– On hyvä pysähtyä katsomaan, miten pitkälle Suomi on kansakuntana kulkenut. Ja puhua siitä, että pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu mahdollisuuksien tasa-arvo, mutta myös sopimusyhteiskunta, hän täsmentää.

– Kansakuntaan ei ole varaa rakentaa erilaisia kerroksia. Tämä on tärkeä viesti Sipilän hallitukselle, sillä se on valinnut selkeästi toisenlaisen linjan.

Tänään Demokraatin vappulehden ilmestymispäivänä vietetään Maarit Feldt-Rannan 50-vuotispäiviä. Nyt kolmatta kauttaan Arkadianmäellä istuva kansanedustaja lähti Uudenmaan Karjaalta mukaan kunnallispolitiikkaan kolmekymppisinä, vasta lasten synnyttyä. Kimmokkeina toimivat hyvin arkiset asiat.

– Kysyin, että miten demareihin oikein pääsisi. ”Make” Kärnä käski soittaa faijallensa, joka toimi johtokunnassa. Menin kokoukseen ja hankin puoluekirjan. Sillä tiellä ollaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan puolustamisen lisäksi moni on varmasti huomannut Feldt-Rannan aktiivisuuden myös Pohjoismaiden suuntaan. Usein harhaanjohtavasi Feldt-Rannan luullaankin tulevan kaksikielisestä perheestä. Hän kuitenkin itse naurahtaa olevansa kyllä ihan suomenkielinen koulutustaustaa myöten. Jos sillä nyt ylipäänsä on väliä.

– Identiteettini on karjaalainen, suomalainen, sosialidemokraatti sekä pohjoismaalainen. Jos vaikka tapaan New Yorkissa hotellin aulassa jonkun norjalaisen, niin kyllä minulla aina läikähtää. Pohjoismaat ovat pohjimmiltaan varsin samanlaiset.

Mutta mikä on kokeneen poliitikon mieleenpainuvin päätös? Hetken mietittyään Feldt-Ranta paljastaa sen löytyvän ihan poliittisen uran alkutaipaleelta ja kunnallispolitiikasta. Hän oli päässyt heti ensi tekijöikseen Pohjan kirjasto- ja kulttuuri lautakunnan puheenjohtajaksi.

– Kunnanhallituksen sedät halusivat lakkauttaa kunnan kirjastobussin. Sitten mietimme, että mikä avuksi.

Hän kehaisee järjestäneensä sellaisen kampanjan, että kuntalaiset lainasivat kirjastoauton kaikki teokset. Teosten ollessa lainassa, autoa ei voinut lakkauttaa.

– Ja se kirjastobussi kulkee muuten vieläkin, Feldt-Ranta nauraa.

Liekkö kyseisen kaltainen päättäväisyys huomattu puolueessakin jo tuolloin, valittiinhan hänet nopeasti puolueen puoluesihteeriksi 2000-luvun puolivälissä.

Kesken haastattelun Feldt-Rannan puhelin alkaa soida. Hän vilkaisee näyttöä, ja hymähtää poikansa Kallen soittavan. Hän vastaa iloisesti mutta lyhyesti, ja pahoittelee häiriötä.

– Tapanani on, että vastaan aina kun lapseni soittaa. Kallekin on asunut jo viisi vuotta omillaan, mutta en halua missata yhtään saumaa kuullakseni hänen ääntään.

Lähestyvä merkkipäivä sekä sisällissodan muistaminen ovat saaneet Feldt-Rannan miettimään paljon sukunsa tarinaa.

– Isoisäni isä muutti Pielavedeltä Inkooseen, ja ilmeisesti sukunimi Feldt on näitä peruja. Tuolloin maattomille annettiin muun muassa saksalaisia sotilasnimiä. Hän oli myös mukana perustanmassa Karjaan suomenkielisen työväenyhdistyksen ja työväentalon perustamista.

– Sitten vuonna 1918 hänet teloitettiin.

Feldt-Ranta kertoo isänsä olleen puolestaan sokea, joka vaikutti etenkin tuolloin vielä voimakkaasti perheen asemaan.

– Olen ensimmäistä sukupolvea, joka sai aloittaa 7-vuotiaana maksuttoman peruskoulun ja olen koko ikäni arvostanut tätä. Jo kotoa olen oppinut, että hyvinvointiyhteiskunta ei tullut taivaasta annettuna tai sattumalta, vaan se oli määrätietoisen yhteiskuntapolitiikan tulosta.

Erityisen huolissaan Feldt-Ranta kertoo olevansa siitä, että sosioekonominen asema sekä koulutus tuntuvat vaikuttavan entistä enemmän siihen, löytävätkö äänestäjät vaaliuurnille vai ei.

– Samalla vaikkapa eduskuntaan läpimenneiden ehdokkaiden vaaleihin käytetyt kampanjamaksut ovat nousseet. Nykyään luku on keskimäärin yli 40 000 euroa.

– Päättäjiksi valikoituvat ne, kenellä on resursseja. Ja tämä näkyy myös päätöksissä.

Kirvestä ei kuitenkaan kannata aivan vielä heittää kaivoon. Esimerkkinä toimii Feldt-Rannan oma kotiseutu, jossa SDP:n kannatus on joka vaaleissa 30 prosentin hujakoilla.

– Olen huolissani, mutta minulla on valoisa luonne. Tulevaisuus ei ole ennalta päätetty, vaan voimme rakentaa sen yhdessä. Siihen voi varmasti vaikuttaa merkittävällä tavalla. Sen takia nousen joka aamu ja kävelen ylös nuo jykevät kiviportaat. Mietin, mistä tulen ja kenen asialla olen.

Feldt-Ranta paljastaa, että ainakaan hänen panoksestaan ei tule jäämään kiinni, etteikö näin olisi myös ensi kevään eduskuntavaaleissa.

– Olen ehdolla. Meinaan jatkossakin tehdä kaikkeni, että SDP:n kannatus on alueellani vahva. Minulle on kauhean vaikeaa vakuutella, että se ei onnistu.