.

Koevuoroissa yritys kertoo mahdollisesti palkkaavansa henkilön, kunhan tämä ensin näyttää taitonsa palkattomassa koevuorossa.

– Olen ollut tässä työssä reilut kymmenen vuotta, ja melkein koko tänä aikana näitä tapauksia on aina silloin tällöin pompsahdellut esiin. Enimmäkseen ne kuitenkin jäävät piiloon – harvoin kukaan uskaltaa riitauttaa koevuorojaa, kun ollaan siinä pelossa, saadaanko työpaikkaa ollenkaan, kertoo Palvelualojen ammattiliiton neuvottelupäällikkö Annika Rönni-Sällinen.

Pamin varapuheenjohtaja Jaana Ylitalo puolestaan on törmännyt samaan kaupan alalla. Hän kertoo, että koulutuksen nimellä kulkevat koevuorot voivat kestää useamman päivänkin.
Tietenkään koevuorokikkailu ei ole laillista.

– Ei semmoista pidä olla olemassa. Jos on töissä, siitä pitää saada palkkaa. Koeaika on sitä varten, että voidaan testata työntekijän soveltuvuus, Rönni-Sällinen sanoo.

Epäreilua kilpailua

Ilmaistöitä siis tehdään, muodossa jos toisessa. Niitä tehdään baareissa, tutkimuslaitoksissa ja kaikenlaisissa työpaikoissa siltä väliltä. Sinäkin olet ehkä tehnyt niitä.

Mutta mitä väliä sillä on?

Tutkijat nostavat esiin monenlaisia erilaisia ilmaistöiden vaikutuksia.

Ilmaistyöt ainakin parantavat yritysten kannattavuutta, mainitsee Petri Böckerman. Toisaalta lisäkannattavuus ei jakaudu kovin reilusti.

– Talouden ja työmarkkinoiden toimivuuden kannalta työajan joustavuus on keskeinen tekijä. Työaikajousto on Suomessa pitkään käytetty muoto järjestellä työtä ja suhteuttaa työpanosta kysynnän lyhytkestoisiin vaihteluihin. Mutta miksi tämän työn tulisi olla ilmaista? Toki siitä pitää maksaa kohtuullinen korvaus jo sen takia, että muutoin kilpailutilanne vääristyy, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Rita Asplund.

Myös Jouni Markkanen, joka painii palkattomien harjoittelujen kanssa, nostaa esiin epäreilun kilpailun.

– Työehtosopimuksiin pitäisi saada harjoittelusta selkeät pelisäännöt. Se asettaisi yritykset tasavertaiseen asemaan keskenään. Nyt jotkut yritykset hakevat palkattomasta harjoittelusta kilpailuetua, ja se on yksiselitteisesti väärin.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimusjohtaja Anni Huhtala puolestaan sanoo, että vastikkeeton työ vaikeuttaa markkinoiden toimivuuden arviointia.

– Jos työstä ei makseta korvausta, silloin työvoima ei kohdennu optimaalisesti, koska joitain tehtäviä tavallaan piilotuetaan. Eli on kyse isommasta asiasta kuin pelkästään siitä, että työn hinta halpenee, kun vain osasta työaikaa saa korvauksen. Lopputuotteidenkaan hinnat eivät kuvasta niiden tekemiseen käytettyä työaikaa ja kustannuksia, Huhtala sanoo.

30 000 työtöntä vähemmän?

Ehkä suurin palkattomaan työhön liittyvä kysymys on se, viekö toisten ilmainen pakerrus työmahdollisuuksia toisilta.

Petri Böckerman on aiemmin selvittänyt työn jakamisen mahdollisuuksia, eikä hän suhtaudu niihin innostuneesti.

– Työn jakaminen on kuolleena syntynyt idea. En usko, että toisten töitä tekemään palkattaisiin uusia ihmisiä. Sitä paitsi miten esimerkiksi toimihenkilöitä estettäisiin tekemästä ilmaisia ylitöitä? Se on teknisesti mahdotonta, Böckerman kuittaa.

Anni Huhtalan mukaan palkattoman työn työllisyysvaikutukset riippuvat siitä, onko työvoimaa paljon vai vähän tarjolla.

– Työllisten määrä määräytyy siten, että työntekijän tuottavuus vastaa hänelle maksettavaa palkkaa, mukaan lukien mahdolliset vastikkeettomat ylityöt. Palkat ja työn määrä puolestaan hakeutuvat tasapainoon sen mukaan, mikä on työmarkkinatilanne, Huhtala sanoo.

Petri Palmu puolestaan on vakuuttunut, että ilmaiset työt nimenomaan vievät mahdollisuuksia toisilta.

– Ilmaiset työt ovat tuottavuus- ja tehokkuusongelma, jaksamisongelma ja työllisyysongelma. Ilman niitä työllisyys saataisiin jaettua tasaisemmin, Palmu sanoo.

Jos oletamme, että hän on oikeassa, meidän kannattaa ottaa vielä esiin kokeilulaskelma suomalaisten ilmaisista ylitöistä. Sehän vihjasi, että lahjoittaisimme ylitöitä työnantajille 51 miljoonaa tuntia vuodessa.

Kun 51 miljoonaa tuntia muutetaan henkilötyövuosiksi, saadaan luvuksi 30 000. Siis 30 000 kokoaikaista työpaikkaa. Ja siinä oli ilmaistyön muodoista vasta yksi.

AVAINSANAT

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen: Sauli Niinistöltä ”ei ole paljon puheenvuoroja tästä kuulunut”

Kuva: Meeri Koutaniemi

SDP:n presidenttiehdokkaan Tuula Haataisen mielestä Suomen pitää ottaa reippaampi ote EU:ssa ja YK:ssa.

– Nyt vallalla on ajattelu, että Suomi käpertyy sisäänpäin ja muu paha maailma pysyy poissa, Haatainen sanoo.

Hänen mielestään tämä ruokkii Suomessa kehää, jossa erilaiset rajat kiinni -puheet saavat lisää kaikupohjaa.

Presidenttinä Haatainen puhuisi sen puolesta, että Suomi on avoin kansainvälinen yhteiskunta, ja puolustaisi hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Minä en puhuisi hyvinvointiyhteiskunnan paisumisesta, Haatainen sanoo STT:n haastattelussa.

Haataisen mukaan istuvalta presidentiltä Sauli Niinistöltä ”ei ole paljon puheenvuoroja tästä kuulunut”.

– Vaikka koko hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan viemässä markkinoille, yksityistämässä palvelut, Haatainen sanoo.

Presidentin toimintakentän ytimessä ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Haatainen puolustaa sosiaali- ja terveyskysymysten esillä pitämistä, sillä hän lukee osaksi turvallisuutta suhtautumisen hyvinvointiyhteiskuntaan ja palveluihin sekä kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun.

– Nämä ovat turvallisuuspolitiikan ytimessä, meidän oman maan sisäisen turvallisuuden ytimessä. Siksi puhun niistä, Haatainen sanoo.

Varmasti hallitukselle olisi hyvä saada vaihtoehtoja.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kansainväliset puhurit ovat olleet kovia viime vuosina. Ukrainan sota on juuttunut paikoilleen epävakaaseen tilaansa, eikä myönteistä kehitystä ole havaittavissa.

Haataisen mukaan Suomessa ei pidä lietsoa sotahysteriaa ja luoda pelkotiloja.

– Samalla pitää seurata tarkasti, mitä tapahtuu ja huolehtia omasta puolustuksesta, Haatainen sanoo.

Presidentti on myös Puolustusvoimien ylipäällikkö, ja tulevina vuosina puolustuskyvystä huolehtiminen vaatii mittavia panostuksia. 2020-luvusta näyttää julkisessa taloudessa tulevan raju. Väestön ikääntymisestä johtuvat menot kasvavat huomattavasti ja hävittäjä- ja taistelulaivahankintojen arvo voi olla noin 10 miljardia euroa. Useiden poliitikkojen tavoin Haataisenkin mielestä välttämättömät puolustushankinnat eivät voi olla pois hyvinvointivaltion menoista.

Kisassa uusista hävittäjistä on mukana viisi konemallia, ja Haatainen pitää hävittäjähankinnan pohjana olevia arvioita perusteltuina. Konemääriin ja hankinnan yksityiskohtiin Haatainen ei ota vielä kantaa.

Hänen mukaansa olisi hyvä jos asiasta päättävälle hallitukselle olisi seuraavalla vaalikaudella eri vaihtoehtoja tarjolla.

– Varmasti hallitukselle olisi hyvä saada vaihtoehtoja siitä, mikä se kokonaisuus on, millä puolustuskyky voidaan turvata, Haatainen sanoo.

Ilma- ja Merivoimien kalustohankintojen ohella pitää Haataisen mukaan erityisesti pystyä varautumaan ja satsaamaan myös kyberturvallisuuteen ja hybridivaikuttamiseen.

Gallupit ovat gallupeja, minä käyn vaaleihin ihan täysillä.

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros odottaa jo reilun kuukauden päässä, mutta toistaiseksi vaalikamppailusta on hurmos puuttunut.

– Istuvalla presidentillä näyttää olevan kova kannatus tällä hetkellä, mutta tilanne varmasti tulee vielä muuttumaan kampanjan myötä, Haatainen sanoo.

Tuoreissa gallupeissa istuva presidentti Sauli Niinistö on ollut ylivoimaisessa johdossa ja muut ehdokkaat tulevat kaukana perässä. Haataisenkin kannatus on ollut parissa prosentissa.

– Gallupit ovat gallupeja, minä käyn vaaleihin ihan täysillä, ja sitten äänestäjät ratkaisevat, Haatainen sanoo.

STT–OLLI KUIVANIEMI

Jerusalem-päätös nyt YK:n turvallisuusneuvoston hampaissa

Kuva: Lehtikuva

YK:n turvallisuusneuvosto käsittelee päätöslauselman luonnosta, jonka mukaan millään yksipuolisella päätöksellä Jerusalemin asemasta ei olisi lainvoimaa ja se pitäisi mitätöidä. Tieto perustuu uutistoimisto AFP:n lauantaina saamaan tekstiin.

Turvallisuusneuvostossa keskusteluun tuleva toimenpide-ehdotus on seuraus Yhdysvaltain päätöksestä tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi.

Diplomaattien mukaan turvallisuusneuvosto saattaa äänestää Egyptin kiertämään laittamasta luonnoksesta jo maanantaina. Palestiinan presidentin Mahmud Abbasin Fatah-puolue on ilmoittanut järjestävänsä suuren mielenosoituksen ensi viikolla.

Mielenosoituisessa vastustetaan Yhdysvaltain varapresidentin Mike Pencen vierailua Jerusalemiin keskiviikkona. Abbas perui tapaamisen Pencen kanssa Yhdysvaltojen päätöksen vuoksi.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Sauli Niinistö kommentoi kansanedustajalle iltamyöhään: ”Juuri tästä on kysymys”

Kuva: Kari Hulkko
Jyrki Kasvi sai vastauksen presidentiltä.

Salaisten sotilastiedustelutietojen päätyminen julkisuuteen Helsingin Sanomissa sai Suomen poliittisen johdon ärähtämään lauantaina. Presidentti Sauli Niinistö antoi asiasta harvinaisen lausunnon Tasavallan presidentin kanslian kautta.

Keskusrikospoliisi puolestaan aloitti esitutkinnan liittyen lehden julkaisemaan juttuun, jossa kerrottiin sotilasasiakirja-aineiston perusteella tietoa Puolustusvoimien tiedustelusta.

– Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita, presidentti Niinistö sanoi lausunnossaan.

Tapausta on kommentoitu laajasti myös sosiaalisessa mediassa. Vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi kirjoitti Twitter-tilillään.

”Helsingin Sanomat näyttäisi varoneen julkaisemasta Suomen turvallisuudelle suoraan haitallisia tietoa. Suurempi vahinko Suomelle onkin se, että salaisia asiakirjoja ylipäätään päätynyt vääriin käsiin, mikä ainakin hieman heikentää Suomen mainetta luottavana tiedustelukumppanina.”

Presidentti Niinistö vastasi iltakymmenen jälkeen Kasville lyhyesti.

”Juuri tästä on kysymys.”

Keskustelua aiheesta

Tunnettu rikostoimittaja myrskyn nostaneesta HS-vuodosta: Tämä seikka paljastaa, että ”myös toimittajat ovat epäiltyinä”

Helsingin Sanomien Puolustusvoimia koskevaan uutisointiin liittyvässä tutkinnassa rikosnimikkeeksi on kirjattu turvallisuussalaisuuden paljastaminen, kertoi keskusrikospoliisi (KRP) Twitterissä aiemmin lauantaina.

MTV:n rikostoimittaja, kirjailija Jarkko Sipilä kommentoi asiaan omalla Twitter-tilillään. Hän jakaa kuvaa ”turvallisuussalaisuuden paljastaminen” koskevasta lainkohdasta:

”Turvallisuussalaisuuden paljastamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö oikeudettomasti luovuttaa, ilmaisee, julkistaa taikka välittää toiselle, taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon sellaisesta asiasta, joka on Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi määrätty salassa pidettäväksi, tai josta tekijä muuten tietää että kyseinen asia on sen laatuinen, että asian paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle. Turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tuomitaan vankeutta vähintään neljä vuotta, tai elinkautinen vankeustuomio. Teon yritys on rangaistava.”

Hän kommentoi samassa yhteydessä:

”Kun krp ilmoitti tutkivansa HS:n viestikoelaitosjuttua turvallisuussalaisuuden paljastamisena, niin se tarkoittaa että myös toimittajat ovat epäiltyinä.”

Sipilä jatkaa seuraavassa twiitissään:

”Turvallisuussalaisuuden paljastamisen maksimituomio on 4 v vankeutta ja rikosnimike avaa krp:lle liudan tutkintakeinoja kotietsinnästä teletietoihin sekä telekuuntelusta tekniseen katseluun. Peitetoimintakin olisi mahdollista.”

Keskustelua aiheesta

Monilla on jatkuva tarve sivaltaa kilpailevien puolueiden päättäjiä ja kerätä irtopisteet kotiin, ja olen syyllistynyt tähän itsekin

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Myönnän, olen syyllistynyt tähän itsekin. Toisinaan kiusaus tölväistä Twitterissä typerästi kommentoinutta päättäjää kasvaa liian suureksi. Ajoittain tulee hetkiä, jolloin muiden tekemiä ehdotuksia olisi voinut tulkita hyväntahtoisemminkin.

Kehittynyt viestintäteknologia, politiikan rytmin nopeutuminen ja sosiaalinen media kannustavat räväköihin kommentteihin ja jyrkkiin näkemyksiin. Tämä haastaa isojen kokonaisuudistusten ajamista ja on omiaan nakertamaan kansalaisten luottamusta poliittisiin puolueisiin ja päätöksentekijöihin.

Pääministerin on oltava nykyään lausuntoautomaatti asiaan kuin asiaan.

Sain kimmokkeen ajatteluun, kun luin Marko Junkkarin artikkelin (HS 26.11.2017) edellisistä Suomen pääministereistä ja heidän ajatuksistaan pääministerin työstä. Paine on valtaisaa, epäonnistumisia vahdataan ja melkein mihin tahansa on kyettävä muodostamaan perusteltu näkemys erittäin lyhyellä varoajalla.

Siinä, missä Ahon aikaan 1990-luvun alussa tahti oli verkkainen ja pääministeri sai suurin piirtein itse päättää, milloin puhuu, mistä puhuu ja kenelle puhuu, on pääministerin oltava nykyään lausuntoautomaatti asiaan kuin asiaan.

On oltava virheetön, koska sanoja tulkitaan tarkkaan ja kaikki vanhat kommentit ja teot on kaivettavissa hetkessä esiin.

Sote-uudistus on ollut kuuden edellisen hallituksen pöydällä.

Se vaatii paljon ja epäilemättä kuluttaa ihmistä. Kysymys on kiinnostava inhimillisesti mutta myös siksi, että tämän kehityksen tuloksena on se, että isoja ja yhteiskunnallisesti merkittäviä uudistuksia tuntuu olevan nykyään erittäin vaikeaa saada ajettua läpi. Sote-uudistus on ollut kuuden edellisen hallituksen pöydällä ja vaikealta näyttää nytkin.

Lipponen on muuten pääministeri, joka on ollut viimeksi tehtävässä kautensa alusta loppuun.

Kansalaisten luottamus puolueita, päättäjiä ja instituutioita kohtaan on heikentynyt.

Voisiko tämä johtua luottamuksen puutteesta? Tutkijatohtori Johanna Vuorelma ja Paul-Erik Korvela väittävät kirjassaan Puhun niin totta kuin osaan – Politiikka faktojen jälkeen, että totuudenjälkeisen ajan sijaan elämme luottamuksen jälkeistä aikaa.

Kansalaisten luottamus puolueita, päättäjiä ja instituutioita kohtaan on heikentynyt ja eri maissa turhautumista kanavoidaan tukemalla uusia kansanliikkeitä, jotka eivät edusta mitään vanhaa. Vuoden 2009 Suomen vaalitutkimuksen mukaan 15 prosenttia vastaajista koki luottavansa puolueisiin, kun vastaavasti Sauli Niinistön kannatus oli 76 prosenttia lokakuussa 2017.

Monilla on jatkuva tarve sivaltaa kilpailevien puolueiden päättäjiä.

Ehkä elämmekin totuudenjälkeisen ajan sijaan luottamuksen jälkeistä aikaa. Nopeiden poliittisten irtopisteiden ja pikavoittojen aikaa ainakin elämme.

Monilla on jatkuva tarve sivaltaa kilpailevien puolueiden päättäjiä ja kerätä irtopisteet kotiin. Siinä sivallellessa ei tunnu olevan aina niin justiinsa, että ovatko kaikki faktat kunnossa tai onko esittäjä itsekään johdonmukainen. Tällainen on omiaan heikentämään paitsi päättäjien luottamusta toisiinsa, myös kansalaisten luottamusta päättäjiin.

Ehkä joskus olisi paikallaan säätää twiittisormen herkkyyttä hiukan.

Tarvitsemme lisää dialogia ja ymmärrystä toisiamme kohtaan.

Voi olla paljon toivottu, mutta näin joulun lähestyessä toivoisin lahjaksi vähemmän pahantahtoisia tulkintoja ja tahallista väärinymmärtämistä. Asioista, arvoista ja politiikasta kuuluu haastaa lujastikin, mutta henkilöön ei pidä mennä.

Jotta voimme rakentaa parempaa tulevaisuutta, tarvitsemme lisää dialogia ja ymmärrystä toisiamme kohtaan. Uudenvuoden lupauksena lupaan olla itsekin armollisempi muita ihmisiä, myös mieltään muuttavia tai huonosti sanansa valinneita poliitikkoja kohtaan.

Keskustelua aiheesta