Kirjailija kertoo näkemyksistään Helsingin Kruununhaan asunnossa, joka on ollut suvun omistuksessa pidempään kuin Suomi on ollut itsenäinen. Seiniä peittävät katosta lattiaan ulottuvat kirjahyllyt huolimatta siitä, että Donner on hankkiutunut eroon jo useasta tuhannesta teoksesta.

Donner työskentelee yhä päivittäin, ja tässä asunnossa on syntynyt myös satiirinen Suomi Finland -kirja. Siinä Suomea ei kuvata mairittelevasti. Suomi on maa, jossa yhteiskunnalliset erot kasvavat, asenteet maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan kovenevat, nuoret ja koulutetut muuttavat työn perään ulkomaille ja tieteelle suunnatut rahat vähenevät.

Donner kuvailee Suomea myös epäluulon sävyttämäksi pikkusieluiseksi “mukasivilisaatioksi”.

– Suomen kansasta en ole huolissani. Tavallisten kansalaisten asenteet eivät ole ongelma, vaan ongelmana on poliittinen johto. Johtajat ovat juhlapuheissaan ihmisystävällisiä, humaaneja ja avoimia, mutta politiikan käytännön toteutus osoittaa päinvastaista, Donner huomauttaa.

Kirjailija arvostelee jyrkin sanoin Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, jota hän nimittää perussuomalaisten sävyttämäksi.

– Perussuomalaiset pitää muita (hallituspuolueita) epäinhimillisen politiikan panttivankeina ja sen seurauksena 70–80 prosenttia maahanpyrkijöistä lähetetään takaisin.

Toisaalta Donner arvioi myös, että hallitusvastuu voi johtaa jopa perussuomalaisen liikkeen kuolemaan tai ainakin heikentymiseen. Donner vertailee perussuomalaisten tilannetta länsinaapurin maahanmuuttovastaisiin ruotsidemokraatteihin, jotka kasvattavat suosiotaan, mutta oppositiossa.

Hallituksella on edessään joukko suuria uudistuksia, joista Donner ei suuria odota. Edessä on “epäonnistuneen” sote-uudistuksen täytäntöönpano. Donner epäilee myös, että hallitus jatkaa korkeakoulujen rahoituksen leikkaamista samalla kun tuloerot kasvavat.

Jos Donner saisi päättää Suomen puolesta itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden uudenvuodenlupauksista, olisi listalla sivistyksen ja humanismin korostaminen. Donner kertoo pelkäävänsä, että suomalaiset menettävät kykynsä ymmärtää mennyttä, koska kouluissa luetaan yhä vähemmän vanhaa kirjallisuutta.

– Lisäisin tähän myös, että suuri osa poliitikoista ja opettajista kokee englanninkielen olevan ainoan vieraan kielen, jota kannattaa oppia. Se on surullista.

– Minun uudenvuodenlupaukseni 100-vuotiaalle Suomelle olisi, että emme luovu sivistyksen ideaalista.

Odottaako Donner mitään myönteistä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuodelta?

– Voihan olla, että ensi kesän säät ovat paremmat, sanoo Donner ja hymyilee hieman.

Heidi Hakala, Mimma Lehtovaara