Syystuuli puhalsi Uudenkaupungin kuntavaalikampanjat käyntiin

Kuva: Jaana Vasama
Jaana Reijonsaari ja Pirjo Pesola
Jaana Reijonsaari ja Pirjo Pesola pitävät hyviä lähipalveluita jokaisen ihmisen perusoikeutena.

Kylmä syystuuli pisti lauantaina puolueväen koetukselle Uudessakaupungissa. Perinteisillä syysmarkkinoilla oli kuitenkin hyvä tunnelma ja puolueteltat pysyivät paikoillaan moninaisin keinoin.

Demokraatin haastatteluhaaviin tarttuivat USD:n aktiivit Pirjo Pesola ja Jaana Reijonsaari. Uudessakaupungissa etsitään parhaillaan uusia ehdokkaita listoille. Jaana Reijonsaari kaipaa politiikkaan lisää alle 40-vuotiaita lisää. Tähän toiveeseen yhtyvät varmasti kaikki vakkasuomalaiset aktiivipoliitikot puolueesta riippumatta.

– Monet pelkäävät, ettei heillä ole riittävästi tietoa ja taitoa, jotkut sanovat ettei heillä ole aikaa, toteaa Jaana Reijonsaari, kun mietimme syitä miksi paikallispolitiikkaan lähtemisen kynnys on niin korkea.

– Nyt tarvittaisiin sekä uusia että vanhoja nimiä ehdokaslistoille ja näiden lisäksi tekijöitä. Jokaiselle on tekemistä, tarvittaisiin yhtä lailla käytännön jalkatyön tekijöitä kahvin keittäjiksi ja arpojen myyjiksi kuin myös varsinaisiksi päättäjiksi. Nyt tarvitaan yhteisöllisyyttä, kiteyttää USD:n puheenjohtaja Pirjo Pesola.

Naisten mukaan Uudessakaupungissa puhuttaa juuri nyt palveluverkko, muuttotappio ja terveyskeskuksen tilanne.

– Hyvät lähipalvelut ja turvallinen arki ovat jokaisen ihmisen perusoikeus, toteavat Jaana Reijonsaari ja Pirjo Pesola kuin yhdestä suusta.

 

Jaana Vasama, Uusikaupunki

AVAINSANAT

Antton Rönnholm harkitsee vakavasti puoluesihteerikisaan lähtemistä

Kuva: Petra Peltonen
Antton Rönnholm

Milttonin Brysselin toimiston johtava asiantuntija, valtiotieteiden maisteri M.A. Antton Rönnholm kertoi maanantai-iltana Turussa harkitsevansa vakavasti puoluesihteerikisaan mukaan lähtemistä.

Rönnholm puhui Turun ja Varsinais-Suomen alueen sosialidemokraattien perinteisessä Viidennen päivän juhlassa. Hän pohti puheenvuorossaan SDP:n tulevaa periaateohjelmaa ja ensi vuonna sata vuotta täyttävää Suomea. Naantalista kotoisin oleva Rönnholm toivoi lopuksi paikalla olevien puoluekokousedustajien ottavan kantaa hänen harkintaansa lähteä kisaamaan puoluesihteerin pestistä.

Varsinais-Suomen SDP:n puheenjohtaja, puoluekokousedustaja Vuokko Puljujärvi kommentoi Demokraatille toivovansa useita ehdokkaita kaikkiin puoluekokouksessa valittaviin tehtäviin. Puljujärvi toivoi laajaa keskustelua puoluesihteerin pestin lisäksi myös puolueen varapuheenjohtajien roolista.

Myös Demarinuorten varapuheenjohtaja, puoluekokousedustaja Piia Noronen toivoi, että useat ihmiset lähtisivät kisaamaan puoluesihteerin paikasta.

Yleisesti ottaen tunnelma Rönnholmin puheenvuoron jälkeen oli kannustava.

Utelut puoluekannasta jarruttivat ay-aktiivisuutta – ”Politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla tekemisissä”

Kuva: Anna-Liisa Blomberg
Turkulainen Iris Pitkäaho on aktiivinen ay-liikkeessä ja politiikassa.
Turkulainen Iris Pitkäaho löysi tiensä ay-aktiiviksi ja politiikkaankin, vaikka jälkimmäinen tuntui pitkään kaikelta muulta kuin omalta.

Laborantti, tig-hitsaaja, lähihoitaja ja päätoiminen luottamusmies. Voisi helposti kuvitella, että nämä ammatit kuuluvat eri henkilöille. Tämä kokoelma kuitenkin löytyy yhden naisen, 33-vuotiaan Iris Pitkäahon, työhistoriasta.

