Palkittu politiikan aikakauslehti
36€/4kk

Politiikka

Suomessa on edessä ennätysmäinen urakka – muutosjohtaja huolestui: ”Sitten siinä katsottaisiin, leikataanko palveluista vai säästetäänkö henkilöstön kuluista”

LEHTIKUVA / HANNU RAINAMO

Hyvinvointialueille siirtyy 216 000 ihmistä vanhoina työntekijöinä. Kyse on ennätyssuuresta työmarkkinasavotasta.

Heikki Sihto

Demokraatti

Hyvinvointialueiden muodostamiseen liittyy monta superlatiivia. Etenkin työntekijöihin liittyvät luvut ovat valtavia. Koskaan aikai­semmin ei Suomessa ole siirretty 216 000 ihmistä liikkeenluovutuksena, vanhoina työntekijöinä, uudelle työnantajalle. Kyse onkin melkoisesta työmarkkinasavotasta, kun kaikille siirtyville työntekijöille neuvotellaan uudet työ- ja virkaehtosopimukset.

– Neuvottelu-urakka on Suomen vaativimpia ja suurimpia, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien toimitusjohtaja Markku Jalonen sanoo. Kesällä tehtävässään aloittanut Jalonen toimi aikai­semmin, vuodesta 2007 lähtien, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkinajohtajana.

Jalosen mukaan uudistukseen ja henkilöstön asemaan liittyy edelleen paljon kysymysmerkkejä, vaikka jo nykyinen lainsäädäntö antaa hänen mukaansa hyvän pohjan henkilöstön siirtymiselle hyvinvointialueille. Hän arvioi henkilöstöön liittyvän muutoksen kestävän vuosia.

Kyse on myös valtavista rahasummista. Kunta-alan vuotuiset työvoimakustannukset palkat ja sotu-maksut mukaan lukien ovat noin 22 miljardia euroa. Nyt tuosta summasta noin puolet siirtyy hyvinvointialueiden työvoimakustannuksiksi.

Kanta-Hämeen hyvinvointialueen muutosjohtaja Jukka Lindberg suhteuttaa suurten lukujen logiikkaa:

– Henkilöstö on julkisella sektorilla tärkein tuotantotekijä. Iso osa käytetystä rahasta muutetaan ihmistyöksi. Tässä muutoksessa työntekijät ovat keskiössä. Siirtoon pitää panostaa, jotta kaikki turha epävarmuus vähenee ja yhteistoiminta pysyy hyvänä, Jukka Lind­berg sanoo.

Lindberg uskoo, että henkilöstön siirtyminen kunnista hyvinvointialueiden työntekijöiksi tapahtuu suhteellisen kivuttomasti. Suurimmalla osalla työntekijöistä työtehtävät säilyvät ennallaan. Suurimmat muutokset koskevat ylintä johtoa, asiantuntijoita ja tukipalveluissa työskenteleviä. Kanta-Hämeessä siirtyy kuntien palkkalistoilta hyvinvointialueelle noin 6 500-7 000 työntekijää. Lindberg arvioi, että näistä ehkä noin 200-300 työntekijälle tulee työn sisältöön merkittävämpiä muutoksia.

– Kunnissa on jo nyt monella sektorilla hirveä pula työvoimasta. Työntekijöiden siirtyminen hyvinvointialueille ei saa tuntua kohtuuttomalta, eli ei luoda tilannetta, jossa työvoimapula pahenisi, Lindberg sanoo.

Hän korostaa, että henkilöstön siirtyminen hyvinvointialueille ei saa olla vain tekninen. Samalla pitää rakentaa henkilöstöpolitiikka, jolla hyvinvointialueet pärjäävät kilpailussa osaavasta työvoimasta. Hän ei pidä todennäköisenä tilannetta, jossa kunnat ja hyvinvointialueet kilpailisivat merkittävissä määrissä samoista työntekijöistä.

– Työnantajan hyvä brändi, oppilaitosyhteistyö, työntekijöiden palkkaaminen ulkomailta. Nämä ovat esimerkiksi tekijöitä, joilla työvoimapulaan voidaan vastata.

Kyllä tällä mallilla Pohjoismainen hyvinvointimalli todennäköisesti saadaan säilymään Suomessa.

Lindbergillä on hyvä näppituntuma sote-uudistuksiin. Hän oli Kanta-Hämeessä vetämässä jo Sipilän hallituksen sote-uudistusta ja sanoo osallistuneensa ”soten jokaiseen aikaisempaan tuotantokauteen” Hämeenlinnan sosiaali- ja terveysjohtajana. Hän arvioi Sipilän hallituksen sote-uudistuksen kaatuneen suurelta osin liialliseen monimutkaisuuteen ja laajuuteen, vaikka lainsäädännöllisesti se olisikin voinut mennä läpi.

– Tällä kertaa ei tavoitella liian isoa muutosta yhdellä kertaa. Pidän myös tavoitteena olevia sote-menojen kasvun rajoittamista ja säästöjä jollain aikavälillä mahdollisina, kun palveluiden järjestäjien koko kasvaa ja johtaminen keskittyy. Kyllä tällä mallilla Pohjoismainen hyvinvointimalli todennäköisesti saadaan säilymään Suomessa, Lindberg sanoo.

Uudistuksen onnistumisessa iso kysymysmerkki on raha. Niin Lindberg kuin Markku Jalonenkin pitävät olennaisena, että valtio ei lisää sen enempää hyvinvointialueiden kuin kuntienkaan vastuita – ellei myös korvaa täysimääräisesti näistä tulevia kuluja. Ja jos säästöjä joudutaan hakemaan, on henkilöstö siinä todennäköinen kohde.

Lindberg muistuttaa, että hyvinvointialueilla raha ja sen riittävyys ei ole vain pelote tai keppi. Hyvin hoidettu hyvinvointialue voi myös saada ylimääräistä rahoitusta. Esimerkiksi Kanta-Hämeen hyvinvointialue on saamassa alueen kuntien tämän hetkiseen valtion rahoitukseen lisäystä 27 miljoonaa euroa viiden vuoden ajalle. Se merkitsee asukasta kohden 162 euroa.

– Tällä tavalla ajateltuna toiminnan järkevä hoito olisi aika koukuttavaa, jos tuottavuudesta ja tehokkuudesta palkittaisiin, Lindberg sanoo.

Vastaavasti huonosta taloudenpidosta voi saada keppiä. Hyvinvointialue voi joutua samantyyppiseen arviointimenettelyyn kuin kunta, jos se ylittää vuosi toisensa perään budjettinsa. Tämän seurauksena voi edessä olla yhdistäminen toiseen alueeseen. Tämä uhka tosin koskenee vain pienempiä hyvinvointialueita.

Vaikutuksiltaan iso kysymysmerkki on muun muassa hyvinvointialueilla edessä oleva palkkojen harmonisointi eli yhdenmukaistaminen. Se voi merkittävästi nostaa palkkakuluja. Tähän saakka Suomessa palkkaharmonisointi on yleensä tarkoittanut palkkojen nousua.

Nyt työvoimakustannukset ovat yli puolet kuntasektorin toimintamenoista. Kustannushaarukka harmonisoinnille on valtakunnan tasolla arviolta 60-550 miljoonaa euroa. Jalonen pitää todennäköisempänä arviota, jossa liikutaan sadoissa miljoonissa. Harmonisointi alkaa 2023, kun henkilöstö siirtyy hyvinvointialueille.

Hyvinvointialueita koskeva ensimmäinen Sosiaali- ja terveydenhuollon työ- ja virkaehtosopimus (sote-sopimus) tuli voimaan syyskuussa, ja se on voimassa muiden kunta-alan sopimusten tavoin 28.2.2022 saakka. Sopimuksessa on mukana noin 177 500 palkansaajaa Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksesta. Lähes puolet sote-sopimuksen ammattinimikkeiden työntekijöistä on sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Markku Jalonen on jo aikaisemmin arvioinut, että palkkojen yhteensovittaminen merkitsee hyvinvointialueille siirtyville ”kaikkien aikojen tasa-arvo- ja palkkaohjelmaa”.

Mutta. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat on laskenut, että jos koko kunta-alan palkkoja korotettaisiin esimerkiksi yhdellä prosentilla, työvoimakustannukset nousisivat 220 miljoonalla eurol­­la vuodessa. Sote-sopimuksen osuus tästä olisi noin 85 miljoonaa euroa.

– Meidän arviomme on, että kunta-alan ja hyvinvointialueiden taloudellinen liikkumavara on erittäin tiukka. Lisärahaa ei valitettavasti ole näkyvissä kummallekaan. Tämä on työvoimavaltaista työtä, jossa henkilöstökulut ovat suurin menoerä. Tiedän hyvin julkisen talouden tilanteen. Jos hallitus säätää meille lisää vastuita, samalla pitää siihen tulla rahoitus, Jalonen toteaa.

Jalonen pitää uusia vastuita todennäköisinä. Hän viittaa väestökehitykseen ja väestön vanhenemiseen.

Jukka Lindberg muistuttaa kuntien ja hyvinvoinalueiden merkittävästä erosta: tiukassa paikassa kunnat voivat kiristää verotusta, mutta hyvinvointialueet ovat ainakin toistaiseksi valtion rahoituksen varassa. Hänkin on huolissaan mahdollisista uusista vastuista. Hän pitää hyvänä esimerkkinä ikäihmisten henkilöstömitoituksen lisäystä, josta päätettiin viime vuonna.

– Valtionosuuksien lisäys ei tule kattamaan tästä muutoksesta aiheutuvia kuluja. Oma näkemykseni on, että valtion on vastattava uusien velvoitteiden rahoituksesta, Lindberg sanoo.

Hän on huolissaan tilanteesta, jossa valtaan tulisi hallitus, joka suhtautuisi nykyistä nihkeämmin julkisen talouden rahoittamiseen velkarahalla. Hän uskoo, että alijäämäisistä budjeteista halutaan jossain vaiheessa eroon.

– Sote-uudistusta on enää vaikea pysäyttää tai edes jarruttaa. Vaikka rahoitus ei saa kyseenalaistaa ihmisten perusoikeuksien saamista, uusi hallitus voisi kuitenkin päättää, että nyt eletään suu säkkiä myöten. Sitten siinä katsottaisiin, leikataanko palveluista vai säästetäänkö henkilöstön kuluista. Pelkään, että ensisijaisesti keppiä saisivat hyvinvointialueet, Lindberg pohtii.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Palkittu politiikan aikakauslehti
36€/4kk

Huomasitko nämä?

Luetuimmat

Uusimmat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

va. päätoimittaja: Rane Aunimo
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

Tf. chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE