Lukijaristeily2017

Täällä MM-Lahti, Salpausselkä – tänään se alkaa, maailman suurin maastohiihtoruletti

Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen
Tässä montussa kisataan MM-hiihdossa Lahdessa tänään.

Hiihdon suksihuoltajan työrupeama alkaa kilpailua edeltävänä päivänä. Huoltajat tekevät sääennusteen mukaisia suksitestejä ja yrittävät karsia urheilijoiden suksipakkaa pienemmäksi.

– Tavoite on, että urheilijalla olisi kisapäivänä 2–4 paria suksia, joista valita, kertoi suksihuoltaja Jari Nieminen tiistaina.

Hänen henkilökohtaiset huollettavansa ovat sprinttiä hiihtävä Mari Laukkanen ja normaalimatkoilla kilpaileva Lari Lehtonen.

Kisapäivinä Nieminen tulee kollegoineen työpisteelle vähintään viisi tuntia ennen kisaa. Huoltaja valmistaa sukset urheilijalle, joka valitsee testien perusteella itselleen sopivimman parin. Kahden hiihtotavan yhdistelmäkisoissa valmiiksi pitää saada perinteisen hiihtotavan sukset ja vapaan hiihtotavan sukset.

– Ensin urheilija testaa pidot ja perään luiston. Aina kun lähtö lähestyy, aika kiristyy ja kiristyy. Aina siinä on kiire, Nieminen kuvasi.
Huoltajilla mylly pyörii kaiken aikaa, sillä arvokisoissa startit seuraavat toisiaan tiiviillä rytmillä.

– Kisan jälkeen sukset puhdistetaan, ja sitten ruvetaan suunnittelemaan seuraavaa kilpailua.
Nieminen on kiertänyt talven aikana kaikki maailmancupin kilpailut lukuun ottamatta joulukuista Davosia. Helmikuun alussa hän sai tuntumaa myös ensi vuoden olympiaoloihin Etelä-Koreassa.

– Kielihomma siellä vähän kangertaa. Mutta siksi kisoja (esiolympialaisia) järjestetään, että kisajärjestäjät ottavat opikseen, Nieminen arvioi Pyeongchangia.

Niemisen uran ensimmäiset arvokisat olivat vuoden 1988 naisten ja nuorten MM-kisat ampumahiihdossa Ranskan Chamonix’ssa. Lahdessa vuotta myöhemmin hän oli MM-kotikisoissa voidefirman hommissa ja 2001 MM-Lahdessa mäkihyppääjien huoltajana.

– Aina kotikisoissa on pieni kutina, Nieminen sanoi.

Kaija Yliniemi, Lahti

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Ruotsi on uusi maailmanmestari! – Lundqvist voiton takuumiehenä

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Maailmanmestaruus ei voi huipentua jännittävämmällä tavalla kuin sunnuntaina Kölnissä Kanadan ja Ruotsin jääkiekkofinaalissa.

Kahden viime kauden maailmanmestari Kanada ja Ruotsi antoivat kaikkensa neljä erää, 80 minuuttia jatkoerä mukaan lukien ja päätyivät 1–1-tilanteeseen.

Ratkaisu tuli voittomaalikisassa, jossa Ruotsista osuivat Nicklas Bäckström ja Oliver Ekman-Larsson.

Numeroin 2–1 voittaneen Ruotsin on kiittäminen myös kaikki Kanadan laukaukset torjunutta maalivahtiaan Henrik Lundqvistia.

Kanadan ja Ruotsin keskinäisessä arvokisahistoriassa legendaarinen voittomaalikilpailu nähtiin Lillehammerin olympiaturnauksessa 1994. Silloin Peter Forsberg varmisti viileällä harhautuksellaan Ruotsille olympiakullan.

Maailmanmestaruus oli Ruotsin kiekkohistorian kymmenes. Edellinen oli vuoden 2013 MM-kotikisoista.

Neljäs yritys MM-finaaleissa Kanadaa vastaan sanoi Ruotsille toden. Kanada oli voittanut Ruotsin loppuotteluissa vuosina 1997, 2003 ja 2004.

Ruotsin joukkueesta toisen polven NHL-hyökkääjä William Nylander oli Kölnissä hakemassa hyvitystä isälleen Michael Nylanderille, joka pelasi Ruotsin miehistössä Suomen MM-kisoissa 1997.

Kanadan 1–1-tasoitus kolmannen erän alussa jätti suuhun pahan maun.

Varsinaisella peliajalla Kanadalle sattui toisen erän lopussa ylivoimapelissä emämunaus. Ryan O’Reilly menetti kiekon, jolloin Ruotsi pääsi vastahyökkäykseen.

Kiekko palautui siniviivan tuntumaan puolustajajärkäle Victor Hedmanille, joka sutaisi hätäisesti, ja kiekko meni maaliin Kanadan Calvin Pickardin längistä.

Kanadan 1–1-tasoitus kolmannen erän alussa jätti suuhun pahan maun.

O’Reillyn maalin edestä punnertamassa maalissa ei vikaa ollut, mutta siihen johtanut Ruotsin Elias Lindholmin jäähy oli finaalin päätuomareilta kyseenalainen ratkaisu.

Lindholm sai kaksiminuuttisen korkeasta mailasta, kun Kanadan Travis Konecny ilmehti tilanteessa saaneensa iskun kasvoihinsa. Lindholmin maila tuskin hipaisi Konecnyn julkisivua.

MM-finaalissa oli myös suomalaisosaamista, kun toinen linjatuomareista oli Sakari Suominen. Kolmesti peräkkäin Liigan parhaaksi linjatuomariksi valittu Suominen tuomaroi jo kuudennessa MM-turnauksessaan.

 

Venäjä otti pronssin – Leijonat ei maalannut hyvistäkään paikoista

Kuva: Lehtikuva/Vesa Moilanen
Päät painuivat tappiollisen pronssiottelun jälkeen Suomen pelaajilta.

Jääkiekon MM-kisojen pronssiottelu oli toisen erän lopulle Venäjän näytöstä. Mikko Rantanen sytytti Leijonat kuitenkin kunnon taisteluun toisen erän viimeisen minuutin 1–4-kavennusmaalilla.

Päätöserässä Mikko Lehtonen ja Veli-Matti Savinainen jatkoivat Suomen kiriä maalin päähän Venäjästä. Hurja takaa-ajo päättyi kuitenkin Nikita Kutsherovin 5–3-maaliin ennen päätöserän puoliväliä.
Venäjän 5–3-voitto heltisi erälukemin 1–0, 3–1, 1–2.

Suomen ykkösvahtina aloittanut Joonas Korpisalo palasi maalinsuulle pronssipelissä. Valmennusjohto vaihtoi hänet kuitenkin Harri Säteriin 0–4-tilanteessa hieman ennen ottelun puoliväliä.

Marjamäki ylisti Leijonien taistelua

Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki suhtautui rauhallisesti jääkiekkomaajoukkueen 3–5-tappioon MM-turnauksen pronssipelissä Venäjää vastaan. Marjamäki tunnusti vastustajan taidot ja ylisti Leijonien periksiantamattomuutta.

– Joukkue ei tänäänkään luovuttanut. Miehistä revittiin tässä turnauksessa kaikki irti, mutta se ei enää riittänyt välierässä Ruotsia vastaan eikä pronssiottelussa Venäjää vastaan. Ei mahda mitään, Marjamäki tunnusti tosiasiat C More Sportin haastattelussa.

Pelillisesti Marjamäki löysi maajoukkueesta kaksi kehityskohdetta.

– Erikoistilannepeli ja maalinteon tehokkuus. Niissä annoimme tasoitusta, Marjamäki totesi.
Marjamäkeä arvosteltiin kirpeästi MM-turnauksen alussa Leijonien pelitavasta. Hän kertoi silti nauttineensa ensimmäisestä MM-turnauksestaan päävalmentajana.

– Halusimme ensimmäistä perättäistä MM-mitalia yhdeksään vuoteen, mutta ihan siihen emme pystyneet. Mitalia ei tullut, mutta muistot jäivät. Olen nauttinut tästä kokemuksesta, enkä vaihtaisi päivääkään pois, Marjamäki vakuutti.

Suomi tavoitteli ottelussa 14:ttä MM-mitaliaan. Suomella on MM-kisoista kaksi kultaa, kahdeksan hopeaa ja kolme pronssia eli kaikkiaan 13 mitalia.

MM-kisojen loppuottelussa pelaavat Kanada ja Ruotsi. Finaali alkaa Kölnissä kello 21.45 Suomen aikaa.

Pronssipelien tappioputki jatkui

Suomen MM-pronssipelit kautta aikojen (suluissa järjestäjämaa):

2000 (Venäjä): Suomi–Kanada 2–1
2002 (Ruotsi): Ruotsi–Suomi 5–3
2006 (Latvia): Suomi–Kanada 5–0
2008 (Kanada): Suomi–Ruotsi 4–0
2012 (Suomi/Ruotsi): Tshekki–Suomi 3–2
2013: (Ruotsi/Suomi): USA–Suomi vl. 3–2
2017: (Saksa/Ranska) Venäjä–Suomi 5–3

Päävalmentaja Marjamäki toivoo lisää terävyyttä illan peliin

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Joonas Korpisalo aloittaa maalilla illan pelissä.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Lauri Marjamäki ammentaa tämän päivän Venäjä-pronssipeliin uskoa tilastoista, tai tarkemmin uskosta niiden parantumiseen.

– Kun katsoo tilastoja, meidän maalintekomme tehokkuus, alivoimapeli ja ylivoima, ollaan siinä tilastossa sijalla 11 ja kuitenkin hillutaan näissä kisoissa neljän joukossa. Ehkä siinä voidaan parantaa, Marjamäki arvioi myöhään eilisiltana.

Tarkempi tutkailu paljastaa, että Leijonat on hyödyntänyt maalipaikkansa 16 joukkueesta kymmenenneksi parhaiten, kun osumaprosentti on 8,98. Yhtä kaikki, saman tilaston kärkipaikkaa pitää juuri pronssipelivastustaja Venäjä lukemalla 14,18.

Leijonat odotetusti perui Kölnissä tälle aamupäivälle suunnitellut jääharjoituksensa.
Suomen turnaus on ollut sellaista vuoristorataa, että pronssi jättäisi seitsemän MM-ensikertalaisen joukkueeseen ilman muuta hyvän mielen. Marjamäki ei ennen mitalipeliä kisojen antia vielä summaa.

– Ei vedetä vielä mitään johtopäätöksiä, hän sanoi.

– Olen tosi ylpeä tästä joukkueesta. Tämä (Ruotsi-välierä) oli viides peli, kun oli niin sanottu pakkovoitto, joista neljä me hoidettiin. Tämä oli ensimmäinen, mitä ei pystytty hoitamaan, mutta se oli toisaalta vastustajan hyvyyttä.

”Pitkä on tarina ollut”

Suomen joukkueen kasvu varsinkin USA-puolivälierässä kypsään peliesitykseen takasi Marjamäelle työrauhan eteenpäin.
– Siinä on joukkueellinen hienoja miehiä. Pitkä on tarina ollut. On ollut usko ja luottamus tekemiseen koko ajan, päävalmentaja kuvaili Leijonia.

Korpisalo maalilla pronssipelissä

Suomen jääkiekkomaajoukkue lähtee Venäjää vastaan pelattavaan MM-pronssiotteluun samoin hyökkäysketjuin kuin eiliseen Ruotsi-välierään. Maalilla sen sijaan nähdään muutos, kun Joonas Korpisalo korvaa Harri Säterin aloittavana maalivahtina.

Puolustajia on nyt kahdeksan, kun Joonas Järvinen pelaa Topi Jaakolan parina. Ruotsille kärsityssä 1–4-välierätappiossa Järvinen ei ollut mukana.

Ottelu Kölnissä alkaa kello 17.15 Suomen aikaa. MTV:n lähetys alkaa klo 17.00 ja Radio Novan lähetys vielä aiemmin.

Reima Rautiainen

Tre Kronor hävisi jo kultajuhlakamppailun –  jalkapallolle

Kuva: LEHTIKUVA / CLAUDIO BRESCIANI
Ruotsi on jo hävinnyt, vaikka kultaottelu pelataan vasta illalla.

Ruotsi pelaa illalla jääkiekon MM-kullasta Kanadaa vastaan, mutta yhden kamppailun Tre Kronor on jo hävinnyt: ajatuksissa ollut mahdollisen kultajuhlan järjestäminen Tukholman Kungsträdgården-puistossa ei onnistu. Jalkapallon takia.

Aftonbladet-lehti raportoi, että Kungsträdgården on varattu Euroopan jalkapalloliitolle Uefalle, Solnan Friends Arena -stadionilla keskiviikkona pelattavan Eurooppa-liigan loppuottelun takia.

– Valitettavasti olemme jo varanneet paikan. Jääkiekon menestys on hienoa, mutta me emme voi enää muuttaa tilannetta. Puistoon on rakennettu kokonainen kaupunki, Ruotsin jalkapalloliiton Maria af Geijerstam sanoi Aftonbladetille.

Ruotsin kiekkojuhlat palaavat Sergelin torille pääkaupungin keskustaan, sillä Ruotsin jääkiekkoliitto on varannut torin maanantai-illaksi. Tukholman kaupunki vei urheilujuhlat torilta kymmenen vuotta sitten, turvallisuustekijöihin vedoten. Nyt turvallisuuteen liittyvät ongelmat on kuitenkin ratkaistu, ja nähtäväksi enää jää, juhliiko Tre Kronor torilla MM-historiansa kymmenettä maailmanmestaruuttaan vai kahdettakymmenettä MM-hopeaansa.

STT-TT, Tukholma

 

Pentti Salmi: Taikuria tarvitaan vielä, tervetuloa takaisin Teemu

Siitä on kohta jo kolme vuotta kun Teemu Rannikko pelasi viimeksi maaottelun Susijengin paidassa. Sehän tapahtui MM-kisoissa Bilbaossa Uutta-Seelantia vastaan.

Sen jälkeen Suomen peliälykkäin koripalloilija on pakertanut vain seuratasolla, josta viime viikonvaihteessa palkkiona Suomen mestaruus ja valinta finaalien MVP:ksi.

Kun nyt päävalmentaja Henkka Dettmann on julkistanut 34 pelaajan ehdokasringin tuleviin suurkilpailuihin, niin sieltähän löytyy taas taikurin nimi.

Joten tervetuloa takaisin, Teemu.

Tietysti somessa maailmanparantajat antavat syyskuussa 37 vuotta täyttävälle Rannikolle jo nyt huutia, ettei jalka muka enää riitä kansainvälisissä karkeloissa. Kuitenkin tälläkin kaudella ketarat riittivät Euroopan kentillä vallan mainiosti mestareiden liigassa, josta tehokkuutta osoittavat 12,6 pisteen ja 6,9 passin keskiarvot.

Onneksi kukaan ei sentään kyseenalaista Teemun pelinjohtoa, mikä mielestäni on tämän pallopelin merkittävin taiteenlaji. Rannikon tapaista johtajaa tarvitaan siis Helsingissä elo-syyskuun vaihteen EM-koriksessa. Siinä on samanlaista karismaa, mitä Jorma Pilkevaara toi maajoukkueeseen 50 vuotta sitten.

Silloinhan Euroopan mestaruudesta kisattiin edellisen kerran Helsingissä ja ”Pilkku” valittiin kisojen ykkösviisikkoon. Kukaan toinen suomalainen miespelaajahan ei tätä kunniaa ole vuosien saatossa arvokisoissa saanut.

Lätkähuuma saa kiittää voittokulustaan nimenomaan joka niemeen ja notkelmaan nousseiden jäähallien lobbareita.

Rannikon johtamana Joensuun Kataja vei siis odotetusti Suomen mestaruuden. Eihän se mikään yllätys ollut, joukkueen pelaajamateriaali oli yksinkertaisesti muita parempi. Salo käpristeli vastaan ja pelasi seurahistoriansa parasta korista, mutta paremmilleenhan ei pitkässä juoksussa voi mitään.

Kun Vilppaan joukkueenjohtaja Keijo Poutiainen keskiviikkona palkittiin pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta seuratyöstään Koripalloliiton juhlagaalassa Heikki Tuomala –plaketilla niin finaalitappio oli jo unohtunut ja hopea maistui sittenkin maukkaalta. Hopea ei ollutkaan häpeä, vaan se oli voitettu mitali.

Korisliiga keräsi tällä kaudella ensi kertaa yli tuhannen katsojan keskiarvon matsia kohden, mikä tietysti osoittaa kiinnostuksen kasvua. Valitettavasti pelihallitilanne on onneton, meillä on pelipaikkoina ”puolapuuhalleja”, jotka eivät ole katsojille enää nykypäivää. Se karkottaa satunnaisia kävijöitä, lajifriikithän menevät sen sijaan vaikka millaiseen murjuun.

Mistähän löytyisivät sellaiset puolestapuhujat, jotka saisivat palloiluhalli-idean iskostettua päättäjien arvomaailmaan? Tosiasiahan on se, että lätkähuuma saa kiittää voittokulustaan nimenomaan joka niemeen ja notkelmaan nousseiden jäähallien lobbareita.