– Olen tosi sopeutuvainen ja olen tykännyt hirveästi kaikista töistä, joita olen tehnyt. Elämä on vienyt sillä tavalla, että kun joku ovi on sulkeutunut, on avautunut ikkuna, josta sitten ryömitään ulos, hän vastaa kuplivasti nauraen hänen työhistoriaansa hämmästelevälle.

Turkulaista Pitkäahoa elämä on tuuppinut eri urille pitkälti perheenlisäysten myötä. Ensimmäisen lapsensa hän sai jo 19-vuotiaana. Laborantista tig-hitsaajaksi yksinhuoltaja ryhtyi toisen lapsen saatuaan. Sitten tuli kolmas lapsi ja talouden taantuma. Äitiyslomalta palaavaa odotti lomautus. Pitkäaho päätti hommata ammatin, jossa työtä riittää.

Nuorempana hän oli ajatellut, että lähihoitajaksi hän ei ainakaan ryhdy. Aiemmin hän oli myös vakuuttunut siitä, että vanhustyöhön – takapuolia pesemään – hänestä ei ole, mutta sinne hän lopulta päätyi, vaikka lähihoitajaopinnoissa suuntautumisvaihtoehto olikin hammashoito.

– Vanhusten kanssa työskentelyssä ihanaa on, että voit yrittää parantaa ihmisen viimeisiä vuosia olemalla heidän kanssaan, kohtelemalla heitä ihmisinä ja keksimällä heidän kanssaan kaikkea kivaa. Olihan siellä niitä putsattavia takapuoliakin, mutta kolmen lapsen äitinä olin jo niitä nähnyt, Pitkäaho nauraa.

Sitten tulivat JHL:n luottamusmiesvaalit ja Pitkäahoa kysyttiin ehdolle. Nyt ollaan tässä – taas uudessa unelmaduunissa – hyvinvointialan, vanhus- ja vammaispalveluiden päätoimisena luottamusmiehenä.

Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan.

Ammattiyhdistysliike alkoi kiinnostaa Pitkäahoa ja hän liittyi Toimihenkilöunioniin, kun hän oli valmistunut laborantiksi. Pitkäaho kertoo aina olleensa janoinen tiedolle. Hän haluaa tietää omista ja muiden asioista – oikeuksista ja velvollisuuksista – sekä siitä, missä ja miten häntä ja muita koskevia päätöksiä tehdään.

– Silloin nuorena ainoa asia, joka ehkäisi minua olemasta kunnon liittoaktiivi, olivat puheet siitä, että minun pitäisi miettiä, mitä puoluetta kannatan. Olen kasvanut Jehovan todistaja -perheessä, jossa on pysytty erillään politiikasta ja ay-toiminnasta, hän kertoo.

–Ay-toimintaan oli kuitenkin helpompi lähteä mukaan, mutta politiikka oli pitkään asia, jonka kanssa en halunnut olla missään tekemisissä, kun en siitä ymmärtänyt, hän jatkaa.

Kun politiikka sitten Metalliliiton jäsenyyden aikana alkoi kiinnostaa, hän ryhtyi pohtimaan puoluekantaansa. Vaikka kotona politiikkaa ei puhuttu, on kotoa saatu vahva arvopohja kovin sosialidemokraattinen – solidaarisuutta ja toisten auttamista painottava. Siksi SDP tuntui omalta.

Hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä.

Eroon leimoista

Pitkäahon mielestä puoluepolitiikka saa olla osa ay-toimintaa, mutta on paikallaan pohtia, miten se käytännössä näkyy. Omasta kokemuksesta hän tietää, että takertuminen puoluekantoihin voi olla perin ikävää.

Metallissa hän liittyi osastoon, johon muutkin työkaverit kuuluivat, eikä hän liittyessään ollut sen enempää ”vassari kuin demarikaan”. Hänelle valkeni vasta myöhemmin, että osastoon liittynyt miellettiin automaattisesti vasemmistoliittolaiseksi. Monelle kaverille olikin yllätys, kun Pitkäahosta paljastui demari.

– Minulta tultiin jopa kysymään, että miltä tuntuu olla takinkääntäjä. Mutta enhän minä ollut mitään takkia kääntänyt – oma itseni olin koko ajan ollut! Se harmittaa paljon, että yksi hyvä ystävä sanoi puoluevalintani jälkeen, ettei enää osaa puhua kanssani. Otin sen raskaasti, koska en ollut muuttunut ihmisenä, Pitkäaho muistelee.

Pitkäahon mielestä niin ystävyyksissä kuin ay-toiminnassakin on hölmöä liiaksi tuijottaa puoluekantaa. Pahimmillaan moinen rampauttaa toimintaa, jos jäädään vatvomaan, kuka kuuluu mihinkin porukkaan ja keiden kanssa ”kuuluu” asioita hoitaa.

– Tärkeämpää on pystyä puhaltamaan yhteen hiileen ja hoitaa yhteisiä asioita ja ihmisten edunvalvontaa, Pitkäaho sanoo ja huomauttaa, että yhtä haitallista on puolueen sisällä jakaa ihmisiä erilaisiin demareihin.

Parempaa politiikkaa

Kuntapolitiikassa Pitkäaho on mukana varhaiskasvatus- ja perusopetusjaoston jäsenenä, ja hän pyrkii vaaleissa valtuustoon. Pitkäaho toivoo, että valtuuston toimintakulttuuria voitaisiin kehittää. Nyt valtuustossa pidetään paljon samaa sisältöä toistavia puheenvuoroja, kun jokainen poliitikko haluaa ääneen.

– Miksei voida sopia, että joku ryhmästä kertoo tiivistetysti, millaisia erilaisia kantoja ryhmässä on noussut esiin ja mikä on ryhmän kanta. Miksi tuhlata aikaa samojen asioiden toisteluun, kun tärkeintä on tehdä päätöksiä, hän kysyy.

Hän ehdottaa, että valtuutetut voisivat halutessaan avata omia kantojaan yksityiskohtaisesti esimerkiksi blogeissaan. Toki valtuustoryhmässä tulisi päästä sopuun siitä, että jokainen joskus pääsee salissa ääneen ja esittämään ryhmän kannan.

Kaksi kysymystä

1. Minkä asian haluaisit maailmassa muuttaa?

Ihmisen asenteen toisia kohtaan. Monesti ihmisten kuunteleminen, toisista välittäminen ja heidän hyväksyminen sellaisina kuin he ovat, johtaisi parempiin lopputuloksiin kuin oman kannan ajaminen laput silmillä.

2. Terveisesi sd-kentälle?

Toimitaan yhdessä, autetaan uusia jäseniä ja ehdokkaita ja tuetaan toisiamme!

Iris Pitkäahon haastattelu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -henkilöhaastattelujen sarjaa.

Tutkijademari kaipaa avoimuutta politiikkaan – “Jokaisen veronmaksajan pitäisi saada tietää, mitä verorahoilla on tehty”

Kuva: Henry Toivari
Vilja Siitonen
Politiikassa mukana oleminen on tuonut Vilja Siitoselle esiintymiskokemusta, josta on hyötyä myös tutkijan työssä.

Vilja Siitonen ei ole tavallinen demari. Hän on 32-vuotias luonnontieteilijä, joka on kuulunut puolueeseen jo kuusitoista vuotta. Siitosen luonnonyhdisteitä käsittelevä väitöskirja valmistui kesän aikana ja ensi keväänä on vuorossa jo neljännet kuntavaalit. Ei olekaan perusteetonta sanoa, että Siitonen on sekä tutkija että poliitikko.

SDP on kuitenkin kansainvälinen tasa-arvon ja sivistyksen liike. Miksi se ei sopisi korkeastikoulutetulle naiselle?

– Minulla on kaksi haastavaa, mutta hyvin erilaista hommaa. Ne antavat hyvin vastapainoa toisilleen, sanoo tällä hetkellä kaupunginhallituksen varajäsenenä ja konsernijaoston jäsenenä Turussa toimiva Siitonen.

Tutkijan ja poliitikon roolit ovat monessa kohdassa tukeneet toisiaan.

– Politiikassa ja tutkimuksessa molemmissa täytyy esiintyä jonkin verran. Kaikki tutkimustyötä tekevät eivät nauti siitä. Se, että on ollut mukana politiikassa on auttanut esiintymiseen, kun on tullut kokemusta siitä.

“16-vuotiaana oli paljon selkeämpi kuva maailmasta”

Siitoselle oli jo lukioikäisenä selvää, ettei hän halua politiikasta ainakaan alkuvaiheessa ykkösuraa. Biokemian opiskelu olikin jotain aivan muuta kuin politiikkaa. Siitonen ryhtyi tekemään väitöskirjaansa heti maisteriksi valmistuttuaan. Tieteen tekeminen on vaikuttanut myös hänen tapaan toimia politiikassa.

– Harmaan sävyt, niitä on tullut tosi paljon enemmän, kun tekee tutkimusta työkseen. Asioita ei vaan oteta totuutena, vaan niitä täytyy pureskella ja miettiä eri näkökulmista. Se ei ole tyypillinen tapa tehdä politiikkaa.

– Nuorempana oli paljon selkeämpi kuva maailmasta. Mitä enemmän asioita ajattelee, sitä hankalammaksi ne muuttuvat. Yksi vaihtoehto ei ole enää ehdottomasti parempi kuin toinen, vaan asioissa on hyvät puolet ja huonot puolet. Tietysti se on hyvä, ettei ole enää mustavalkoista ajattelua, mutta se voi olla vaikeampi myydä äänestäjille.

Vilja Siitonen on kokenut tutkimusta tehdessään tärkeäksi sen, että yrittää kertoa myös ulospäin tutkimuksestaan. Hän on muun muassa kirjoittanut Turun Sanomiin tutkimuksesta ja lähettänyt lehdistötiedotteita, kun työ on edennyt.

– Tutkijan työhön kuuluu myös se, että kertoo veronmaksajille heidän omalla kielellään, mitä siinä tutkimuksessa tehdään. Verorahoistahan suurin osa rahoituksesta tulee.

– Se on se, mitä politiikka on minulle antanut. Ei riitä, että tekee asioita. Täytyy myös kertoa ihmisillä, mitä tekee.

“Joudun usein perustelemaan puoluevalintaani”

Kun Vilja Siitonen liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 2000, maailma oli kovin erilainen. Hänen mielestään demareilla oli silloin selkeämpi paikka puoluekartalla, mutta sittemmin muut ympärillä ovat muuttuneet enemmän kuin SDP.

– Kun liityin, tuntui että tämä on varma kotisatama. Maailmantilanne oli hyvin erilainen silloin kuin nyt. Esimerkiksi Perussuomalaiset oli marginaalinen puolue. Emme ole kehittyneet niin paljoa kuin olisi pitänyt, pitäen samalla kiinni perusarvoistamme.

Esimerkiksi ay-liike on tiukasti kytköksissä meihin, mutta kenen puolella se on?

Siitosen mielestä tulisi tunnistaa, kuka on se tämän päivän duunari, joka kaipaa puolustamista.

– Esimerkiksi ay-liike on tiukasti kytköksissä meihin, mutta kenen puolella se on? Meillä on aika paljon korkeasti koulutettuja, jotka ovat pahemmassa tilanteessa kuin perinteiset teollisuusalan duunarit. Ihmisiä yritetään saada yksityisyrittäjiksi ja nollatuntisopimuksista on tullut normi. Meidän pitäisi taistella kaikkien työläisten puolesta.

Korkeasti koulutettuna nuorena naisena Siitonen joutuu toisinaan perustelemaan puoluevalintaansa muille. Hänen mielestään korkeasti koulutettujen naisten on tällä hetkellä vaikea äänestää demareita ja moni valitsee Vihreät.

– SDP on kuitenkin kansainvälinen tasa-arvon ja sivistyksen liike. Miksi se ei sopisi korkeastikoulutetulle naiselle? Vihreät on onnistunut nappaamaan monien mielikuvissa sen paikan, mikä meillä pitäisi olla.

“Äänestämällä viime eduskuntavaaleissa ei pystynyt vaikuttamaan siihen, mikä on Suomen linja”

– Meidän pitäisi pystyä palauttamaan usko politiikkaan. Mikään ei ole mennyt niin kuin viime vaaleissa sanottiin, joten en yhtään ihmettele, jos joku ei nyt halua äänestää, Siitonen toteaa.

Vilja Siitonen lähtisikin palauttamaan uskoa politiikkaan lisäämällä demokratian läpinäkyvyyttä.

– On huolestuttava kehityssuunta, että on koko ajan vaan enemmän salaisia asioita, mitä verorahoilla tehdään. Samoin kuin tutkijoiden pitää kertoa mitä he tekevät, jokaisen veronmaksajan pitäisi saada tietää, mitä verorahoilla on tehty.

Emme me halua, että yksittäiset ihmiset joutuvat maksamaan palveluista hirveitä summia.

