Suomalaiset viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän, miksi kiistanalaisen ikätestin perusteella aikuiseksi ja virheellisesti terveeksi todettu Mojtaba Hassan ei haluaisi asua Afganistanissa

Kuva: Jari Soini

Mojtaba Hassanin matka Afganistanista Suomeen kesti yli vuoden. Matkan tarkkaa kestoa hän ei osaa arvioida, koska tauot venyivät välillä kuukausien mittaisiksi. Hän pysähtyi monta kertaa tienaamaan rahaa, jolla maksaa salakuljettajille.

Lopulta maaliskuussa 2015 Mojtaba pääsi Ruotsista Suomeen lähtevään laivaan. Hän oli kielitaidoton ja alaikäinen, ja sai lipun ostamisessa apua maanmieheltään.

Kun laiva saapui Suomeen ja viranomaiset ottivat hänet kiinni, Mojtaba sanoi sen mitä oli suunnitellut, äitinsä nimen. Nimi syötettiin suomalaiseen tietojärjestelmään ja ruudulle ilmestyi Afganistanista kotoisin oleva Suomen kansalainen.

– Poliisi näytti minulle äidin kuvaa ja kysyi onko hän tässä, Mojtaba kertoo ja ilahtuu edelleen parin vuoden takaisesta muistosta.

Mojtaba näki äitinsä ensi kertaa vuosiin ja sai asua perheensä luona Helsingin Itäkeskuksessa.

Suomeen jääminen edellytti turvapaikkahakemusta ja Maahanmuuttoviraston, Migrin, päätöstä.

Pakolaisneuvonta ry:n juristin Hanna Laarin mukaan Afganistan on Suomeen saapuvalle turvapaikanhakijalle vaikea lähtömaa. Vaikka Afganistan on todettu epävakaaksi, suurin osa sieltä tulleista on saanut Suomessa kielteisen päätöksen. Kielteistä päätöstä on usein perusteltu mahdollisuudella maan sisäiseen pakoon, vaikka sitä pitäisi YK:n pakolaisvaltuutetun mukaan käyttää vain poikkeustapauksissa.

Suomalaisviranomaisten suosikkipaikka on Afganistanin pääkaupunki Kabul.

– Migrin mukaan hakijoilla on yleensä mahdollisuus paeta Kabuliin, vaikka sinne kohdistuu tällä hetkellä valtava paine, kun Pakistanista, Iranista ja Euroopasta käännytetyt sadat tuhannet ihmiset ja maan sisäiset pakolaiset suuntaavat sinne, Laari sanoo.

Kun Kabuliin paetaan myös Afganistanin levottomista maakunnista, uudet tulijat ilman kunnollisia verkostoja ovat vaarassa ajautua asumaan pääkaupungin slummeihin.

Ikäarvio on usein tuuripeliä

Kesällä 2015 Mojtaba arvioi Maahanmuuttoviraston puhuttelussa iäkseen noin 15 vuotta. Ikä oli olennainen, koska alaikäistä ei käännytettäisi pois perheen luota. Äiti, Mojtaban sisarukset ja isäpuoli olivat asuneet Suomessa jo vuodesta 2009 ja olivat Suomen kansalaisia. Afganistanissa ei ollut enää perhettä. Isoäiti, jonka kanssa alaikäinen Mojtaba oli asunut Tamazonin kylässä, oli kuollut.

Syntyviä lapsia ei Tamazonissa kirjata sähköiseen väestötietojärjestelmään, koska sellaista ei ole koko Afganistanissa. Merkittävä osa väestöstä ei osaa lukea eikä kirjoittaa.

Onko sinulla koskaan ollut mitään käsitystä syntymävuodestasi tai -kuukaudestasi, Mojtabalta kysytään Maahanmuuttoviraston puhuttelussa.

Mojtaba vastaa myönteisesti. Hänen ystävänsä, naapurinpoika oli äidin ja isoäidin mukaan melkein samanikäinen.

– Joko hän on minua kaksi kuukautta vanhempi tai päinvastoin, Mojtaba sanoo.

Joitakin kuukausia ennen puhuttelua naapurin poika oli Mojtaban mukaan ilmoittanut hänen olevan 15-vuotias.

Mojtabin iästä on osoituksena myös afganistanilainen syntymätodistus, taskera. Sen mukaan hän olisi täyttänyt 17 vuotta maaliskuussa 2015. Mutta Mojtaba ei tätä tiedä, eikä todistus ole mukana turvapaikkapuhuttelussa. Se saadaan Suomeen vasta myöhemmin.

Suomalaiselle viranomaiselle ikä on tieteellinen kysymys, jota ei kysellä äideiltä eikä naapurinpojilta.

Huhtikuun 17. päivä tehdyssä oikeuslääketieteellisessä arvioinnissa tutkitaan Maahanmuuttoviraston pyynnöstä muun muassa Mojtaban kämmenluiden luutumisastetta. Hänen todetaan olevan ”todennäköisesti vähintään 18-vuotias”, juuri yli lakiin kirjatun täysi-ikäisyyden rajan.

Afganistanilainen todistus ei ritä

Maahanmuuttoviraston ikätutkimus on vain tieteellinen arvio, joka voi heittää kaksi vuotta suuntaan tai toiseen. Taskeraan kirjattu syntymäaika siirretään maaliskuulta edellisen vuoden joulukuulle. Mojtabasta tulee vuoden vanhempi, täysi-ikäinen, jolla ei ole enää lain mukaan perheenjäseniä Suomessa.

Maahanmuuttovirasto on aiemmin selvittänyt myös DNA:n. Mojtaban, hänen äitinsä ja pienten sisarustensa sukulaisuudesta ei sen perusteella ole epäilystäkään.

Miksi Mojtaba ei tullut Suomeen muun perheensä mukana jo vuosia sitten? Hän ei itse osaa sanoa, mutta Maahanmuuttoviraston selvityksen mukaan perheenkokoajana toiminut Mojtaban velipuoli ei kirjannut häntä hakemukseen, koska veli ja Mojtaba eivät ole biologisia sukulaisia. Äiti olisi halunnut poikansa Suomeen jo aikaisemmin, mutta viranomaisprosessi oli hänelle lähes luku- ja kirjoitustaidottomana liian monimutkainen.

”Täysi-ikäinen, terve ja työkykyinen mies”, viranomaiset kirjaavat myöhemmin papereihinsa.

Migri sanoi, että olet täysi-ikäinen etkä tarvitse perhettä.

Mojtaba ei Maahanmuuttoviraston puhuttelussa kerro terveysongelmistaan, onhan hän saamassa oman käsityksensä mukaan luvan jäädä Suomeen perheensä alaikäisenä lapsena. Virkailijan merkintöjen mukaan hän liikuttuu toistuvasti puhuessaan perheestään ja ikävästään.

Jääminen Afganistaniin on ollut Mojtaballe hyvin ahdistava kokemus, samoin pitkäksi venähtänyt ja yksinäinen matka Suomeen.

Hän mainitsee puhuttelussa mieluummin tappavansa itsensä, kuin palaavansa Afganistaniin.

Virasto tekee päätöksensä nopeutetussa menettelyssä. Mojtabaa ei ole Afganistanissa vainottu, hänellä ei ole terveysongelmia. Tapaus on selvä joulukuussa 2015.

– Migri sanoi, että olet täysi-ikäinen etkä tarvitse perhettä. Voit mennä takaisin Afganistaniin, hän toteaa runsaat puolitoista vuotta kielteisen päätöksen jälkeen.

Mojtaba on edelleen äitinsä ja perheensä luona Suomessa. Tapauksen käsittely on yhä kesken.

Jokainen tarina on erilainen

Mojtaban tarina poikkeaa monien muiden Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden kertomuksesta. Hän on voinut valita avustajansa. Toisin kuin hänen, turvapaikanhakijoiden on syksystä 2016 alkaen pitänyt ensin kääntyä oikeusaputoimiston puoleen, kun heidän asiansa on ollut Maahanmuuttoviraston käsittelyssä. Asiantuntemus turvapaikka-asioissa vaihtelee Laarin mukaan oikeusaputoimistoissa eri puolilla Suomea.

Matkan varrella kielteisten päätösten, niihin haettujen täytäntöönpanokieltojen ja hallinto-oikeuteen osoitettujen valitusten myötä Mojtaban tapaus kiirii myös turvapaikanhakijoita avustavan vapaaehtoisringin korviin.

Verkostossa on jäseninä akateemisissa ammateissa olevia ihmisiä, tutkijoita ja professoreja. Suuresta osasta on parissa vuodessa tullut turvapaikkaprosessin ja sitä koskevan lainsäädännön asiantuntijoita.

Eräs heistä on uraa tutkijana tehnyt Sanna Valtonen, joka sai verkostolta viestin tämän vuoden maaliskuussa, meni Pasilan poliisitalolle ja tapasi ensi kertaa Mojtaban ja hänen äitinsä. He olivat hätääntyneitä ja varmoja, että poliisi ottaa Mojtaban kiinni ja palauttaa hänet Afganistaniin.

Valtosella itsellään on omia lapsia ja samanikäinen kummipoika kuin Mojtaba. Hän samastui äidin hätään voimakkaasti.

– Poliisin puhuttelu meni tosin hyvin ja teimme uuden turvapaikkahakemuksen. Kun kävin tauolla vilkuttamassa äidille, jota ei oltu päästetty ulkomaalaispoliisin tiloihin, en ikinä unohda hänen ilmettään. Lupasin hänelle, että jos se minusta on kiinni Mojtabaa ei viedä.

Työpaikka voi ratkaista luvan

Maahanmuuttovirasto käsitteli turvapaikkahakemuksen nopeutetussa menettelyssä, ja teki kielteisen päätöksen. Koska turvapaikkaprosessin tulos vaikutti epävarmalta, Valtonen päätti auttaa Mojtabaa työntekijän oleskeluluvan hakemisessa. Ensin tarvittiin työpaikka.

Valtonen puhui työnantajiksi omia tuttaviaan, helsinkiläisiä yksityishenkilöitä, joista osa on Valtosen kontaktien vuoksi korkeassa asemassa. Palautusuhan vuoksi työpaikalla oli kiire, joten Valtonen hyödynsi verkostonsa kokemuksia: työpaikan muodollisuudet räätälöitiin kasaan työvoimaviranomaisten neuvojen mukaan kolmessa päivässä. Samalla konseptilla on työllistetty sen jälkeen liki 20 turvapaikanhakijaa.

Alaksi valikoitui siivous, koska se ei pääkaupunkiseudulla kuulu ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien tarveharkinnan piiriin.

– Mojtaba on ensimmäinen, mutta olemme saaneet samalla systeemillä läpi jo kaksi työlupaa. Ne etenivät nopeammin, ehkä siksi, ettei niihin ollut liitetty turvapaikkahakemusta, Valtonen sanoo.

Ristiriitaisia päätöksiä

Mojtabaa avustava Pakolaisneuvonta ry:n juristi on auttanut häntä valittamaan Maahanmuuttoviraston päätöksistä. Ikäarvio on kyseenalaistettu. Myös psykiatrin lausunto Mojtaban terveydentilasta on toimitettu valituksen mukana hallinto-oikeudelle.
Suomalaisen psykiatrin diagnoosi on tyly. Mojtaba on vakavasti masentunut ja vaarassa tehdä itsemurhan.

Puhuttelussa on todettu, että Mojtaba on shiialainen hazara, joita sunnaislamin ääritulkintaa edustava taleban pitää harhaoppisina. YK:n pakolaisjärjestön mukaan hazarat kohtaavat Afganistanissa jatkuvaa sosiaalista syrjintää ja riistoa kuten laitonta verotusta, pakkotyötä ja fyysistä hyväksikäyttöä.

Se, että Mojtaba on hazara ei vielä riitä siihen, että hän saisi suojelua Suomesta. Psykiatrin lausunnon mukaan Mojtaballa on univaikeuksia. Hän näkee painajaisia, joissa hänet uhataan tappaa.

Hallinto-oikeus palauttaa Mojtaban tapauksen terveydentilaa koskevien selvitysten perusteella takaisin Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi. Aikaa kuluu. Maahanmuuttoviraston toiminta näyttää entistä erikoisemmalta.

Suomessa tämä on ollut vähän kuollut kirjain samalla tavalla kuin lapsen etu.

Migri toteaa, että Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa on tarjolla mahdollisuuksia psykoterapiaan ja lääkehoitoon eikä Mojtaba saa jäädä Suomeen. Toisen Mojtabaa vanhemman afgaanimiehen kohdalla Migri kuitenkin myöntää oleskeluluvan. Perusteena on psykiatrisen hoidon tila, joka on Afganistanissa Migrin arvion mukaan ”erittäin huono”. Oleskeluluvan saanut mies kärsii masennuksesta, Mojtaban masennus on vakava.

Migrin mukaan myös Mojtaban kotiseutu on turvallinen. Kotikylä sijaitsee maakuntien rajalla, joten viranomaiset tulkitsevat hänen asuvan Dajkundissa, eivät viereissä Uruzganissa, jossa Mojtaba ja hänen perheensä kertoo asuneensa.

Maakuntarajaus on merkittävä. Hallinto-oikeus totesi toisen afgaanimiehen kohdalla vuonna 2016 kaikkien Uruzganin piirikuntien olevan joko talebanien hallussa tai talibanin taistelevan niiden hallinnasta.

