Suomalaiset viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän, miksi kiistanalaisen ikätestin perusteella aikuiseksi ja virheellisesti terveeksi todettu Mojtaba Hassan ei haluaisi asua Afganistanissa

Kuva: Jari Soini

Mojtaba Hassanin matka Afganistanista Suomeen kesti yli vuoden. Matkan tarkkaa kestoa hän ei osaa arvioida, koska tauot venyivät välillä kuukausien mittaisiksi. Hän pysähtyi monta kertaa tienaamaan rahaa, jolla maksaa salakuljettajille.

Lopulta maaliskuussa 2015 Mojtaba pääsi Ruotsista Suomeen lähtevään laivaan. Hän oli kielitaidoton ja alaikäinen, ja sai lipun ostamisessa apua maanmieheltään.

Kun laiva saapui Suomeen ja viranomaiset ottivat hänet kiinni, Mojtaba sanoi sen mitä oli suunnitellut, äitinsä nimen. Nimi syötettiin suomalaiseen tietojärjestelmään ja ruudulle ilmestyi Afganistanista kotoisin oleva Suomen kansalainen.

– Poliisi näytti minulle äidin kuvaa ja kysyi onko hän tässä, Mojtaba kertoo ja ilahtuu edelleen parin vuoden takaisesta muistosta.

Mojtaba näki äitinsä ensi kertaa vuosiin ja sai asua perheensä luona Helsingin Itäkeskuksessa.

Suomeen jääminen edellytti turvapaikkahakemusta ja Maahanmuuttoviraston, Migrin, päätöstä.

Pakolaisneuvonta ry:n juristin Hanna Laarin mukaan Afganistan on Suomeen saapuvalle turvapaikanhakijalle vaikea lähtömaa. Vaikka Afganistan on todettu epävakaaksi, suurin osa sieltä tulleista on saanut Suomessa kielteisen päätöksen. Kielteistä päätöstä on usein perusteltu mahdollisuudella maan sisäiseen pakoon, vaikka sitä pitäisi YK:n pakolaisvaltuutetun mukaan käyttää vain poikkeustapauksissa.

Suomalaisviranomaisten suosikkipaikka on Afganistanin pääkaupunki Kabul.

– Migrin mukaan hakijoilla on yleensä mahdollisuus paeta Kabuliin, vaikka sinne kohdistuu tällä hetkellä valtava paine, kun Pakistanista, Iranista ja Euroopasta käännytetyt sadat tuhannet ihmiset ja maan sisäiset pakolaiset suuntaavat sinne, Laari sanoo.

Kun Kabuliin paetaan myös Afganistanin levottomista maakunnista, uudet tulijat ilman kunnollisia verkostoja ovat vaarassa ajautua asumaan pääkaupungin slummeihin.

Ikäarvio on usein tuuripeliä

Kesällä 2015 Mojtaba arvioi Maahanmuuttoviraston puhuttelussa iäkseen noin 15 vuotta. Ikä oli olennainen, koska alaikäistä ei käännytettäisi pois perheen luota. Äiti, Mojtaban sisarukset ja isäpuoli olivat asuneet Suomessa jo vuodesta 2009 ja olivat Suomen kansalaisia. Afganistanissa ei ollut enää perhettä. Isoäiti, jonka kanssa alaikäinen Mojtaba oli asunut Tamazonin kylässä, oli kuollut.

Syntyviä lapsia ei Tamazonissa kirjata sähköiseen väestötietojärjestelmään, koska sellaista ei ole koko Afganistanissa. Merkittävä osa väestöstä ei osaa lukea eikä kirjoittaa.

Onko sinulla koskaan ollut mitään käsitystä syntymävuodestasi tai -kuukaudestasi, Mojtabalta kysytään Maahanmuuttoviraston puhuttelussa.

Mojtaba vastaa myönteisesti. Hänen ystävänsä, naapurinpoika oli äidin ja isoäidin mukaan melkein samanikäinen.

– Joko hän on minua kaksi kuukautta vanhempi tai päinvastoin, Mojtaba sanoo.

Joitakin kuukausia ennen puhuttelua naapurin poika oli Mojtaban mukaan ilmoittanut hänen olevan 15-vuotias.

Mojtabin iästä on osoituksena myös afganistanilainen syntymätodistus, taskera. Sen mukaan hän olisi täyttänyt 17 vuotta maaliskuussa 2015. Mutta Mojtaba ei tätä tiedä, eikä todistus ole mukana turvapaikkapuhuttelussa. Se saadaan Suomeen vasta myöhemmin.

Suomalaiselle viranomaiselle ikä on tieteellinen kysymys, jota ei kysellä äideiltä eikä naapurinpojilta.

Huhtikuun 17. päivä tehdyssä oikeuslääketieteellisessä arvioinnissa tutkitaan Maahanmuuttoviraston pyynnöstä muun muassa Mojtaban kämmenluiden luutumisastetta. Hänen todetaan olevan ”todennäköisesti vähintään 18-vuotias”, juuri yli lakiin kirjatun täysi-ikäisyyden rajan.

Afganistanilainen todistus ei ritä

Maahanmuuttoviraston ikätutkimus on vain tieteellinen arvio, joka voi heittää kaksi vuotta suuntaan tai toiseen. Taskeraan kirjattu syntymäaika siirretään maaliskuulta edellisen vuoden joulukuulle. Mojtabasta tulee vuoden vanhempi, täysi-ikäinen, jolla ei ole enää lain mukaan perheenjäseniä Suomessa.

Maahanmuuttovirasto on aiemmin selvittänyt myös DNA:n. Mojtaban, hänen äitinsä ja pienten sisarustensa sukulaisuudesta ei sen perusteella ole epäilystäkään.

Miksi Mojtaba ei tullut Suomeen muun perheensä mukana jo vuosia sitten? Hän ei itse osaa sanoa, mutta Maahanmuuttoviraston selvityksen mukaan perheenkokoajana toiminut Mojtaban velipuoli ei kirjannut häntä hakemukseen, koska veli ja Mojtaba eivät ole biologisia sukulaisia. Äiti olisi halunnut poikansa Suomeen jo aikaisemmin, mutta viranomaisprosessi oli hänelle lähes luku- ja kirjoitustaidottomana liian monimutkainen.

”Täysi-ikäinen, terve ja työkykyinen mies”, viranomaiset kirjaavat myöhemmin papereihinsa.

Migri sanoi, että olet täysi-ikäinen etkä tarvitse perhettä.

Mojtaba ei Maahanmuuttoviraston puhuttelussa kerro terveysongelmistaan, onhan hän saamassa oman käsityksensä mukaan luvan jäädä Suomeen perheensä alaikäisenä lapsena. Virkailijan merkintöjen mukaan hän liikuttuu toistuvasti puhuessaan perheestään ja ikävästään.

Jääminen Afganistaniin on ollut Mojtaballe hyvin ahdistava kokemus, samoin pitkäksi venähtänyt ja yksinäinen matka Suomeen.

Hän mainitsee puhuttelussa mieluummin tappavansa itsensä, kuin palaavansa Afganistaniin.

Virasto tekee päätöksensä nopeutetussa menettelyssä. Mojtabaa ei ole Afganistanissa vainottu, hänellä ei ole terveysongelmia. Tapaus on selvä joulukuussa 2015.

– Migri sanoi, että olet täysi-ikäinen etkä tarvitse perhettä. Voit mennä takaisin Afganistaniin, hän toteaa runsaat puolitoista vuotta kielteisen päätöksen jälkeen.

Mojtaba on edelleen äitinsä ja perheensä luona Suomessa. Tapauksen käsittely on yhä kesken.

Jokainen tarina on erilainen

Mojtaban tarina poikkeaa monien muiden Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden kertomuksesta. Hän on voinut valita avustajansa. Toisin kuin hänen, turvapaikanhakijoiden on syksystä 2016 alkaen pitänyt ensin kääntyä oikeusaputoimiston puoleen, kun heidän asiansa on ollut Maahanmuuttoviraston käsittelyssä. Asiantuntemus turvapaikka-asioissa vaihtelee Laarin mukaan oikeusaputoimistoissa eri puolilla Suomea.

Matkan varrella kielteisten päätösten, niihin haettujen täytäntöönpanokieltojen ja hallinto-oikeuteen osoitettujen valitusten myötä Mojtaban tapaus kiirii myös turvapaikanhakijoita avustavan vapaaehtoisringin korviin.

Verkostossa on jäseninä akateemisissa ammateissa olevia ihmisiä, tutkijoita ja professoreja. Suuresta osasta on parissa vuodessa tullut turvapaikkaprosessin ja sitä koskevan lainsäädännön asiantuntijoita.

Eräs heistä on uraa tutkijana tehnyt Sanna Valtonen, joka sai verkostolta viestin tämän vuoden maaliskuussa, meni Pasilan poliisitalolle ja tapasi ensi kertaa Mojtaban ja hänen äitinsä. He olivat hätääntyneitä ja varmoja, että poliisi ottaa Mojtaban kiinni ja palauttaa hänet Afganistaniin.

Valtosella itsellään on omia lapsia ja samanikäinen kummipoika kuin Mojtaba. Hän samastui äidin hätään voimakkaasti.

– Poliisin puhuttelu meni tosin hyvin ja teimme uuden turvapaikkahakemuksen. Kun kävin tauolla vilkuttamassa äidille, jota ei oltu päästetty ulkomaalaispoliisin tiloihin, en ikinä unohda hänen ilmettään. Lupasin hänelle, että jos se minusta on kiinni Mojtabaa ei viedä.

Työpaikka voi ratkaista luvan

Maahanmuuttovirasto käsitteli turvapaikkahakemuksen nopeutetussa menettelyssä, ja teki kielteisen päätöksen. Koska turvapaikkaprosessin tulos vaikutti epävarmalta, Valtonen päätti auttaa Mojtabaa työntekijän oleskeluluvan hakemisessa. Ensin tarvittiin työpaikka.

Valtonen puhui työnantajiksi omia tuttaviaan, helsinkiläisiä yksityishenkilöitä, joista osa on Valtosen kontaktien vuoksi korkeassa asemassa. Palautusuhan vuoksi työpaikalla oli kiire, joten Valtonen hyödynsi verkostonsa kokemuksia: työpaikan muodollisuudet räätälöitiin kasaan työvoimaviranomaisten neuvojen mukaan kolmessa päivässä. Samalla konseptilla on työllistetty sen jälkeen liki 20 turvapaikanhakijaa.

Alaksi valikoitui siivous, koska se ei pääkaupunkiseudulla kuulu ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien tarveharkinnan piiriin.

– Mojtaba on ensimmäinen, mutta olemme saaneet samalla systeemillä läpi jo kaksi työlupaa. Ne etenivät nopeammin, ehkä siksi, ettei niihin ollut liitetty turvapaikkahakemusta, Valtonen sanoo.

Ristiriitaisia päätöksiä

Mojtabaa avustava Pakolaisneuvonta ry:n juristi on auttanut häntä valittamaan Maahanmuuttoviraston päätöksistä. Ikäarvio on kyseenalaistettu. Myös psykiatrin lausunto Mojtaban terveydentilasta on toimitettu valituksen mukana hallinto-oikeudelle.
Suomalaisen psykiatrin diagnoosi on tyly. Mojtaba on vakavasti masentunut ja vaarassa tehdä itsemurhan.

Puhuttelussa on todettu, että Mojtaba on shiialainen hazara, joita sunnaislamin ääritulkintaa edustava taleban pitää harhaoppisina. YK:n pakolaisjärjestön mukaan hazarat kohtaavat Afganistanissa jatkuvaa sosiaalista syrjintää ja riistoa kuten laitonta verotusta, pakkotyötä ja fyysistä hyväksikäyttöä.

Se, että Mojtaba on hazara ei vielä riitä siihen, että hän saisi suojelua Suomesta. Psykiatrin lausunnon mukaan Mojtaballa on univaikeuksia. Hän näkee painajaisia, joissa hänet uhataan tappaa.

Hallinto-oikeus palauttaa Mojtaban tapauksen terveydentilaa koskevien selvitysten perusteella takaisin Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi. Aikaa kuluu. Maahanmuuttoviraston toiminta näyttää entistä erikoisemmalta.

Suomessa tämä on ollut vähän kuollut kirjain samalla tavalla kuin lapsen etu.

Migri toteaa, että Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa on tarjolla mahdollisuuksia psykoterapiaan ja lääkehoitoon eikä Mojtaba saa jäädä Suomeen. Toisen Mojtabaa vanhemman afgaanimiehen kohdalla Migri kuitenkin myöntää oleskeluluvan. Perusteena on psykiatrisen hoidon tila, joka on Afganistanissa Migrin arvion mukaan ”erittäin huono”. Oleskeluluvan saanut mies kärsii masennuksesta, Mojtaban masennus on vakava.

Migrin mukaan myös Mojtaban kotiseutu on turvallinen. Kotikylä sijaitsee maakuntien rajalla, joten viranomaiset tulkitsevat hänen asuvan Dajkundissa, eivät viereissä Uruzganissa, jossa Mojtaba ja hänen perheensä kertoo asuneensa.

Maakuntarajaus on merkittävä. Hallinto-oikeus totesi toisen afgaanimiehen kohdalla vuonna 2016 kaikkien Uruzganin piirikuntien olevan joko talebanien hallussa tai talibanin taistelevan niiden hallinnasta.

”Hallinto-oikeus katsoo, että valittajan kotialueella on käynnissä sisäinen aseellinen selkkaus”, oikeus totesi ja palautti miehen tapauksen takaisin Maahanmuuttovirastoon.

Pakolaisoikeuden mukaan epäselvät tilanteet pitäisi ratkaista hakijan eduksi. Mojtabaa avustavan Hanna Laarin mukaan tämä ei Suomessa usein toteudu.

– Suomessa tämä on ollut vähän kuollut kirjain samalla tavalla kuin lapsen etu, Laari sanoo.

Myöhemmin myös Maahanmuuttoviraston käyttämä oikeuslääketieteellinen ikätesti on kyseenalaistettu, esimerkiksi vedoten siihen, että aineisto, johon Mojtaban luuston kehitystä verrattiin oli suurelta osin peräisin 1950-luvun Yhdysvalloista.

Muun muassa eduskunnan hallintovaliokunta on asiantuntijakuulemisten jälkeen todennut testin olevan luotettava vain alaikäisinä tulleille, jotka todetaan testissä 20-vuotiaiksi tai sitä vanhemmiksi. Epäselvissä tapauksissa tulosta pitäisi tulkita testattavan eduksi. Jos näin olisi toimittu, Mojtabaa olisi kohdeltu alaikäisenä hakijana ja olisi saanut myönteisen päätöksen.

Olisi hyvä, että tuomaritkin kohtaisivat turvapaikanhakijoita.

Syksyllä 2017 Mojtaban tapaus on jälleen käsiteltävänä hallinto-oikeudessa, joka on toistaiseksi kieltänyt hänen käännyttämisensä. Samaan aikaa hänelle haetaan työperäistä oleskelulupaa.

Käsittelyrumban aikana Mojtaba on käynyt koulua, joka häneltä jäi parin vuoden opintojen jälkeen kesken Afganistanissa. Olot olivat siellä opiskeluun liian turvattomat. Hän puhuu suomea jo melko hyvin. Apuna ovat olleet pienemmät sisarukset, joista toinen saapui Suomeen vauvana.

Valtosen näkemyksen mukaan oikeusturva ei Suomessa toteudu turvapaikanhakijoiden kohdalla.

Ilmapiiri ohjaa prosessia

Maahanmuuttoviraston linjaukset vaikuttavat aika sattumanvaraisilta myös Hanna Laarin mukaan. Taustalla voi olla vuonna 2015 moninkertaistunut työmäärä ja järjestelmän ruuhkautuminen. Syynsä voi olla myös poliittisen ilmapiirin kiristymisellä.

Hanna Laarin mukaan nykyinen ilmapiiri näyttäisi heijastuvan välillä myös tuomioistuinten päätöksissä.

– Olisi hyvä, että tuomaritkin kohtaisivat turvapaikanhakijoita. Kokonaisvaltainen ymmärrys saattaa jäädä uupumaan – etenkin, jos avustaja ei ole panostanut valituksen laatimiseen. Olen sen omassa työssänikin huomannut, että kun ihmisen tapaa, tapaus saattaakin tuon jälkeen näyttää erilaiselta kuin vain papereiden perusteella.

Demokraatin haltuunsa saamat maahanmuuttoviranomaisten ratkaisut eivät ole oikeusturvan kannalta ristiriidattomia, mutta ne paljastavat kulttuurieroja. Suomalainen viranomainen selvittää kaiken mahdollisen DNA:sta Mojtaban kotikylässä puhuttuun darin murteeseen ja luetteloi hänen taskussaan olleen paperinpalan, jolle on kirjoitettu käsin shiialaisen virren sanat.

Turvapaikkapuhutteluun on kirjattu kuinka Mojtaba kertoo olleensa Afganistanissa käytännössä orpo. Silti viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän miksi kiistanalaisen ikätestin perusteella aikuiseksi ja virheellisesti terveeksi todettu Mojtaba ei haluaisi asua Afganistanissa tuhansien kilometrien päässä ainoista perheenjäsenistään syrjityn vähemmistön edustajana. Ei vaikka se ymmärtämiseen ei tarvita luku- tai kirjoitustaitoa.

AVAINSANAT

”Ei ole monella hallussa” – Yle nostaa valokeilaan tärkeän palan eduskunnan puhekulttuuria

Kuva: Lehtikuva / Roni Rekomaa
SDP:n kansanedustajat Eero Heinäluoma ja Susanna Huovinen kyselytunnilla eduskunnassa 15. helmikuuta.

Entiset puhemiehet ottavat Ylellä kantaa eduskunnan salikeskusteluun väriä tuoviin välihuutoihin.

Puhemiehen paikan jättäneen Maria Lohelan (sin.) mielestä hyvät välihuudot ovat harvassa. Onnistuneisiin välihuutoihin kuuluu tietty tyyli ja tekniikka, joka Lohelan mukaan ei ole monella hallussa.

Entisen varapuhemiehen Arto Satosen (kok.) mielestä eduskunnassa on useita välihuutojen taitajia.

Hän nostaa esiin Ben Zyskowiczin (kok.), Olavi Ala-Nissilän (kesk.), Eero Heinäluoman (sd.) ja Simon Elon (sin.).

Satonen toteaa, että välihuudot kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin. Puhemiehen tehtävä on puuttua niihin, jos kyse ei ole enää välihuudosta vaan puhujaa häiritsevästä yleisestä mölinästä.

Niin ikään puhemiehenä toiminut Heinäluoma arvioi Ylelle, että välihuutojen taso saattoi lipsua eduskunnan toimiessa Sibelius Akatemian väistötiloissa.

– Silloin oli tällaista ylipitkää puhetta ja mölinää, mutta nyt kun ollaan palattu suureen saliin, on mielestäni menty parempaan suuntaan. Välihuudot ovat salikeskustelun suola, niissä saa olla myös huumoria mukana.

– Viime vuosina tämä on ollut enemmän miesten laji. Pia Viitanen (sd.) on hyvä, mutta lisää naisia toivottaisiin mukaan, Heinäluoma sanoo.

Heinäluoma arvelee, että aika suosii some- ja nettiviestintää, eikä salikeskustelu ole enää niin tärkeässä roolissa mitä se joskus oli.

– Se voi vaikuttaa siihen, että siihen ei satsata enää niin paljon.

Keskustelua aiheesta

SDP:n Urpilainen: Oppositio mukaan valmistelemaan Suomen EU-puheenjohtajuuskautta

Kuva: Lehtikuva

Kansanedustaja Jutta Urpilainen (sd.) haluaisi opposition mukaan valmistelemaan heinäkuussa 2019 alkavaa Suomen EU-puheenjohtajakautta. Hän perusteli kantaansa MTV Uutisextra -ohjelmassa tulevien eduskuntavaalien ajankohdalla.

– Sitä ennen käydään eduskuntavaalit ja hallitusneuvottelut, jolloin Sipilän hallitus valmistelee puheenjohtajuuskauden ohjelman, mutta uusi hallitus toimeenpanee sen ja on puheenjohtaja.

– Ohjelma pitäisi valmistella parlamentaarisesti erillisessä työryhmässä yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, että sillä olisi aidosti laaja poliittinen tuki, Urpilainen sanoi MTV Uutisextrassa lauantaina illalla.

Hän piti mahdollisena, että uusi hallitus saattaisi muussa tapauksessa joutua johtamaan EU:ta sellaisella ohjelmalla, mitä se ei kannata.

Keskustelua aiheesta

”Pieni sitkeä kansa on harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa” – Kansanedustaja osallistuu 100-vuotiaan Viron juhlintaan ”sydän herkkänä”

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO Raigo Pajula

Suomalaisten ja virolaisten itsenäisyyspäivän vietossa on yhtäläisyyksiä, mutta suomalaiset ovat juhlinnassaan pidättyvämpiä, toteaa Viron itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin paikan päällä osallistuva kansanedustaja, eduskunnan Viro-ystävyysryhmän puheenjohtaja Krista Kiuru (sd.)

– Eestissä on hyvin isänmaallista menoa. Ihmiset tuntevat syvällä sydämessään suurta ylpeyttä ja sisua olla eestiläinen. Taustalla on historian vaikeat vuodet, jotka vähintään kaikki yli kolmikymppiset täällä muistavat.

– Mutta itsenäisyys on hyvin iloinen asia, jota ihmiset osaavat juhlia hyvin railakkaasti. Iloinen tunnelma on julki kirjoitettu käyttäytymismuoto pienistä lapsista iäkkäisiin. Suomessa ollaan pidättyvämpiä, itsekin Virossa asunut Kiuru sanoo.

Hän aloitti satavuotisjuhlat osallistumalla aamulla puoli kahdeksan aikaan Toompean linnoitukseen kuuluvan Hermannin tornin eli Pikk Hermannin luona tapahtuvaan perinteiseen lipunnostoon. Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan tapahtuma oli valtiollinen. Paikalla oli Kiurun mukaan tuhansia ihmisiä kuuntelemaan Viron parlamentin puhemiehen Eiki Nestorin puhetta ja laulamassa yhteislauluja juuri sillä alueella, joka liittyy Viron laulavaan vallankumokseen.

”Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.”

– Tunnelma oli mahtava. Parlamentin vieressä oleva puisto oli aivan täynnä ihmisiä. Kaikki osasivat laulut, ihmisillä oli lippuja ja kansallispukuja, korkeakouluopiskelijoilla oli omat lakkinsa ja lippunsa. Kyllä siinä vähän sydän herkkänä oli.

Kun Viro itsenäistyi, juurin kukaan ei uskonut sen siihen pystyvän.

– Pieni sitkeä kansa on hyvin harvinainen isojen kansallisvaltioiden joukossa. Presidentti Ilves on oivallisesti sanonut, että itsenäisyys on ihme ja samaa mieltä olen minäkin.

Viron sataanvuoteen mahtuu pitkä neuvostomiehitys ja sitä edeltänyt sodanaikainen saksalaismiehitys. Kiurun mukaan historia näkyy muun muassa virolaisten tavassa hahmottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

– Täällä oli tänään iso sotaväen paraati, jossa oli mukana myös liittolaisia. Aika monella oli käsissään pieniä Nato-lippuja, jollaisia Suomessa ei ole totuttu näkemään. Se kertoo virolaisten suuresta halusta kuulua kansainvälisiin yhteisöihin kuten EU:hun ja Natoon. Niiden arvoa ei oikeastaan kyseenalaisteta missään. Se on hyvin erilaista kuin suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa.

Tavallisten kansalaisen itsenäisyysjuhlinta tuo mieleen Suomen. Kuten Suomessa myös Virossa katsotaan itsenäisyyspäivän iltana kotona televisiota. Puoli seitsemältä ihmiset katsovat presidentin puhetta, joka on Kiurun mukaan hyvin samantyylinen kuin Suomessa. Puheen jälkeen alkaa televisioitu itsenäisyysjuhla, johon osallistuu tänä vuonna 1500 kutsuvierasta.

”Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa.”

– Virossa ei juhlita aina samassa paikassa, vaan juhla kiertää eri puolilla Eestiä. Tänä vuonna ollaan Emajoen äärellä Tartossa, mistä monet itsenäisyyslaulut kertovat. Juhlassa ei ole niinkään kyse puvuista vaan ihmiset katsovat enemmänkin sitä, keitä paikalle on kutsuttu. Viron yleisradio lähettää sieltä kuusi tuntia suoraa lähetystä.

Vieraiden esittelyn ja kättelyn jälkeen alkaa konserttiosuus ja sitten on luvassa vastaanotto ja tanssit.

– Tämä on hyvin pitkälti perheiden päivä, ihmiset vetäytyvät kotiin ruuan ja juoman ääreen ja katsovat juhlaa televisiosta.

Kiuru hahmottaa Suomen ja Viron tarinoissa paljon samaa. Kertomukset kuitenkin etenivät eri suuntiin. Suomi säilytti itsenäisyytensä, Viro miehitettiin pitkäksi ajaksi.

– Samanlaiset lähtökohdat johtivat hyvin erilaisiin tuloksiin Suomessa ja Virossa. Kaikista miehityksistä on jäänyt jälkeen myös ihmisiä ja vähemmistöjä, jotka vaikuttavat siihen miten Virossa tehdään yhteiskuntapolitiikkaa.

Keskustelua aiheesta

Jungner ideoi vaihtoehdon kansanedustajien sopeutumiseläkkeelle – 76 884 euron läksiäislahja

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Entinen SDP-poliitikko, viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtaja Mikael Jungner ehdottaa Verkkouutisten kolumnissaan keinoja disruption lisäämiseksi politiikassa. Disruptiolla tarkoitetaan innovaatiota, joka haastaa perinteiset toimintatavat ja antaa tilaa uusille, luoville ratkaisuille.

Eräs Jungnerin ehdotuksista liittyy kansanedustajan toimen muuttamiseen määräaikaiseksi niin, että kukin edustaja voisi istua kolme kautta peräkkäin. Sen jälkeen edessä olisi pakollinen välikausi. Hänellä on idea myös kohuttuun sopeutumisjärjestelmään, joka korvaisi nykyiset sopeutumiseläkkeet.

Kansanedustajan palkkio on 6407 euroa kuukaudessa.

– Muutetaan sopeutumisjärjestelmää siten, että ensimmäisen kauden jälkeen vapaaehtoisesti luopuva saa lähtiessään korvauksena vuoden palkan, kahden kauden jälkeen puolen vuoden palkan ja kolmen kauden jälkeen ei mitään.

– Vaaleissa pudonneille avataan ansiosidonnainen työttömuusturva, joka tällä hetkellä ei ole mahdollista, Jungner kirjoittaa.

Kun kansanedusajan palkkio on ensimmäisellä kaudella 6407 euroa kuukaudessa, vapaaehtoisesti luopuva edustaja saisi Jugnerin mallissa eduskunnalta 76 884 euron arvoisen läksiäislahjan.

Keskustelua aiheesta

Yli 600 000 työikäistä peruskoulun varassa – SAK:n johtaja pidentäisi oppivelvollisuutta

Kuva: Jari Soini

SAK:n johtaja Matti Huutola perää uusia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Huutolan mukaan työllistymisen kulmakiviä ovat osaaminen, asunnot ja liikenneyhteydet sekä julkiset palvelut.

Työttömyysaste on Suomessa pysytellyt korkeana työllisyyden edistymisestä huolimatta. Työttömät saattavat olla eri puolella Suomea kuin työpaikat eikä heillä välttämättä ole sellaista osaamista, jota työelämässä tarvitaan.

– Suomessa on edelleen yli 600 000 työikäistä pelkän perusasteen koulutuksen varassa. Osaamista voidaan kohentaa muun muassa pidentämällä oppivelvollisuutta sekä helpottamalla opiskelua työn ohessa ja työttömänä, Huutola sanoo.

”Hallituksen toimet eivät ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia.”

Kohtaanto-ongelmaa Huutola vähentäisi asunto- ja liikennepolitiikalla.

– Työpaikkojen saavutettavuus varmistetaan, kun asunnot rakennetaan oikeisiin paikkoihin ja liikenneyhteydet pidetään kunnossa. Myös varhaiskasvatuksesta, vanhustenhoidosta ja muista julkisista palveluista on pidettävä huolta, jotta työssäkäynti on mahdollista, Jyväskylässä Talvi-tapahtumassa lauantaina puhunut Huutola sanoo.

Hän arvostelee hallitusta vääriin asioihin keskittymisestä. Hallitus on Huutolan mukaan työllisyyspolitiikassaan painottanut aktiivimallin kaltaisia kepityksiä, jotka työllistymisen sijaan johtavat työttömien köyhtymiseen.

– Hallituksen toimet eivät ole sosiaalisesti oikeudenmukaisia eivätkä poliittisesti kestäviä.