Kotikaupunkini Hämeenlinna ja VR on ollut viime aikoina nokkapokkasilla. Osa junista lakkasi yllättäin pysähtymästä ja moni työssäkäyvä pendelöijä kirosi raskaasti. Töihin ei enää päässyt junalla. Piti rakentaa juna- ja bussielämää.

Voi olla, että satunnaisia matkaajia edulliset Onnibussit innostavat, mutta joka päivä töissä käyvä ihminen arvostaa junan rauhaa, tilaa ja nettiyhteyttä. Bussissa monelle tulee lukiessa ja kirjoittaessa huono olo.

Olen kulkenut junalla lähes päivittäin töihin ja opiskeluihin vuodesta -82. Uskallan siis väittää olevani melkoinen kokemusasiantuntija. Hämeenlinnan junavuorot vähenivät hallituksen säästöjen seurauksena ja VR sai kaiken syyn niskaansa.

Toki VR:n toimissa oli parantamisen varaa. Itseäni raivostutti eniten aikataulu, joka tarjosi Hämeenlinnasta yhteyttä Helsinkiin. Vaihto olisi ollut Tampereella! Voi hyvää päivää, joku tolkku sentään.

Moni opiskelija, joilta meni yhteys Riihimäen ja Lahden välillä oli epätoivoinen, millä päästä kouluun. Vaihtoehtoisia välineitä ei ollut. VR korjasi pahimpia mokia. Jokainen vierailu VR:n johdon pakeilla toi muutaman vuoron lisää. Mietin, että pitäisikö jäädä kynnysmatolle yöksi. En jäänyt.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Tilanne on nyt parempi. Aikatauluasia korjattiin, kun se huomattiin. Vuoroja VR järjesti lisää sen minkä talousraaminsa puitteissa kykeni. Hallitukselta vastaantuloa HML:n liikenteen tueksi ei tullut. Yhä parantamista riittää.

Hämeenlinna ja Riihimäki ovat Helsingin työssäkäyntialueita. Hyvät junayhteydet purkavat pääkaupunkin asuntopulaa ja pakkautumista yhteen kaupunkiin. Tätä kannattaa arvostaa. Radanvarteen asuntoja kaavoittavat kaupungit toimivat viisaasti kokonaisuuden näkökulmasta.

Nyt kuppi kiehahti täysin nurin. VR aiotaan pilkkoa ja antaa säröille paiskottu kruununjalokivi yksityisten firmojen temmellyskentäksi. Suomessa on Venäjän kanssa sama raideleveys. Junaliikenteessä emme ole osa Eurooppaa, vaan oma saari. Kalusto on erilaista kuin muualla.

VR ei ole täydellinen, sillä on paljon puutteita. Puutteet voidaan korjata ilman pilkkomista. Yksityistämistä.

Yksityistäminen ei auta lisäämään junavuoroja, jos raiteet rajoittavat. Yksityistetyllä kalustolla ei voi kiitää raiteilla ohi. Samaan jumiin jää niin julkinen kuin yksityinen veturi, jos hallituksen esittämät ja eduskunnan päättämät raiderahat eivät riitä.

Hallituksen esittämä yksityistämismalli vaikuttaa oudolta. Siitä puuttuu läpinäkyvyys, koska järjestelmään sisältyy ristisubventiota. Siinä suunnitellaan kansallisomaisuuden antamista kansainvälisten voittoa hamuavien yhtiöiden käyttöön.

Ruotsissa ja Britanniassa junaliikenne on yksityistetty. Veronmaksajalle uudistus on tullut kalliiksi. Britanniassa valtio maksaa yksityisille yrityksille (viisi suurinta) noin 3 miljardia puntaa. Yhtiöt tuottavat voittoa puolimiljardia ja jakavat voitosta 90 prosenttia osakkeenomistajille osinkoina. Britanniassa junaliput ovat tuskaisen kalliita.

Sähkömarkkinoiden puolta meillä on kokemusta siitä kuinka Caruna toimii. Halutaanko tämä junaliikenteeseen? EI!

Mitä voi tehdä tavallinen kansalainen silloin, kuun maassa on enemmistöhallitus, joka esittää pöhköjä uudistuksia ja aikoo myydä kansallisomaisuutta alennusmyynnillä maailmalle. Näyttää mieltään ja osoittaa, että toimia ei hyväksytä.

Veturimiehet osoittavat mieltään ja se tarkoittaa, että junat eivät kulje. Moni työssäkäyvä kiroaa, koska korvaavaa liikennettä ei ole. Lakko on vahva mielenilmaus. Toivon, että ihmiset heräävät siihen, miten tärkeää junaliikenne meille on.

Minäkin kiroan mielessäni, koska tiistaina pitää päästä töihin. En kuitenkaan kiroa lakkolaisia – he ovat oikealla asialla. Sydämeni sykkii heille. Manaukseni lentää hallituksen suuntaan: Kasvakoon kielesi karvaa, jos et ymmärrä miettiä uudelleen esitystäsi.