”Hallinto-oikeus katsoo, että valittajan kotialueella on käynnissä sisäinen aseellinen selkkaus”, oikeus totesi ja palautti miehen tapauksen takaisin Maahanmuuttovirastoon.

Pakolaisoikeuden mukaan epäselvät tilanteet pitäisi ratkaista hakijan eduksi. Mojtabaa avustavan Hanna Laarin mukaan tämä ei Suomessa usein toteudu.

– Suomessa tämä on ollut vähän kuollut kirjain samalla tavalla kuin lapsen etu, Laari sanoo.

Myöhemmin myös Maahanmuuttoviraston käyttämä oikeuslääketieteellinen ikätesti on kyseenalaistettu, esimerkiksi vedoten siihen, että aineisto, johon Mojtaban luuston kehitystä verrattiin oli suurelta osin peräisin 1950-luvun Yhdysvalloista.

Muun muassa eduskunnan hallintovaliokunta on asiantuntijakuulemisten jälkeen todennut testin olevan luotettava vain alaikäisinä tulleille, jotka todetaan testissä 20-vuotiaiksi tai sitä vanhemmiksi. Epäselvissä tapauksissa tulosta pitäisi tulkita testattavan eduksi. Jos näin olisi toimittu, Mojtabaa olisi kohdeltu alaikäisenä hakijana ja olisi saanut myönteisen päätöksen.

Olisi hyvä, että tuomaritkin kohtaisivat turvapaikanhakijoita.

Syksyllä 2017 Mojtaban tapaus on jälleen käsiteltävänä hallinto-oikeudessa, joka on toistaiseksi kieltänyt hänen käännyttämisensä. Samaan aikaa hänelle haetaan työperäistä oleskelulupaa.

Käsittelyrumban aikana Mojtaba on käynyt koulua, joka häneltä jäi parin vuoden opintojen jälkeen kesken Afganistanissa. Olot olivat siellä opiskeluun liian turvattomat. Hän puhuu suomea jo melko hyvin. Apuna ovat olleet pienemmät sisarukset, joista toinen saapui Suomeen vauvana.

Valtosen näkemyksen mukaan oikeusturva ei Suomessa toteudu turvapaikanhakijoiden kohdalla.

Ilmapiiri ohjaa prosessia

Maahanmuuttoviraston linjaukset vaikuttavat aika sattumanvaraisilta myös Hanna Laarin mukaan. Taustalla voi olla vuonna 2015 moninkertaistunut työmäärä ja järjestelmän ruuhkautuminen. Syynsä voi olla myös poliittisen ilmapiirin kiristymisellä.

Hanna Laarin mukaan nykyinen ilmapiiri näyttäisi heijastuvan välillä myös tuomioistuinten päätöksissä.

– Olisi hyvä, että tuomaritkin kohtaisivat turvapaikanhakijoita. Kokonaisvaltainen ymmärrys saattaa jäädä uupumaan – etenkin, jos avustaja ei ole panostanut valituksen laatimiseen. Olen sen omassa työssänikin huomannut, että kun ihmisen tapaa, tapaus saattaakin tuon jälkeen näyttää erilaiselta kuin vain papereiden perusteella.

Demokraatin haltuunsa saamat maahanmuuttoviranomaisten ratkaisut eivät ole oikeusturvan kannalta ristiriidattomia, mutta ne paljastavat kulttuurieroja. Suomalainen viranomainen selvittää kaiken mahdollisen DNA:sta Mojtaban kotikylässä puhuttuun darin murteeseen ja luetteloi hänen taskussaan olleen paperinpalan, jolle on kirjoitettu käsin shiialaisen virren sanat.

Turvapaikkapuhutteluun on kirjattu kuinka Mojtaba kertoo olleensa Afganistanissa käytännössä orpo. Silti viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän miksi kiistanalaisen ikätestin perusteella aikuiseksi ja virheellisesti terveeksi todettu Mojtaba ei haluaisi asua Afganistanissa tuhansien kilometrien päässä ainoista perheenjäsenistään syrjityn vähemmistön edustajana. Ei vaikka se ymmärtämiseen ei tarvita luku- tai kirjoitustaitoa.

AVAINSANAT

Paperin neuvottelut jatkuvat tänään – liitto kohotti valmiuksiaan

Kuva: Lehtikuva/Markku Ulander
Metsä Groupin biotuotetehtaan avajaisia viettettiin Äänekoskella 18. lokakuuta 2017. Silloin juhlittiin, tänään neuvotellaan.

Paperiliiton ja Metsäteollisuuden väliset työehtosopimusneuvottelut jatkuvat tänään. Paperin neuvottelut ovat ehtineet kuumentaa liittokierroksen alun tunnelmia.

Osapuolet tapasivat myös eilen.

Aiemmin tässä kuussa Paperiliitto kertoi kohottavansa valmiutta mahdollisen työtaistelun varalta. Eilisessä kokouksessaan Paperiliiton hallitus teki työtaistelutoimien varalta päätöksiä, joilla liitto parantaa valmiuksiaan siinä tapauksessa, että neuvottelut katkeaisivat.

Paperiliiton hallitus antoi tes-neuvottelukunnalle valtuudet katkaista neuvottelut, jos tilanne niin vaatii. Tes-neuvottelukunta sai hallitukselta myös valtuudet päättää tarvittaessa työtaistelun aloittamisesta. Paperin päättyneen sopimuksen määräyjset ovat voimassa niin kauan kuin neuvottelut uudesta ovat käynnissä.

Metsäteollisuus on aiemmin kertonut pitävänsä alan työehtosopimuksia osin kohtuuttomina. Se on tyytymätön muun muassa alihankinnan käyttökieltoon, jota muilla aloilla ei ole, sekä joulu- ja juhannusseisokkien moninkertaisiin kompensaatioihin.

 

 

SDP:n sisällä virisi vilkas keskustelu työstä – nyt puhuu Antti Rinne, ja hänen julistuksensa on vankkumaton

Kuva: LEHTIKUVA / LINDA MANNER

Kaikki työ on yhtä arvokasta. Tekeepä työtä yksityisellä tai julkisella puolella, SDP ei erottele asiaa missään tapauksessa, linjaa SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

– Kuitenkin, puhuttaessa verorahalla tuotetuista palveluista puolueen kanta on selkeä. Kun verorahoja käytetään, niin oikein johdettuna julkisen sektorin tulisi olla palveluiden tuottaja, Rinne tarkentaa.

– Julkisen sektorin toimintaa täydentämään sosialidemokraatit haluavat puolestaan suosia pieniä yksityisiä palveluntuottajia.

Rinteen julistus on vankkumaton. SDP haluaa, että julkisesti hankitut verorahat käytetään yhteisen hyvän toteuttamiseen, ei yksityisten yritysten taloudellisen voiton tavoitteluun.

– Kyse ei ole millään tavalla julkisen tai yksityisen työn arvostuksesta.

Keskustelu SDP:n suhtautumisesta julkiseen ja yksityiseen työhön roihahti puolueen sisällä sekä valtakunnan mediassa Demokraatin päätoimittaja Mikko Salmen kirjoitettua aiheesta kolumnin toissa viikolla.

Kirjoituksen pääteesinä oli käsitellä väitettä, jonka mukaan SDP ei ole aidosti työn puolue vaan julkisen työn puolue, eikä monen puoluelaisen mielestä kaikki työ ole yhtä arvokasta. Salmi haki kirjoituksellaan räväkkää keskustelunavausta, ja sen myös sai.

Yksityisten toimijoiden tehtävä on tavoitella aina voittoa.

Rinteen mielestä mielikuva SDP:stä vain julkista työtä puolustavana puolueena on poliittisten kilpailijoiden toimesta tarkoitushakuisesti luotu vääristymä.

– Arvostamme sekä yksityisen että julkisen puolen työntekijöitä aivan yhtä paljon. On kuitenkin huomattava, että julkisen ja yksityisen tuottajan toimintalogiikat ovat erilaiset. Tämän myös taloustieteen nobelisti Bengt Holmström totesi eduskunnalle pitämässään puheessa.

Rinne paaluttaa, että yksityisten toimijoiden tehtävä on tavoitella aina voittoa, lukuun ottamatta kolmannen sektorin toimijoita. Julkinen sektori puolestaan ei tavoittele itselleen rahallista tulosta, vaan sen tavoitteena on tuottaa palvelut mahdollisimman tehokkaasti.

– SDP:n näkökulmasta on selvää, että hyvällä johtamisella ja organisoimisella julkisessa tuottamisessa voidaan päästä yhtä tehokkaaseen lopputulokseen kuin yksityistä toimijaa käyttämällä.

– Voiton osuus jää kuitenkin tässä tapauksessa veronmaksajien ja palveluita tarvitsevien hyväksi. Puolueen linjana on, ettei ole järkevää kerätä yhteisiä verovaroja miljarditolkulla, ja sen jälkeen valuttaa tuottoa yksityisiin voittoa tavoittelemiin firmoihin. Mahdollisesti jopa ulkomaisiin veroparatiiseihin.

Mielikuva SDP:stä julkisen työntekijöiden puolustajana ja yksityisen sektorin työntekijöiden unohtajana on siis Rinteestä harhaanjohtava. Kysymys ei ole työn arvottamisesta, siitä kuka tekee töitä ja missä. Kysymys on siitä, miten yhteisesti kerättyjä verovaroja käytetään. Tätä SDP ajaa puhuessaan niin usein julkisista sektorista.

– Kansalaisilla on oikeus odottaa, että julkinen sektori käyttää verovarat ihmisten hyväksi. Hyvinvointivaltion pohjana on ollut se, että verorahoilla tuotetaan palveluita, joita kaikki kansalaiset taustastaan riippumatta voivat tasa-arvoisesti käyttää.

– Toisaalta kansalaisilla on oikeus odottaa, että palvelut ovat laadukkaita sekä tehokkaasti hoidettuja.

Lisää tehokkuutta julkiselle puolelle.

Sosiaali- ja maakuntauudistuksen lähestyessä kunnilla on kasvavat paineet saada kuntataloutensa kuntoon. Julkinen puoli nähdään kuitenkin usein tehottomana, joten kuntapäättäjät turvautuvat ulkoistamiseen. Miten julkisen sektorin asemaa voisi Rinteen mielestä korjata?

– Työntekijöiden tulee itse päästä vaikuttamaan asioihin. Julkisten toimijoiden tehokkuutta ja organisoimista pitää lisätä. Kun ihmiset itse pääsevät vaikuttamaan, niin ratkaisuja löytyy. Töissä olevien ihmisten osaaminen pitää ottaa myös paremmin käyttöön.

Esimerkiksi Rinne nostaa Jorvin sairaalan, jossa aikaisemmin oli yli yhdeksän viikon jonot hoitoon. Kun julkisesti tuotetun yksikön johto vaihdettiin ja organisoitiin toimimaan eri tavalla panostaen tehokkuuteen, jonotusaika lyheni alle viikon mittaiseksi. Tässä onnistuttiin, vaikka tilat ja resurssit pysyivät samana.

– Keskeistä on, millaisia johtajia julkisella puolella toimii ja miten heille annetaan tilaa kouluttautua.

Sosialidemokraattisia kuntapäättäjiä Rinne kehottaa kiinnittämään huomiota yksiköiden johtamisen laatuun. Asiasta tulisi tehdä aloitteita ja suoritettavaa porrasta pitäisi kuunnella enemmän.

Kuinka puolue suhtautuu palveluiden ulkoistamiseen?

Jäljellä on kuitenkin vielä SDP:n punainen vaate, palveluiden ulkoistaminen. Kuinka puolue suhtautuu siihen?

– Ulkoistuksia tulee arvioida siltä kannalta, että jos onnistumme paremmalla johtamisella tekemään julkisista toimijoista kustannustehokkaampia, voimme tuottaa palvelut ulkoistamista halvemmalla. Voiton tavoittelulle tai katteille ei tällöin ole tarvetta.

– Samalla palveluita kuitenkin voidaan täydentää yksityisiä tai kolmannen sektorin toimijoiden avulla. Mutta tällöinkin päättäjien tulee nähdä ulkoistamisen olevan kannattavaa ja julkista puolta kirittävää.

Rinteen mukaan uudistusten jälkeen ollaan lirissä, mikäli ulkomaiset suuret yksityiset toimijat valtaavat markkinat ja pääsevät vahvaan asemaan suhteessa julkisiin tuottajiin.

Hän korostaa, että perustuslain mukaan julkisella sektorilla on aina velvollisuus tuottaa loppujen lopuksi palvelut kansalaisille. Rinteen mukaan Suomessa ei voida luovuttaa palveluiden tuottamista suurille voittoa tavoitteleville yksityisille toimijoille.

– Miten käy perustuslain noudattamisen kannalta, jos yritys meneekin konkurssiin, hän kysyy.

– Ei voida lähteä siitä oletuksesta, että julkisella puolella on jossain varalla reserviä pelastaa palvelut, joita kukaan ei tuota yrityksen kaaduttua. Kokonaisvaltainen ajattelu on tärkeää.

EU-huippukokouksessa kävi selväksi tämä: yhteistyö puolustuksessa alkaa kiinnostaa

Kuva: Lehtikuva
Pääministeri Juha Sipilä totesi, että Suomi voisi olla kiinnostunut yhteistyön lisäämisestä esimerkiksi kyberturvallisuudessa.

Valtaosa EU-maista haluaa näillä näkymin tiivistää EU:n puolustusyhteistyötä ja lähteä mukaan pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön. Torstain huippukokouksessa EU-johtajat kiittelivät yhteistyön etenemistä, josta on tarkoitus päättää joulukuun huippukokouksessa.

EU-maat tasapainottelevat vielä liittymisehtojen ja avoimuuden välillä. Yhteistyön halutaan olevan kaikille avoin, mutta jäsenmaille asetetaan ehtoja, jotka pitää ensin täyttää. Keskustelua käydään rahallisista investoinneista ja kapasiteetista.

Huippukokous oli EU-johtajille paikka todeta yhteistyön eteneminen, mutta varsinaisia päätöksiä ei tehty.

EU-lähteen mukaan Britannia ja Tanska olisivat jättäytymässä yhteistyöstä sivuun, ja Irlanti perinteisesti neutraalina valtiona vielä empii osallistumista.

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö on viitekehys, jonka puitteissa valtiot osallistuvat yhteen tai useampaan projektiin. Pääkaupungeista on jätetty jo noin 40 ehdotusta, joiden joukossa on hyvin erilaisia yhteistyön muotoja kyberturvallisuudesta satelliitteihin. Joukossa on myös päällekkäisiä ehdotuksia, joten lopullinen määrä typistyy todennäköisesti huomattavasti.

Esille on noussut esimerkiksi sotilastarvikkeiden schengen. Sotilastarvikkeiden kuljetus on hyvin säädeltyä, mutta yhteisillä säännöillä tarvikkeet saataisiin kulkemaan rajojen yli sujuvammin.

Suomi on pääministeri Juha Sipilän (kesk.) mukaan kiinnostunut muutamista tähän mennessä ehdotetuista yhteistyön alueista.

– Kyberyhteistyön syventäminen, miehittämättömät ilma-alukset ja satelliittiyhteistyö, meriturvallisuuteen liittyvät kysymykset, esimerkiksi tilannekuvan jakaminen, Sipilä luetteli ennen kokousta.

Maahanmuuttokriisi on kaikkea muuta kuin ratkaistu.

Puolustusyhteistyön ohella maahanmuutto oli iso keskustelunaihe torstain huippukokouksessa.

Pohjoisemmat maat tunnustivat Italian rankan aseman maahanmuuttokriisin eturintamassa ja kiittivät keskisen Välimeren rauhoittumista. Tulijoiden määrä on vähentynyt viime kuukausina huomattavasti. Vuosi sitten syyskuussa Italiaan saapui noin 17 000 siirtolaista, kun nyt syyskuussa määrä oli noin 6 000.

Maahanmuuttokriisi on kuitenkin kaikkea muuta kuin ratkaistu. Huippukokouksia johtava Donald Tusk vetosi jäsenmaihin, jotta ne lisäisivät rahoitustaan Afrikka-hätärahastoon, jonka suuruus on tällä hetkellä alle 3 miljardia euroa. Rahastosta tuetaan lähtömaita ja yritetään puuttua kriisin juurisyihin.

Turvapaikkajärjestelmän uudistamisesta ei nytkään päästy keskustelua pidemmälle. Dublin-järjestelmän uudistamisesta ja vastuun jakamisesta EU-maiden välillä odotetaan ehdotusta puheenjohtajamaa Virolta myöhemmin tänä vuonna.

Britannian Theresa May, Saksan Angela Merkel ja Ranskan Emmanuel Macron marssivat kokoussaliin kylki kyljessä tiiviisti kuiskuttaen. Huippukokouksen ei pitäisi olla paikka, jossa brexitistä neuvotellaan, mutta tärkeä näyttämö se on joka tapauksessa.

May lähetti ennen kokousta EU-kansalaisille avoimen kirjeen, jossa hän jälleen kerran vakuutti, että Britanniaan kotinsa tehneet EU-kansalaiset ovat tervetulleita jäämään. Viesti todennäköisesti toistui, kun May puhui illallisella EU-johtajille.

Viime hetken kauniista sanoista ei kuitenkaan ollut enää hyötyä. EU-johtajat päättävät perjantaina, ettei neuvotteluita tulevasta suhteesta voida vielä avata.

STT–ANNIINA LUOTONEN

”Heidät tulisi nähdä ennen kaikkea lapsina” – Konnunsuon vierailu toi Haataiselle mieleen monet kipeät kohtaamiset

Kuva: Jari Soini

Kansanedustaja Tuula Haatainen (sd.) vei torstaina johtamansa sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet tutustumaan Konnunsuon vastaanottokeskukseen. Se sijaitsee Etelä-Karjalassa Lappeenrannassa ja on vastaanottokapasiteetiltaan Suomen suurin.

Vierailun aikana Haatainen muisteli kohtaamisia erityisesti alaikäisten turvapaikanhakijoiden kanssa.

– Ilman huoltajaa Suomeen tulevat alaikäiset ovat monella tavalla erittäin haastavassa tilanteessa. Heillä on usein takanaan vaikea ja vaarallinen pakomatka ilman aikuisten tukea ja turvaa. Monen mielessä on pelkoa ja epätietoisuutta muun perheen tilanteesta tai surua omaisten menettämisestä, SDP:n presidenttiehdokas kirjoittaa blogissaan.

Hän muistuttaa, että nämä lapset ja nuoret ovat erityisen suojelun tarpeessa. Siihen tarvitaan riittävästi resursseja ja osaamista. Heidän tilanteessaan on vielä paljon parannettavaa ja kehitettävää.

Haatainen ottaa esille viranomaisten kuulustelut ja puhuttelut, joissa pyritään selvittämään lapsen ja nuoren suojelun tarve.

– Suomeen saapumisen jälkeen ltilanne jatkuu pitkään epävarmana ja haastavana. Lasten turvapaikkahakemukset tulee käsitellä kiireellisinä, mutta käsittelyajat voivat silti venyä pitkiksi.

Haatainen huomauttaa, että päätöksen odottaminen on lapselle ja nuorelle hyvin raskasta aikaa: se saattaa vaikuttaa henkiseen ja fyysiseen jaksamiseen, kun tulevaisuuden suunnitteleminen on vaikeaa.

Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa oman perheensä kanssa.

Kotoutuminen on helpompaa, kun koulu ja kaverit pysyvät samoina. Haatainen murehtii sitä, että turvapaikkaprosessin aikana lapsia voidaan kuitenkin siirtää asuinyksikköjen välillä paikkakunnalta toiselle.

– Lasten siirtely yksiköiden välillä ei ole lasten oikeuksien mukaista, koska silloin lapsi revitään irti hänelle tutusta ja turvallisesta ympäristöstä ja sosiaalisesta verkostosta.

Ennen kaikkea Tuula Haatainen korostaa tätä seikkaa:

–Turvapaikkaa hakevat lapset tulisi nähdä ensisijaisesti lapsina eikä turvapaikanhakijoina.

Haatainen näkee, että Suomen nykyinen hyvin kielteinen perheenyhdistämislinjaus ei ole lapsen edun mukainen.

– Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa oman perheensä kanssa, se myös takaa paremman kotoutumisen, kun lapsi voi olla yhdessä oman perheensä kanssa. Kielteiset perheenyhdistämispäätökset aiheuttavat henkisiä romahduksia lapsille, he ovat odottaneet näkevänsä oman perheensä ja sitten tulee tieto, ettei perhe pääsekään Suomeen.

Tuula Haatainen muistuttaa blogissaan, että lapsen oikeutta perheeseen tulisi kunnioittaa Suomessa – se on inhimillistä sekä oikeudenmukaista.

– Sen tuloksena lapset ja nuoret pääsisivät helpommin myös helpommin elämään kiinni Suomessa.

Ajokorttiuudistus eteni eduskuntaan – paljon uutta luvassa

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Ajokortin suorittamista monilla tavoin muuttava lakiuudistus on edennyt eduskunnan käsiteltäväksi. Hallitus antoi asiasta esityksensä torstaina.

Uudistuksen toteutuessa ajokortin voi jatkossa saada nykyistä halvemmalla, sillä B-luokan kortin suorittaminen on esimerkiksi muuttumassa yksivaiheiseksi. Lisäksi pakollisten oppituntien määrää on tarkoitus vähentää.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) kertoo tiedotteessa, että uudistuksessa lisätään kuitenkin kuljettajantutkintojen vaativuutta ja esitetään pakolliseksi riskientunnistamiskoulutusta.

Esitys laajentaisi myös ulkomaalaisten ajo-oikeutta Suomessa ja jatkossa esimerkiksi kiinalainenkin matkailija saisi ajaa Manner-Suomessa kiinalaisella kortillaan.