Siitosen mielestä SDP:n tulisi palata perusasioihin. Kaikki yhteiskunnan peruspalvelut tulee pitää korkeatasoisina ja ne tulee rahoittaa mieluummin verovaroin kuin palvelumaksujen kautta.

– Meidän ydin on se, että verovaroin pyöritetään asioita. Emme me halua, että yksittäiset ihmiset joutuvat maksamaan palveluista hirveitä summia. Palveluiden pitää myös olla niin laadukkaita, että kaikki haluavat käyttää niitä.

– Uskon, että tämä kiinnostaa kaikkia. Ei se rikas ihminen, joka on maksanut paljon veroja, halua maksaa palvelumaksuja. Eikä se yksinhuoltaja, jolla ei ole rahaa. Tämä asia voisi yhdistää meitä kaikkia. Veroja maksetaan sen takia, että niiden avulla pitäisi kustantaa nämä asiat, Siitonen päättää.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Laitilan demareiden ehdokashaku hyvässä vauhdissa

Kuva: Jaana Vasama
Pertti Pokki, Laitila
Pertti Pokilla on kokemusta kaupunginvaltuustosta seitsemän vaalikauden verran.

Laitilan kaupunginvaltuustossa vuodesta 1989 istunut Pertti Pokki kertoo, että ehdokashaku ensi kevään vaaleihin on Laitilassa hyvässä vauhdissa. Sosialidemokraateilla on koossa jo saman verran ehdokkaita kuin viime vaaleissa yhteensä.

Pokilla itsellään on tähtäimessä kahdeksas kausi kaupunginvaltuustoon. Uusia nimiäkin on listalle saatu, myhäilee mies tyytyväisenä. Laitilassa tärkeiksi vaaliteemoiksi nousevat muun muassa vanhuspalvelut sekä palveluiden mahdollinen ulkoistaminen.

Laitilassa valtuuston koko pienenee neljällä valtuutetulla. Tällä hetkellä valtuustossa istuu kuusi demaria. Pokki uskoo, että kevään vaaleissa saavutetaan samat kuusi paikkaa ja jos oikein hyvin onnistutaan, yksi lisäpaikkakin on mahdollinen.

Pertti Pokki valittiin Varsinais-Suomesta myös puoluekokousedustajaksi ensi helmikuussa järjestettävään SDP:n puoluekokoukseen. Hän odottelee kokousta rauhallisin ja samalla innostunein mielin.

– Toivottavasti keskustelu on avointa ja eteenpäin vievää. Silloin onnistumme, kun katsomme historian kautta tulevaisuuteen, kiteyttää Pokki.

 

Jaana Vasama, Uusikaupunki

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Haatainen: Toivottavasti hallitus ei sokeudu markkinahuumassa

Kuva: Kari Hulkko
Kansanedustaja Tuula Haatainen toivoo, että hallitus sokeutuisi yksityistämishuumassaan.

Hallituksen kannattaisi luopua pakkoyhtiöittämispäätöksestään . Tätä tukee myös kuluvalla viikolla päättynyt lausuntokierros, jossa yli 600 vastaajaa arvioi sote-lakiluonnoksia, toteaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Tuula Haatainen. Haatainen puhui sote-uudistuksesta SDP:n Varsinais-Suomen piirin syyskokouksessa lauantaina Maskussa.

– Erityisesti pakkoyhtiöittämisen ongelmat korostuvat niiden vastaajien lausunnoissa, joissa sote-uudistuksen keskeinen tavoite eli integraatio on jo pitkälle vietyä. Markkinoille pakottaminen herättää huolta myös erikoissairaanhoidon puolella, jossa pelätään monimutkaista hallintoa ja byrokratian lisääntymistä.

– Hallituksen viesti on hyvin yksipuolinen. Työvoimahallinnon palvelut ollaan viemässä yhtiöihin. Ensihoito eli ambulanssitoiminta ollaan yksityistämässä. Terveyskeskuspalvelut sekä sosiaalihuolto ollaan ajamassa markkinoille. Samaan aikaan väläytellään myös yksityisiä sairaaloita. Yksityisille markkinoille pilkotuissa palveluissa voidaan sanoa hyvästit integraatiolle eli palveluiden sujuvalle yhteistoiminnalle, Haatainen toteaa.

– Suomi on niin pieni markkina, että uudistus sisältää suuren vaaran yksityisen tuottajamonopolin synnystä. Riskinä on, että hyvinvointivaltiomme keskeisten palveluiden tuotanto keskittyy muutaman monikansallisen firman toiminnaksi, Haatainen varoittaa.