Taidehotelli kokoaa joukkorahoitusta

Art Hotel Helsingillä on tonttivaraus (kuvassa punaisella) Helsingin Jätkäsaaressa.

Helsingin Jätkäsaareen suunnitteilla oleva Art Hotel Helsinki järjestää ensimmäisen joukkorahoituskampanjansa Mesenaatti.me -alustalla.

Art Hotel Helsingin tonttivaraus on osoitteessa Välimerenkatu 18. Arkkitehtitoimisto Futudesign on suunnitellut ensimmäisen luonnoksen kahdeksankerroksisesta rakennuksesta, jossa ylimpänä sijaitsee puinen mökkikylä.

Art Hotel Helsinki on suomalaiseen nykytaiteeseen pohjautuva aito taidehotelli. Sen konsepti perustuu luovuuteen, huipputaiteeseen, ekologisuuteen ja paikallisuuteen. Hotellista on tarkoitus tulla taiteilijoiden ja kaupungin asukkaiden yhteinen kokoontumispaikka, joka lisäisi kulttuurin näkymistä, kuulumista ja vahvistumista pääkaupungissa.

Suuri joukko suomalaisia eri alojen eturivin nykytaiteilijoita luo taidehotelliin luo oman hotellihuoneensa. Mukana hankkeessa ovat muun muassa Jan-Erik Andersson, Lauri Astala, Martti Jämsä, Pekka Jylhä, Mika Kaurismäki, Rosa Liksom, Stefan Lindfors, Sofi Oksanen, Silja Puranen ja Anu Tuominen.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Renée Fleming ja Lucinda Williams Helsingin juhlaviikkojen säteileviä naistähtiä

Upea amerikkalainen laluntekijä Lucinda Williams tulee Huvilatelttaan elokuussa.

Helsingin juhlaviikot täyttää jälleen pääkaupungin kulttuurilla. 17.8.–3.9.2017 on luvassa kymmenittäin konsertteja klassisesta Huvila-teltan hämyyn, esittäviä taiteita, kaupunkitapahtumia sekä taide-elämyksiä videoinstallaatiosta virtuaalitodellisuuteen. Samalla juhlitaan 100-vuotiasta Suomea uudelleen löydetyillä klassikoilla, hyvillä teoilla sekä musiikillisilla terveisillä naapurivaltioista.

Tanssiteatteria Belgiasta ja uniikkia Tshehovia

Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraileva, uskollisen yleisön niin kotimaassaan kuin kansainvälisesti kerännyt belgialaisryhmä Peeping Tom tunnetaan taidokkaasta, mustan huumorin sävyttämästä tanssiteatteristaan. Juhlaviikoilla nähtävä ”Moeder” (Äiti) on perhesuhteita tutkivan trilogian itsenäinen toinen osa.

Dublinilais-lontoolaisen Dead Centren ”Chekhov’s First Play” perustuu Anton Tshehovin ensimmäiseen, nimettömäksi jääneeseen näytelmäkäsikirjoitukseen. Energinen teos koetaan lavan tapahtumia purkavan kommenttiraidan kera, jonka yleisö kuulee omista kuulokkeistaan.

Helsingin juhlaviikkojen muita kansainvälisiä teatterivierailuita ovat espanjalaisen Agrupación Señor Serranon siirtolaisuutta käsittelevä ”Birdie” yhteistyössä Korjaamon Stage -festivaalin kanssa sekä ranskalaisen Blick Théâtren fyysistä teatteria ja nukketeatteria omintakeisesti yhdistävä ”[Hullu]” yhteistyössä Sampo 2017 -festivaalin kanssa.

Juhlaviikoilla kantaesityksensä saavat koreografi Sari Palmgrenin Kaarelan alueen puutarhoihin sukeltava kävelyteos ”Aidatut unelmat” yhteistyössä Zodiak – Uuden tanssin keskuksen kanssa sekä sirkustaiteilija Sanna Silvennoisen ja fyysisen komedian Thomas Moncktonin ”The Artist”, joka viihdyttää suursuosion saavuttaneen ”The Pianistin” jalanjäljissä.

Uudelleen löydettyjä klassikoita

Juhlaviikkojen klassisen musiikin ohjelma ottaa varaslähdön festivaaliin jo perjantaina 11.8., kun Esa-Pekka Salonen johtaa tuoreen sellokonserttonsa Suomen ensiesityksen Suomen kansallisoopperassa. Solistina nähdään saksalais-ranskalainen Nicolas Alstaedt.

Ensimmäisen festivaalipäivän iltana Musiikkitalossa koetaan yli 80 vuotta sitten viimeksi esitetty suomalaisen musiikkihistorian helmi, Väinö Raition ”Prinsessa Cecilia”. Oopperan päärooleissa loistavat muun muassa Johanna Rusanen-Kartano ja Waltteri Torikka. Uudelleen löydettyjä klassikoita nostetaan esiin myös seuraavana päivänä, kun Dmitri Shostakovitshin ”Nenä”-oopperasta aikoinaan sensuroidut ja vastikään löydetyt interludit sekä Igor Stravinskyn Pietarin konservatoriosta löydetty ”Hautajaislaulu” saavat viimein Suomen ensiesityksenä Susanna Mälkin johdolla.

Suomen itsenäisyyden merkkivuotta juhlistetaan ainutkertaisella elokuvakonsertilla, kun Kansallisen audiovisuaalisen arkiston restauroima dokumenttielokuva ”Finlandia” (1922) saadaan taas valkokankaalle kera säestyksen, joka koostuu aikansa klassisen musiikin avainteoksista Erkki Melartinista Toivo Kuulaan ja Jean Sibeliukseen.

Huippuorkesterivierailuiden sarjaa Juhlaviikoilla jatkaa Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri Sakari Oramon johdolla. Säihkyvän illan kruunaa yhdysvaltalainen tähtisopraano Renée Fleming. Iltapäivän etko-ohjelmassa ruotsalaisia ikivihreitä tulkitsevat Krista Siegfrids ja Tomi Metsäketo.

Renée Fleming.

Soulin, countryn ja calypson legendat kohtaavat Huvila-teltassa

Huvila-teltta toimii tuttuun tapaan musiikillisten tyylilajien ja maailmankolkkien sekä alansa legendojen ja nuorten kykyjen tunnelmallisena kohtaamispaikkana. Ensimmäistä kertaa Suomessa konsertoiva, vastikään Grammylla palkittu William Bell on Memphis-soulin harvoja elossa olevia legendoja sekä yhä samplattu ja versioitu sielukas tulkitsija.

Finlandia-talon vuonna 2013 mykistäneen country-legenda Lucinda Williamsin vahvan tulkinnan ytimessä taas ovat riipaisevat tarinat Amerikan sydänmailta.

Americanan kaiut kuuluvat myös tuottajana muun muassa Bob Dylanin, Neil Youngiin ja U2:n äänimaailmoja rakentaneen, Huvilassa tuoreen ”Goodbye to Language” -albuminsa tiimoilta konsertoivan Daniel Lanois’in instrumentaalimusiikissa. Alansa pioneereihin kuuluu lisäksi calypson kiistaton kuningatar, yhä kovassa vedossa oleva Calypso Rose. Trinidadtobagolainen Rose on tehnyt Karibian musiikkityylejä tunnetuksi jo 50-luvulta alkaen.

Maailmanmusiikkisoundeja Huvilaan tuovat myös meksikolais-yhdysvaltalainen, indie-mamboksi musiikkityylinsä ristinyt Orkesta Mendoza, länsi-afrikkalaisesta musiikkiperinteestä tuoreesti ammentavat Blick Bassy ja Vaudou Game sekä lattaricovereilla ja fuusiojazzilla yllättävä espanjalainen Patax. Vuoden kiinnostavimpiin musiikki-ilmiöihin kuuluva israelilainen Victoria Hanna taas yhdistelee musiikissaan hip hopia, elektroa sekä heprean- ja arameankielistä vokaalitaidetta.

Kotimaisista suosikeista Huvilassa kuullaan ”Talvikuningas”-scifi-eepoksensa läpi soittava CMX, kesän ainoan keikkansa heittävä Olavi Uusivirta, harvinaislaatuisen koko illan huutokattauksen tarjoileva Mieskuoro Huutajat sekä Rajattoman, Club for Fiven ja Forkin muodostama AcaCartelli.

Jazzpianisti Aki Rissasen trio tuo Huvilaan Leevi Madetojan sävellyksiin perustuvan ”Sininen syksy” -konsertin, ja lapsia viihdyttää Orffien ”Haloo Kalevala”.

Cate Blanchett puhuttelevassa videokollaasissa

Helsingin Taidehallin valtaava, saksalaistaiteilija Julian Rosefeldtin ”Manifesto” on kunnianosoitus taidemanifestien traditiolle. Kiitetty ja kohuttu 13-kanavainen videoinstallaatio on aiemmin nähty muun muassa Berliinissä ja New Yorkissa. Historiallisia tekstejä nykypäivän kontekstiin yhdistävän videokollaasin 13 eri roolihahmoa näyttelee australialaistähti Cate Blanchett, jonka elokuvia on syksyn aikana esillä myös Elokuvateatteri Orionin arkistosarjassa.

Suomen valokuvataiteen museo esittelee yhdysvaltalaisvalokuvaaja Francesca Woodmanin (1958–1981) retrospektiivin ”Enkelinä olemisesta”. Woodmanin lyhyen uran aikana syntyneet kuvat ja videoteokset ovat intiimejä tutkimusmatkoja sukupuoleen, ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen.

Taiteilija Kaisa Salmen Suomi 100 -vuoden ohjelmaan kuuluva ”#tekoja” kutsuu suomalaiset ottamaan toisensa huomioon pienillä teoilla edes yhden päivän ajan. Hyvän tekemisen kesä huipentuu 26.8., jolloin Juhlaviikoilla kokoonnutaan yhteen syventämään ajatuksia empatiasta. Salmi tunnetaan muun muassa Oulun ja Turun keskustan sekä Eduskuntatalon portaat vallanneista kukkateoksista sekä 1918 tapahtumiin liittyvästä ”Fellmanin pelto” -suurperformanssista.

Taiteiden yönä 24.8. Senaatintorille nousee historiallisten puutarhojen viehkoa tunnelmaa henkivä ”Salainen puutarha”, jonka innoituksena toimii viime vuonna Kaartin lasaretin täyttänyt koko perheen puutarha- ja tapahtumakeidas.

Tallenna

Tallenna

Keskustelua aiheesta

Vasemmistojohtajat korostivat tutkitun tiedon merkitystä: ”Tässä ajassa tarvitaan vahva vastavoima populismille”

Kuva: Jari Soini
Työväenliikkeen kirjaston 30-vuotista taivalta juhlistettiin isolla joukolla.

Työväenliikkeen kirjasto juhli maanantai-iltapäivänä 30-vuotissyntymäpäiväänsä hyvässä seurassa. Sörnäisten rantatien tiloihin kokoontui suuri joukko kirjaston käyttäjiä, ystäviä ja yhteistyötahojen edustajia.

Kirjastoa ylläpitävään Työväenperinne ry:hyn kuuluu nykyisin 34 jäsenyhteisöä, joukossa vasemmiston molemmat eduskuntapuolueet, keskeiset ammattiliitot, työväen kulttuuri-, sivistys- ja urheilujärjestöt sekä talouselämän puolelta muun muassa Tradeka.

Niin SDP:ssä kuin vasemmistoliitossakin Työväenliikkeen kirjaston panos työväenperinteen tutkimuksessa ja vaalimisessa noteerataan korkealle. Niinpä molemmista puolueista tervehdyksen juhlivalle kirjastolle toivat itse puheenjohtajat.

– Tämä kirjasto tallentaa ja kertoo sitä historiaa, jolla suomalaista hyvinvointivaltiota on rakennettu sivistyksen ja kulttuurin varaan. Se suvaitsevaisen ja avoimen yhteiskunnan rakennustyö on kestänyt vuosikymmeniä, ja keskeisenä osana siinä on ollut, että päätökset on pyritty perustamaan tutkitulle tiedolle. Siitä syystä tämän kirjaston merkitys on todella iso, sanoi SDP:n tervehdyspuheen pitänyt Antti Rinne, joka kertoi itse tutustuneensa Työväenliikkeen kirjaston toimintaan  ensi kerran 1990-luvulla, jolloin hän syvensi tietämystään ammattiyhdistyslikkeen tiettyjen osa-alueiden toiminnasta tutkimustyön kautta.

– Tässä ajassa tarvitaan tutkittua tietoa, tässä ajassa tarvitaan vahvaa vastavoimaa populismille ja niille erilaisille hämärän aatteille, jotka eri puolilla Eurooppaa, mutta myös  globaalisti myllertävät.  Sen takia on tärkeää, että tämänkaltaista kirjastotoimintaa pyritään viemään eteenpäin suomalaisessa avoimessa yhteiskunnassa.

Rinne sanoi toivovansa, että SDP voi jatkossakin olla tukemassa Työväenliikkeen kirjaston toimintaa, kun kirjastoala ja koko tietoyhteiskunta tulevat kokemaan suuria muutoksia.

– Tekoäly tulee varmasti ihan jo lähivuosina tulee vaikuttamaan toimintakulttuuriimme, ja se tulee muuttamaan maailmaa aika paljon. Myös kirjastoja ja tietokantojen käyttöä, ja uskonkin, että tulevaisuudessa entistä useammilla on mahdollisuus hyödyntää tämänkin kirjaston arvokkaita aarteita.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson nauratti yleisöä toteamalla, että Työväenliikkeen kirjaston syntymävuoden 1987 merkkitapauksiin on liitettävä myös erään turkulaisen Li-tytön syntymä.

– Ilman Työväenliikkeen kirjastoa, ilman sitä työtä, joka pohjautuu siihen tietoon, mitä tästä kirjastosta löytyy, ei työväenperinne säilyisi hengissä ainakaan nykyisessä laajuudessaan. Ja ilman työväenkirjastoa ja siellä tehtävää työtä on olemassa riski, että ymmärrys siitä, mitä kaikkea työväenperinteeseen liittyy ja on historian saatossa liittynyt, pikku hiljaa murenee, pohti Andersson.

Keskustelua aiheesta

Hitlerin ja Mannerheimin välisestä keskustelusta tehty nauhoite lahjoitettu

Kuva: Arja Jokiaho
Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.

Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen lahjoitti Lahden Radio- ja tv-museolle historiallisen äänitteen, jolle on tallennettu osa valtakunnankansleri Adolf Hitlerin ja marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin välisestä keskustelusta 4.6.1942.

Lahden radio- ja tv-museo avataan yleisölle perusteellisen remontin jälkeen 28.2.2017. Uusitun museon avajaisia vietettiin 27.2.

Hitler-äänite tehtiin Mannerheimin 75-vuotispäivänä juhlajunassa Mannerheimin salonkivaunussa. Hitler piti lyhyen onnittelupuheen ja luovutti marsalkalle korkean saksalaisen kunniamerkin.

Onnittelupuheen nauhoitukseen oli saatu ennakkoon Hitlerin lupa. Puheen äänityksestä vastasi Yleisradion teknikko Thor Damen, mutta sitä valvoi päämajan tiedotusosaston päällikkö, kapteeni Kalle Lehmus.

Salonkivaunussa alkoi vapaamuotoinen keskustelu, jonka nauhoittamisesta ei ollut sovittu etukäteen. Damen alkoi kuitenkin äänittää keskustelua. Kalle Lehmus käski lopettaa äänityksen, kun keskustelun luonne selvisi.

Tämä 17-minuuttinen nauhoitus on tiettävästi ainoa dokumentti Hitlerin ei-julkisesta puhe- ja keskustelutyylistä. Tallenne on kuultavissa Ylen Elävässä arkistossa.

Ääninauha luovutettiin pian sinetöitynä valtion “tiedoituslaitoksen” sensuuripäällikkö Kustaa Vilkunalle, joka puolestaan lahjoitti sen Yleisradiolle vuonna 1957.

Nauhoitteesta on aikoinaan teetetty saksankielinen litterointi, joka on myös käännetty suomeksi. Litterointi ja käännös annettiin alkuperäisen ääninauhan mukana Radio- ja tv-museolle.

Keskustelua aiheesta

Amerikkalainen kielitieteilijä Eugene Holman Yhdysvaltojen tilanteesta: ”On vain ikävä, että ennusteeni näkyvien vähemmistöjen olojen huonontumisesta toteutui niin nopeasti”

Kuva: Jari Soini
Eugene Holman opetteli suomea jo vuonna 1958, jolloin hän aloitti kirjeenvaihdon SDP:n puoluetoimistossa työskennelleen Anneli Koiviston kanssa.

Amerikkalaisen kielitieteilijän Eugene Holmanin koulukavereissa The Bronx High School of Sciencessä oli paljon Saksasta paenneiden juutalaisten lapsia. Muutama heistä oli syntynyt keskitysleirillä. Myös opettajat olivat tavalla tai toisella holokaustin uhreja. Heidän kokemuksensa olivat läsnä.

– Sen ikäinen ei yleensä tiedä vielä tällaisista asioista. Tajusin, että kansanmurhia tapahtuu, Holman sanoo.

Holmanin perhe oli keskiluokkainen ja asui New Yorkin Queensissa viheralueella. Suurin osa oli afroamerikkalaisia, mutta heidän joukossaan asui myös valkoihoisia. Rotuerottelua ei kuitenkaan heidän arjessaan näkynyt.

Holman oli kolmannella luokalla oppikoulussa, kun Adolf Eichmann jäi kiinni Argentiinassa vuonna 1960. Sitä seurasi oikeudenkäynti vajaa vuotta myöhemmin Israelissa. Eichmann ei ollut suoraan tappanut ketään, mutta hän oli ollut vastuussa juutalaisten tunnistamisista ja kuljetuksista keskitysleireille.

– Ymmärsin silloin, mitä tarkoittaa vastuu, Holman vakavoituu.

He seurasivat tilannetta ja keskustelivat aiheesta koulussa. Nuorukaisen tunteet olivat sekavat.

– Holokaustin historiaa lienee dokumentoitu parhaiten. Myös Yhdysvaltojen historiassa on verisiä ja inhottavia tapahtumia, mutta niitä ei opeteta samoin, Holman luonnehtii.

Holman iloitsee nykyisten mustien nuorten aiempaa paremmista kouluttautumis- ja etenemismahdollisuuksia. Silti joissakin asioissa tilanne on mennyt taaksepäin, ja köyhyys on iso ongelma.

– Enää ei ole kyse vain mustien oikeuksista, vaan kaikkien näkyvien vähemmistöjen oikeuksista, Holman selvittää.

Holman on kiinnostunut pseudo- eli näennäishistoriasta. Miten paljon monet asiat voivat vaikuttaa ihmisiin, vaikka ne eivät pidä paikkaansa. Tämän myös Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on ottanut aseekseen.

– Internet on antanut mahdollisuuden levittää valheellisia tietoja. On vain ikävä, että ennusteeni näkyvien vähemmistöjen olojen huonontumisesta toteutui Yhdysvalloissa niin nopeasti, Holman kiteyttää.

Lue koko Eugene Holmanin laaja haastattelu torstain 16. 2. Demokraatista ja katso video.

”Je suis flatté!” – sarjakuvataiteilija Ville Rannasta ranskalainen ritari

Kuva: Antti Nylen
Ville Ranta.

Demokraattiin säännöllisesti piirtävä sarjakuvataiteilija Ville Ranta saa Chevalier dans l’Ordre national du Mérite -arvonimen. Tunnustus luovutetaan hänelle Ranskan suurlähetystössä Helsingissä tiistaina. Ranta saa tunnusmerkkimitalin ja hänestä tulee samalla ranskalainen ritari.

Piirtäjä palkitaan siviiliansioista Ranskan hyväksi tehdyssä työssä.

Ville Ranta tuntee ranskalaisen kulttuurin ja hallitsee kielen.

– Je suis flatté! (Olen imarreltu), puhelimessa tavoitettu taiteilija kommentoi Demokraatille.

– Se luovutetaan minulle huomenna. Enkä ole kuullut vielä perusteluja, miksi minulle ritariprenikka annetaan, Ranta kertoo.

Osuutta on ainakin sillä, että Rannalta on julkaistu kuusi teosta Ranskassa. Lisäksi hän tekee ranskankielistä sarjakuvablogia.

– Olen muutenkin verkottonut sinne, sarjakuvapiirtäjänä ja pilapiirtäjänä myös, hän lisää.

– Sitä kautta se tulee, että minulla on tämä Ranska-linkki.

Sitä kautta se tulee, että minulla on tämä Ranska-linkki.

Ranta sanoo, että ranskalainen vaikutus näkyy hänen piirrostyylissään.

– Olen ihan murrosiästä asti ollut ranskalaisen sarjakuvan ja kulttuurin ystävä. Omat sarjakuvavaikutteeni tulevat aika paljon Ranskasta.

Rannan mukaan sen kyllä huomaa, jos tutustuu sikäläiseen tyyliin.

– Tämä on piirrosteni ärhäkkyyden yksi taustatekijä. Siellä on aika reipasotteinenm pilapiirroskulttuuri, jota olen aina ihaillut.

Ville Rannan pilapiirros ilmestyy Demokraatti-lehdessä torstaisin. Verkossa (demokraatti.fi) piirros julkaistaan tiistaisin.

Ranta sai Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnon vuonna 2009 ja Suomen PENin sananvapauspalkinnon 2012. Sarjakuva-Finlandian hän voitti teoksellaan Kyllä eikä ei vuonna 2014. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös opetus- ja kulttuuriministeriön jakama Suomi-palkinto.

Rannan palkitsemisesta kertoi ensin Helsingin Sanomat.