Politiikka

Suomalaiset viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän, miksi kiistanalaisen ikätestin perusteella aikuiseksi ja virheellisesti terveeksi todettu Mojtaba Hassan ei haluaisi asua Afganistanissa

Jari Soini
Jari Soini

Mojtaba Hassanin matka Afganistanista Suomeen kesti yli vuoden. Matkan tarkkaa kestoa hän ei osaa arvioida, koska tauot venyivät välillä kuukausien mittaisiksi. Hän pysähtyi monta kertaa tienaamaan rahaa, jolla maksaa salakuljettajille.

Lopulta maaliskuussa 2015 Mojtaba pääsi Ruotsista Suomeen lähtevään laivaan. Hän oli kielitaidoton ja alaikäinen, ja sai lipun ostamisessa apua maanmieheltään.

Kun laiva saapui Suomeen ja viranomaiset ottivat hänet kiinni, Mojtaba sanoi sen mitä oli suunnitellut, äitinsä nimen. Nimi syötettiin suomalaiseen tietojärjestelmään ja ruudulle ilmestyi Afganistanista kotoisin oleva Suomen kansalainen.

– Poliisi näytti minulle äidin kuvaa ja kysyi onko hän tässä, Mojtaba kertoo ja ilahtuu edelleen parin vuoden takaisesta muistosta.

Mojtaba näki äitinsä ensi kertaa vuosiin ja sai asua perheensä luona Helsingin Itäkeskuksessa.

Suomeen jääminen edellytti turvapaikkahakemusta ja Maahanmuuttoviraston, Migrin, päätöstä.

Pakolaisneuvonta ry:n juristin Hanna Laarin mukaan Afganistan on Suomeen saapuvalle turvapaikanhakijalle vaikea lähtömaa. Vaikka Afganistan on todettu epävakaaksi, suurin osa sieltä tulleista on saanut Suomessa kielteisen päätöksen. Kielteistä päätöstä on usein perusteltu mahdollisuudella maan sisäiseen pakoon, vaikka sitä pitäisi YK:n pakolaisvaltuutetun mukaan käyttää vain poikkeustapauksissa.

Suomalaisviranomaisten suosikkipaikka on Afganistanin pääkaupunki Kabul.

– Migrin mukaan hakijoilla on yleensä mahdollisuus paeta Kabuliin, vaikka sinne kohdistuu tällä hetkellä valtava paine, kun Pakistanista, Iranista ja Euroopasta käännytetyt sadat tuhannet ihmiset ja maan sisäiset pakolaiset suuntaavat sinne, Laari sanoo.

Kun Kabuliin paetaan myös Afganistanin levottomista maakunnista, uudet tulijat ilman kunnollisia verkostoja ovat vaarassa ajautua asumaan pääkaupungin slummeihin.

Ikäarvio on usein tuuripeliä

Kesällä 2015 Mojtaba arvioi Maahanmuuttoviraston puhuttelussa iäkseen noin 15 vuotta. Ikä oli olennainen, koska alaikäistä ei käännytettäisi pois perheen luota. Äiti, Mojtaban sisarukset ja isäpuoli olivat asuneet Suomessa jo vuodesta 2009 ja olivat Suomen kansalaisia. Afganistanissa ei ollut enää perhettä. Isoäiti, jonka kanssa alaikäinen Mojtaba oli asunut Tamazonin kylässä, oli kuollut.

Syntyviä lapsia ei Tamazonissa kirjata sähköiseen väestötietojärjestelmään, koska sellaista ei ole koko Afganistanissa. Merkittävä osa väestöstä ei osaa lukea eikä kirjoittaa.

Onko sinulla koskaan ollut mitään käsitystä syntymävuodestasi tai -kuukaudestasi, Mojtabalta kysytään Maahanmuuttoviraston puhuttelussa.

Mojtaba vastaa myönteisesti. Hänen ystävänsä, naapurinpoika oli äidin ja isoäidin mukaan melkein samanikäinen.

– Joko hän on minua kaksi kuukautta vanhempi tai päinvastoin, Mojtaba sanoo.

Joitakin kuukausia ennen puhuttelua naapurin poika oli Mojtaban mukaan ilmoittanut hänen olevan 15-vuotias.

Mojtabin iästä on osoituksena myös afganistanilainen syntymätodistus, taskera. Sen mukaan hän olisi täyttänyt 17 vuotta maaliskuussa 2015. Mutta Mojtaba ei tätä tiedä, eikä todistus ole mukana turvapaikkapuhuttelussa. Se saadaan Suomeen vasta myöhemmin.

Suomalaiselle viranomaiselle ikä on tieteellinen kysymys, jota ei kysellä äideiltä eikä naapurinpojilta.

Huhtikuun 17. päivä tehdyssä oikeuslääketieteellisessä arvioinnissa tutkitaan Maahanmuuttoviraston pyynnöstä muun muassa Mojtaban kämmenluiden luutumisastetta. Hänen todetaan olevan ”todennäköisesti vähintään 18-vuotias”, juuri yli lakiin kirjatun täysi-ikäisyyden rajan.

Afganistanilainen todistus ei ritä

Maahanmuuttoviraston ikätutkimus on vain tieteellinen arvio, joka voi heittää kaksi vuotta suuntaan tai toiseen. Taskeraan kirjattu syntymäaika siirretään maaliskuulta edellisen vuoden joulukuulle. Mojtabasta tulee vuoden vanhempi, täysi-ikäinen, jolla ei ole enää lain mukaan perheenjäseniä Suomessa.

Maahanmuuttovirasto on aiemmin selvittänyt myös DNA:n. Mojtaban, hänen äitinsä ja pienten sisarustensa sukulaisuudesta ei sen perusteella ole epäilystäkään.

Miksi Mojtaba ei tullut Suomeen muun perheensä mukana jo vuosia sitten? Hän ei itse osaa sanoa, mutta Maahanmuuttoviraston selvityksen mukaan perheenkokoajana toiminut Mojtaban velipuoli ei kirjannut häntä hakemukseen, koska veli ja Mojtaba eivät ole biologisia sukulaisia. Äiti olisi halunnut poikansa Suomeen jo aikaisemmin, mutta viranomaisprosessi oli hänelle lähes luku- ja kirjoitustaidottomana liian monimutkainen.

”Täysi-ikäinen, terve ja työkykyinen mies”, viranomaiset kirjaavat myöhemmin papereihinsa.

Migri sanoi, että olet täysi-ikäinen etkä tarvitse perhettä.

Mojtaba ei Maahanmuuttoviraston puhuttelussa kerro terveysongelmistaan, onhan hän saamassa oman käsityksensä mukaan luvan jäädä Suomeen perheensä alaikäisenä lapsena. Virkailijan merkintöjen mukaan hän liikuttuu toistuvasti puhuessaan perheestään ja ikävästään.

Jääminen Afganistaniin on ollut Mojtaballe hyvin ahdistava kokemus, samoin pitkäksi venähtänyt ja yksinäinen matka Suomeen.

Hän mainitsee puhuttelussa mieluummin tappavansa itsensä, kuin palaavansa Afganistaniin.

Virasto tekee päätöksensä nopeutetussa menettelyssä. Mojtabaa ei ole Afganistanissa vainottu, hänellä ei ole terveysongelmia. Tapaus on selvä joulukuussa 2015.

– Migri sanoi, että olet täysi-ikäinen etkä tarvitse perhettä. Voit mennä takaisin Afganistaniin, hän toteaa runsaat puolitoista vuotta kielteisen päätöksen jälkeen.

Mojtaba on edelleen äitinsä ja perheensä luona Suomessa. Tapauksen käsittely on yhä kesken.

Jokainen tarina on erilainen

Mojtaban tarina poikkeaa monien muiden Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden kertomuksesta. Hän on voinut valita avustajansa. Toisin kuin hänen, turvapaikanhakijoiden on syksystä 2016 alkaen pitänyt ensin kääntyä oikeusaputoimiston puoleen, kun heidän asiansa on ollut Maahanmuuttoviraston käsittelyssä. Asiantuntemus turvapaikka-asioissa vaihtelee Laarin mukaan oikeusaputoimistoissa eri puolilla Suomea.

Matkan varrella kielteisten päätösten, niihin haettujen täytäntöönpanokieltojen ja hallinto-oikeuteen osoitettujen valitusten myötä Mojtaban tapaus kiirii myös turvapaikanhakijoita avustavan vapaaehtoisringin korviin.

Verkostossa on jäseninä akateemisissa ammateissa olevia ihmisiä, tutkijoita ja professoreja. Suuresta osasta on parissa vuodessa tullut turvapaikkaprosessin ja sitä koskevan lainsäädännön asiantuntijoita.

Eräs heistä on uraa tutkijana tehnyt Sanna Valtonen, joka sai verkostolta viestin tämän vuoden maaliskuussa, meni Pasilan poliisitalolle ja tapasi ensi kertaa Mojtaban ja hänen äitinsä. He olivat hätääntyneitä ja varmoja, että poliisi ottaa Mojtaban kiinni ja palauttaa hänet Afganistaniin.

Valtosella itsellään on omia lapsia ja samanikäinen kummipoika kuin Mojtaba. Hän samastui äidin hätään voimakkaasti.

– Poliisin puhuttelu meni tosin hyvin ja teimme uuden turvapaikkahakemuksen. Kun kävin tauolla vilkuttamassa äidille, jota ei oltu päästetty ulkomaalaispoliisin tiloihin, en ikinä unohda hänen ilmettään. Lupasin hänelle, että jos se minusta on kiinni Mojtabaa ei viedä.

Työpaikka voi ratkaista luvan

Maahanmuuttovirasto käsitteli turvapaikkahakemuksen nopeutetussa menettelyssä, ja teki kielteisen päätöksen. Koska turvapaikkaprosessin tulos vaikutti epävarmalta, Valtonen päätti auttaa Mojtabaa työntekijän oleskeluluvan hakemisessa. Ensin tarvittiin työpaikka.

Valtonen puhui työnantajiksi omia tuttaviaan, helsinkiläisiä yksityishenkilöitä, joista osa on Valtosen kontaktien vuoksi korkeassa asemassa. Palautusuhan vuoksi työpaikalla oli kiire, joten Valtonen hyödynsi verkostonsa kokemuksia: työpaikan muodollisuudet räätälöitiin kasaan työvoimaviranomaisten neuvojen mukaan kolmessa päivässä. Samalla konseptilla on työllistetty sen jälkeen liki 20 turvapaikanhakijaa.

Alaksi valikoitui siivous, koska se ei pääkaupunkiseudulla kuulu ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien tarveharkinnan piiriin.

– Mojtaba on ensimmäinen, mutta olemme saaneet samalla systeemillä läpi jo kaksi työlupaa. Ne etenivät nopeammin, ehkä siksi, ettei niihin ollut liitetty turvapaikkahakemusta, Valtonen sanoo.

Ristiriitaisia päätöksiä

Mojtabaa avustava Pakolaisneuvonta ry:n juristi on auttanut häntä valittamaan Maahanmuuttoviraston päätöksistä. Ikäarvio on kyseenalaistettu. Myös psykiatrin lausunto Mojtaban terveydentilasta on toimitettu valituksen mukana hallinto-oikeudelle.
Suomalaisen psykiatrin diagnoosi on tyly. Mojtaba on vakavasti masentunut ja vaarassa tehdä itsemurhan.

Puhuttelussa on todettu, että Mojtaba on shiialainen hazara, joita sunnaislamin ääritulkintaa edustava taleban pitää harhaoppisina. YK:n pakolaisjärjestön mukaan hazarat kohtaavat Afganistanissa jatkuvaa sosiaalista syrjintää ja riistoa kuten laitonta verotusta, pakkotyötä ja fyysistä hyväksikäyttöä.

Se, että Mojtaba on hazara ei vielä riitä siihen, että hän saisi suojelua Suomesta. Psykiatrin lausunnon mukaan Mojtaballa on univaikeuksia. Hän näkee painajaisia, joissa hänet uhataan tappaa.

Hallinto-oikeus palauttaa Mojtaban tapauksen terveydentilaa koskevien selvitysten perusteella takaisin Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi. Aikaa kuluu. Maahanmuuttoviraston toiminta näyttää entistä erikoisemmalta.

Suomessa tämä on ollut vähän kuollut kirjain samalla tavalla kuin lapsen etu.

Migri toteaa, että Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa on tarjolla mahdollisuuksia psykoterapiaan ja lääkehoitoon eikä Mojtaba saa jäädä Suomeen. Toisen Mojtabaa vanhemman afgaanimiehen kohdalla Migri kuitenkin myöntää oleskeluluvan. Perusteena on psykiatrisen hoidon tila, joka on Afganistanissa Migrin arvion mukaan ”erittäin huono”. Oleskeluluvan saanut mies kärsii masennuksesta, Mojtaban masennus on vakava.

Migrin mukaan myös Mojtaban kotiseutu on turvallinen. Kotikylä sijaitsee maakuntien rajalla, joten viranomaiset tulkitsevat hänen asuvan Dajkundissa, eivät viereissä Uruzganissa, jossa Mojtaba ja hänen perheensä kertoo asuneensa.

Maakuntarajaus on merkittävä. Hallinto-oikeus totesi toisen afgaanimiehen kohdalla vuonna 2016 kaikkien Uruzganin piirikuntien olevan joko talebanien hallussa tai talibanin taistelevan niiden hallinnasta.

”Hallinto-oikeus katsoo, että valittajan kotialueella on käynnissä sisäinen aseellinen selkkaus”, oikeus totesi ja palautti miehen tapauksen takaisin Maahanmuuttovirastoon.

Pakolaisoikeuden mukaan epäselvät tilanteet pitäisi ratkaista hakijan eduksi. Mojtabaa avustavan Hanna Laarin mukaan tämä ei Suomessa usein toteudu.

– Suomessa tämä on ollut vähän kuollut kirjain samalla tavalla kuin lapsen etu, Laari sanoo.

Myöhemmin myös Maahanmuuttoviraston käyttämä oikeuslääketieteellinen ikätesti on kyseenalaistettu, esimerkiksi vedoten siihen, että aineisto, johon Mojtaban luuston kehitystä verrattiin oli suurelta osin peräisin 1950-luvun Yhdysvalloista.

Muun muassa eduskunnan hallintovaliokunta on asiantuntijakuulemisten jälkeen todennut testin olevan luotettava vain alaikäisinä tulleille, jotka todetaan testissä 20-vuotiaiksi tai sitä vanhemmiksi. Epäselvissä tapauksissa tulosta pitäisi tulkita testattavan eduksi. Jos näin olisi toimittu, Mojtabaa olisi kohdeltu alaikäisenä hakijana ja olisi saanut myönteisen päätöksen.

Olisi hyvä, että tuomaritkin kohtaisivat turvapaikanhakijoita.

Syksyllä 2017 Mojtaban tapaus on jälleen käsiteltävänä hallinto-oikeudessa, joka on toistaiseksi kieltänyt hänen käännyttämisensä. Samaan aikaa hänelle haetaan työperäistä oleskelulupaa.

Käsittelyrumban aikana Mojtaba on käynyt koulua, joka häneltä jäi parin vuoden opintojen jälkeen kesken Afganistanissa. Olot olivat siellä opiskeluun liian turvattomat. Hän puhuu suomea jo melko hyvin. Apuna ovat olleet pienemmät sisarukset, joista toinen saapui Suomeen vauvana.

Valtosen näkemyksen mukaan oikeusturva ei Suomessa toteudu turvapaikanhakijoiden kohdalla.

Ilmapiiri ohjaa prosessia

Maahanmuuttoviraston linjaukset vaikuttavat aika sattumanvaraisilta myös Hanna Laarin mukaan. Taustalla voi olla vuonna 2015 moninkertaistunut työmäärä ja järjestelmän ruuhkautuminen. Syynsä voi olla myös poliittisen ilmapiirin kiristymisellä.

Hanna Laarin mukaan nykyinen ilmapiiri näyttäisi heijastuvan välillä myös tuomioistuinten päätöksissä.

– Olisi hyvä, että tuomaritkin kohtaisivat turvapaikanhakijoita. Kokonaisvaltainen ymmärrys saattaa jäädä uupumaan – etenkin, jos avustaja ei ole panostanut valituksen laatimiseen. Olen sen omassa työssänikin huomannut, että kun ihmisen tapaa, tapaus saattaakin tuon jälkeen näyttää erilaiselta kuin vain papereiden perusteella.

Demokraatin haltuunsa saamat maahanmuuttoviranomaisten ratkaisut eivät ole oikeusturvan kannalta ristiriidattomia, mutta ne paljastavat kulttuurieroja. Suomalainen viranomainen selvittää kaiken mahdollisen DNA:sta Mojtaban kotikylässä puhuttuun darin murteeseen ja luetteloi hänen taskussaan olleen paperinpalan, jolle on kirjoitettu käsin shiialaisen virren sanat.

Turvapaikkapuhutteluun on kirjattu kuinka Mojtaba kertoo olleensa Afganistanissa käytännössä orpo. Silti viranomaiset eivät tunnu ymmärtävän miksi kiistanalaisen ikätestin perusteella aikuiseksi ja virheellisesti terveeksi todettu Mojtaba ei haluaisi asua Afganistanissa tuhansien kilometrien päässä ainoista perheenjäsenistään syrjityn vähemmistön edustajana. Ei vaikka se ymmärtämiseen ei tarvita luku- tai kirjoitustaitoa.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 38 Demokraatti
ANI SUORASUU - Ann Selinille ei ryppyillä
VARAA PAREMPAAN - Eveliina Heinäluoma haluaa herättää puolueet Helsingissä
KUIN ERI PLANEELTA - SDP:n ja hallituksen sote-linjat eivät kohtaa
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat