D-analyysit

Synkkä arvio: ”Kimi Räikkönen ei ole empaattinen eikä sympaattinen vaan egoisti”

Lehtikuva
Kolumnit

KAUKO-AATOS LEVÄAHO

 

Lehtikuva
Kolumnit

KAUKO-AATOS LEVÄAHO

 

Lehtikuva
Kolumnit

KAUKO-AATOS LEVÄAHO

 

Oli flunssainen olo lauantaiaamuna. Avasin TV kakkosen. Siellä oli menossa iloinen liikuntapahtumaohjelma, ja se tempaisi mukaansa.Vetäydyin vällyjen alle lempituoliini ja lähdin juoksupolulle. Flunssainen vaimoni toi pian eteeni salaattilautasen ja kuuman hunajajuomamukin. Siitäpä elämä aukeni. Flunssa parani.

Sitten saatoinkin antautua seuraamaan jääkiekkotrilleriä Oulun Kärpät–Helsingin IFK. Siinä taisteltiin elämästä ja kuolemasta todella tulisesti. Lätkää parhaimmillaan. Kärpät voitti.

Sunnuntaiaamuna vuorossa formulatrilleri jossa oli suomalaismenestystä.

On muuten erinomainen asia, että televisio tarjoaa samanaikaisesti sekä kuntoliikuntaa että huippu-urheilua.

Ei muuten ollut ensimmäistä kertaa huonoa käytöstä häneltä.

Vaikka surkuttelemmekin yleisurheilumme rappiotilaa maailmalla, niin onhan meillä kuitenkin muissa lajeissa – kuten formuloissa ja tenniksessä – maailman huippuja, sekä nyrkkeilyssä Euroopanmestari ja maailmanmestari.

Kimi Räikkönen ei ole luonteeltaan urheilijana empaattinen eikä sympaattinen vaan egoisti. Tämän hän osoitti Bahrainin ajoissa. Vaikkei ollut Kimin vika, että hän murskasi autollaan tallinsa mekaanikon sääri- ja pohjeluut, niin hänen välinpitämättömyytensä tämän terveydestä sai formula- ja muunkin urheilumaailman hämilleen.

Ei muuten ollut ensimmäistä kertaa huonoa käytöstä häneltä. Oppiikohan enää koskaan…

Eikö tehtäviä voisi yhdistää ja saada rahaa enemmän itse urheiluun?

Suomen urheilun aallonpohjasta on muodostunut maailmalla jo ikuisuuskysymys. Nyt olympiakomitea on ryhtynyt parannuspuuhiin. Mika Kojonkoski on syrjässä ja Mika Lehtimäki saatiin houkutelluksi hänen tilalleen. Hyvä valinta, mutta miksi Lehtimäki ei ollut alun alkaen kiinnostunut pestistä? Liian haastavako vai oliko syynä toimitusjohtaja Mikko Salosen ilmoitus, että tullaan pysymään Kojonkosken epäonnistuneilla linjoilla?

Suomessa lajiliitot käyttävät palkkamenoihin 32 miljoonaa euroa. Onko loppuun asti harkittua, että jokaisella pienelläkin lajiliitolla on oma kymmeniätuhansia euroja vievä toimitusjohtajansa? Eikö tehtäviä voisi yhdistää ja saada rahaa enemmän itse urheiluun?

Kun valinnanvapauden katsotaan tuottavan hyviä tuloksia, niin miksi tämä periaate ei sovi urheiluun? On pakko valita porvarillinen lajiliitto?

Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat