Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Elokuva

Synkin hetki (2017): Winston Churchill käskyttää kurittomat väistämättömien uhrausten taakse perinnetietoisessa draamassa

Äksy vanha herra. Winston Churchill (Gary Oldman) haluaa vain voittaa.

Brittien takuuvarmassa epookkituotannossa kesällä ilmestynyt Christopher Nolanin tekninen sotaelokuva Dunkirk (2017) ja nyt teattereihin Suomessa saapuva Synkin hetki (2017) ammentavat kumpikin brittiarmeijan pelastumisesta pienen ranskalaiskaupungin rantakaistaleelta meren yli kotiin alkukesästä 1940. Joe Wrightin elokuvassa “Dunkerquen ihmeenä” tunnettu siivu historiaa on kuitenkin vain sivutapahtuma, joka osui Winston Churchillin pääministeriksi nousun repivään alkuun.

Toisen maailmansodan ensivaiheita ja -vuosia määritti Hitlerin natsien ja Saksan ennennäkemättömän tuhovoimaisen armeijan Wehrmachtin vastustamaton vyöryminen halki manner-Euroopan. Länsirintaman taistelut alkoivat keväällä 1940, ja jo kesäkuuhun mennessä myös vanha verivihollinen Ranska oli polvillaan.

Isossa-Britanniassa heikko, natsidiktatuuria nöyristellyt ja diplomatiaan viimeiseen saakka uskonut pääministeri Neville Chamberlain sai väistyä. Tilalle nousi monien halveksuma mutta myös arvostama kiukkupussi Churchill, joka kokosi kriisiajan koalitiohallituksen opposition tuella.

Koko konkkaronkka juhlii Euroopan etevintä ja uskaliainta pääministeriä.

Tästä käynnistyy historiallisista kuvauksistaan palkitunkin Wrightin perinnetietoinen näköispatsasdraama, jonka tapahtumat uskalletaan rajata onneksi vain muutamaan viikkoon. Sen aikana alaisilleen, vaimolleen ja työtovereilleen äksyilevä vanha herra Churchill kamppailee paitsi ulkoisia myös sisäisiä vihollisiaan vastaan sekä pyrkii vakuuttamaan epäilijät tulevien uhrausten välttämättömyydestä.

Muun muassa kuuluisaa “Verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä” -puhetta pääsee pitämään viinaan meneväksi ihrakkaaksi pääministeriksi maskeerattu Gary Oldman, joka kasvaa Leonin (1994) korruptoituneesta nilkkipoliisista Hitlerille ja muutamalle muullekin luuta kurkkuun iskeväksi valtiomieheksi.

Elokuvan Churchill on asemastaan huolimatta politiikan protokollan ulkopuolinen, jopa kapinallinen, jolla ei ole luotettuja ystäviäkään. Perhe on alistunut isän julkisen uran ensisijaisuudelle, mutta palkinto on viimein käsillä, kuten vaimoa esittävä Kristin Scott Thomas saa hampaidensa välistä kireän hymyn seasta sanotuksi.

Churchillin vastustajiksi kotimaassa käsikirjoittajat lukevat sotakabinettiin kuuluvat hillityn Chamberlainin ja etenkin juonittelevan, mutta myös avoimesti uuden pääministerin natseja kumartamattoman linjan kyseenalaistavan ulkoministeri lordi Halifaxin. Historiallisia faktoja varmaankin kuta kuinkin kunnioittava tulkinta saa vain elokuvassa niin klassisia latuja kulkevan muodon, ettei siinä ole sijaa minkäänlaisille “yllätyksille”.

ELOKUVA:
Synkin hetki
Ohjaus: Joe Wright
Pääosissa: Gary Oldman, Kristin Scott Thomas, Lily James, Stephen Dillane, Ronald Pickup, Ben Mendelsohn
2017, 125 minuuttia
★★☆☆☆

Ohjaaja Wright tekee siis selvästi voittajien historiaa samaan tyyliin kuin esimerkiksi Steven Spielberg epookeissaan. Elokuvaa katsoessa näkee liian varhain, ketkä ovat menestyjien puolella ja ketkä häviäjien. Halifaxista muotoillaan kiero vehkeilijä, vaikka tämän rauhaa korostavat ajatukset ovat ymmärrettäviä. Tästä syntyy jälkiviisas, latistava vaikutelma, vaikka visuaalinen jälki on kaikkinensa pikkutarkan oloista ja punnittua.

Jonkinlaisiksi erikoisuuksiksi tai sen tavoitteluksi jäävät ohjaajan suosimat toistuvat lintuperspektiivit, joilla kaiketi yritetään ilmavoittaa kamari-, bunkkeri- ja juhlasaliepookin sinänsä laadukasta mutta auttamattoman tunkkaista televisiomaisuutta.

Synkin hetki hehkuttaa paitsi Churchillin sokeaa uskoa sotimisen tarpeellisuuteen myös tavallisen kansan taipumattomuutta ulkoisen uhan ikeessä. Metrovaunuun viedyssä avainkohtauksessa maistuu astia, kun maireaksi ja lempeäksi äkisti nahkansa luova ärhentelijä karistaa omat epäilynsä oikeassa olemisestaan saadessaan tykkilinjalleen rahvaan vankkumattoman hyväksynnän. Kuningaskin kääntää kelkkansa.

Moisen pyhittämisen jälkeen alahuoneelle pidettävä kurinpalautuspuhe on enää pelkkä muodollisuus koko konkkaronkan juhliessa Euroopan etevintä ja uskaliainta pääministeriä syrjäytettyä edeltäjää myöten. Vain nyrpeä Halifax jää murjottamaan orrelle.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE