Pääkirjoitukset
15.6.2016 21:01 ・ Päivitetty: 15.6.2016 13:42
Superviikonlopun saldo: yksi poliittinen ruumis
Kaksi vuotta poliittisessa elämässä voi muuttaa kaiken. Kun vielä pari vuotta sitten kokoomusväki söi uuden kuninkaansa Alexander Stubbin kädestä, oli hurmos vaihtunut Lappeenrannan puoluekokouksessa syytöksiin. Mieleen tulee eräs nasaretilainen muutaman vuosituhannen takaa, jonka suosio kesti suunnilleen saman ajan. Stubbin karisma puri niin kauan, kun hänen henkilökohtaisen suosion uskottiin auttavan puoluetta. Kun näin ei lopulta käynyt, hän joutui tylysti vaihtoon. Puolue-eliitiin kuuluvien fariseusten kuiskaukset tarttuivat lopulta kansan mieliin ja Stubb sai mennä.
Lappeenrannan kokouspaikalla oli puheenjohtajan valinnan jälkeen merkillinen tunnelma. Monesta kokousedustajasta näki, ettei puolue selvinnyt tästä kahakasta kuivin jaloin. Moni Petteri Orpoa äänestänyt koki jopa syyllisyyden tunteita Stubbin syrjäyttämisen vuoksi. Monen huulilta saattoi lukea ajatuksen:” Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä.” Jopa Stubbia hanakasti kaatamassa olleet politiikan toimittajat heltyivät tappion hetkellä ylistämään Stubbin jäähyväispuhetta.
Kokoomus luopui vapaaehtoisesti yhdestä suomalaisen politiikan suurimmista tähdistä. Alexander Stubb on yksi valovoimaisimmista ja kansainvälisimmistä poliitikoista miesmuistiin, josta jokaisella suomalaisella tuntuu olevan jokin mielipide. Petteri Orpon onkin nyt syytä tarkkaan miettiä, mitä paikkaa hän Stubbille tarjoaa, ettei puolueen yhtenäisyys rakoile entisestään.
Petteri Orpo on kokoomuksen puheenjohtajana SDP:lle sekä mahdollisuus että uhka. Viime hallituskauden loppujakso pilasi SDP:n ja kokoomuksen välejä merkittävästi. Puheenjohtaja Antti Rinne kiirehti jopa sanomaan, että Stubbin kokoomuksen kanssa hallitusyhteistyö on mahdotonta. Petteri Orpon puheenjohtajuus käynnistää kokoomuksen ja demareiden suhteessa uuden vaiheen. Haasteena on vain se, että molemmat kalastelevat äänestäjiä toistensa vesiltä. Kokoomus esiintyy Orpon johdolla köyhän kansan kaverina, kun taas Rinteen SDP tarjoaa suklaata yrittäjille.
Politiikan superviikonloppu osoitti, että menestynytkin puoluejohtaja voidaan haastaa koska tahansa. Enää ei kukaan puoluejohtaja voi tuudittautua siihen, että hyvä gallup-suosio takaisi automaattisesti uudelleenvalinnan. Kuvaavaa ilmiölle on se, että haastaja puheenjohtajalle voi tulla aivan lähipiiristä. Enää ei ole pyhäinhäväistys haastaa oma oppi-isänsä ”puolueen edun nimissä”.
Superviikonlopun jälkeen poliittinen valokeila kääntyy vääjäämättä syksyyn mennessä SDP:hen. Elokuun gallup-luku kertoo paljon siitä, miten kova demarikentän tarve on etsiä Antti Rinteelle vastaehdokas. Toisaalta puoluekokouksen lähestyminen mahdollistaa SDP:n teemojen nostamisen politiikan keskiöön. Silloin tarvitsemme tuoreita avauksia, joilla SDP lähtee kohti kuntavaaleja 2017. Ydinkysymys lienee, millainen on SDP:n hyvinvointivaltio 2.0.
Enää ei ole pyhäinhäväistys haastaa oma oppi-isänsä ”puolueen edun nimissä”.
JK
Vasemmistoliiton tuore puheenjohtaja Li Andersson kiirehti linjapuheessaan haukkumaan kilpailukykysopimuksen. Käsi sydämellä Li, oletko oikeasti sitä mieltä, ettei Suomen yrityksillä ole kansainvälisillä markkinoilla kilpailukykyongelmaa? Kärkäs saa olla, mutta totuuttakin kannattaa kokeilla.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.