ehdokasmainos

Pääkirjoitus

Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Suomen malli on laiha mutta raskas

Maanantaiaamuna elettiin lehtitalojen toimituksissa kiihkeitä hetkiä. Toimittajien radiomastot oli viritetty Hakaniemen taajuudelle, josta odotettiin SAK:n hallituksen kantaa kilpailukykysopimuukseen. Puoli yhdentoista jälkeen puheenjohtaja Lauri Lyly astui selvästi huojentuneena tv-kameroiden eteen ja kertoi kokouksen viestin: SAK:n hallitus oli juuri hyväksynyt neuvottelutuloksen kilpailukysysopimuksesta äänin 14-5.

Vaikka yhteiskuntarauhaa rakentanut uutinen otettiin helpottuneena vastaan, oli puheenjohtaja Lylyn äänessä myös epävarmuuden kaikuja. Samalla kun Lyly antoi ymmärrystä sopimuksen ulkopuolelle jääville liitoille, hän painotti juuri sopimuksen kattavuuden antavan Suomelle vakaan tulevaisuusnäyn ja toiveen uusista työpaikoista.

Suomen mallissa vientialat määrittelisivät palkankorotusten tason. Voi olla, että jatkossa valtakunnansovittelijan pakeille eivät edes pääse muut kuin vientisektorin työmarkkinajärjestöt. Muutos on siis työehtosopimusten riitatilanteissa merkittävä.

Kilpailukykysopimus iskee raskaimmin pienipalkkaisen julkisen sektorin työntekijän tilinauhaan.

Suomen malli on työntekijöille sekä laiha että raskas. Palkkataso on naulattu kiinni pitkälle tulevaisuuteen ja tällä menolla tavallisen työntekijän ostovoima heikkenee useita satoja euroja vuodessa. Raskaimmin kilpailukykysopimus iskee pienipalkkaisen julkisen sektorin työntekijän tilinauhaan. Kolmenkymmen prosentin leikkaus lomarahoihin saattaa olla juuri se ratkaiseva tekijä, että perheen ainoa yhteinen lomareissu vaihtuu kylpyläkäynniksi.

lyly

 

Neuvottelutuloksen hyväksyminen takaa jonkinlaisen linnarauhan kunkin alan varsinaisiin sopimusneuvotteluihin. Siitä huolimatta porvarileirin kauna ammattiliittoja kohtaan on kova. Kokoomus on sydämistynyt ammattiyhdistyliikkeen vahvasta asemasta Suomen tulevaisuutta rakennettaessa ja syyttää käytäväpuheissaan ay-liikettä demokratian halveksimisesta, koska kaikkia yhteiskunnan pelisääntöjä ei laadita pelkästään eduskunnassa.

Syyte on kova, sillä juuri ay-liike on 1800-luvun lopulla tinkimättömyydellään murtanut sääty-yhteiskunnan ja luonut pohjan suomalaiselle demokratialle. Ilman ay-liikettä saattaisimme Suomessa elää monarkiassa.

SDP on joutunut seuraamaan kilpailukykysopimuksen valmistumista vaihtopenkiltä. Olemme toimineet osana demokraattista järjestelmää, mutta ilman todellista valtaa neuvottelupöydässä.

Puheenjohtaja Antti Rinne on tyytyväinen neuvottelutuloksen syntyyn, mutta SDP:n pitää nyt peräänkuuluttaa hallituksen päätöksiä menoleikkausten peruutuksista ja investointien käynnistämisestä. Suomi tarvitsee työtä ja keskinäistä luottamusta, jonka rakentamiseen Suomen malli on vasta hyvä alku. Vatulointien aika on nyt ohi.

JK

Demokraatti uudistui vuoden 2016 alussa viikottaiseksi lukupaketiksi. Olemme saaneet uudistuksesta hyvin ilahduttavaa palautetta. Erityisesti taustoittavia poliittisia juttuja on kaivattu lisää. Saamanne pitää, sillä toukokuun alussa talossamme aloittaa politiikan erikoistoimittaja Simo Alastalo. Runsaan palauttee10n vuoksi myös Yle radio 1:n ohjelmatiedot palaavat lehden takasivulle.

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua. Haudattu talentti

Nimimerkki seuraa ammatikseen urheilua.

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Homoparien vihkimisvitkuttelu uhkaa upottaa luterilaisen kansankirkon

Tämän viikon tiistaina ja keskiviikkona Suomen kirkon papisto kokoontui pohtimaan kirkon tulevaisuutta kukin omassa hiippakunnassaan. Vilinä ja melske oli korvia huumaava, kun pantakauluksiset paimenet täyttivät tuomiokirkot maan joka kolkassa. Kyseisestä kokoontumisesta käytetään nimitystä synodaalikokous, joka järjestetään kirkossa joka kuudes vuosi.

Tämän vuoden kokous käytiin hämmentyneissä tunnelmissa, sillä paine homoparien kirkolliseen vihkimiseen on ainakin etelän hiippakunnissa suuri. Luterilaisen kirkon piispat ovat viime aikaisissa lausunnoissaan pyytäneet papistoa pidättäytymään homoparien kirkollisista vihkimyksistä, vaikka juridisesti vihkimyksille ei ole mitään estettä tasa-arvoisen avioliittolain astuessa voimaan 1.3.2017.

Tilanne aiheuttaa tavallisen papin näkökulmasta suurta hämmennystä, sillä hän voi syyllistyä virkavirheeseen pidättäytyessään homoparin vihkimisestä. Tosin vihkiessään homoparin seurauksena voi taas olla tuomiokapitulin kurinpitomenettely.

Kukaan järkevä ihminen ei tänä päivänä kuitenkaan oikeasti usko, että taivaan portilla kysellään kirkon jäsenkirjaa.

Kysymys homoparien kirkollisesta vihkimisestä osoittaa jälleen kerran kirkon päätöksenteon kankeuden. Vaikka laki tasa-arvoisesta avioliitosta on näyttänyt jo vuosikausia lähitulevaisuuden asialta, kirkko on ollut haluton etenemään asiassa rivakasti. Suurimpana esteenä on kirkolliskokouksen määräenemmistövaatimus kirkkolakiin liittyvissä kysymyksissä. Luultavasti tämä aiheuttaa naispappeuskysymyksen tavoin vuosikymmenten repivän keskustelun kirkon hallintoelimissä.

Kirkon jahkailu ihmisten yhdenvertaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, vahvistaa kuvaa kirkon kovuudesta ja ihmisten arkielämän ymmärtämättömyydestä. Luterilainen kirkko piiloutuu vanhakantaisen oppinsa taakse, eikä aktiivisesti pyri tukemaan yhteiskunnan tasa-arvopyrkimyksiä.

Kuvaava esimerkki on synodaalikokoukseen osallistuville lähetetty keskusteluaineisto, jossa Kuopion piispa Jari Jolkkonen kuvailee kirkon oppia näin: ”Todellinen kirkko on löydettävissä ainoastaan näkyvän kirkon kautta, ei koskaan sen ohi. Suomessa kirkosta eroamisen tekee kipeäksi juuri se, että hengellisesti arvioituna se merkitsee eroa pelastavien armovälineiden yhteydestä ja jättäytymistä omaan varaan.”

Papilla ei siis ole valtaa siunata yhtään mitään tai ketään.

Kirkon olisi nyt syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja perustella homoparien kirkollinen vihkiminen samaan tapaan kuin aikoinaan naispappeus. Silloin kirkolliskokouksessa todettiin, ettei naispappeuskysymys ole mikään pelastuskysymys.

Ei ole muuten homoparien vihkiminenkään. Tällaiset yhteiskunnalliset tehtävät kuuluvat maallisen lain piiriin, eikä niillä ole pelastuksen kanssa mitään tekemistä. Kun kirkossa pyydetään avioliitolle Jumalan siunausta, Jumala itse lopulta päättää mitä Hän siunaa.

Papilla ei siis ole valtaa siunata yhtään mitään tai ketään.

JÄLKIKIRJOITUS

Luterilaisen kirkon oppiviidakko uhkaa muuttaa uskon sisällön mekaaniseksi insinööriuskoksi. Pahimmillaan kristinoppi on vain teoria ilman sidosta käytäntöön eli Marxin sanoin pelkkää skolastista masturbaatiota.

Demokraatti Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Pelkojen hallitseminen on ulkopoliittista viisautta

Pari viikkoa sitten julkistettu Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvitys aiheutti vilkkaan keskustelun. Muiden muassa monet SDP:n keskeiset vaikuttajat, kuten Antti Rinne, Erkki Tuomioja ja Eero Heinäluoma arvioivat selvitystä kriittiseen sävyyn. Asiaan kuuluu, että esitetty kritiikki aiheutti vastareaktion. Selvityksen arveluttaviakaan kohtia ei olisi saanut nostaa tikun nokkaan. Lisäksi kritiikin esittäjiä leimattiin suomettuneisuuden, Kekkosen ja kommunismin ajalla eläviksi menneisyyden haamuiksi.

Monipuolinen keskustelu on sinänsä tervetullutta. Tutkijatkaan eivät voi elää missään koskemattomuuden kuplassa kritiikin ulottumattomissa. Keskustelu on hyödyllistä, jos se vie eteenpäin sekä tutkimusta että siitä seuraavia johtopäätöksiä. Parhaimmillaan keskustelu tuo esiin uusia näkökulmia.

Kaikessa Venäjää koskevassa keskustelussa näyttää kuitenkin nousevan esiin yksi ja sama asetelma, jonka taustalla on kysymys Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Tämän keskustelun asemat ovat valitettavan jähmeitä ja liikkumattomia. Leimakirveitä heilutetaan turhan herkästi puolin ja toisin. Kysymys Nato-jäsenyydestä jakaa poliittista kenttää yleisemminkin mutta jakolinja kulkee myös SDP:n sisällä.

Historian tuntemus ei olisi pahitteeksi, kun arvioidaan ulkopolitiikkaa ja suhdetta Venäjään. Siltä osin Antti Rinteen ja Erkki Tuomiojan Venäjä-selvityksestä esittämä kiritiikki osuu oikeaan. Paasikiviläinen ulkopoliittinen viisaus perustui siihen, että tiedostettiin vastapuolen eli silloisen Neuvostoliiton ajattelutapa. Viisaus pätee nytkin. Venäläisten ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että heidän ajattelutapansa pitäisi hyväksyä. Eikä se ole vanhakantaista suomettumista tai rähmällään oloa.

“Se on suuri ja mahtava kommunismin pelko, mutta kenellä on siitä selko”, Eppu Normaali lauloi 1980-luvulla. Biisi osui asian ytimeen, sillä pelosta oli kysymys ja siitä taitaa olla kysymys nytkin.

Kun Ulkopoliittisen instituutin selvityksessä haravoitiin mahdollisia Venäjä-uhkia mahdollisimman laajalla haravalla, esiin nousi myös epärealistisia pelkoja eli lööppikamaa, kuten Tuomioja totesi.

Tulisi myös ymmärtää, että pelkoja on toisellakin puolella itärajaa. Eristämisen ja saarretuksi tulemisen pelko on historiallisesti osa Venäjän ulkopolitiikan perusteita.

Molemminpuolisten epäluulojen ja pelkojen hallitseminen on ulkopoliittista viisautta.

Venäläistenkin pitäisi ymmärtää tämä. He voivat käyttäytymisellään vaikuttaa, jos kerran haluavat, ettei Nato laajene Ruotsiin ja Suomeen.

JK. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker syventäisi EU:n puolustusyhteistyötä. Junckerin puheita ei pitäisi sivuuttaa olankohautuksella. Suomikin hyötyisi, jos asiassa päästään eteenpäin. Sitä paitsi tässä asiassa jarrumiehenä esiintynyt Britannia taitaa olla nyt pois pelistä.

Demokraatti Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Yli-ihminen saa huippupestin

Viisisataa vaaleilla valittua kokousedustajaa rynnii ensi helmikuussa Lahteen tekemään merkittäviä liikkeen tulevaisuutta koskevia päätöksiä. SDP:n puoluekokous on paikka, jossa sosialidemokraatit luovat nahkansa uudelleen ja lähtevät kuntavaalikentille intoa ja aatteen paloa hehkuen.

Puoluekokouksessa on tarkoitus hyväksyä puolueen uusi periaateohjelma sekä vastata yli 200 puoluekokousaloitteeseen. Kuumin kysymys lienee aloite taitetun eläkeindeksin poistamisesta. Voi olla, että puoluekokouksessa käydään kunnollinen sukupolvisota, ainakin jos demarinuorten ja aloitteen allekirjoittajien puheenvuorojen sävyt eivät syksyn kuluessa pyöristy. Ehkä Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -teoskin kaivetaan esiin arkistojen kätköistä.

Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, henkilövalinnat nousevat kuitenkin puoluekokouksen tärkeimmäksi agendaksi. Puheenjohtajakisa odottaa vielä ensimmäistä rohkelikkoa, mutta kamppailu puoluesihteerin tehtävästä on jo täydessä käynnissä. Tällä viikolla kisaan saatiin ensimmäinen ehdokas, kun Palvelualojen ammattiliito PAMin yhteiskuntasuhteiden päällikkö Hanna Kuntsi ilmoitti halukkuudestaan tehtävään. Kuntsin ilmoitus tuli vain päivä sen jälkeen, kun nykyinen puoluesihteeri Reijo Paananen kehotti Demokraatti.fi-uutissivustolla jäsenistöä käymään keskustelua puoluesihteerin tehtävän painopisteistä.

Eduskuntavaalitappion jälkeen puoluetoimisto on puristettu niin kuiviin, ettei kunnollinen ohjelmatyö ole edes mahdollista.

Puoluesihteeri Paanasen avoin keskustelukutsu tuli tärkeään saumaan, kun mietitään puoluekoneen tulevaisuutta. Eduskuntavaalitappion jälkeen puoluetoimisto on puristettu niin kuiviin, ettei kunnollinen ohjelmatyö ole edes mahdollista. Tässä tilanteessa poliittinen valmistelu on entistä enemmän eduskuntaryhmän harteilla. Vaikka valmistelutyö on monessa kohdin ollut laadukasta, on liikkeen tulevaisuusnäky turhan kapea. Ainakin poliittisen valmistelun painopiste pitäisi tulevan puoluesihteerin johdolla tuoda takaisin Ympyrätalon puoluetoimistoon.

Hanna Kuntsi haluaisi puoluesihteerinä olla SDP:n toiminnanjohtaja, joka rasvaisi järjestökoneen ja selkeyttäisi liikkeen viestintää. Hän siirtäisi puoluekokousaloitteiden tavoin puoluesihteerin valinnan puoluevaltuustolle. Tämä on yksi käyttökelpoinen tapa hahmottaa puoluesihteerin tehtävä. Toinen voisi olla itsenäisen poliittisen roolin omaava puoluesihteeri, joka jakaisi puoluejohtajan mediaesiintymisiä ja kiertäisi Suomea innostamassa alueiden demareita energiseen vaalityöhön. Tällöin järjestökoneen huolto jäisi puolueen hallintopäällikön ja viestintäpäällikön vastuulle.

SDP:llä on vuodesta 1996 lähtien ollut vain kaksi ay-taustaista puoluesihteeriä: Eero Heinäluoma ja Reijo Paananen. Sen vuoksi ammattiyhdistysura ja ”oikea” sukupuoli antavat Kuntsille sopivan etumatkan puoluesihteerikisan alkumetreillä. Mihin juoksu oikein riittää? Siitä päättävät ne 500 valittua.

Demokraatti Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Kurinpalautus suuryritysten verokikkailulle — nyt onkin oikea hetki toimia

Viime viikolla Euroopan komissio ilmoitti, että Irlannin valtio on tarjonnut Apple-yhtiölle veroetuja, joita se pitää laittomina yritystukina. Komissio vaatii, että Applen on maksettava takaisin viime vuosien aikana saamansa laittomat tuet, yhteensä 13 miljardia euroa.

EU:n linja suhteessa verokikkailuun ja jäsenmaiden väliseen verokilpailuun on kiristynyt. Viime vuonna tikun nokkaan nostettiin autovalmistaja Fiatin verokohtelu Luxemburgissa. Aikaisemmilta vuosilta muistetaan kahvilaketju Starbucksin Hollannista saamat veroedut.

Nämä ovat toki yksittäisiä tapauksia, mutta niillä on merkittävää periaatteellista merkitystä. Asenteet ovat muuttumassa.

Suuryritykset eivät voi miten tahansa kilpailuttaa EU:n jäsenmaita tavallisten eurooppalaisten veronmaksajien kustannuksella. Komissio antoi Apple-päätöksellään selkeän viestin sekä monikansallisille suuryhtiöille että unionin jäsenmaille.

Asenneilmaston muutos lisää myös poliittisia mahdollisuuksia säätää lakeja verokikkailua vastaan. Nyt onkin oikea hetki toimia.

Verojen välttely on herättänyt suuttumusta muun muassa viimeaikaisten paljastusten vuoksi. Euroopan parlamentti perusti keväällä erityisvaliokunnan selvittämään niin sanottujen Panama-paperien pohjalta tarpeita uudistaa lainsäädäntöä.

Asenneilmaston muutos lisää myös poliittisia mahdollisuuksia säätää lakeja verokikkailua vastaan. Nyt onkin oikea hetki toimia. Esimerkiksi Euroopan sosialidemokraatit ajavat EU-lainsäädäntöön uudistuksia, joilla varmistetaan, että monikansallisten yritysten voitot verotetaan siinä maassa, jossa ne ovat syntyneetkin.

Euroopan kilpailukomissaari, tanskalainen Margarethe Vestager on tehnyt hyvää työtä. Vestager muistetaan Tanskan liberaalisen Radikale Venstre -puolueen johtajana, joka vei puolueensa sosialidemokraattien johtamaan punavihreään koalitioon ja oli hallitusvastuussa Tanskassa vuosina 2011–2015.

Myös eurooppalaisten puolueiden kesken näyttää nyt ainakin verokysymyksissä olevan mahdollista muodostaa enemmistöjä, joilla sadaan aikaan tärkeitä päätöksiä.

Brexitin jälkeisessä Euroopassa komission viime viikon päätös on myös viesti siitä, miksi ja mihin Euroopan unionia tarvitaan.

Demokraatti Demokraatti

Pääkirjoitus

Demokraatti
Demokraatti

Demarilaivan kapteenilla on kompassi kunnossa

Viime viikonloppuna Tallinnan laivaan oli ahtautunut 1 600 kuntavaaleihin valmistautuvaa demaria. Risteily oli loppuunmyyty jo useita viikkoja ennen varsinaista reissupäivää, joten odotukset hyvästä risteilytunnelmasta olivat korkealla.

Vaikka demarilaiva seilasi keskellä kesämyrskyä, oli risteilyväki hyvällä ilmeellä liikkeellä. Oikeastaan rapsakka merenkäynti kuvaa aika hyvin liikkeen tilannetta myös poliittisessa mediassa. Demarilaivaa koitetaan horjuttaa kaikenlaisilla puhureilla, kuten puheenjohtajakamppailulla ja gallup-ravisteluilla, mutta myrskyn silmässä seilaa kohtuullisen rauhallisella ja tyynellä mielellä monet myrskyt läpikäynyt demariliike.

Yksi rauhoittavista elementeistä risteilyllä oli puheenjohtaja Antti Rinteen punnittu ja vakuuttava esiintyminen. Kapteeni Rinteen kompassineula oli selkeästi paikallaan, kun hän piirteli linjapuheessaan SDP:n kuntavaalien teemoja. Erityisesti risteilyväki kiitti työelämään liittyviä uusia avauksia ja selkeitä linjoja.

SDP vaatii etätyötä mukaan työlainsäädäntöön. Tulevaisuuden työelämää ei voida mitata vain ajalla ja paikalla. Olennaista on mitata aikaansaannoksia ja työn tuottavuutta. Tähän laajentuvat etätyömahdollisuudet tuovat oivan lisän. Lisäksi Rinne painotti, että SDP ei tule hyväksymään matalapalkkojen Suomea. Kokopäivätyöllä pitää jatkossakin tulla toimeen.

Risteilyllä ei tyydytty vain hykertelemään omassa poliittisessa kuplassa, vaan risteilylle oli pyydetty monia asian­tuntijoita demaripiirien ulkopuolelta. Yksi mielenkiintoisimmista puhujista oli Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaa luotsannut Riikka Kämppi. Hän haastoi demariväkeä uuden­laiseen ajatteluun kuntavaalien alla. Hän nosti esiin kolme pointtia, jotka voivat uudistaa perinteisen demareiden vaalityön.

Ensinnäkin Kämppi muistutti, että äänestäjille on puhuttava suoraan. Hänen toinen, kiistanalainen väitteensä oli, että puolueväen puhuttelemiseen ei kannata käyttää aikaa ja energiaa. Viesti on suunnattava suoraan äänestäjille. Kämppi muistutti, että onhan puolueväkikin äänioikeutettuja. Kolmanneksi Kämppi patisti kutsumaan ihmisiä vaalien alla töihin. Liian moni pyytää ihmisiä mukaan tukiryhmään tai sähköpostilistalle. Konkreettinen vaalityö antaa paremman tuloksen.

Demariristeilyltä kotiin eri puolille Suomea lähti energisempi ja yhtenäisempi SDP. Risteily antoi kaivattua itseluottamusta ja intoa kevään puoluekokoukseen ja kuntavaaleihin. Pitkästä aikaa tuntui, ettei jakolinja Jutta Urpilaisen ja Antti Rinteen kannattajien välillä enää piirtynyt selkeästi. Rytmikkäät Antti Antti -huudot puheenjohtajan linjapuheen aikana viestivät siitä, että puolueväki on yllättävänkin selkeästi istuvan puheenjohtajan takana.

Risteilyn tunnelman perusteella Rinteen vetäytyminen puheenjohtajan tehtävästä marraskuun puoluevaltuuston kokouksessa tuntuu nyt erittäin epätodennäköiseltä.

Demokraatti Demokraatti
AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta